kylläpä mulle ongelman lykkäsi, eräs mies...
Pitkään on ollut jotenkin kiinnostunut minusta ja aikojen saatossa oon ihastunut itsekin, mut ei ole mitään varmaa, joten tässä kai auta muu, kun arkistoida asia jotenkin.
Ja turha sanoa, mee ja kysy...ei onnistu. Jos sieltä päin ei tuu kontaktii, niin sitten kärsitään.
Jos olis edes pieni varmuus, mut kun ei mitään konkreettista, joten uuuuh, uuuh...
Pitkään on ollut jotenkin kiinnostunut minusta ja aikojen saatossa oon ihastunut itsekin, mut ei ole mitään varmaa, joten tässä kai auta muu, kun arkistoida asia jotenkin.
Ja turha sanoa, mee ja kysy...ei onnistu. Jos sieltä päin ei tuu kontaktii, niin sitten kärsitään.
Jos olis edes pieni varmuus, mut kun ei mitään konkreettista, joten uuuuh, uuuh...
Vastaukset 44
Vanhimmat
...edes olet HÄN joka kirjoittaa, mutta minä olen päättänyt yrittää tehdä jotain meidän tilanteelle. Toivoisin vain, että yritykselle tulisi edes hiukan vastakaikua tai yritykseksi jää... Kun en saa selvää ;)
Tässäpä,kolmantena pyöränä,linkutan paikalle...
On se hienoa,että,edes,joku jossain,yrittää,jotain.Olen niin ajatuksissani,pyörii,kehää...ja taas alusta...marinaa..kitinää..lenkutan pois..kiitos
sinne ja tänne ;)...mut koitan olla sulle ihan oma minä, olisko siitä apua:)??
että eiköhän siitä selvinny että kinnostusta on!
Sitä pitää isosti selvittää,ihan kuule rautalangasta vääntää,ennen kuin minun moni- mutkaisen,aivolohkon,perimmäisen,tunne&äly lohkon,vielä jäljellä olevaan kahteen aivosoluun,pääsee edes hipaisemaan..
En ole kaistapää,niin kuin ehkä kuvitella voisi,näistä jutuistani,on vaan niin keväisen ihana ilma,sydän kaivaten ...............................
Itsellä vähän sama tilanne, ja todellakin kärsin tilanteesta. siispä kehotan, että älä vielä arkistoi asiaa vaan selvitä se ensin.
Itse kyllä mielestäni annoin ihastukselleni tilaisuuksia tulla ja kertoa minulle ajatuksistaan, tulin niinkuin puolimatkaan vastaan. Ja kyllä harmittaa kun hän ei asiaa kanssani selvittänyt.
oletko m vai n?
mies.
Ja kovasti olisin halunnut asiat hänen kanssaan selvittää, mutta ei siitä tainnut tulla mitään.
Viimeksi tänään kun hänet näin, tunsin todella suurta menettämisen tuskaa..
oli vaan niin tutun oloinen, olis voinut olla erään kirjoittama...mut pieni mahdollisuus (",)
täälläkin :/, mut en voi sanoo muuta kun että jos joskus asiat käy yhteen...oon vain niin murheinen, ja yritän vaan löytää positiivisia asioita..mun elämä vaan menee nyt ihan omille teille, koska on vaan yksi asia, jonka haluan ja tuntuu, etten sitä saa...ja siksi yritän kieltää sen kokonaan
Niinpä, mut ei sitä kannata kieltää.
Minustakin tuntuu, että haaveeni jää vain haaveksi, enkä tällähetkellä juuri muuta pysty ajattelemaankaan. Tuleva kesäkin on enneminkin suuri paha ja rasite, kuin jotain tulevaa kivaa :(
oon vaan sellaisessa jämähtyneisyyden tilassa, mitään ei tapahdu, toinen ei häviä ajatuksesta, mut toisalta sitä en haluakkaan :)...
