Ahdistaa

Aivan kuten tuossa alla neuvottiinkin, lääkkeitä toki. Unohdin mainita. Itse olen syönyt kauan kuin myös käynyt suht. pitkän terapian.

Hei. minulla on niin usein ollut ahdistusta kuluneen talven aikana. elämässäni on sattunut kuolemantapauksia (ei niin kamalan lähelle onneks) niin ne vissiin alkoivat rassaamaan. paniikkikohtaus tuli yks semmonen oikein kunnollinen, muut lievempiä mutta ihan selvästi niitä ne oli.

Nyt minulla on lääkitys, sepram ja kunnon kohtaukset pysyneet pois... unilääkkeitä myös olen joutunut syömään. huomaan että ahdistus on tullut monesti illalla/yöllä niin sitä vaistomaisesti pelkää että tuleeko se taas .. ja kuolenko tähän... on ne kamalia ajatuksia reilu parikymppisenä miettiä nuita...

Ariesgirl_ kirjoitti:

Hei. minulla on niin usein ollut ahdistusta kuluneen talven aikana. elämässäni on sattunut kuolemantapauksia (ei niin kamalan lähelle onneks) niin ne vissiin alkoivat rassaamaan. paniikkikohtaus tuli yks semmonen oikein kunnollinen, muut lievempiä mutta ihan selvästi niitä ne oli.

Nyt minulla on lääkitys, sepram ja kunnon kohtaukset pysyneet pois... unilääkkeitä myös olen joutunut syömään. huomaan että ahdistus on tullut monesti illalla/yöllä niin sitä vaistomaisesti pelkää että tuleeko se taas .. ja kuolenko tähän... on ne kamalia ajatuksia reilu parikymppisenä miettiä nuita...

Minulla ollut juuri tuollasta pari vuotta. Pelkään koko ajan että mulla on syöpä tai aivokasvain tai muu vakava sairaus. Välillä pelkään että saan veritulpan jne.. Nyt tämän vuoden alusta on ollu pahinta aikaa. Pelkään ja jännitän päivittäin, useinkaan en uskalla mennä nukkumaan ja yksinoleminen pitkiä aikoja on vaikeaa, koska pelkään että pyörryn tai saan allergisen oireen jostain ruoka-aineesta ja hengitystiet alkaa turvota. Hassua kun vähänkään päähän koskee niin se on varmana kasvain ja rinnassa jos on joku kovempi myhky niin alan pelätä että se on syöpää, mutta välillä tiedostan miten tyhmää tuo kaikki on.

Nyt parin kuukauden sisällä olen saanu paniikkikohtauksia, tai ainakin luulen niin. Kaikki merkit täsmää. Pari on ollu sellasta voimakkaampaa ja muut lievempiä.. Kädet vaan hikoaa, sydän hakkaa ja kurkkua kuristaa...

Kaiken kruunaa se että pelkään myös kaikkea ihan tyhmää, esim. kummituksia.. Välillä en edes tiedä mitä pelkään, pelottaa ja ahdistaa vaan.

Välillä ei jaksa koulussa kun ei ole nukkumaan selvinnyt ajoissa, ja sitten kun väsyttää niin kaikki vaan pyörii enemmän mielessä. Äiti kuoli reilu 5v. sitten ja asun isän kanssa kaksin. En sillon käynyt sitä asiaa kunnolla läpi ja nyt se kummittelee mielessä. Eikä asiaa auta se, että olen yrittänyt isälleni sanoa, että minua ahdistaa ja pelottaa ja saan välillä paniikkikohtauksia, mutta hän ei ota asiaa tosissaan eikä ole kiinnostunut. Sitten ihmettelee kun itkeskelen usein, kun kaikki purkautuu... Eikä oikein ole ketään kelle puhua, koska niin hyviä kavereita minulla ei ole.
Välillä tuntuu tosiaan että lähtee järki. Mitenkähän saisin ilmaistua isälleni, että haluaisin selvittää mikä minua vaivaa ja miten oloa voisi parantaa, siten että hänkin ymmärtäisi tukalan oloni.

dindu kirjoitti:

Minulla ollut juuri tuollasta pari vuotta. Pelkään koko ajan että mulla on syöpä tai aivokasvain tai muu vakava sairaus. Välillä pelkään että saan veritulpan jne.. Nyt tämän vuoden alusta on ollu pahinta aikaa. Pelkään ja jännitän päivittäin, useinkaan en uskalla mennä nukkumaan ja yksinoleminen pitkiä aikoja on vaikeaa, koska pelkään että pyörryn tai saan allergisen oireen jostain ruoka-aineesta ja hengitystiet alkaa turvota. Hassua kun vähänkään päähän koskee niin se on varmana kasvain ja rinnassa jos on joku kovempi myhky niin alan pelätä että se on syöpää, mutta välillä tiedostan miten tyhmää tuo kaikki on.

