Miten lestadiolaiset ymmärrätte

Mutta minulle ei, syystä siitä että on parempi jos joku sanoo yhden sanan ymmärrettävästi kuin 1000 niin että ei ymmärrä.
Yhdyn edellisiin teksteihin .

Ehkä nämäkin pitäisi lukea:
17. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.

4. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

10. joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.

5. Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi.

Pääosa Paavalia. Vaikuttaa korvasyyhyltä tuollainen valikointi.

ELSE, !

Mitä halusit kertoa, minäkin olen samanlaisen eli huonon käsityksen saanut kielillä puhumisesta. Mutta ymmärrän sen silloin, kun Pyhähenki sen opetuslapsille antoi. Siellähän oli kaikki senajan tunnetut kielet, tai kieliä puhuvia siinä ei ole epäilystäkään. Mutta muuten en ymmärrä .

teutatess kirjoitti:

ELSE, !

Mitä halusit kertoa, minäkin olen samanlaisen eli huonon käsityksen saanut kielillä puhumisesta. Mutta ymmärrän sen silloin, kun Pyhähenki sen opetuslapsille antoi. Siellähän oli kaikki senajan tunnetut kielet, tai kieliä puhuvia siinä ei ole epäilystäkään. Mutta muuten en ymmärrä .

Minulla on taipumus pitää "kielillä" puhumista pelkästään sielullisena ilmiönä, siis ulkonaisesti aikaansaatuna, ei niinkään Pyhän Hengen vaikuttamana.
Silti mieheni kokemus ja hänen järkevyytensä ja rehellisyytensä tuntien olen valmis myöntämään, että maailmassa on asioita, joista minulla ei ole omaa myönteistä kokemusta, mutta jotka kuitenkin ovat totta ja toimivat.

Suhtaudun siis kielillä puhumiseen kuin kummituksiin: niitä saattaa ihan aidosti olla olemassa, mutta niin kauan kuin minulla ei ole omia kokemuksia, jätän ne omaan arvoonsa ja jään odottamaan, että ehkäpä asia minulle valkenee.

Oma epäuskoinen suhtautumiseni "kielillä" puhumiseen saa vahditusta opikeluajan aika ahdistavasta kokemuksesta eräässä rukouspiirissä. Siellä harrastettiin palvirukouksia.

Siellä eräs vapaita suuntia edustava nainen, joka toimi piirin vetäjänä, tuli kovaäänisesti "kieliä" puhuen seisomaan selkäni taakse. Hän vaati minua rukoilemaan ääneen. Jotenkin pelkäsin häntä ja hänen omituista "siansaksaansa", "kielillä" puhumistaan, minulle outoa ilmiötä, jota hän siellä kovalla äänellä esitti. Olin aivan lukossa enkä sanonut mitään. Herran siunauksen sentään pystyin joten kuten hänen perässään toistamaan.

Tunsin, että tämä vanhempi nainen oli erittäin tyytymätön minuun ja näköjään "huonoon" käytökseeni. Yhtäkkiä hän sanoi näkevänsä ympärilläni henkiä ja väitti näkevänsä vieressäni "huoruuden hengen". Olin hämilläni. Siinen aikaan suorastaan aristelin miehiä/poikia enkä ollut ketään edes kädestä pitänyt. Koin, että hän halusi rangaista minua siitä, että olin ollut vaiti, vaikka hän oli vaatimalla vaatinut minua rukoilemaan ääneen, ja halusi suurin piirtein leimata minut huonotapaiseksi naiseksi, huoraksi.

Pahinta oli se, että muut siellä olleet kaverini, ikäisiäni nuoria naisia ja miehiä, pitivät häntä jonkinlaisena auktoriteettinä tämän "kielillä" puhumisen vuoksi. He silmäilivät minua uteliaina.

Oliko se Pyhän Hengen toimintaa, että hän yritti sillä tavalla liata maineeni kaveripiirini silmissä? Ei ollut, mieluumminkin pahan hengen vaikutusta. Olin monta päivää jotenkin kuin poissa tolaltani. Aloin tämän kokemuksen jälkeen suhtautua varautuneesti "kielillä" puhumiseen.
Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä..."

Else_ kirjoitti:

Minulla on taipumus pitää "kielillä" puhumista pelkästään sielullisena ilmiönä, siis ulkonaisesti aikaansaatuna, ei niinkään Pyhän Hengen vaikuttamana.
Silti mieheni kokemus ja hänen järkevyytensä ja rehellisyytensä tuntien olen valmis myöntämään, että maailmassa on asioita, joista minulla ei ole omaa myönteistä kokemusta, mutta jotka kuitenkin ovat totta ja toimivat.

Suhtaudun siis kielillä puhumiseen kuin kummituksiin: niitä saattaa ihan aidosti olla olemassa, mutta niin kauan kuin minulla ei ole omia kokemuksia, jätän ne omaan arvoonsa ja jään odottamaan, että ehkäpä asia minulle valkenee.

Oma epäuskoinen suhtautumiseni "kielillä" puhumiseen saa vahditusta opikeluajan aika ahdistavasta kokemuksesta eräässä rukouspiirissä. Siellä harrastettiin palvirukouksia.

Siellä eräs vapaita suuntia edustava nainen, joka toimi piirin vetäjänä, tuli kovaäänisesti "kieliä" puhuen seisomaan selkäni taakse. Hän vaati minua rukoilemaan ääneen. Jotenkin pelkäsin häntä ja hänen omituista "siansaksaansa", "kielillä" puhumistaan, minulle outoa ilmiötä, jota hän siellä kovalla äänellä esitti. Olin aivan lukossa enkä sanonut mitään. Herran siunauksen sentään pystyin joten kuten hänen perässään toistamaan.

Tunsin, että tämä vanhempi nainen oli erittäin tyytymätön minuun ja näköjään "huonoon" käytökseeni. Yhtäkkiä hän sanoi näkevänsä ympärilläni henkiä ja väitti näkevänsä vieressäni "huoruuden hengen". Olin hämilläni. Siinen aikaan suorastaan aristelin miehiä/poikia enkä ollut ketään edes kädestä pitänyt. Koin, että hän halusi rangaista minua siitä, että olin ollut vaiti, vaikka hän oli vaatimalla vaatinut minua rukoilemaan ääneen, ja halusi suurin piirtein leimata minut huonotapaiseksi naiseksi, huoraksi.

Pahinta oli se, että muut siellä olleet kaverini, ikäisiäni nuoria naisia ja miehiä, pitivät häntä jonkinlaisena auktoriteettinä tämän "kielillä" puhumisen vuoksi. He silmäilivät minua uteliaina.

Oliko se Pyhän Hengen toimintaa, että hän yritti sillä tavalla liata maineeni kaveripiirini silmissä? Ei ollut, mieluumminkin pahan hengen vaikutusta. Olin monta päivää jotenkin kuin poissa tolaltani. Aloin tämän kokemuksen jälkeen suhtautua varautuneesti "kielillä" puhumiseen.
Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä..."

Käsityksiin on oikeus, mutta tällä alueella kannattaa harkita tarkoin, mitä sanoo julki.

Olemme nyt nimittäin Kaikkivaltiaan alueella eikä Hänellä ole selitysvelvollisuutta. Eikä joku asia muutu oikeasta vääräksi, jos joku käyttää sitä väärin.

Pyhä Henki on rauhan henki eikä varmasti tule väkisin vaan väistyy murheellisena vastarinnan edessä. Näin ajattelen.

Else_ kirjoitti:

Minulla on taipumus pitää "kielillä" puhumista pelkästään sielullisena ilmiönä, siis ulkonaisesti aikaansaatuna, ei niinkään Pyhän Hengen vaikuttamana.
Silti mieheni kokemus ja hänen järkevyytensä ja rehellisyytensä tuntien olen valmis myöntämään, että maailmassa on asioita, joista minulla ei ole omaa myönteistä kokemusta, mutta jotka kuitenkin ovat totta ja toimivat.

Suhtaudun siis kielillä puhumiseen kuin kummituksiin: niitä saattaa ihan aidosti olla olemassa, mutta niin kauan kuin minulla ei ole omia kokemuksia, jätän ne omaan arvoonsa ja jään odottamaan, että ehkäpä asia minulle valkenee.