Yritän löytää jotain oljenkorsia, vaikka että yllättäin tapaisin hänet jossain ja silloin kyllä tempaisin mukaani...sitä tilaisuutta en jättäisi käyttämättä!
Selviäisi ainakin, olenko kuvitellut kaiken, epätietoisuus on pahinta, voihan olla vaan muuten minusta kiinnostunut...
Mut miks kesä olisi sinulle rasite, eikös silloin tapahdu kaikkea kivaa :)??
...koska tulee ihana viime kesä mieleen...
Niin, juurikin tuo mainitsemasi epätietoisuus on kyllä ehdottomasti pahinta, kun ei tiedä onko toisen tunteet kuinka vahvat ja onko hän vapaa...
Kyllä kesällä kaikkea kivaa tapahtuu, mutta nyt ei juuri jaksa sinneasti ajatella. Alkaa taas kesäloma, ja sitten ei taas ihastusta näy aikoihin, jos ikinä :(
hänellä ei ole varmasti tietoa, ei tiedä, että on kaikki kaikessa. Aika kummallinen tilanne, koska oon suora sukainen ihminen ja tämä peittely ei kuulu mun tapoihin...
Tuo kesäloma on ero, mut toivon hänet sitten kohtaavani, jospa näkisin lomalla, toivon niin ;)
En halua ajatella, että tiemme eroaisi..mitä sitten, mun elämä olis tyhjää, mustaa, vailla toivoa ja odotusta. En tuntisi mitään...
tapahtui ja missä?;)
Tekstisi olisi voinut olla minunkin kirjoittamani.
Tämä on niin uuvuttavaa,että enempi alkaa tehdä mieli painaa asia unohduksen villoihin.
Vaikeaksi sen tekee vain se,että miestä näkee silloin tällöin ja ikävä iskee heti.
uuvuttaahan se ja kun on itsekin mokannut ja tietää, ettei voi korjata. Tai vois tietysti, muttei vaan voi.
on vähän elämän ja elämän kysymys :=)..
että kaikki oli vain omaa kuvitteluani.
Kun vuodattaa sydämensä tunteet miehelle, toivoo että hän uskaltaisi ottaa riskin, ja edes jotenkin huomioida, silloin olisin varmasti paljastanut itseni.
Täydellien hiljaisuus, ei kauheampaa tilannetta naiselle jonka oli ylitettävä melkein vuori uskaltaessaan edes niin paljon.
Viimeksi kun näin hänet, olin päättänyt vihata häntä, katsoa vain kylmästi. Valhettahan se on, mutta jotenkin on itseään suojeltava.
Elämä opettaa, sanotaan, ainakin sen että ei kannata odottaa mitään, minun tunteeni ei ole edes pienen huomion arvoinen.
Tuosta tunnevuodatuksesta on aikaa kuukausia, mutta yhä edelleen vuorottelee turhautuminen, rehellinen raivo, syvä ihastuminen, ja pettymys kaikkeen, jopa omaan itseeni.
Sun on oltava ilman kun et osaa tunteistasi kertoa etkä hakeutua mun lähelle. Olen sanonut sulle että mitään et saa elämässäsi semmoista jonka tahdot jos et itse ole valmis asian eteen mitään tekemään. Äiti ei aikuisena enää sua auta.
koska hän tietää, miksi mitään ei tapahdu...
Enkä lähde tilanteen takia kyselee, tuutko mun messiin, kun ei selvästi kerro, onko jo kiinnostus hävinnyt...odotan sitä mieheltä, jos kiinnostaisin...
Mut ymmärrän taas, miksi ei ota yhteyttä, koska oon kerran antanut "pakit"..mut se oli taas ihan oma juttu...
samassa työpaikassa?
