Miten kuvailisit omaa tapaasi ihastua? Miten helposti ihastut? Miten voimakkaasti ihastut? Miten usein ihastut? Yhdistääkö ihastuksiasi joku asia? Miten toimit ihastuessa? Kerrotko ihastuksenkohteellesi tunteistasi suoraan, vai miten vihjailet? Pyydätkö esim. kaveria kertomaan? Annatko helposti periksi jos et saa heti vastakaikua? Uskallatko heittäytyä kokonaan tunteen vietäväksi? Ihastutko aina vain yhteen kerrallaan vai onko sinulla monta rautaa tulessa?
Minä ihastun usein ja melko helposti, ainakin vähäsen. Pieniä arkea piristäviä ihastumisia voi olla moneenkin ihmiseen samaan aikaan, mutta yleensä en edes yritä edistää sellaisia, ellei sitten toinen sitä tee ja osoita selvästi kiinnostusta. Kun ihastun suuremmin, niin se on sitten hyvin kokonaisvaltainen tunne, jonka annan viedä mennessään. Sellainen ihastuminen kohottaa mielialaa, saa minut haaveilemaan ja leijumaan pilvissä. Varsinkin jos jotakin vastakaikua on havaittavissa. Jos kohteeni tunteet ovat kuitenkin epäselviä, pakotan itseni kertomaan jossain vaiheessa hänelle omistani. Elämä on liian lyhyt siihen, että voisi odotella paikoillaan näissä asioissa kovin pitkän aikaa. Jos siis toinen ei tee aloitetta, on minun se tehtävä, vaikka se hyvin vaikeaa ja pelottavaa on. Sen tehtyäni olen kuitenkin jotain tehnyt ja voin olla edes siihen tyytyväinen. Suoraan en ole koskaan tainnut saada pakkeja (tai sitten olen lahjakkaasti unohtanut ne, heh) mutta joskus toinen ei kuitenkaan ole selvästi sanonut ihastuneensa myös minuun, eikä ole sanonut sitäkään, ettei olisi. Tällöin en ole halunnut luovuttaa. Jos olen omat tunteeni paljastanut, mutta selkeää "ei kiinnosta" vastausta ei ole toiselta tullut, olen yrittänyt silti jatkaa "piiritystä". Kun ihastukseni on tällä tavalla "todellinen" (eli molemmat sen tietävät), en helposti halua luovuttaa. Kunnioitan toki toista ja jätän siinä vaiheessa rauhaan jos hän joskus pyytää. Taidan loppupeleissä ollakin aika sinnikäs ja rohkea, vaikka aluksi olen hyvin ujo ja jopa kätken tunteeni.
Kokonaisuudessaan ihastuminen on kohtalaisen ihanaa. Jos lopussa kuitenkin tulee pakit, ja mitään suhdetta ei välttämättä synny, ei sen saa antaa häiritä mikäli on kaikkensa ensin antanut. Ainakin silloin on tehnyt voitavansa ja uskaltanut kuunnella tunteitaan ja toimia niiden mukaisesti. Suosittelisin muillekin rohkeutta ja tunteiden näyttämistä. Joskus se voi satuttaa, mutta riski kannattaa silti ottaa.
Minä ihastun usein ja melko helposti, ainakin vähäsen. Pieniä arkea piristäviä ihastumisia voi olla moneenkin ihmiseen samaan aikaan, mutta yleensä en edes yritä edistää sellaisia, ellei sitten toinen sitä tee ja osoita selvästi kiinnostusta. Kun ihastun suuremmin, niin se on sitten hyvin kokonaisvaltainen tunne, jonka annan viedä mennessään. Sellainen ihastuminen kohottaa mielialaa, saa minut haaveilemaan ja leijumaan pilvissä. Varsinkin jos jotakin vastakaikua on havaittavissa. Jos kohteeni tunteet ovat kuitenkin epäselviä, pakotan itseni kertomaan jossain vaiheessa hänelle omistani. Elämä on liian lyhyt siihen, että voisi odotella paikoillaan näissä asioissa kovin pitkän aikaa. Jos siis toinen ei tee aloitetta, on minun se tehtävä, vaikka se hyvin vaikeaa ja pelottavaa on. Sen tehtyäni olen kuitenkin jotain tehnyt ja voin olla edes siihen tyytyväinen. Suoraan en ole koskaan tainnut saada pakkeja (tai sitten olen lahjakkaasti unohtanut ne, heh) mutta joskus toinen ei kuitenkaan ole selvästi sanonut ihastuneensa myös minuun, eikä ole sanonut sitäkään, ettei olisi. Tällöin en ole halunnut luovuttaa. Jos olen omat tunteeni paljastanut, mutta selkeää "ei kiinnosta" vastausta ei ole toiselta tullut, olen yrittänyt silti jatkaa "piiritystä". Kun ihastukseni on tällä tavalla "todellinen" (eli molemmat sen tietävät), en helposti halua luovuttaa. Kunnioitan toki toista ja jätän siinä vaiheessa rauhaan jos hän joskus pyytää. Taidan loppupeleissä ollakin aika sinnikäs ja rohkea, vaikka aluksi olen hyvin ujo ja jopa kätken tunteeni.
Kokonaisuudessaan ihastuminen on kohtalaisen ihanaa. Jos lopussa kuitenkin tulee pakit, ja mitään suhdetta ei välttämättä synny, ei sen saa antaa häiritä mikäli on kaikkensa ensin antanut. Ainakin silloin on tehnyt voitavansa ja uskaltanut kuunnella tunteitaan ja toimia niiden mukaisesti. Suosittelisin muillekin rohkeutta ja tunteiden näyttämistä. Joskus se voi satuttaa, mutta riski kannattaa silti ottaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vain nainen jaksaa jaaritella noin pitkiä jorinoita,siksipä ei viitsi vaivautua.
on kaksi eri asiaa. Ihastun sekä miehiin että naisiin, mutta IHASTUN harvoin ja vain miehiin.
mitä sitkeemmin sitä yrittää kitkeä, sitä iloisemmin se kasvaa. Sen torjunta on lähes mahdotonta sen villeimmällä kasvukaudella. Jokaisesta irrallisesta juurenpätkästä voi versota uusi voikukka.
Tätä voikukkaa ei tarvitse enää kitkeä,
juuret on myrkytetty.
Istuta tilalle vaikka Hanhikki.
mitä sieltä puskee esiin.