Oma epäuskoinen suhtautumiseni "kielillä" puhumiseen saa vahditusta opikeluajan aika ahdistavasta kokemuksesta eräässä rukouspiirissä. Siellä harrastettiin palvirukouksia.

Siellä eräs vapaita suuntia edustava nainen, joka toimi piirin vetäjänä, tuli kovaäänisesti "kieliä" puhuen seisomaan selkäni taakse. Hän vaati minua rukoilemaan ääneen. Jotenkin pelkäsin häntä ja hänen omituista "siansaksaansa", "kielillä" puhumistaan, minulle outoa ilmiötä, jota hän siellä kovalla äänellä esitti. Olin aivan lukossa enkä sanonut mitään. Herran siunauksen sentään pystyin joten kuten hänen perässään toistamaan.

Tunsin, että tämä vanhempi nainen oli erittäin tyytymätön minuun ja näköjään "huonoon" käytökseeni. Yhtäkkiä hän sanoi näkevänsä ympärilläni henkiä ja väitti näkevänsä vieressäni "huoruuden hengen". Olin hämilläni. Siinen aikaan suorastaan aristelin miehiä/poikia enkä ollut ketään edes kädestä pitänyt. Koin, että hän halusi rangaista minua siitä, että olin ollut vaiti, vaikka hän oli vaatimalla vaatinut minua rukoilemaan ääneen, ja halusi suurin piirtein leimata minut huonotapaiseksi naiseksi, huoraksi.

Pahinta oli se, että muut siellä olleet kaverini, ikäisiäni nuoria naisia ja miehiä, pitivät häntä jonkinlaisena auktoriteettinä tämän "kielillä" puhumisen vuoksi. He silmäilivät minua uteliaina.

Oliko se Pyhän Hengen toimintaa, että hän yritti sillä tavalla liata maineeni kaveripiirini silmissä? Ei ollut, mieluumminkin pahan hengen vaikutusta. Olin monta päivää jotenkin kuin poissa tolaltani. Aloin tämän kokemuksen jälkeen suhtautua varautuneesti "kielillä" puhumiseen.
Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä..."

olen kanssasi else. .,. Voi olla että joillakin se toimii mutta minun kohdaltani ei. Olen sitä mieltä että miehesi kohdalla oli kysymys siitä että kaveri joka puhui puhui kuitenkin opittua kieltä .

teu tatess kirjoitti:

olen kanssasi else. .,. Voi olla että joillakin se toimii mutta minun kohdaltani ei. Olen sitä mieltä että miehesi kohdalla oli kysymys siitä että kaveri joka puhui puhui kuitenkin opittua kieltä .

Olet lasse ihan oikeassa .
olen samaa mieltä kanssasi .

Else_ kirjoitti:

Minulla on taipumus pitää "kielillä" puhumista pelkästään sielullisena ilmiönä, siis ulkonaisesti aikaansaatuna, ei niinkään Pyhän Hengen vaikuttamana.
Silti mieheni kokemus ja hänen järkevyytensä ja rehellisyytensä tuntien olen valmis myöntämään, että maailmassa on asioita, joista minulla ei ole omaa myönteistä kokemusta, mutta jotka kuitenkin ovat totta ja toimivat.

Suhtaudun siis kielillä puhumiseen kuin kummituksiin: niitä saattaa ihan aidosti olla olemassa, mutta niin kauan kuin minulla ei ole omia kokemuksia, jätän ne omaan arvoonsa ja jään odottamaan, että ehkäpä asia minulle valkenee.

Oma epäuskoinen suhtautumiseni "kielillä" puhumiseen saa vahditusta opikeluajan aika ahdistavasta kokemuksesta eräässä rukouspiirissä. Siellä harrastettiin palvirukouksia.

Siellä eräs vapaita suuntia edustava nainen, joka toimi piirin vetäjänä, tuli kovaäänisesti "kieliä" puhuen seisomaan selkäni taakse. Hän vaati minua rukoilemaan ääneen. Jotenkin pelkäsin häntä ja hänen omituista "siansaksaansa", "kielillä" puhumistaan, minulle outoa ilmiötä, jota hän siellä kovalla äänellä esitti. Olin aivan lukossa enkä sanonut mitään. Herran siunauksen sentään pystyin joten kuten hänen perässään toistamaan.

