Olen sairastanut bulimiaa noin vuoden. Tuntuu todella pieneltä ajalta ja tuntuu, että valitan turhasta, kun jotkut ovat kamppailleet tämän sairauden kanssa pidemmän aikaa.
Kuitenkin tunnen olevani aivan lopussa. Tässä joulun jälkeen aloitin työt opiskelun ohella. Päivät venyy. Herään viideltä aamulla kouluun ja sen jälkeen heti töihin. Kotona olenkin vasta kymmeneltä illalla ja tuntuu, etten kestä enää kauaa. Kaikki energia, jota pitäisi saada ruuasta oksennan ja tuntuu, kuin olisin kuihtumassa. Joskus pelkkä puhuminen ottaa voimille ja koulusta ei ole moneen viikkoon tullut mitään.
Vapaa-aika kuluu siihen, kun suunnittelen, kuinka jaksaisin olla syömättä ja millä keinolla voisi koulussa livahtaa ruokailun jälkeen vessaan oksentamaan ruuan pois niin, ettei kukaan huomaisi tai tajuaisi mitään.
Kellään samaa ongelmaa? Tuntuu, että voimat loppuu eikä jaksaisi nousta aamulla.
Tosiaan vihaan tätä sairautta! Ensin luulin, että kaikki oli ihan hallinnassa. Nyt sitä huomaakin, että elämä tuntuu menevän bulimian mukaan.
Kuitenkin tunnen olevani aivan lopussa. Tässä joulun jälkeen aloitin työt opiskelun ohella. Päivät venyy. Herään viideltä aamulla kouluun ja sen jälkeen heti töihin. Kotona olenkin vasta kymmeneltä illalla ja tuntuu, etten kestä enää kauaa. Kaikki energia, jota pitäisi saada ruuasta oksennan ja tuntuu, kuin olisin kuihtumassa. Joskus pelkkä puhuminen ottaa voimille ja koulusta ei ole moneen viikkoon tullut mitään.
Vapaa-aika kuluu siihen, kun suunnittelen, kuinka jaksaisin olla syömättä ja millä keinolla voisi koulussa livahtaa ruokailun jälkeen vessaan oksentamaan ruuan pois niin, ettei kukaan huomaisi tai tajuaisi mitään.
Kellään samaa ongelmaa? Tuntuu, että voimat loppuu eikä jaksaisi nousta aamulla.
Tosiaan vihaan tätä sairautta! Ensin luulin, että kaikki oli ihan hallinnassa. Nyt sitä huomaakin, että elämä tuntuu menevän bulimian mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tunnistan hyvin asiasi. Itselläni myös noin vuosi takana, ja nyt teen kaikkeni parantuakseni. Talvi oli erittäin raskas ja vaikea, koska olin niin väsynyt ja pahantuulinen, etenkin kotona miehelleni. Töissä skarppaamiseen taisi mennä loputkin voimat. Sen lisäksi olen kova liikkumaan nykyään, noin 5-6x viikossa, joten voimia vie sekin, kun ei syö samalla kunnolla. Nyt haluan muutoksen elämääni. Haluan lopettaa sairaalloisen ahmimisen ja palata normaaliin. Olen päättänyt mitä hyvää saan syödä ja kuinka usein ja opettelen olemaan sujut sen määrän kanssa, jotta en saa tarvetta oksentamiseen. Muuten haluan syödä normaalisti ja normi annoksia. Heti on parempi olo fyysisestikin kun opettelee, että ruoka on hyvästä ja auttaa painonhallinnassa eikä päinvastoin. Herkuttelu on se mikä lihottaa ja siksi lopetan sen, mutta sallin itselleni esim. 2 jäätelöä per viikko, koko kesän. Lisäksi jotain muuta hyvää, mutta ei paljoa. Yritän syödä 4-5 kertaa vrk, ja se tuntuu paljon paremmalta vaikka vaikeaa onkin, kun turvottaa. Mutta tiedän, että turvotus laskee taas parin viikon kulttua kun elimistöni on tottunut siihen, että oikea ruoka menee kerrankin sinne minne kuuluu, ja oikeaa reittiä. Minä en halua enään olla sairas ja elää vajaalla, kun voin elää täysillä ja terveellisesti.
Voimia sinullekkin. Lopeta ahmiminen, se on ainut mikä auttaa tai ahmi sitten pelkkiä porkkanoita. Älä tapa itseäsi hyvän takia. Jaksele.