Katselen ulapalle.
Valkoiset joutsenet
kuin lumpeet
tummaa vettä vasten,
kauniina ja mykkinä.
- Niin olet sinäkin.
Kuulen laulua,
katson metsän suuntaan.
Tuskin näen lintua,
pikemmin kuulen:
mustarastas laulaa.
- Minäkin yritän.
Valkoiset joutsenet
kuin lumpeet
tummaa vettä vasten,
kauniina ja mykkinä.
- Niin olet sinäkin.
Kuulen laulua,
katson metsän suuntaan.
Tuskin näen lintua,
pikemmin kuulen:
mustarastas laulaa.
- Minäkin yritän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunista ja tyylillesi pysyt uskollisena. Luonto on kaikkine vuodenaikoineen ja kauniine ihmeineen suuri innoittaja. Kiitos runostasi. Niitä on aina mukava lukea. =o)
Luonto on ehtymätön; sieltä löytää kaiken mitä tarvitsee, vaikka esimerkkejä valkean ja mustan kohtaamisen vaikeudesta, sattumasta.
Kaikki mikä pätee luotoon, koskee ihmistäkin. Kohtaamiset ovat sattumaa, joskus onnellisia, joskus ei.
Kiitos runostas, jonka mykistyneenä luin, kiitos ja valoa kevääseesi,, laula, lennä, rohkeesti kesään,,
Voi kun ei meinaa silmät pysyy auki, ja täytyis ajaa pyörällä vielä töistä kotio, ennenkuin pääsee nukkumaan, taidanpa tehdä mr beanit! :))
ootkos katsonu "mr bean lomailee", mitä teki kun väsy painoi silmiä,,?
sinullekin ja lisäksi unta, unelmia.