onko teillä lapsia? varsinkin te jotka ehdotatte adoptiota abortin sijaan, onko teillä lapsia?
abortinvastustajat
vastatkaa, kiitos
131396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja lisääkin saa tulla!
toivoisin näkeväni sellaisen abortinvastustajan jolla ei ole lapsia eikä haluakaan niitä, tai jolla on muttei halua enempää :D nämä tuntuvat kuvittelevan että kosak heille itselleen raskaus sopisi, sen on sovittava kaikille muillekin.
Siis; löytyykö abortinvastustajaa joka ei halua lapsia itse?
***
En halua lapsia, mutta en silti hyväksy aborttia. En tekisi aborttia, vaikka raskaaksi tulisinkin, sillä mieltäisin sen kohdussani olevan olennon omaksi lapsekseni. Rakastaisin sitä, vaikkei se todellakaan ainakaan tällä hetkellä mukava yllätys olisikaan.
En kuitenkaan tiedä, voiko minua nyt varsinaisesti "abortin vastustajaksi" mieltää, sillä vaikka en pidäkään aborttia hyväksyttävänä, en erityisemmin vastusta sitä tai vaahtoa sitä vastaan. Aivan kuten en hyväksy pettämistäkään - en silti hulluna vaahtoa uskollisuuden puolesta tai muuta sellaista.
tultuasi vahingossa raskaaksi siis hyväksyisit asian ja rakastaisit lasta. Voisi siis sanoa että haluaisit sen. Eikö niin?
Peräänkuulutan abortinvastustajaa joka ei missään nimessä missään olosuhteissa itse haluaisi lasta, ei voisi kuvitellakaan hankkivansa sellaista, nyt tai koskaan.
***
Pakkohan se olisi hyväksyä. Tarkoitan, että en todellakaan haluaisi raskaaksi tai lasta, mutta jos sellainen sitten sattuisi kohtuuni putkahtamaan, en voisi sitä tappaakaan.
Ja aivan varmasti alkaisin rakastaa sitä, olisihan se oma pieni lapseni. En siis osaisi katsoa asiaa täysin "kliinisesti", vaan tunteet tulisivat mukaan kuvaan. Ei minusta myöskään olisi huolehtimaan lapsesta tässä elämäntilanteessa... mutta silti rakkauteni omaa lastani kohtaan heräisi. En voisi kuvitellakaan tappavani sitä, joka sisälläni kasvaisi.
En missään nimessä, missään olosuhteissa haluaisi lasta, enkä voi kuvitellakaan hankkivani sellaista, mutta jos sellainen putkahtaisi, niin en voisi sitä tappaa. Tämä siis oli pointtini.
Toivottavasti tämä ei nyt kuulosta tuomitsevalta, sillä tuomintaa en halua ympärilleni kylvää. Minun moraalini on minun, ja muilla on omansa, mikä minä olen ketään tuomitsemaan; oli se sitten uskottomuus tai abortti.
minusta tuo kuulosti varsin hyvältä, näitä olen itsekin. Siis en haluaisi enempää lapsia nyt mutta en usko kykeneväni aborttiinkaan. Tämä ei siis aivan ole se mitä haen, ehken osaa selittää sitä kunnolla.
Ymmärräthän että jos tiedät jo valmiiksi että lapsesta, vahingostakin, tulisi raskauden myötä toivottu ja rakastettu, et silloin ole aivan lapsikielteinen? Olet niitä "ei nyt" -ihmisiä jotka sopeutuvat tilanteeseen kun se tulee eteen. Hyvä ominausuus muuten, tekee elämästä huomattavasti mukavampaa, sopeutumiskyky.
***
Niin, en kai minä varsinaisesti "lapsikielteinen" ole... en vain halua lasta. Jos sellainen kuitenkin olisi tullakseen, niin suhtautuisin asiaan niin, ettei sille mitään voi; eihän se kivaa olisi, mutta oma rakas lapsi se silti olisi. En näe aborttia vaihtoehtona.
En usko, että kovin monin muukaan nainen jäisi kylmäksi lapselleen, vaikka antaisikin raskauden jatkua "toivomattomana". Tarkoitan, että kyllä se rakkaus lapseen varmasti suurimmalla osalla kehittyisi; siinä mielessä en usko kuin hyvin pienen murto-osan olevan määrittelemälläsi tavalla "lapsikielteinen". Toki oma lukunsa on sitten nämä heitteillejättäjät (jotka yleensä kyllä antavat lapsen syntyä, kun eivät mistään piittaa), joiden elämän tärkein sisältö on viina...
Jos vapaaehtoisesti raskautta jatkaa, ei varmaankaan kylmäksi jääkään ja tietää sen jo etukäteen. Sitä tulisiko se äidinrakkaus sieltä jos lapsen pitäminen ei olisi valinta vaan pakko... sitä voimme vain arvailla. Onneksemme Suomessa ei näitä tapauksia ole seurattu, toivoni on että niitä ei edes ole.
Oliko se Raisa Cacciatore joka juuri hyvin jossakin haastattelussa sanoi, että lapsenteon tulisi aina olla valinta, ei sattuman tai pakon sanelema.
