Kirjoittelin tälle palstalle aiemmin tällä samalla nimimerkillä ja siinä kirjoituksessani haaveilin ihanasta vappuaatosta työkaverini kanssa. Se suunniteltu juttu menikin pieleen ja näenkin hänet vain piknicin merkeissä vappupäivänä. En odota siitä välttämättä kovin paljoa, koska olen miettinyt, että ehkä innostuin liikaa eikä suhteemme olisikaan sitä, mitä kuvittelin ja toivoin. Ehkä se oli hänen taholtaan vain viininhuuruista sekoilua, en tiedä - vaikea ehdottaa mitään.
Yhteinen iltamme viime perjantaina joka tapauksessa avasi silmäni ja ymmärsin, mikä minua vetää puoleensa ja mikä on se juttu, joka on elämäni varrella aina silloin tällöin pilkistänyt ajatuksiini. En ole vaan tässä kaavojen ja normien maailmassa halunnut sitä myöntää ja tunnustaa.
Olen 52 v, mutta tyylini ei ole erityisen mummomainen. Olen huumorintajuinen - jonkun mielestä jopa hauska - ja suosikkimusaani on esim. Irina (lippu on Tavastian konserttiin 18.5.).
Ja viimein asiaan ja varsinaiseen kysymykseeni:
Kertoisiko joku, mikä on se paikka tai ne paikat Hesassa, johon voisin mennä viikonloppuna tai vappuna vaikka yksin ja tavata mielenkiintoisia samanhenkisiä naisia?
Yhteinen iltamme viime perjantaina joka tapauksessa avasi silmäni ja ymmärsin, mikä minua vetää puoleensa ja mikä on se juttu, joka on elämäni varrella aina silloin tällöin pilkistänyt ajatuksiini. En ole vaan tässä kaavojen ja normien maailmassa halunnut sitä myöntää ja tunnustaa.
Olen 52 v, mutta tyylini ei ole erityisen mummomainen. Olen huumorintajuinen - jonkun mielestä jopa hauska - ja suosikkimusaani on esim. Irina (lippu on Tavastian konserttiin 18.5.).
Ja viimein asiaan ja varsinaiseen kysymykseeni:
Kertoisiko joku, mikä on se paikka tai ne paikat Hesassa, johon voisin mennä viikonloppuna tai vappuna vaikka yksin ja tavata mielenkiintoisia samanhenkisiä naisia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi! Sun viesti oli sympaattinen ja siitä tuli hyvälletuulelle! :) /varsinkin kohta "tyylini ei ole erityisen mummomainen." ;)
Itse suosittelisin DTM:ää , sopii kaiken ikäisille, etkä todellakaan ole mikään vanha:)!!
Kokeile muitakin terasseja Roballa, ja Kalliossa on rento meno. ¨¨¨..
Parhaiten tutustuu sattumalta, mutta tsemppiä !!
Helsingistä, joten vappuseuraksi minusta ei ole, mutta "herääminen" aiheena minua kyllä kiinnostaa (ja voin jatkaa aiheesta bi-palstalla jos haluat). Myös minä kyseenalaistin heterouteni vasta muutama kuukausi sitten, ja en voi ymmärtää miten tällaisen asian -oman suuntautumisensa- on voinut tukahduttaa lähes koko ikänsä.
Muistan, että lapsena kiinnostukseni oli ihan muuta kuin perushetero lapsen, mutta opin myös että "oikeasti" tytöt tykkäävät pojista ja aikuisina perustavat perheen miehen kanssa. Niinpä jo lapsena kehittelinkin sitten ihastumisia poikiin.
Teininä ja aikuisena aloinkin seurustella miesten kanssa, ja elin vuosia pitkissä kiinteissä suhteissa. Muu oli hyvin ja rakastin, mutta sängyssä koin vain toiveikkaan ensihuuman, joka pian väljähtyi. Enkä osaa nähdä miehen kehoa samalla tavalla eroottisena, kuin naisen vaikka olisin miten hupsuna kyseiseen tyyppiin muuten.
No niin, nyt sitten tuli se juttu, että tajusin etten voi ollakaan hetero... ettei minun ole pakko! Kokemukseni oli niinkuin sinullakin: "avasi silmäni ja ymmärsin, mikä minua vetää puoleensa ja mikä on se juttu, joka on elämäni varrella aina silloin tällöin pilkistänyt ajatuksiini. En ole vaan tässä kaavojen ja normien maailmassa halunnut sitä myöntää ja tunnustaa."
Noinhan se on, mutta miten se voi olla! Niin ristiriitaista ja käsittämätöntä. Tiedän ettei sillä ole väliä, olenko bi vai lesbo, mutta kun tämä maailma ja oma ajukoppani nyt on kuitenkin melko kaavoihin kangistunut, niin en voi olla tuotakin kysymystä miettimättä. Todella minua kaivelee se, että jos olisin lesbo niin olisin myös ihminen, joka ei ole tunnistanut ja arvostanut noinkin yksinkertaista asiaa itsessään... siis miten tyhmä ihminen voikaan olla?