Ei ainakaan heti sattunut silmiini tällä otsikolla toista keskustelua, joten nyt kaikki kirjaamaan tänne kauneimmat muistonne :) Täältä voi kenties joku kosimista miettivä saada vinkkiä omiin tarkoituksiin.
Elikkäs minua kosittiin jolukuun 16 2006.
Tämä tarina juontaa jo kauempaa, sillä seurattiin avon kanssa bigbrother ohjelmaa, ja silloin kun siellä oli enää ne 4 viimeistä niin löimme vetoa ;)
Ensimmäinen veto oli sellainen, että kumpi arvaa seuraavan tippujan voittaa ravintolaillallisen.
Toinen veto oli että kumpi arvaa voittajan, voittaa jonkun kivan yllätyksen. Olin kerrankin voitokas uhkapelissä, ja voitin molemmat vedot.
Joulukuun 16 oli erään meidän kantapaikka pubin pikkujoulut ja avoni sitten ehdotti että jos käytäisiin ennen sinne menoa hoitamassa se ensimmäisen vedon voitto alta pois, eli kävimme ravintolassa syömässä. Oli kynttilät ja kaikki, oi oi :) *muistelee*
Sitten ruokailun jälkeen menimme sinne pikkujouluihin. Siellä oli esiintymässä minullekkin tuttu taikuriystävämme (Opa Rissanen) ja yhdessä vaiheessa Opa tuli sitten pyytämään minua ja avoani nostamaan kätemme ylös ja kuinkas ollakkaan "pääsimme" avustajiksi temppuihin.
Ensimmäinen temppu oli korttitemppu, valitsimme molemmat omat kortit ja kirjotettiin niihin nimet ja päivämäärät. Kortit löytyivät myöhemmin myös pakasta, sitten minun korttini laitettiin kädelleni ja avo laittoi oman kätensä siihen päälle ja kun kädet nostettiin, oli meidän molempien kortti muuttunu yhdeksi :) Ihmeellistä. Nyt on kyseinen kortti vieläkin muistona.
Noh, sitten tuli vielä toinen temppu. Ja tämän tempun tulen muistamaan aina.
Taikuri iski avoni eteen 6 isoa a4 kokoista pelikorttia, joissa oli kuulemma palkinto joka voitettaisiin. Valittiin yksi ja se jätettiin siihen esiin. Sitten avoni piti antaa taikurille paperi raha (tässä tapauksessa 20e) ja lukea sarjanumeron viimeiset numerot ja kirjoittaa siihen vielä joku teksti mistä varmasti tunnistaa sen omaksi. Tämän jälkeen se laitettiin pieneen samettipussiin taiteltuna pieneksi mytyksi ja sen jälkeen avoni piti pitää sitä pussia sormiensa välissä roikkumassa kaikkien nähden. Sitten käytiin läpi mitä me ei voitettu niistä muista korteista. Ei voitettu autoo, lomamatkaa jne. mut, mepä voitettiin SITRUUNA! Eihän siinä, taikuri iski minulle eteen säkillisen sitruunoita ja pyysi valitsemaan yhden. Tämän jälkeen avattiin se pieni samettipussi ja raha oli muuttunut tavalliseksi paperilapuksi jossa luki että onnea meille kahdelle. Noh, sitten taikuri otti veitsen ja halkaisi sen voittamani sitruunan, sen sitruunan toisessa puoliskossa oli pieni sininen mytty keskellä sitruunaa. Taikuri pyysi aukaisemaan sen ja siellähän oli 20 e raha. Luin sarjanumeron joka todisti sen olevan sama raha kuin minkä avoni laittoi siihen pieneen samettipussiin ja sitten.. Sitten Opa pyysi minua lukemaan sen mitä avoni oli kirjoittanut seteliin. Olin ihan viittä vaille purskahatamaisillani itkuun. Avoni oli kirjoittanut seteliin " Mennäänkö kihloihin?"
Tottahan mie sitten vastasin myöntävästi ja silloin taikuri antoi sitruunan toisenkin puolen minulle, ja siellä se oli, maaliman kaunein kihlasormus :) Häämarssi soi ja pubin omistaja ja taikuri ojensivat mulle ruusun. Aplooditkin olivat upeat. Ei ollu kuulemma kukaan paikalla olijoista koskaan nähneet mitään yhtä romanttista.