***
Nuorempana hyväksyin abortin kaikissa tapauksissa alkion varhaisessa vaiheessa. Nykyään hyväksyn sen tapauksissa, joissa esim. äidin tai lapsen terveys on uhattuna, lapsi on vammainen tai nainen on raiskattu ja tilanne ollut erittäin vaikea naiselle. Tietysti myös, jos isänä vaikka oma isä tai veli, vaikka en tiedä onko nykyään enää sellaisia tapauksia ainakaan Suomessa.
Vanhemmiten ja nyt esikoistani odottaen olen muuttanut mielipidettäni siltä osin, että en suosittele aborttia enää vain kevyin perustein. Suurimmalla osalla asia painaa vanhemmiten mieltä ja moni katuu tekemistään. Täytyy sanoa, etten itse ole koskaan edes harkinnut aborttia, koska olen käyttänyt ehkäisyä silloin kun en ole halunnut raskaaksi. Muutenkaan en ole ollut tilanteessa, jossa sitä olisi pitänyt harkita, onneksi. Aikoinaan mietin ajoittain, etten varmasti halua lapsia. Aikuisempana halu lapseen vain lisääntyi ja pidän lasta/lapsia todellisena lahjana.
Nykyisellä tietämykselläni, ikää 40 , toivoisin, että te jotka ette halua pitää lastanne, ettekä haluaisi välttämättä aborttiakaan, miettisitte asiaa todella. Niin moni voisi kiitollisuudella ottaa vastaan lapsenne omakseen. Myös teille itsellenne tilanne olisi varmaan monesti parempi vaihtoehto. Sanon vielä tähänkin, etten ole itse koskaan harkinnut adoptiota, mutta tiedän muutamia, jotka ovat adoptoineet ja ovat onnellisia lapsestaan/lapsistaan.
Antakaa lapselle mahdollisuus!
helpompi ratkaisu..
abortissa sinä menet sairaalaan, sua särkee sen päivän, vuodat viikon, kaks ja jos olet ollut varma ratkaisustasi, elät ja unohdat asian..(tai no ei sitä koskaan unohda, opit elämään sen kanssa)
adoptiossa taas kannat lasta 9kk, koko ajan tietäen että kannat jotain mitä et halua, minkä annat pois...synnytät jne(jokainen raskaana ollut tietää)ja ehkäpä se silloin on vaikeampi unohtaa asia..se on itselle vaikeampaa..näin voisin ajatella..tein itse abortin ollessani 19 ja nyt minulla on ihanista ihanin poika enkä ikinä voisi enää kuvitella tekeväni aborttia, mutta en voisi tai olisi voinut ikinä myöskään antaa lasta adoption..kutsukaa itsekkääksi, murhaajaksi, miksi haluatte, mutta ennemmin tekisin abortin kuin adoptoisin...itsekäs olen..tiedän..
että mieluummin tekisit abortin kuin antaisit lapsesi adoptioon. Adoptoimisellahan tarkoitetaan ottolapsen ottamista.
Uskon, että suurin osa suomalaisista äideistä ja isistä ajattelee samoin. Siksi Suomessa annetaan adoptioon vain noin 20-30 lasta vuosittain, mutta abortteja tehdään yli 10 000/vuosi.
Adoptio on hyvin raskas asia lapsensa pois luovuttavalle, joten sitä ei voi tosissaan suositella abortin vaihtoehdoksi. Minusta adoption suositteleminen on sellaista teoretisointia.
Tärkeintä olisi pyrkiä siihen, että sosiaaliset olot olisivat maassamme niin hyvät, ettei kenenkään tarvitsisi luopua lapsestaan huonojen olosuhteiden takia.
Tottakai niillä on lapsia. Nainenhan on perinteisesti ollut kristinuskossa kahdella jalalla kävelevä kohtu, jonka tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Siihenhän se abortin tuomitseminenkin perustuu. Muinaisissa kulttuureissa abortti ei ollut kiellettyä.
Kielto syntyi aluksi juutalaisten parissa, aivan kuten homoseksuaalisuudenkin kohdalla, koska pieni heimo tarvitsi mahdollisimman paljon (miehiä?) pelloille ja sotiin. Nyttemmin modernilla yhteiskunnalla on ollut samanlaiset tavoitteet "ihmiskarjan" suhteen, joten naisten lisääntymisoikeuksia on historiallisesti pyritty jatkuvasti rajoittamaan. Näkeehän sen jo siitä, että sikiöllä on perinteisesti ollut suurempi lainsuoja kuin syntyneellä lapsella. USA:ssakin abortista voi saada vankilaa, mutta katulapset ja alkoholistien ja nistien jälkeläiset eivät sitten kiinnostakaan enää mitään viranomaistahoa.
Luonnollista turvattua huoltajuutta antaen,suku jatkuu,kuten on tarkoituskin.Ei mitään vieraita adoptiolapsia,missä vieraat geenit saattaa tehdä yllätyksiäkin vanhemmilleen.