tähystyksestä

Olin tähystyksessä pari viikkoa sitten. Minäkin jännitin etukäteen paljon, kun olin lukenut kaikenlaisia kauhukertomuksia asiasta.
Itse asiassa toimenpide oli minun kohdalla varsin helppo.
Aluksi hoitaja ruiskutti spreypullolla kurkkuun lääkettä, joka ilmeisesti hiukan puudutti.
Tähystysletku työnnettin suuhun ja siitä edelleen, ei siinä mitään tarvinnut nieleskelemään ryhtyä. Tämä operaatio tapahtui istuma-asennossa.
Kun letku oli sisällä käännyttiin kyljelleen hoitopöydälle, jonka jälkeen lääkäri aloitti sisuskalujen katselun. Hän kertoili koko ajan näkemästään ja otti hoitajan avustuksella runsaasti koepaloja. Koepalojen ottaminen ei satu. Koepajojen "ottokone" on siinä tähystysletkussa mukana ei sinne millään muilla vehkeillä mennä sorkkimaan.
Minulla ei pahaa yököttelyä ollut koko aikana, joten koko toimenpide oli kohdallani helpompi kuin ennakkoon luulin.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri vielä keskusteli kanssani, näytti valokuvia joita oli ottanut ja kertoi epäilevänsä keliakiaa. Tuloksia en ole vielä saanut, ne kestävät muutamia viikkoja.
Toivottavasti tämä hiukan rauhoittaa, rohkeasti tutkimukseen ja hyvää kevättä ja kesää.

Pyydät esilääkitykseksi Diapamin lääkäriltä, otat sen puol tuntia ennen operaatiota ja siinä se menee kuin vettä vaan itse toimenpide!

Silloin et saa tulla omalla autolla tietenkään.

näillä sivuilla. Ja mitä saamme tekstitettynä nähdä? Hirveetä, kauheeta, kamalaa... Jos multa kysytään, niin ihan jees. Tähystykseen voisin mennä vaikka joka päivä. Kaikki ovat taatusti hengissä toimenpiteen jälkeen ja tietoa sen tähystyksen aikana saadaan tosi paljon. Humoristisesti todettuna: kuva kertoo sata miljoonaa sanaa enemmän eikä potilaan tarvitse kertoa 100 x "miten pieru kiertää maailmaa!Apuva!" Ottakaa ihmiset iisisti, kyseessä on kertaluonteinen toimenpide ja tekijät tekevät näitä tähystyksiä satoja vuodessa, joten heillä on kokemusta, näkemystä ja ammattitaitoa.

Kun minä menen tähystykseen, niin yleensä mietin jonkun mukavan asian, johon kiinnitän ajatukseni silloin, kun letkua aletaan asetella kurkusta alas. Hengitän syvään, rauhallisesti ja olen ihan rentona. Koko homma ei tunnu missään, ehkä Luoja on luonut mulle tavallista leveämmän nielun. Jos nielu on ahdas, niin silloin voi tulla enemmän yökötystä, joka sekin loppuu, kun ei enää jaksa yökötellä...ja sit koko homma onkin jo ohi. Yleensä en yököttele yhtään.

Yleisesti ottaen: jos koko ajan suggeroi itseänsä, että "tääonihankamalaa, tääonihankamalaa", niin onhan se sitten taatusti kamalaa, koska muita vaihtoehtoja ei valikoissa ole. Suggeroikaa päähänne ajatus, että "tästä saadaan paljon tietoa mun masurepustani ym. asioista", niin on jo paljon helpompaa varautua ko. toimenpiteeseen.

Jos henkilökohtaisesti kysytään, niin pari lasta synnyttäneenä ja monet leikkaukset läpikäyneenä mun mielestäni edelleen hammaslääkäri on kaikista viheliäisin paikka. Siellä ei meinaa onnistua suggeroimaan itseään poran sirinässä mitenkään. Kaikilla lie akilleen kantapäänsä. Tsemppiä tähystyksiin!:)

Ja Sinulle "mä vaan": pyydä se diapam, niin sitten on helpompia mennä ja puudutushan tehdään ihan automaattisesti.