Tunsin, että tämä vanhempi nainen oli erittäin tyytymätön minuun ja näköjään "huonoon" käytökseeni. Yhtäkkiä hän sanoi näkevänsä ympärilläni henkiä ja väitti näkevänsä vieressäni "huoruuden hengen". Olin hämilläni. Siinen aikaan suorastaan aristelin miehiä/poikia enkä ollut ketään edes kädestä pitänyt. Koin, että hän halusi rangaista minua siitä, että olin ollut vaiti, vaikka hän oli vaatimalla vaatinut minua rukoilemaan ääneen, ja halusi suurin piirtein leimata minut huonotapaiseksi naiseksi, huoraksi.

Pahinta oli se, että muut siellä olleet kaverini, ikäisiäni nuoria naisia ja miehiä, pitivät häntä jonkinlaisena auktoriteettinä tämän "kielillä" puhumisen vuoksi. He silmäilivät minua uteliaina.

Oliko se Pyhän Hengen toimintaa, että hän yritti sillä tavalla liata maineeni kaveripiirini silmissä? Ei ollut, mieluumminkin pahan hengen vaikutusta. Olin monta päivää jotenkin kuin poissa tolaltani. Aloin tämän kokemuksen jälkeen suhtautua varautuneesti "kielillä" puhumiseen.
Virressäkin sanotaan: "Totuuden Henki, johda sinä meitä..."

sinulla on ollut, eikä ihme, että suhtaudut epäilevästi koko asiaan.

Minulla ei ole mitään kokemuksia kielilläpuhumisesta enkä sellaisia haluakaan. Eikö Paavali sano selvästi korinttilaiskirjeessä, että jos puhe on selitettävissä, silloin toinen puhukoon ja toinen voi sen selittää, muutoin puhukoon jokainen kotonaan - mitäpä hyötyä on siitä, jos kukaan ei sitä ymmärrä.

Näistä asioista tulee vallakäytön välineitä, niin kuin sinun kohdallasi kävi - aika inhottava tilanne se nuoruutesi kokemus. Niillä sitten kilpaillaan, kenellä on minkäkinlaisia saavutuksia ja niiden mukaan arvioidaan uskon määrää ja laatua.

Merkillistä mellastelua näissä uskovaisissa piireissä - joskus suorastaan kadehdin miestäni, kun hän lähtee urheiluharrastuksiinsa hyvillä mielin ja turhia mietiskelemättä... Miksi minä en voisi jättää näitä loputtomia pohdiskeluja ja tehdä samoin?

Valitettavasti en ole joukkuelajien harrastaja, joten yksikseni vaeltaessani ehdin miettiä kaikenlaista uudestaan ja uudestaan.

Onkohan tämä pakkomiellettä? Onko tämä riippuvuutta? Kukapa sen kertoisi!

kokemuksia näköjään kirjoitti:

sinulla on ollut, eikä ihme, että suhtaudut epäilevästi koko asiaan.

Minulla ei ole mitään kokemuksia kielilläpuhumisesta enkä sellaisia haluakaan. Eikö Paavali sano selvästi korinttilaiskirjeessä, että jos puhe on selitettävissä, silloin toinen puhukoon ja toinen voi sen selittää, muutoin puhukoon jokainen kotonaan - mitäpä hyötyä on siitä, jos kukaan ei sitä ymmärrä.

Näistä asioista tulee vallakäytön välineitä, niin kuin sinun kohdallasi kävi - aika inhottava tilanne se nuoruutesi kokemus. Niillä sitten kilpaillaan, kenellä on minkäkinlaisia saavutuksia ja niiden mukaan arvioidaan uskon määrää ja laatua.

Merkillistä mellastelua näissä uskovaisissa piireissä - joskus suorastaan kadehdin miestäni, kun hän lähtee urheiluharrastuksiinsa hyvillä mielin ja turhia mietiskelemättä... Miksi minä en voisi jättää näitä loputtomia pohdiskeluja ja tehdä samoin?

Valitettavasti en ole joukkuelajien harrastaja, joten yksikseni vaeltaessani ehdin miettiä kaikenlaista uudestaan ja uudestaan.

Onkohan tämä pakkomiellettä? Onko tämä riippuvuutta? Kukapa sen kertoisi!

Opiskeluaikana olin utelias ja menin mukaan monenlaiseen porukkaan.
En kiellä, etteikö aitoa "kielillä" puhumista voisi esiintyä. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sanoneet yllättyneensä, kun heidän suustaan oli alkanut tulla outoa puhetta.
Ihmisten käsissä kuitenkin monet asiat menevät pilalle. Jos kielillä puhumista aletaan tavoitella ikään kuin jonakin oikean uskomisen merkkinä ja itse tarkoituksena, ollaan joron jäljillä.
Opiskeluajan muistoihin yhdistyneenä vieroksun itse "kielillä" puhumista. Jo kokemusten muisteleminen tuo minulle palan kurkkuun.

Else_ kirjoitti:

Opiskeluaikana olin utelias ja menin mukaan monenlaiseen porukkaan.
En kiellä, etteikö aitoa "kielillä" puhumista voisi esiintyä. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sanoneet yllättyneensä, kun heidän suustaan oli alkanut tulla outoa puhetta.
Ihmisten käsissä kuitenkin monet asiat menevät pilalle. Jos kielillä puhumista aletaan tavoitella ikään kuin jonakin oikean uskomisen merkkinä ja itse tarkoituksena, ollaan joron jäljillä.
Opiskeluajan muistoihin yhdistyneenä vieroksun itse "kielillä" puhumista. Jo kokemusten muisteleminen tuo minulle palan kurkkuun.

Varmasti kaikki sanomasi on totta sinulle. Kuitenkin suosittelen Paavalin koko armolahjoja koskevan opetuksen lukemista, niin ei tarvitse tyytyä omiin mielikuviin ja se pala kurkusta voisi lähteä pois.

Lasse-setä kirjoitti:

Varmasti kaikki sanomasi on totta sinulle. Kuitenkin suosittelen Paavalin koko armolahjoja koskevan opetuksen lukemista, niin ei tarvitse tyytyä omiin mielikuviin ja se pala kurkusta voisi lähteä pois.

...ja silti muistelen opiskeluaikojeni kokemuksia "kielillä" puhumisesta ahdistuneena ja pala kurkussa. Jos ne jollekin ovat siunauksena, niin hyvä on. "Kielillä" puhuminen ei ole minun asiani, ei ainakaan näillä näkymin. Haluan seistä "jalat maassa".

Eräs edellä mainitsemani naisemani naisen, nyt jo edesmenneen luona ollut opiskelijatyttö ahdistui vielä enemmän kuin minä ja joutui psykiatriseen hoitoon, mielisairaalaan siis. Aikaahan siitä kaikesta on kulunut paljon. Mutta summa summarum: minä en halua puhua "kielillä". En halua seota.
Mutta jos Lasse-sedällä on sellainen armolahja tai hän toivoo sellaista, niin onneksi olkoon. Minusta Lasse-setä esittää aina rakentavia näkemyksiä ja viisasta kritiikkiä ja häntä on siksi syytä kuunnella. Mutta tässä "kielillä" puhumisessa olen eri linjoilla hänen kanssaan.

Else_ kirjoitti:

...ja silti muistelen opiskeluaikojeni kokemuksia "kielillä" puhumisesta ahdistuneena ja pala kurkussa. Jos ne jollekin ovat siunauksena, niin hyvä on. "Kielillä" puhuminen ei ole minun asiani, ei ainakaan näillä näkymin. Haluan seistä "jalat maassa".

Eräs edellä mainitsemani naisemani naisen, nyt jo edesmenneen luona ollut opiskelijatyttö ahdistui vielä enemmän kuin minä ja joutui psykiatriseen hoitoon, mielisairaalaan siis. Aikaahan siitä kaikesta on kulunut paljon. Mutta summa summarum: minä en halua puhua "kielillä". En halua seota.
Mutta jos Lasse-sedällä on sellainen armolahja tai hän toivoo sellaista, niin onneksi olkoon. Minusta Lasse-setä esittää aina rakentavia näkemyksiä ja viisasta kritiikkiä ja häntä on siksi syytä kuunnella. Mutta tässä "kielillä" puhumisessa olen eri linjoilla hänen kanssaan.

