Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kaktusnainen!

    Halusin vain sanoa että kirjoitat kauniisti (vaikkakin surullisesti) ja minusta on mukava lukea tekstejäsi.
    3580
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Niin, mulla on sisimmässäni nyt paljon surua, mutta myös yhä niitä kauniita tunteita.

    Voiko kaipaukseen nääntyä?
    Suljen silmäni, muistan miltä
    ihosi tuntuu huulieni alla

    muistan miltä tuntuu suudella
    pehmeitä huuliasi
    kaulasi kaarta

    muistan miltä tuntuu kietoa käteni
    ympärillesi
    sulkea sinut syliini

    muistan miten peiton alla
    olimme yhtä
    nukuimme enkelten unta

    muistan miten rakastankaan hymyäsi
    se on täynnä aurinkoa
    saa sydämeni hypähtämään

    muistan ihanat hassut hetkemme
    kauniit haaveemme
    yhteiset

    muistan miten rakastankaan sinua
    olet minulle kaunis
    kaunein päällä maan

    muistan miten toit valon elämääni
    sait minut uskomaan
    rakkauteesi

    sitten katosit
    katosit sylistäni
    kauas pois

    pelko otti vallan
    sumensi rakkauden
    vahvimmankin

    nyt maailmani on pimeä
    kylmä ja yksinäinen
    ilman sinua

    etkö tiedä etten koskaan
    kadota sinua
    anna sinun pudota

    otan sinut vastaan jos putoat
    olen vahva kun olet heikko
    kannan sinua

    on viisas sanonta
    "rakasta minua eniten
    silloin kun ansaitsen sitä vähiten"

    ehkä vielä tulet
    pelastat minut
    pelastat meidät

    anna minun rakastaa sinut ehjäksi

    Äänestä

    • Todella kaunis runo, sä tosiaan osaat kirjoittaa :).

      Äänestä

    • Rosie* kirjoitti:

      Todella kaunis runo, sä tosiaan osaat kirjoittaa :).

      Niin, sanat ovat mulle tärkeitä. Siksi yhä kärsin siitä että rakkaani jätti mut ilman selityksiä. Ei pitänyt mitä sovittiin.

      Osoittaa vain ettei tosiaankaan keneenkään eikä mihinkään kannata täysillä uskoa.

      Vastedes suuntaan tunteeni muihin asioihin kuin naisiin, niin ihania kuin he ovatkin.

      Sydän ja sielu eivät enää enempää kestä.

      Repivä, riistävä tuska on kuin karhun raapaisu sielussa, jättää jälkeensä vain riekaleita, sydän on vereslihalla. Arpeutuu aikanaan, mutta ei ole enää koskaan ennallaan.

      Mun rakkauteni ei kai vain sitten riitä.

      Yksin on pärjätty maailman sivu, kyllä sitten minäkin.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    old_profile_32529 kirjoitti:

    Halusin vain sanoa että kirjoitat kauniisti (vaikkakin surullisesti) ja minusta on mukava lukea tekstejäsi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu