normaalia enemmän ihmisiä jotka eivät kestä arjen kolhuja??
Miettii tässä vaan,kuinka joillakin sivuilla elämän muut realiteetit kuin koirat ovat vaikenemisen paikka.
Niitä ei voi yhditää mitenkään esim. koiran reagoimiseen kun isäntä/emäntä sairastaa tai kun saa keskenmenon!
Heti syytetään provoilijaksi kun mainitsee,että sain keskenmenon ja koiran käytös on ollut sen koommin perässä kävelyä ja vahtimista.
Pahoinvointiin jo koira reagoi hyvin voimakkaasti. Käsittääkö se ihmisen tilan vai oisko kenties kyseessä huoli emännän normaalin käytöksen poikkeavuudesta?
Minulla siis on saksanpaimenkoira,joka on minulle kuin oikea käteni hieman kärjistäen.
Toisaalta tuo lojaalisuus ja seuraaminen luo turvallisuuden tunnetta,mutta samalla mua huolettaa ettei koira stressaa turhaan vuokseni.
Onko näin voimakas reagoiminen ihan normaali ilmiö koiralla? Millä saan sen aloilleen ja rauhottumaan,koska sen huolestunut naamataulu surettaa. =(
Miettii tässä vaan,kuinka joillakin sivuilla elämän muut realiteetit kuin koirat ovat vaikenemisen paikka.
Niitä ei voi yhditää mitenkään esim. koiran reagoimiseen kun isäntä/emäntä sairastaa tai kun saa keskenmenon!
Heti syytetään provoilijaksi kun mainitsee,että sain keskenmenon ja koiran käytös on ollut sen koommin perässä kävelyä ja vahtimista.
Pahoinvointiin jo koira reagoi hyvin voimakkaasti. Käsittääkö se ihmisen tilan vai oisko kenties kyseessä huoli emännän normaalin käytöksen poikkeavuudesta?
Minulla siis on saksanpaimenkoira,joka on minulle kuin oikea käteni hieman kärjistäen.
Toisaalta tuo lojaalisuus ja seuraaminen luo turvallisuuden tunnetta,mutta samalla mua huolettaa ettei koira stressaa turhaan vuokseni.
Onko näin voimakas reagoiminen ihan normaali ilmiö koiralla? Millä saan sen aloilleen ja rauhottumaan,koska sen huolestunut naamataulu surettaa. =(
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen vaistoaa jos ei ole kaikki hyvin,,,muutkin rodut kuin sakut;)
Täällä kyllä saa provoilijan maineen aika helposti;)
Mutta tuohon koira asiaan sanoisin että kyllähän koirat toki vaistoavat emännän mielen tiloja.
Ja keskenmeno on tosi rankka kokemus,
tsemppiä elämääsi, onneksi on se koirakaveri!
tosi tosi helposti provoilijan maineen. Ikäväkseni huomasin sen kyllä.
Mä olen sellanen oma itteni niin hyvineni kuin huonoineni puolineni ja molempiahan löytyy kiitettävästi ;)
Kyllähän keskenmeno pahalta tuntuu,etenkin kun lasta yritetty jo vuosikausia ja nyt lääkitysten avulla sitten viimein tärppäsi. Ja nyt sitten ei haluakkaan olla matkassani mukana =(
Mutta niin mä kanssa ajttelin et varmaan rodusta riippumatta koirat reagoi ihmisen olemukseen ja tilanteeseen samalla tavalla.Lähinnä muotoilin ton kysymykseni hieman loukkaantuneena,kun sakujen sivulla satuin asiasta mainitsemaan toisessa asiayhteydessä,niin johan siellä joku urputtaa ettei täälä tollasia haluta lukea ja ei tänne tollasia asioita saa kirjotella.
Ja että kaunistella pitäisi asiaa. Mä kun en ole kaunistelevaa sorttia,kun olen oppinut ottamaan asiat vastaan niiden oikeilla nimillä.
Siellä sivustolla jos muillakin kirjoitellaan niin paljon paljasta paskaa kasvattajista ja ihmisistä yleensäkin,että ihan ihmettelen kuinka koko sivusto pysyy pystyssä.Ja ilkeily se vissiin kannattaa useilla sivuilla.
Noh,onneksi te vastailitte ihmisenä ihmiselle ja asiallisesti pidän sitä piirreetyä suuressa arvossa. =)