Ajattelin kertoa oman tarinani lueskeltuani eilen lähes koko päivän teidän kertomuksianne. Oon itse sairastanut anoreksiaa joulusta 2002 eli melkein 4 vuotta ja 5 kuukautta. Paino on vaihdellut sinä aikana välillä 41,5-46 kg. Painoni putosi nopeasti keväällä 2003 ja hakeuduin itse ystäväni kannustamana hoitoon. Ravitsemusterapeutin avulla pääsin taas elämään kiinni ja elin orjallisesti neuvojen mukaan seuraavat pari vuotta. Kunnes tää taas alkoi. Välillä ahmin hirveesti kaikkea ja sitten taas paastoan lähes täysin. Yhdessä vaiheessa liikunta oli ihan pakkomielle. Nyt en urheile. En koskaan oksenna.
Mua alkoi pohdituttamaan sellainen, että miten usein herkuttelette eli annatte itsellenne luvan nauttia ruuasta? Itse yritän sellaista kerran viikossa systeemiä. Painoa se ei ole nostanut, mitä nyt seuraavaksi kahdeksi päiväksi. Ootteko huomannut saman?
Mulle tuli eilen uskomattoman helpottunut olo luettuani teidän viestejä ja haluaisin kiittää teitä, että jaksatte kirjoitella tänne. Ihanaa, kun ei oo yksin ja ainoa.
Mua alkoi pohdituttamaan sellainen, että miten usein herkuttelette eli annatte itsellenne luvan nauttia ruuasta? Itse yritän sellaista kerran viikossa systeemiä. Painoa se ei ole nostanut, mitä nyt seuraavaksi kahdeksi päiväksi. Ootteko huomannut saman?
Mulle tuli eilen uskomattoman helpottunut olo luettuani teidän viestejä ja haluaisin kiittää teitä, että jaksatte kirjoitella tänne. Ihanaa, kun ei oo yksin ja ainoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mulla ei ole lupaa nauttia ruuasta tai sen syömisestä. saan syömisestä sellaista tyydytystä mitä en ansaitse. eli en tarkoituksella herkuttele milloinkaan, mutta kyllä mä sorrun silloin tällöin.
Saanko mä kysyä, miten usein sä sorrut? Mulle noita sortumisia alkoi vaan tulla, joten siksi ajattelin, että on parempi antaa itsensä herkutella välillä luvan kanssa. Mutta jos paino ei oo tarpeeksi matala, niin sitten mä en vaan herkuttele.
sorrun parin-kolmen viikon välein. on se kumma kun ei edes yhtä kuukautta pysty olla kiltisti.
mä en osaa nauttia ruuasta, en edes muista milloin olen viimeksi syönyt jotain kunnon ruokaa.. sekin menisi minun mielestäni herkuttelun puolelle.. voi kun voisin syödä edes kotiruokaa ilman minkäänlaista morkkista ja nauttia siitä.. en ole syönyt oikeastaan yli vuoteen mitään oikeaa ruokaa.. vain puuroja, salaatteja, kaalikeittoa, kasvissosekeittoja, hedelmiä, vihanneksia... en vain kykene syömään mitään muuta oksentamatta...
Mul on kans tollee etten voi syödä "normaalisti" ja olla oksentamatta. Kaikki tai ei mitään (=minimalistisesti kontrollin kanssa).
Eilen ajattelin herkutella ja syödä bulgarian jugurtin. Överiksi meni kun tuntu et peli olikin jo menetetty. suklaata päälle ja oksentamaan.