Ja tämä kaikki oli minulle täysi yllätys :) Emme olleet edes puhuneet kihloista aijemmin jne. Lopuksi avoni mainitsi "Tässä oli nyt se kiva yllätys". On mulla ihana mies ;)
Elikkäs minua kosittiin jolukuun 16 2006.
Tämä tarina juontaa jo kauempaa, sillä seurattiin avon kanssa bigbrother ohjelmaa, ja silloin kun siellä oli enää ne 4 viimeistä niin löimme vetoa ;)
Ensimmäinen veto oli sellainen, että kumpi arvaa seuraavan tippujan voittaa ravintolaillallisen.
Toinen veto oli että kumpi arvaa voittajan, voittaa jonkun kivan yllätyksen. Olin kerrankin voitokas uhkapelissä, ja voitin molemmat vedot.
Joulukuun 16 oli erään meidän kantapaikka pubin pikkujoulut ja avoni sitten ehdotti että jos käytäisiin ennen sinne menoa hoitamassa se ensimmäisen vedon voitto alta pois, eli kävimme ravintolassa syömässä. Oli kynttilät ja kaikki, oi oi :) *muistelee*
Sitten ruokailun jälkeen menimme sinne pikkujouluihin. Siellä oli esiintymässä minullekkin tuttu taikuriystävämme (Opa Rissanen) ja yhdessä vaiheessa Opa tuli sitten pyytämään minua ja avoani nostamaan kätemme ylös ja kuinkas ollakkaan "pääsimme" avustajiksi temppuihin.
Ensimmäinen temppu oli korttitemppu, valitsimme molemmat omat kortit ja kirjotettiin niihin nimet ja päivämäärät. Kortit löytyivät myöhemmin myös pakasta, sitten minun korttini laitettiin kädelleni ja avo laittoi oman kätensä siihen päälle ja kun kädet nostettiin, oli meidän molempien kortti muuttunu yhdeksi :) Ihmeellistä. Nyt on kyseinen kortti vieläkin muistona.
Noh, sitten tuli vielä toinen temppu. Ja tämän tempun tulen muistamaan aina.
Taikuri iski avoni eteen 6 isoa a4 kokoista pelikorttia, joissa oli kuulemma palkinto joka voitettaisiin. Valittiin yksi ja se jätettiin siihen esiin. Sitten avoni piti antaa taikurille paperi raha (tässä tapauksessa 20e) ja lukea sarjanumeron viimeiset numerot ja kirjoittaa siihen vielä joku teksti mistä varmasti tunnistaa sen omaksi. Tämän jälkeen se laitettiin pieneen samettipussiin taiteltuna pieneksi mytyksi ja sen jälkeen avoni piti pitää sitä pussia sormiensa välissä roikkumassa kaikkien nähden. Sitten käytiin läpi mitä me ei voitettu niistä muista korteista. Ei voitettu autoo, lomamatkaa jne. mut, mepä voitettiin SITRUUNA! Eihän siinä, taikuri iski minulle eteen säkillisen sitruunoita ja pyysi valitsemaan yhden. Tämän jälkeen avattiin se pieni samettipussi ja raha oli muuttunut tavalliseksi paperilapuksi jossa luki että onnea meille kahdelle. Noh, sitten taikuri otti veitsen ja halkaisi sen voittamani sitruunan, sen sitruunan toisessa puoliskossa oli pieni sininen mytty keskellä sitruunaa. Taikuri pyysi aukaisemaan sen ja siellähän oli 20 e raha. Luin sarjanumeron joka todisti sen olevan sama raha kuin minkä avoni laittoi siihen pieneen samettipussiin ja sitten.. Sitten Opa pyysi minua lukemaan sen mitä avoni oli kirjoittanut seteliin. Olin ihan viittä vaille purskahatamaisillani itkuun. Avoni oli kirjoittanut seteliin " Mennäänkö kihloihin?"
Tottahan mie sitten vastasin myöntävästi ja silloin taikuri antoi sitruunan toisenkin puolen minulle, ja siellä se oli, maaliman kaunein kihlasormus :) Häämarssi soi ja pubin omistaja ja taikuri ojensivat mulle ruusun. Aplooditkin olivat upeat. Ei ollu kuulemma kukaan paikalla olijoista koskaan nähneet mitään yhtä romanttista.
