Onko muita tiripillejä langoilla?
Juttelin kaverin kanssa päivällä ja hän sanoi ettei ole itkenyt viimeksi kun joskus yläasteella!
Minä kyllä varmaan kerran kahessa viikossa vedän kunnon tillingit.
Etenkin erilaiset elämäntarinat, lapset, elukat, sairaudet ja tietyt biisit ja leffat saa vedet silmille. Stressantuneea itken helpommin.
Juttelin kaverin kanssa päivällä ja hän sanoi ettei ole itkenyt viimeksi kun joskus yläasteella!
Minä kyllä varmaan kerran kahessa viikossa vedän kunnon tillingit.
Etenkin erilaiset elämäntarinat, lapset, elukat, sairaudet ja tietyt biisit ja leffat saa vedet silmille. Stressantuneea itken helpommin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä olen aivan yliherkkä. En edes suutu koskaan kunnolla niin että raivoaisin, aina menee itkuksi jo kauan ennen sitä. Nykyisin itken muuttuneen elämäntilanteen vuoksi harvemmin, mutta mitä väsyneempi ja stressaantuneempi olen, sitä helpommin itku pääsee :´(
Jos haluaa kunnon itkut kannattaa katsoa petaTV:n videoita, se on varsinaista itsensä rääkkäämistä.
mua ärsyttää se kun jos tulee ukklinkin kanssa sanomista niin minä juoksen jonnekin kollaamaan. Nykyään osaan jo vähän sanoa asiallisesti takasinkin mutta ennen oli yhtä itkua.
Yks kamala tilanne oli jouluna kun oltiin anopin kanssa kirkossa kuuntelemassa joululauluja.
Siinä brosyyrissä oli sitte laulujen sanat ja silmäni piipahti "Varpunen jouluaamuna" -kappaleen kohdalle. Siinä sitten pyyhin kyyneliä lopun aikaa enkä saanut itkua loppumaan ennen kuin lähdettiin kirkosta. Silloin tuli mieleen että mahtaako olla hermoissa vikaa kun en kontrolloinut yhtään!
Mikä se petaTV on?
tuo ukkelin kanssa riitely. Minulla se menee aina siihen pisteeseen, että en pysty sanomaan enää mitään, muuten tulee itku. Tosin yleensä sen jälkeen helpottaa ja asioista pystyy puhumaan, joten ei mikään huono asia.
Joo, joskus itkua ei meinaa saada loppumaan millään, joskus se taas muuttuu nauruksi kesken kaiken. (Ei taida olla lääkitys ihan kohdallaan ;))
PetaTV:n sivuilla on kaikkia "dokumentteja" ja eläinrääkkäysvideoita. Ne kuka katsoo itkemättä läpi on varsinainen rautahermo! Googleta petaTV jos haluat tietää tarkemmin, tänne ei saa linkittää sieltä mitään matskua.
sitä aina välillä tulee tirauteltua..
Nyt en kyllä muista millon ja miksi viimeksi.
Saatto olla se kun ton meiän rekun entinen perhe ja etenki lapset oli ikävöiny kovasti =(
Se on aina kova paikka,vaikka lapset on tosi reippaita ja ymmärsivät astman vakavuuden.
Sen verran tosta petasta että se on keinoja kaihtamaton eläinoikeusjärjestö,luonnonsuojelijoista ei voi puhua samana päivänäkään.Antaa tukensa lainvastaiselle "eläinoikeustoiminnalle",tuottaa lavastettuja käsittämättömän julmia eläinrääkkäysvideoita,joiden uskotellaan olevan tuotantoeläinten oloista.Mm.supien elävältä nylkemistä,joka on täyttä propagandaa,sellaista ei tee kukaan joka tarhaa työkseen,ei meillä suomessa eikä myöskään kiinassa(sitä meinas noi petatv:n videot).Järjestää mielenosoituksia ja tekee kaikkea tälläistä.Lauma häikäilemättömiä ihmisiä,joilla ei ole mitään järkevämpää tekemistä kuin tehdä "hyvää" eläinoikeuksien nimissä.
mua suututta uskomattoman paljon kaikki propaganda jutut koska ne vie uskottavuutta leijona-osan niiltä jotka oikeasti on hyvällä asialla...ärkele!
katsomaan yhtä ainuttakaan videota ko. aiheesta.