Oon oman ihastukseni kanssa samassa työpaikassa. Ei nähdä ihan joka päivä, mutta kuitenkin. Aina on mukava nähdä sen miehen hymyilevät silmät ja muutenkin mukava olemus ja mies kokonaisuudessaan...oikein "symppis" nallekarhu tyyppi. En tiedä mikä minuun iskenyt kevään aikana, onhan tää eläm välillä ollut jo ennen tätä ylä ja alamäkeä, mutta nyt tuntuu, että joku kolahtaa ja kovaa aina hänet nähdessäni ja jos muita on paikalla en viitti samalla tavoin jutella ettei huomata mun tunteita. Mies juttelee mulle, tekee pientä kiusaa, leikittelee vissiin mun tunteilla...Onneksi olkoon, olet onnistunut tavoitteessasi ja saanut mun pään pyörälle!Kiitos sinulle M.ies!
nuo yksityiskohdat sopineet jollet sitten jotain toista meidän työpaikalla ihaile :( ja nähdään kyllä päivittäin...
siellä jobbailla...
Missä sinä mies jobbailet? terv. tummatukkainen nainen ps. oletan, että ainakin joku tässä viestiketjussa on mies
kirjoitin miehelle ja olen siis nainen, tummatukkainen
Selventäisitkö vähän noita "pakkeja"? Ei tarvi mennä yksityiskohtiin, riittää kun vähän tarkennat.
ollaan viimeksi lähetelty tekstiviestejä?
ollaan lähetelty, mut enpä paljasta, joskus, mut ei ihan äsken :)
niin, annoin vaan selvästi ymmärtää..
sun viesti menee??
...Länsi ja jos tuo meni oikein sanotko onko viimeisestä viestistä aikaa viikkoja vai kuukausia?
viikkoja....
jännittäväksi...luin tuossa noita aikaisempia viestejäsi...vai kiinnostus hävinnyt???? no huh :), ei ainakaan minun puoleltani, kerroppa jotain vaikka mitä joskus viestiteltiin?
mut ollaan eri suunnalta, joten (nyyh) ei tainnut olla onnea..
kirjoittelet?
tää vietiketju paljastaa mut...mut en etelästä.
missään kohtaa valehdellut tässä ketjussa?
vastaan, että kyllä vähän juksasin...noissa tekstareissa, siis koska lähetetty :s,...siis oliko siitä kyse??
tuo sijainti...
en oo länsi-suomesta ;)
neuvon sinua, koska liippasi niin läheltä, jos olet yhdet pakit antanut niin meinaatko että mies kysyy kovin helposti toista kertaa...ei ole kerta kaikkiaan varaa siihen toiseen pettymykseen...eli sun pitäis nyt jotenkin rautalangasta vääntää hänelle että "nyt" olet kiinnostunut, jos et itse uskalla ottaa yhteyttä.
Uskon että se miehen kiinnostus ei nyt ihan heti häviä kuitenkaan, jos ei sitten ole vielä löytänyt uutta kaveria. Ei oo tosiaankaan helppoa sitä kiinnostusta naisesta päätellä...
osui enemmän kuin oikeeseen...mutta kaiken takana on epävarmuus. Itse olen "true love"-tyyppi ja mies (ehkä) menevämpi kokeilija...uskaltaisinko laittaa itseni likoon, vaikka voisi saada siitä nenilleni...
Tää on niitä rakkauksia, kun hurahdetaan. Voisin jutella asiasta varmaan päivän..ja silti minusta tuntuu, hän ei oikeesti välitä minusta..se kismittää.
Ja kaveruus on nyt vaikeeta, se notottaa minua, en kyllä tiedä miksi...äääähhh..mä oon liian monimutkanen, kuten naiset yleensä :) Siksi itsekin oon tullut varovaiseksi, kun möhlii asioissa, jotka ei nyt pitäs olla ihmeellisiä.
Kiitos tuosta ajatuksesta, se oli hyvä, selventi mun omia ajatuksia. Ehkä olis viisainta luovuttaa..kaikkien kannalta. Mun pitäs tehdä ratkaisu, enkä siihen kykene :(