Kyseessä on hiukan alle 6 kk pentu. Näyttelyt olivat haaveena, muttei niitä voi harkitakkaan toistaiseksi, kun pentu aristelee vieraita ihmisiä. Haukkuu ja ei suostu lähelle. Tutustumisen jälkeen ylin ystävä. Mutta näyttelyissä kun ei ole aikaa tutustua.
Koira ei pidä kaikkia ihmisiä epäilyttävinä, jotkut jopa päästää lähelleen. Ihmetyttää, miksi koira pitää osaa ihmisistä niin uhkaavina ja toisia ei...
Muutaman kerran pentu on mennyt innokkaana haistelemaan ihmistä, mutta sitten yhtäkkiä säntää pois ja rupeaa haukkuman (pentukoulussa ohjaaja tuli rauhassa tutustumaan). Ihan kuin yhtäkkiä muistaisikin että "hei mun pitää pelätä". Tarkoittaakohan tämä, että ikävä aristelu olisi kuitenkin aluillaan lähteä pois?
Onko kyseessä puolustaminen, vai mikä? Miten tätä pitäisi alkaa kitkemään pois? Harmittaa todella, kun ihmiset todennäköisesti pitävät koiraani vihaisena, vaikkei se sitä kuitenkaan ole.
Koira ei pidä kaikkia ihmisiä epäilyttävinä, jotkut jopa päästää lähelleen. Ihmetyttää, miksi koira pitää osaa ihmisistä niin uhkaavina ja toisia ei...
Muutaman kerran pentu on mennyt innokkaana haistelemaan ihmistä, mutta sitten yhtäkkiä säntää pois ja rupeaa haukkuman (pentukoulussa ohjaaja tuli rauhassa tutustumaan). Ihan kuin yhtäkkiä muistaisikin että "hei mun pitää pelätä". Tarkoittaakohan tämä, että ikävä aristelu olisi kuitenkin aluillaan lähteä pois?
Onko kyseessä puolustaminen, vai mikä? Miten tätä pitäisi alkaa kitkemään pois? Harmittaa todella, kun ihmiset todennäköisesti pitävät koiraani vihaisena, vaikkei se sitä kuitenkaan ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkärotuinen koirasi on? Ei tuon ikäinen koira ole vihainen kenellekään. Eikä tuollainen käytös minkäänikäisellä viesti aggressiosta, vaan pelosta. Arka, pelkäävä koira ei ole vihainen kuin äärimmäisessä tilanteessa. Se pakenee, jos sille annetaan mahdollisuus.
Onko koira ollut sinulla vauvasta asti ja onko aina käyttäytynyt noin? Mieti ihan vilpittömästi ja pitkään, oletko varma siitä, ettei koiralle ole käynyt jotakin ikävää pentuna, josta tuo pelko johtuisi? Käytös ei ole puolustamista, vahtimista eikä mitään muutakaan, kuin epävarmuutta ja pelkoa, joka ilmenee juuri kuvaamasi laisina "oireina".
Missään nimessä et koskaan saa tyrkyttää koiraasi tutustumaan ihmisiin. Vieraat ihmiset eivät myöskään tule tutustumaan koiraasi ja silittelemään sitä. Koira tutustuu vieraisiin omaehtoisesti, sitä ei siihen pakoteta. Suosittelisin kokoamaan tuttavista mukavan 5-7 ihmisen porukan. Menette jonnekin neutraalille maaperälle. Koira voisi mieluiten olla irti, jos mahdollista. Sitten nämä vieraat ihmiset vain seisovat ns. henkilöryhmänä, eli ihan tavanomaisesti jutellen niitä näitä. Sinä tulet paikalle koirasi kanssa ja lasket sen irti ENNEN kuin pelko iskee päälle. Menet juttelemaan muiden kanssa. Kun koira lähestyy (se tulee, aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin), kukaan, edes sinä et ole näkevinäsi sitä. Vieraat ihmiset syöttävät sille huomaamattomasti makkaraa tms. kädestä. Koiraa kohti ei kumarruta, sitä ei katsota silmiin eikä etenkään lässytellä. yritetään seisoa suorana ja vain syöttää sitä makkaraa, muuten ollaan kuin koiraa ei olisikaan.