Ei kannattaisi ottaa mitään "linjaa" asiassa, joka on raamatussa tarkkaan selvitetty.

Kielillä puhumisesta on mielestäni tarkat ohjeet, milloin sitä voidaan käyttää ja milloin ei. Jolla lahja ei "itsestään" ilmene Pyhän Hengen tekona, tekee väärin, jos alkaa sitä "tuottamaan".

Kielillä puhuminen ei ole merkki Jumalan lapseudesta, sanoohan Paavalikin, etteivät kaikki puhu kielillä.

Lasse-setä kirjoitti:

Käsityksiin on oikeus, mutta tällä alueella kannattaa harkita tarkoin, mitä sanoo julki.

Olemme nyt nimittäin Kaikkivaltiaan alueella eikä Hänellä ole selitysvelvollisuutta. Eikä joku asia muutu oikeasta vääräksi, jos joku käyttää sitä väärin.

Pyhä Henki on rauhan henki eikä varmasti tule väkisin vaan väistyy murheellisena vastarinnan edessä. Näin ajattelen.

Isää, Poikaa tai Pyhää Henkeä ei kukaan voi ottaa haltuunsa tai käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Jos "väärinkäytöksiä" esiintyy (kuten tuossa tarinassa), se on merkki siitä, että kyseessä ei mitenkään voi olla Pyhä Henki, vaan ihan toisenlaiset henkivallat, joihin Raamatusta löytyy monta viittausta. Hedelmistään puu tunnetaan...

Svärdfisk kirjoitti:

Isää, Poikaa tai Pyhää Henkeä ei kukaan voi ottaa haltuunsa tai käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Jos "väärinkäytöksiä" esiintyy (kuten tuossa tarinassa), se on merkki siitä, että kyseessä ei mitenkään voi olla Pyhä Henki, vaan ihan toisenlaiset henkivallat, joihin Raamatusta löytyy monta viittausta. Hedelmistään puu tunnetaan...

Haluaisin lisätä, että minun opiskeluajan kokemusten perusteella ei pidä tehdä mainitsemastani naisesta mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vanha sanonta, että "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa", pitää paikkansa tässkin tapauksessa.
Mielestäni tällä itseäni huomattavasti vanhemmalla naisella oli myös aivan aitoakin kristillistä mieltä ja etsintää. En siis halua pohjimmaltani ensinkään arvostella häntä. Olin niihin aikoihin vain liian herkkä hänen vaikutukselleen.
Sekin on mahdollista, että ymmärsimme toisiamme puolin ja toisin eri tavalla kuin toinen itse asiassa tarkoitti. Ja mahdollista on sekin, että hän arvioi minua omien syyllisyyden tunteidensa läpi ja näki minut siksi omalla tavallaan ja "henkiä" takanani, muun muassa "huoruuden hengen". (Eipä silti, etteikö semmoinenkin "henki" olisi toisinaan vaanimassa, ihmisiä kun ollaan).
Olen itse antanut naiselle jo ajat sitten anteeksi, olipa hänen toimintansa tahallista rankaisemista tai tahatonta projisointia. Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että hän ainakin omasta mielestään tarkoitti hyvää, mutta menetteli taitamattomasti. Rauha hänen muistolleen, sillä mikä minä olen häntä arvostelemaan, toista uskovaista, "kielillä" puhuvaa, erilaista uskovaista.
Ja kiitos Lasse-sedälle rakentavista, viisaista kommenteista.

Svärdfisk kirjoitti:

Isää, Poikaa tai Pyhää Henkeä ei kukaan voi ottaa haltuunsa tai käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Jos "väärinkäytöksiä" esiintyy (kuten tuossa tarinassa), se on merkki siitä, että kyseessä ei mitenkään voi olla Pyhä Henki, vaan ihan toisenlaiset henkivallat, joihin Raamatusta löytyy monta viittausta. Hedelmistään puu tunnetaan...

Sekö jonka luo JEESUS keveli syödäkseen, ja koska ei hedelmää löytänyt kirosi puun .

