joo nyt se pompsahti, tein raskaustestin ja positiivinen. Eilen oli eka ultra ja luulin että en ole enää raskaana että olis joku tuulimuna Rintakivut hävis ja pahaolo. Kuitenkin neuvolan lääkäri kysyi että oletko varma että olet 5-6 vko..olin että joo, kun menkat oli niukat maaliskuun puolessa välissä. No se sano että ei ole tuulimuna vaan ihan lapsi että sydänäänet on ja käänti ultran muhun päin niin siellä näy jo pää jalat ja kädet...kamalaa!!!!ilme olis pitänyt saada kuvattua. Eli olin jo 13 vkolla. Tänään on sairaalassa ultra. Mikä mua oikein vaivaa kun välillä haluan tämän lapsen nään asioita mitä teemme yhdessä isän mun ja lapsen kanssa. En ole naimisissa mutta tämä tuleva isä haluaa sen lapsen ja rupesimme jo katselemaan isompaa taloa omakoti sellasta. Ja hän sanoi että ostaa sen jo kesällä. Rakastan tätä miestä hänellä on entisestä liitosta kaksi lasta aikuisia, mutta tämän pienen hän haluaa myös. Hän sanoi että aikaisemmin häntä ei ole kiinnostanut ollenkaan omat lapset mikään niitten kanssa eikä hän ole ollut missään synnytyksessä mukana. Nyt hän sanoo että nyt hän haluaa osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen haluaa tulla tuekseni synnytykseen ja kantaa mulle ison kimpun ruusuja mitä hän ei ole ennen tehnyt. Ihanalta se kuullostaa kun hän sanoo että ei ole rakastanut ketään niin kuin minua...tämä on mulle ensimmäinen lapsi pelottaa hirveesti. Välillä haluan tämän lapsen ja välillä tulee tunne että en, mikä mua vaivaa. En tiedä haluanko olla äiti ja taas välillä haluan...onko teillä samoja tuntemuksia??tänään on sairaalan ultra, ja tekis mieli oikeuslääkäriltä anoa keskeytystä ja sitten toisaalta en halua...mitä mä teen haluan ja en!!!! haluaisin olla onnellinen ja suunnitella kaikkea enkä tällaainen mikä pelkää, ja tunteet seilaa ees takasi..mä poltan tupakkaa en ainakaan vielä voi lopettaa kun eilen sain tietää...eilen poltin 10 kpl..yritän vähentää, kokonaan en tiedä pystynkö, olen aina sellainen hermliolija että pää räjähtäis varmasti. Nyt en ole juonut kun yleensä juon joka viikonloppu kunnon kännit, sekin on vaikeeta olla juomatta, mutta kieltämättä ihmettelen miten ei tee edes silleen mielikään. Onneks tuo ukkonikin on luvannut olla juomatta jos mä olen...mutta sanoin että ei hänen tarvitse olla juomatta koko aikaa ja kesällä voi mennä terassille ja mä juon limua...kattoo nyt...taas mä mietin miten jatkan raskautta ja kohta ajattelen miten saan keskeytettyä koko asian ja elämä jatkus normaalina. haluaisin samoin tuntevien naisten kokemuksia ja neuvoja!!!!ei haukkujille
sydänäänet!!
murkku75
7725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jo ton viestin perusteelta voi sanoa että et todellakaan ole valmis äidiksi. Kuulostat todella lapselta vielä itse..
enpä tiedä... Toki vähän sekavalta viesti kuulostaa, mutta sekaviahan ne ekat ajatukset usein alussa ovatkin (ainakin mikäli raskaus tulee yllätyksenä)... Joku vaan sanoo ne päässä risteilevät jutut ääneen, ja tietty ne helposti vähän lapsellisilta silloin kuulostavatkin...