Ja tämä kaikki oli minulle täysi yllätys :) Emme olleet edes puhuneet kihloista aijemmin jne. Lopuksi avoni mainitsi "Tässä oli nyt se kiva yllätys". On mulla ihana mies ;)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja tietysti häätkin on suunnitteilla ensikesäksi :)
ihan tuli tippa linssiin kun tuota luki.. Onneks olkoon tulevalle morsiammelle :)
Oi, tosi ihanaa. Mullekin kelpais tollanen julkisesti esitetty kosinta. *vink vink, Herra J.* ;)
Meiän kihlaus tapahtu syyskuussa -06 kännissä Baarikärpäsen jonossa. :D Oli keskustelu aiheesta "tykkään susta niiiiin hirveesti, mut mistä mä tiiän, etten menetä sua?". Kyl tuo kulta on sanonu, et se haluu ehdottomasti sit viel kosii ihan oikeesti ja et naimisiin ennen 2010. Sitä odotellessa.. ;)
Vuonna 2005 elokuussa olin käymässä mieheni kotipaikkakunnalla. Asuttiin silloin 60:n kilometrin päässä toisistamme ja nähtiin viikonloppuisin. Oltiin seurusteltu vasta muutamia kuukausia, mutta kumpikin tunsi, että tässä jutussa oli "sitä jotain".
Illan pimentyessä hän vei minut ajelulle ja päädyimme kaupungin korkeimmalle kohdalle, jossa oli tumma hirsitalo ja metsää ympärillä. Hän vei minut istumaan talon portaille ja ihailimme alapuolella näkyviä kaupunginvaloja. Juttelimme niitä näitä aika kauan. Kirkas taivas pimentyi entisestään ja tähdet ja kuu loistivat upeasti yläpuolellamme. Ihastelimme taivasta vierekkäin. Hetken päästä mieheni otti käsistäni kiinni ja katsoi pitkään silmiini. Olimme ihan hiljaa ja vaistosin, että hänellä oli jotain tärkeää sanottavaa. Kätemme tärisivät ja sydämet hakkasivat nopeaan tahtiin. Lopulta hän kysyi vapisevalla äänellä, että haluanko naimisiin hänen kanssaan. Vastasin tietysti kyllä ja täristen painauduimme toisiamme vasten ilon- ja onnenkyyneleiden valuessa poskia pitkin. Emme pystyneet sanomaan pitkään aikaan mitään toisillemme. Olimme vain lähekkäin ja katsoimme toisiamme rakastuneina.
Tuon illan jälkeen mies muutti pian kotipaikkakunnalleni ja olemme nyt asuneet yhdessä ja olleet kihloissa n. kaksi vuotta. Häitä vietettänee vuonna 2009 tai 2010 taloudellisesta tilanteesta riippuen. Olemme vieläkin umpirakastuneita ja ystävät ja sukulaisetkin ovat huomanneet, ettei meitä erota mikään. Kunnioitamme toisiamme, meillä on yksi suuri asia mikä yhdistää meitä (musiikki), osoitamme hellyyttä päivittäin, jaamme saman ideologian ym.. Tietysti jonkinlaista kärhämää on aina välillä, mutta se osoittaa ettemme ujostele toistemme seurassa ja olemme kiintyneet toisiimme. Noh, tämä nyt meni jo vähän yli aiheen, mutta halusin vain jakaa tämän tositarinan, jollaista en omalle kohdalleni uskonut ikinä sattuvan...
Olemme siis seurustelleet n.2 vuotta, mutta kihloissa olemme olleet reilu 1,5 vuotta...
minua kosittiin ravintolassa, mies kauheessa kännissä, minä selvinpäin, raskaana kun olin..