Parempi olla siis minimalistisella safkalla ku ottaa iiiisooo riski et lähtee mopo käsistä.
miulla on sama juttu. jos syön vähänkin jotain herkkuja niin tuntuu että sama vetää kerralla sit ihan kunnolla ja sitten päädyn oksentamaan ja siitä alkaa sama kierre taas uudestaan. aina ajoittain pääsen takaisin "normaaliin" syömiseen,eli syön erittäin vähän, mutta enpähän ainakaan oksenna. läheiset painostaa syömään enemmän ja sitten syön ja sitten alkaa taas kierre alusta. tekis vaan mieli huutaa ihmisille että antakaa miun v*ttu syödä sen verran ku haluun ni ei tartte oksentaa!
kukaan ei vaan tunnu tajuavan, oon kaikkien mielestä sairas ja liian laiha ja kaikki noi jutut vaan ottaa päähän. en oo mikään teinityttö, oon jo aikuinen ja tiedän etten oo aivan terve, haluisin vaan ite selvittää sotkuni, en haluu apua ihmisiltä jotka ei tajua
päivä vähän! Suklaata, irttareita tai pullaa. Ja olen pysynyt hoikkana. Tarvii vain tietää oman kulutuksen niin voi syödä mitä vain ja koska vain sen mukaan!
Syöminen ja laihtuminen ovat tämänhetkisen elämäni päälimmäiset asiat joka päivä...
Syön joka päivä pienen aamupalan ja kohtuullisen kokoisen lämpimän aterian kerran päivässä. En koskaan syö riisiä tai pastaa, kaikki muu menee.
Muuta en syö.
Sorrun todella usein baanaaniin, patonkiin tai vaikkapa pullaan... En ole koskaan oksentanut, koska en uskalla. Ei sillä, etteikö mieli joskus tekisi, mutta en voi oksentaa, koska se on minusta todella ällöttävää.. Voikumpa ruoan ulossaamiseksi olisi jokin muu keino!
En edes tiedä, olenko syömishäiriöinen, luultavasti olen, mutta en uskalla olla asiasta kovin varma. Haluaisin oikeastaan saada tästä jonkinlaisen diagnoosin, mutta vaikka tämä kuulostaakin ehkä oudolta, niin en haluaisi (ainakaan tällä hetkellä) parantua mahdollisesta syömishäiriöstä, koska en halua olla edes normaalipainoinen. Tiedän, tämä kuulostaa hullulta, mutta näin minä joka tapauksessa oikeasti ajattelen.
Olen 175cm pitkä ja painoni heittelee nykyään n. 48-vähän yli 49 kilon paikkeilla. Haluan takaisin siihen painoon, jossa olin ennen joulua (n.47kg).
Olisi aivan hirveästi tästä kirjoitettavaa, mutta tuntuu etten voi kaikkea edes pukea sanoiksi. Tuntuu että pää on aivan liikaa ajatuksia täynnä...
kuinka laiha olet! Harmi kun kehonkuvasi on noin vääristynyt etkä näe kuinka laiha olet.. Olisit LAIHA vaikka lihoisit 5kg! Ihannapaino missä näyttäisit nätin hoikalta olisi sulla n. 58-60kg ja sekin vielä on vähän. Älä pliis enää laihduta jos haluat pysyä elävien kirjoissa!
Mä en usko, että edes anoreksiaa sairastava pystyy noudattamaan sitä, et yhtenä päivänä viikossa mässää ja muina syö vähä. Itsekuri ei varmaa riitä sellaseen ja mä en usko et se ees toimis. Siis uskon vahvasti, et siitä alkaa lihoo. elimistö vaa varastois sen energian ja niin paljon on mahdotonta viikon varrella käyttää. Siis en usko.
Ite ahmin kerran viikossa tuhansia kaloreita (keksejä,leipää,suklaata...) ja syön tosi vähän muina päivinä. Laihdun näin n.1kg/viikko.Pääsin tällä tavalla anorektisiin mittoihin (160cm/39kg).Mulla ei ainakaan itsekuri pettänyt ,vaikkaolin ennen tätä ahminut joka päivä sairaasti.Tää kerran viikossa ahmiminen mahdollisti mulle laihtumisen ja anoreksian .Jos haluutte laihtuu ja jaksaa tehdäkin jotain (esim. juosta) suosittelen!!!