Itseänikin punastuttaa nyt (rv 18) ajatella, mitä kaikkea ihan ekana mielessä kävi. Tosi pinnallisia ja sekavia juttuja vilahteli päässä sinä päivänä, kun plussa tuli: "apua, tissit rupsahtaa, mitä teen? voi ei, terassisiiderit jäi nyt sitten nauttimatta, kesä pilalla! tähän loppui nyt sitten se nuoruus... mitä jos lapsesta tuleekin joku tihrusilmäinen kipuranokka, enkä voi rakastaa sitä..?" Kamalia juttuja oikeastaan. Nyt toki olen jo pitkään ollut sinut raskauden kanssa, onnellinen tulokkaasta, ja toivon vain tervettä kippuranokkaa! :)
Ehkä alkup. kirjoittajakin alkuhämmingin jälkeen pääsee pian taas selvemmille vesille... Minä ainakin osaltani toivotan paljon tsemppiä! Yritä vaan rauhoittua, kyllä se siitä. Mutta silläkin uhalla, että kuulostan tärkeilevältä opettajalta, on pakko sanoa, että yritä nyt ainakin vähentää sitä sauhuttelua... Ei se helppoa ole (itsekin lopetin plussaan), mutta uskon, että sen arvoista! Mukavaa alkukesää & vappua kaikille odottajille.
.. että olen vähentänyt määrää. Ostin pikkuaskin ja sitten päätin, että sen pitää riittää n3pv.. Tai kuvittelin että lisää ei saa kun vasta sitten..
Sen jälkeen askissa 4kpl per pv, jotta näkee oikeasti monta on polttanut. Nyt sitten yritän siitä pienentää määrää.. Tavoitteena nyt että 3kpl:tta päivässä, ja sitten vielä vähemmän...
Mutta tämä nyt näin, kun minulla on ollut todella vaikeaa lopettaa... Ennen meni melkein aski päivässä.. Lopullisena tavoitteena on että pääsis kokonaan irti..
Toivottavasti sinulla on helpompaa.. mutta ajattelin jos tuosta olisi apua, tai saisit ideaa, jos tuntuu vaikealta.. Ja sittenhän olisi niitä laastareita sun muita apujakin..
Tunteiden ailahtelusta.. täällä päässä tullut niitäkin läpi käytyä.. välillä tuntuu kauhean pelottavalta ja välillä tosi ihanalta... Mutta olen ajatellut, että se varmaan kuuluu siihen matkaan kohti äitiyttä :)
Ja ihanaa että miehesi pitää sinusta huolta
Kyllä asiat vielä selkeytyy, kun aikaa kuluu
Tsemppiä, että sinä pääsisit tupakasta pois heti!
Ja koeta nauttia raskausajasta :)
Kyllä se siitä iloksi muuttuu!
Vaikka ite odotan toivottua lasta, meni nuppi sen plussan saatua kuitenkin sekaisin mullakin. 3,5 kk vaan itkeskelin, olin masentunut (huom. vaikka tiesin olevani onnellinen) ja murehdin just kaikenmoista. Mä surin pinnallisia asioita (mitä kaikkea en voi tehdä kesällä ja mitä en ole voinut tosi rajun pahoinvoinnin takia tehä alustakaan asti) ja syvällisiä juttuja (osaanko olla hyvä äiti ja selvitäänkö me vauvan kanssa ilman suhteen kuihtumista) jne...
Mutta nyt on pahoinvointi helpottanut ja yhdessä miehen kanssa on opittu nauttiin ihan uusista jutuista selvinpäin :)
Elämä on ihanaa ja kovasti jo odotan tutustuvani uuteen tulokkaaseen!
Mä luulen, että kaikki meistä valmistautuu perhe-elämään omalla tavallamme ja ehkä sun just tarvii murehtia vanhasta elämästä luopumista hetki. Se on ehkä sitä henkistä valmistautumista :)
Siis kuten huomaat et ole ainut jolla pää sekasin plussan jälkeen.
Itellä oli erittäin sekasin, koska elämä itsessäänkin oli juuri kiepsahtanut nurin perin.
Pohdin pohdin ja pohdin.. Sain ajan aborttiin, jätin käyttämättä.
Tupakointi, nooh, pääasia että ainakin yrität vähentää.
Alkoholi, nooh, pääasia että yrität olla juomatta.
Ei kaikessa voi onnistua, on vain yritettävä parhaansa.
Onneksi Sinulla tuntuu olevan ihana mies joka tukee sinua.
Onnea ja Voimia
pahasti vialla, jos ei ole aikaisemmin omista lapsistaan pätkääkään piitannut. Ei ole normaalin ihmisen käytöstä tuommoinen.
Se matka kestää 9kk siksi juuri että ehtii kypsyä ajatukseen vauvasta ja vanhemmuudesta. Aivan normaalia että mieli vaihtelee laidasta toiseen ja haluaa ja ei halua ja....