Pyysi mua kavereidensa eteen, polvistui, otti kaulakorunsa kaulasta ja kysyi tuutko mun vaimoks..johon tylysti totesin että joo, heti kun kysyt selvinpäin..kietoi sitten kaulakorunsa mun niemttömään..juu, seuraavana päivänä kun mies krapuloissaan kömpi sängystä ylös ja tuli sohvalle mun viereen, kysyi että muistanko mitä eilen kysyi..ja kysyi että "nii..tuutko?" "joo" vastasin..sitte pusut ja seksit päälle :)
Ei tullu ruusuja, ei ollu valmiina sormusta(sormus on kyllä niin upea että annettakoon kömpelö kosinta anteeksi), ei ollu kynttilöitä, ei romantiikkaa...huoh..ei ollut kosinta sellanen mistä uneksin mut hei..kaikkea ei voi saada :)
Olen ollut aiemmin kihloissa...silloin kosiminen tapahtui jouluaaton tohinassa. Olin tullut juuri suihkusta ja mitä siinä nyt meikkailin ja muuta sellaista. Olin vielä pinna ihan kireällä, että taas tulee kiire ja sukulaisiin oltiin menossa joka myös jännitti jonkin verran. Silloinen miesystäväni katseli kun touhotin ympäriinsä ja sanoi että tule nyt viideksi minuutiksi tähän sohvalle istuskelemaan, ei meillä sentään NIIN kiire ole. Siihen sitten pienen niupituksen kera istahdin ja yllätysmomentti-x...Seurustelukumppanini asettui toiselle polveleen ja kosi... Itkuhan siinä tuli ja myöntävästi vastasin. Oli vielä valkokultaiset sormukset kun tiesi etten pidä hopeasta tai keltakullasta...Häitä ei kyllä koskaan tanssittu...Ihana mies mutta meidän ei vaan kuulunut olla yhdessä loppuun asti.
Kesäkuussa -05:
Olin puhun poikaystävälle, kuinka kiva olis Kalevalalla teettämä sormus. Noh, oltiin baarissa kaverin synttäreitä juhlimassa kun poikaystävä sertoi katselleensa Kalevalan sormuksien hintoja. Sanoi ettei niin kalliita kuitenkaan osteta, polvistui eteeni ja pyysi vaimoksi.
Seuraavana päivänä oltiin ajelemassa kohti kotia naapuri kaupungista kun pysähdyttiin P-paikalle järvenrantaan. Polteltiin siinä tupakkia ja katseltiin, kuinka paljon joutsenia järvellä oli. Siinä mies otti uusiksi edellisen illan. =)
Valkokultaiset sormukset ostettiin seuraavana arkipäivänä.
Meillä on nyt poika vauva ja ensi 8.8.2008 olisi tarkoitus häitä juhlia.
Menimme kihloihin, toukokuussa 2003, pienen kirkon portailla, järven rannalla. Ja silloin päätimme, että tässä samassa kirkossa astelemme avioon, ehkä parin vuoden päästä.
Syyskuussa-04, olimme kauppaan lähdössä. Mies ajoi, ja minä siinä vieressä manasin, että mihin oikein olet ajamassa. Ajoi tuon kirkon pihaan, käveltiin portaille ja mies käski odottaa siinä. Juoksi takaisin autolle, haki peräkontista 10 punaista ruusua, juoksi takaisin eteeni, polvistui, ja kysyi: Tuletko vaimokseni tässä kirkossa 9.7.2005?"
Oli jo varannut kirkon meille, joten arvasi varmaan vastaukseni..;)
Oi että miten ihana :) ja kun väitetään ettei romanttisia miehiä ole..
tulipas tänään kosittua suorassa radiolähetyksessä..:D
Kerro lisää? :)
http://voice.fi/article.jsp?id=2190318&
Siten se vaan kävi. Tapasimme kolmatta kertaa ja menimme kävelylle. Jäimme istuskelemaan kirkon portaille ja tuleva mieheni kysyi:tuletko minulle vaimoksi? Vastasin, että en lähde, emme tunne tarpeeksi. Kaksi vuotta myöhemmin odotin lasta hänelle ja katsoin aiheelliseksi kosia häntä. Hän vastasi myöntävästi ja menimme naimisiin. Saimme pojan, erosimme 6 vuotta myöhemmin ja hän kutsuu minua vielä vaimokseen. Romanttinen kaveri. Samaa en voi sanoa itsestäni.
Minulla on kovin hienoja muistoja niin häistä kuin avioliitosta ja kaikesta, vaikka miehelläni olikin melkoinen alkoholiongelma, jonka käytännön ihmisenä koin liian suurena esteenä avioliitollemme.Onnea kaikille järki- ja tunneihmisille, tosikoille ja romantikoille. Elämä on kivaa kun sen saa jakaa toisen ihmisen kanssa, on se kyl tosi kivaa!
sängyssä :p
...........
Niin minuakin :) Ja sitten uudelleen.. Taas sängyssä. Hehhehee!!
hoettuani kolmekuukautta kihloista luovutin ja sitten huudatuksen aiheena festivaaleilla poliisiauton vieressä mies polvistu ja kysyi että mennäänkä kihloihin ja suostuinhan minä.Siitä kuukausi meni eteen päin ja mietittiin viel tarkasti hommaa ja hetki sitten haettiin sormukset sormukset.