Nyt parin kuukauden sisällä olen saanu paniikkikohtauksia, tai ainakin luulen niin. Kaikki merkit täsmää. Pari on ollu sellasta voimakkaampaa ja muut lievempiä.. Kädet vaan hikoaa, sydän hakkaa ja kurkkua kuristaa...

Kaiken kruunaa se että pelkään myös kaikkea ihan tyhmää, esim. kummituksia.. Välillä en edes tiedä mitä pelkään, pelottaa ja ahdistaa vaan.

Välillä ei jaksa koulussa kun ei ole nukkumaan selvinnyt ajoissa, ja sitten kun väsyttää niin kaikki vaan pyörii enemmän mielessä. Äiti kuoli reilu 5v. sitten ja asun isän kanssa kaksin. En sillon käynyt sitä asiaa kunnolla läpi ja nyt se kummittelee mielessä. Eikä asiaa auta se, että olen yrittänyt isälleni sanoa, että minua ahdistaa ja pelottaa ja saan välillä paniikkikohtauksia, mutta hän ei ota asiaa tosissaan eikä ole kiinnostunut. Sitten ihmettelee kun itkeskelen usein, kun kaikki purkautuu... Eikä oikein ole ketään kelle puhua, koska niin hyviä kavereita minulla ei ole.
Välillä tuntuu tosiaan että lähtee järki. Mitenkähän saisin ilmaistua isälleni, että haluaisin selvittää mikä minua vaivaa ja miten oloa voisi parantaa, siten että hänkin ymmärtäisi tukalan oloni.

niin eikö siellä ole kouluterveydenhoitaja. Hänelle voisit ensiksi käydä puhumassa. Onhan niitä pieniä esiteläpysköitä kai tästäkin asiasta. Lukisiko isäsi mahdollisesti sellaisen?

On vähän vaikea sanoa, joillekin nämä ovat ihan tavallisia ja jokapäiväisiä asioita, joillekin ehkä eka kerralla jonkin sortin hämmennys. Siis tarkoitan läheisille.

Entäpä voisitko näyttää mitä itse tänne kirjoitit? Tai joitain muita..

Kaikki ei täälläkään ihan asiallista.

dindu kirjoitti:

Minulla ollut juuri tuollasta pari vuotta. Pelkään koko ajan että mulla on syöpä tai aivokasvain tai muu vakava sairaus. Välillä pelkään että saan veritulpan jne.. Nyt tämän vuoden alusta on ollu pahinta aikaa. Pelkään ja jännitän päivittäin, useinkaan en uskalla mennä nukkumaan ja yksinoleminen pitkiä aikoja on vaikeaa, koska pelkään että pyörryn tai saan allergisen oireen jostain ruoka-aineesta ja hengitystiet alkaa turvota. Hassua kun vähänkään päähän koskee niin se on varmana kasvain ja rinnassa jos on joku kovempi myhky niin alan pelätä että se on syöpää, mutta välillä tiedostan miten tyhmää tuo kaikki on.

Nyt parin kuukauden sisällä olen saanu paniikkikohtauksia, tai ainakin luulen niin. Kaikki merkit täsmää. Pari on ollu sellasta voimakkaampaa ja muut lievempiä.. Kädet vaan hikoaa, sydän hakkaa ja kurkkua kuristaa...

Kaiken kruunaa se että pelkään myös kaikkea ihan tyhmää, esim. kummituksia.. Välillä en edes tiedä mitä pelkään, pelottaa ja ahdistaa vaan.

Välillä ei jaksa koulussa kun ei ole nukkumaan selvinnyt ajoissa, ja sitten kun väsyttää niin kaikki vaan pyörii enemmän mielessä. Äiti kuoli reilu 5v. sitten ja asun isän kanssa kaksin. En sillon käynyt sitä asiaa kunnolla läpi ja nyt se kummittelee mielessä. Eikä asiaa auta se, että olen yrittänyt isälleni sanoa, että minua ahdistaa ja pelottaa ja saan välillä paniikkikohtauksia, mutta hän ei ota asiaa tosissaan eikä ole kiinnostunut. Sitten ihmettelee kun itkeskelen usein, kun kaikki purkautuu... Eikä oikein ole ketään kelle puhua, koska niin hyviä kavereita minulla ei ole.
Välillä tuntuu tosiaan että lähtee järki. Mitenkähän saisin ilmaistua isälleni, että haluaisin selvittää mikä minua vaivaa ja miten oloa voisi parantaa, siten että hänkin ymmärtäisi tukalan oloni.

Hei.

Suosittelen lämpimästi sinulle avun hakemista. Minulla meni useampi viikko tuollaisessa paniikissa kuin sinulla nyt kuulostaa olevan. minulle aloitettiin lääkitys ja lisäksi olen käynyt ammattiauttajan luona juttelemassa, pikkuhiljaa elämä alkaa parantumaan... elä jää vaivojesi kanssa yksin!! isäsi silmät aukenevat sitten kun hän huomaa että sinulla tosiaan on paniikkia ja ahdistusta, eli sitten kun käyt hakemassa sitä ammattiapua...