Mitkään teuras -jutut ei pahaa tee mutta tahallinen väkivalta ja julmuus on niitä kun menee yli ihmisissä ja eläimissä. Ja se uutinen taannoin, jossa pientä vauvaa oli kiusattu, sai mut tolaltani yhden pahemman kerran.
aivan totta,mieki mielellään kuuluisin johonkin luonnonsuojelujärjestöön,mutta mistä noista enää tietää mikä on perusjärkevä.Kaikki tuntus olevan jo täpötäynnä pipertäjiä.Ei ole tilaa varmaan missään luontoa kunnioittavalle,maataloutta ja eläintenpitoa kannattavalle nuorelle naiselle..
petan videot ovat puhdasta propagandaa ja järjestöhän on muutenkin vähän "kyseenalainen". Itkut sieltä saa silti! Ja jos haluaa menettää yöunet niin sen myös saa sieltä... ja jos haluaa olla pari päivää syömättä lihaa niin petalla on lääkkeet siihenkin! Hirveitä videoita. Jossain se kaikki rääkkäys tapahtuu kuitenkin.
animalia?? Itse olen sieltä tilannut joskus paitoja ja huppareita. Ihan kaikkea en sieltäkään mene allekirjoittamaan kuten lihan syöntiä. Ihmiset ollaan kuitenkin kautta aikain oltu lihansyöjiäkin samoin kuin suuri osa eläimistä on.
Mutta on siellä hyvääkin asiaa.
Muakin raivostuttaa sellanen ylipursuava ihmisten itsekkyys eläimiä kohtaan eli voin tunnustaa olevani aika pitkälle kettutyttö periaatteissani. Vaikka joitakin luonnossa tapahtuvia harvennuksia ymmärrän hyvin aitauskantojen hillitsemiseksi.
sairauskantojen hillitsemiseksi tietenkin piti minun kirjoittaa =)
tuli myös pillittämisen lahja. Pillitän myös ilosta ja silloin jos jostakin loukkaannun tarpeeksi.
Toisen kohtaloa kuunellessa ei voi näyttää että itkettää, vaan pitää yrittää olla neutraali ja antaa positiivista virtausta eteenpäin. Kotona sitten voi päästää tunteet valloilleen.
sen takia en usko että sopisin hoitotyöhön kun mulla on sitä vikaa että alan itkeä jos potilaskin itkee. Ei pitäis mutta..
Muissa tilanteissa toki olen reipas mutta sitte kun silmät vettyy niin se on menoa.
Minä olen hyvin herkkä, eikä paljoa vaadita kun pillahdan itkuun, oli sitten kyse iloisesta tai surullisesta asiasta. Viimeksi itkin viime viikolla lasten elokuvassa "Lotta Ystäväni" kun elokuvan "päähenkilö" Lotta-hämähäkki kuoli. Veljen tyttö (6 vee) tuhahti mulle,että miten sä kehtaat kun kaikki näkee.
minäpä näin kerran simpsoneissa kun yks mies LUKI tuota (?samaista tarinaa?), ainakin siinä oli hämähäkki joka oli tehnyt urhean työn ja lopulta se kuoli...kuiteski, mä itkin sitä. Ja kyse ei siis ollut kuin siitä lopusta jossa luettiin "kukaan ei tiennyt minkä urhean työn hämähäkki oli sinä päivänä tehnyt..." voila, minä ulisemassa!
Toi on kyllä lasten mielestä kamalinta kun aikuinen ulisee ja vielä ihmisten ilmoilla!
Itse en kovin helposti pillitä mitättömistä
asioista.Suututtaa ja masentaa useinkin,kun kuulen vaikka eläinten saamasta julmasta kohtelusta.
Liiallisen vetistelyn kyllä lasken kuuluvan
hysteria nimiseen tautiluokkaan. Kannattaa
säästää kyyneleensä siihen elämänjaksoon, kun
elämä alkaa riepotella oikein tosissaan.
tilanteensa kullakin. Ihmisillä kun nuo elämäntilanteet ei aina joko säästy tai iske juuri tiettyyn aikaan. Esim sairaus voi iskeä kelle vain. Mulle tuon itkun vastapainona on myös taipumus nauraa remattaa kunnolla! Mitä niitä säästelemään!
se itkemisen taito unohtui kun oli niin paljon vissiin itkenyt varastoon. oli esim. sellainen uhka että nuorimmaisesta lapsesta oli tulossa sokea.
kyllä silloin itkettiin kaikki yöt. niin ei sitten kuitenkaan ole käynyt.
jossakin vaiheessa oli varmaankin pakko olla se vahva ja tukea lapsia ja muitakin. ei jäänyt aikaa itkemiselle.
nyt olen niin herkkä että itken kyllä helposti.
itkin mun Tysonin menetystä kauan ja joskus itken sitä vieläkin.
ei ole häpeä itkeä. itkeminen helpottaa purkamaan tunteitaan. joskus kyllä on pakko olla vahva heikompien puolesta.ja silloin on oltava itkemättä.