Else_ kirjoitti:

Haluaisin lisätä, että minun opiskeluajan kokemusten perusteella ei pidä tehdä mainitsemastani naisesta mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vanha sanonta, että "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa", pitää paikkansa tässkin tapauksessa.
Mielestäni tällä itseäni huomattavasti vanhemmalla naisella oli myös aivan aitoakin kristillistä mieltä ja etsintää. En siis halua pohjimmaltani ensinkään arvostella häntä. Olin niihin aikoihin vain liian herkkä hänen vaikutukselleen.
Sekin on mahdollista, että ymmärsimme toisiamme puolin ja toisin eri tavalla kuin toinen itse asiassa tarkoitti. Ja mahdollista on sekin, että hän arvioi minua omien syyllisyyden tunteidensa läpi ja näki minut siksi omalla tavallaan ja "henkiä" takanani, muun muassa "huoruuden hengen". (Eipä silti, etteikö semmoinenkin "henki" olisi toisinaan vaanimassa, ihmisiä kun ollaan).
Olen itse antanut naiselle jo ajat sitten anteeksi, olipa hänen toimintansa tahallista rankaisemista tai tahatonta projisointia. Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että hän ainakin omasta mielestään tarkoitti hyvää, mutta menetteli taitamattomasti. Rauha hänen muistolleen, sillä mikä minä olen häntä arvostelemaan, toista uskovaista, "kielillä" puhuvaa, erilaista uskovaista.
Ja kiitos Lasse-sedälle rakentavista, viisaista kommenteista.

minä meinaan liikuttua kun luen sinun kirjoitustas,siinä korostuu se suuri armo jota itse olet saanut Jumalalta kokea Jeesuksessa Kristuksessa,ole siunattu rakas sisar

teutatess kirjoitti:

Sekö jonka luo JEESUS keveli syödäkseen, ja koska ei hedelmää löytänyt kirosi puun .

No en nyt sitä raamatunkohtaa tällä kertaa ajatellut, vaan vaikkapa näitä sanoja (vuoden 1776 Kirkkoraamatun mukaan):
"Menkäät ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monia, jotka siitä sisälle menevät; Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät. Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet. Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista? Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät; mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa. Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään. Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet? Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät." (Matt. 7:13-23)
Joku voi tietysti ajatella, että tämä on kovaa tekstiä, mutta nämä ovat Vapahtajan omia sanoja, joilla hän varoittaa väärästä hengellisyydestä, eikä kenelläkään kristityllä ole varaa olla kuuntelematta häntä. Ei todellakaan pidä uskoa jokaista, joka hokee Herran nimeä ja väittää olevansa täynnä Pyhää Henkeä. Tähän löytyisi kyllä monta muutakin raamatunkohtaa...

Else_ kirjoitti:

Opiskeluaikana olin utelias ja menin mukaan monenlaiseen porukkaan.
En kiellä, etteikö aitoa "kielillä" puhumista voisi esiintyä. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat sanoneet yllättyneensä, kun heidän suustaan oli alkanut tulla outoa puhetta.
Ihmisten käsissä kuitenkin monet asiat menevät pilalle. Jos kielillä puhumista aletaan tavoitella ikään kuin jonakin oikean uskomisen merkkinä ja itse tarkoituksena, ollaan joron jäljillä.
Opiskeluajan muistoihin yhdistyneenä vieroksun itse "kielillä" puhumista. Jo kokemusten muisteleminen tuo minulle palan kurkkuun.

Tuntuu opiskeluaika olleen Else_ sinulle tärkeä ja sisältörikas, Vietätkö nyt hyvää aikaa?

NIIN tuolla aiemmin jo mainitsin että 1 ymmärrettävä sana on parempi kuin 1000 sellaista joita ei ymmärrä, ja se että silloin helluntaina jolloin kielillä puhuttiin oikeesti, oli vähän toisen laiset puitteet siellä oli kaikkia ihmisiä siis kieliä puhuvia ja siksi nämä opetuslapset saivat voiman puhua heidän kieliään. paljonko heitä oli emme tiedä, mutta sanotaan että 3000 teki parannuksen ja saivat pyhän hegen .