Kun koira uskaltaa kaikkien ihmisten luokse ja makkaraa on syöty ihan riittämiin, voi osa ihmisistä mennä varovasti kyykkyyn ja sama kuin edellä toistetaan, koiraa voi varovasti silitellä.
Suosittelen aloittamaan harjoittelun heti, kun koira on vielä nuori ja harjoittelemaan mahdollisimman paljon ja erilaisissa paikoissa. Tuo kuvailemasi tilanne ei kerro siitä, että aristelu olisi menossa pois. Pikemminkin epäilen, että koira on uskaltautunut lähelle nuuskimaan ja kohde on sitten esim. liikahtanut, kääntynyt tms. liian nopeasti, yrittänyt silittää koiraa, kumartunut sen ylle - ja koira on lähtenyt karkuun.
Ensinnäkin kiitos vastauksestasi ja vaivannäöstä.
Koira on saksanpaimenkoiran ja labradorin sekoitus. Se on selvää, ettei koira ole vihainen. Epävarmuuttahan se on. Melko pienestä asti käyttäytyminen on ollut tälläistä. Negatiivisiä ihmiskokemuksia ei tietääkseni ole. Tietty koira on ollut erilaisissa tilanteissa mieheni kanssa myös jonkin verran, että niissä en ole ollut mukana. Kysyn tänään, tulisiko hänelle mieleen, mitään mikä olisi voinut pennun säikäyttää. Kuitenkaan mitään sellaista ei ole, että pennulle olisi tehty pahaa tms.
Tuo aikaisemmin mainitsemani tilanne, jossa koira meni tutustumaan, mutta sitten peräänntyi: kouluttaja tiesi millainen koira on, ja oli rauhallisesti selkä koiraan päin jne.
Yritän saada kasaan joukon ihmisiä, joilla olisi mielenkiintoa auttaa tilanteessamme. Niitä vain ei ole paljoa, kun suurin osa ystävistämme on jo koiralle tuttuja, eli henkilöitä, joita koira ei aristele.
Usein ollessamme lenkillä kauempaakin ohittavat kulkijat haukutaan, koira alkaa syöksyilemään ohittajaa kohti ja haukkuu. Eikö tämäkään ole puolustamista? Tämän olen saanut pois, kun teen itsestäni mielenkiintoisemman eli kiinnitän koiran huomion itseeni jne.
Voisiko olla kyse, ettei koira luota minuun johtajana/suojelijana?
Haukkuu /hyökkiikö se kävelijöitä päin? Vai lähinnä juoksijoita, rullaluistelijoita, polkupyöräilijöitä - siinä tapauksessa vika piilee saalisvietissä. Yritä itse opetella lukemaan koiraasi. Jos tuo ohikulkijoiden haukkuminen on pikemminkin "olen suuri ja mahtava, väistäkää" -haukkumista kuin "olen pieni ja pelkään sinua" -haukkumista, pitää siihen puuttua napakasti kieltämällä.
Noita henkilöryhmä yms. harjoituksia pääsisit varmasti tekemään missä tahansa koirakoulussa. Yleensä kouluttajilla ja ihmisillä on vilpitön halu auttaa silloin, kun vastapuoli osaa ja haluaa ongelmistaan kertoa. Tuon ikäisellä koiralla ei kyllä ole puolustusviettiä. Esim. saksanpaimenkoiralla ko. vietti on kehittynyt kunnolla vasta aikuisikään (n. 2 v) mennessä.
Johtajuushommelit ei ole minun heiniä. Minusta kyse on aina ja kaikessa koiran ja ohjaan välisestä suhteesta. Siitä, että koira tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mitä seuraa jos toimii väärin ja toisaalta myös mitä siitä saa, jos toimii oikein. Kun koirasi on kuitenkin kahden pk-rodun risteytys, niin suosittelisin lämpimästi kouluttamaan sitä leikkimällä (taisteluleikit, saalisleikit yms). Yksi kikka, mitä voisit noissa tilanteissa esim. lenkillä sitten käyttää, on hyvissä ajoin kiinnittää koiran huomio johonkin sen lempileluun ja leikkiä kun se on kunnolla. Muista, että leluilla leikitään vain yhdessä, ne eivät siis loju lattioilla järsittävänä.