tuo on kyllä minulle ihan utopinen käsite ;-)
mutta nyt luin tämän ketjun läpi. minä olen vanhempaa sukupolvea. ei minun lapsuudessa saanut itkeä. se oli heikkoutta. ei saanut "vinkua" turhasta. mutta minun lapset ovat saaneet itkeä, kiukutella, raivotakkin. he ovat oppineet osoittamaan tunteitaan oikealla tavalla. keskutellaan asioista ja pyritään siihen että tullaan yhteisymmärrykseen.
minä kuitenkin päätän asioista aina aikuisena. minun lapsilla oli turvallinen olo kun ei tarvinnut asioista päättää. minä päätän lopuksi aina.
tänään täytti poikani ystävä nuo maagiset 18- vuotta ja vanhemmat ei ainakaan vielä mitään järjestäneet ennen kl.00.00.
tarjosin sitten poitsuille muutamat drinksut baarissa ja sain vielä tarjoilijan laulamaan synttärilaulun mihin me toisetkin sitten yhdyttiin.
sekin voi minua itkettää että ei lapsen vanhemmat voi sitä juhlaa järjestää :-(
vaikka kyllä meillä oli niin hauskaa että ei ainakaan nyt itketä ;-)
tää poika on meillä ollu noin kolme päivää viimeksi. ei voi asua isänsä eikä äitinsä luona.
asuu just nytten äidinäidin luona. hän on kyllä välittävä ihminen mutta ei ehkä ymmärrä nuorten päälle.
siis kyllä monet asiat itkettää. monesti.
ihailen teitä nuoria joilla on on mielipiteitä elämästä. te olette niin hitsin älykkäitä !
kunnioitan teitä tosiaankin täydestä sydämmestäni. kuunnelkaa kuitenkin ainakin vanhempien mielipiteitä. arvostakaa niitäkin.
halia teille nuorille ;-)
Ei mullekkaan tuo tiripillejä langoilla ole tuttu käsiste...
Ennen vanhaan todellakin tuo "vinkuminen turhasta" oli heikkouden merkki. Mutta mikä voikaan olla rohkeampaa kuin tunteensa näyttävä itkevä mies? Itse olen ainakin tätä mieltä, että itkevä mies uskaltaa näyttää oikeat tunteensa.
Se mikä taas vanhoissa ajoissa oli hienoa, että lapset osasivat kunnioittaa vanhempiaan, mitä ei enää aina näe.
mutta kyyneleet kyllä silmiin. Itkulle en anna valtaa, kun pelottaa, ettei se loppuisi vaan itkisin itseni kuiviin.
Elämän myötä on tullut luotua sellainen panssari tunteiden ympärille, ettei itku pääse ulos. Hömppää en tv:stä katso. Herkistely kiukuttaa lähinnä.
Kyllä itku tulee helpostikkin, yleensä se itku vaatii tietyn mielentilan ja siihen sopivan ärsykkeen.
Häät, hautajaiset, hyvä elokuva. Ihmiset, elämäntarinat, eläinten huono kohtelu ym.
siis muuta kuin syystä. Nyt mun kissa elelee viimeisiä päiviään ja välillä vähän itkettää. Kissa asuu äidin luona, etten sitä edes kovin usein nää. Sillä on joku kasvain suussa eikä sille vissiin voi tehdä mitään...
jos raivostun niin saattaa pari pisaraa valahtaa mutta muuten ei ja viime kertaa en muista..
???
pilli piipari. Itken usein elokuvia tai sarjoja joissa käsitellään elämän herkkiä asioita,rakstumista,kuolemaa,eroamista,menettämistä,elämän äkkinäisiä käänteitä jne.
Olen myöskin herkkä myötäelämään toisten elämää ja asetun usein toisten housuihin noin niin kuin teoreettisesti ja mietin mitä mahtavat käydä läpi elämässään juuri sellaisissa hetkissä kun elämä satuttaa tai koskettaa syvimmin.
Eniten tykkään netissäkin lukea pitkiä ja oikeaan elään perustuviin tarinoihin kuin ilkeitä pikkusieluisia kommentteja vailla minkäänlaista sympatiaa.
Ehkä säkin olet sellainen pohdiskelija tyyppi jota elämä koskettaa syvemmin kuin suurinta osaa muusta väestöstä. Se vaan osaa olla aika loppuun polttavaakin surra muiden suruja ja myötäelää kovasti.
Se on mun käsittääkseni kuitenkin ihmisen piirre ja taipumus jolle ei juuri mitään itse mahda. Pientä karaistumista voi matkanvarrella tulla kolhuista ja uupumisesta ja turtumisestakin,mutta aina se herkkä sisin siellä syvällä sisimmässä on olemassa.
Sitäpaitsi kyyneleet puhdistaa sielua =)joten antaa itkun tulla kun siltä tuntuu!