Meillä on 2 v ja 2 kk lapset. 2 v on todella uhmakas ja mustasukkainen vauvasta. Hän on aktiivinen, toimielias ja puhelias taapero. Vauva on taas tyytyväinen ja hellyyttävä.
2v on niin hallitseva tyyppi, että hän vaatii jatkuvaa huomiota. Yhtään hän ei leiki yksinään vaan tekee jotain pahaa tai roikkuu helmoissa. Olemme joutuneet kieltämään tyttöä päivittäin satoja kertoja ja siitä seuraa mielettömiä raivareita. Raivarit saattavat syntyä aivan olemattomista asioista; hän ei saa housuja jalkaan tms.
Esikoinen on aina saanut meiltä paljon huomiota. Olemme leikkineet hänen kanssaan tosi paljon. Nyt tietenkin huomiota vie myös vauva, joka tosin vie murto-osan siitä huomiosta, mitä esikoinen. Tuntuu aivan hirveältä, miten vähän ehdin vauvaan keskittyä.
Mä en koe olevani masentunut, mutta ihan helkkarin väsynyt esikoisen jatkuvaan kiukkuamiseen. Mitä ihmettä olen tehnyt väärin hänen kasvatuksessaan? Tyttö on hyvin voimakastahtoinen ja hän ei antaisi mitään periksi ja joistain asioista ei vain voi tinkiä esim. ei saa lyödä toisia. Miten kauan jatkuva uhmakkuus voi jatkua? Miten ristiriitatilanteisiin pitää suhtautua?
2v on niin hallitseva tyyppi, että hän vaatii jatkuvaa huomiota. Yhtään hän ei leiki yksinään vaan tekee jotain pahaa tai roikkuu helmoissa. Olemme joutuneet kieltämään tyttöä päivittäin satoja kertoja ja siitä seuraa mielettömiä raivareita. Raivarit saattavat syntyä aivan olemattomista asioista; hän ei saa housuja jalkaan tms.
Esikoinen on aina saanut meiltä paljon huomiota. Olemme leikkineet hänen kanssaan tosi paljon. Nyt tietenkin huomiota vie myös vauva, joka tosin vie murto-osan siitä huomiosta, mitä esikoinen. Tuntuu aivan hirveältä, miten vähän ehdin vauvaan keskittyä.
Mä en koe olevani masentunut, mutta ihan helkkarin väsynyt esikoisen jatkuvaan kiukkuamiseen. Mitä ihmettä olen tehnyt väärin hänen kasvatuksessaan? Tyttö on hyvin voimakastahtoinen ja hän ei antaisi mitään periksi ja joistain asioista ei vain voi tinkiä esim. ei saa lyödä toisia. Miten kauan jatkuva uhmakkuus voi jatkua? Miten ristiriitatilanteisiin pitää suhtautua?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuolla kasvatuspalstalla on lukemattomia vastaavia kysymyksiä. Kaksivuotias on (ihan syystä) vihainen ja pettynyt, kun hän ei luota saavansa enää tarpeeksi teiltä rakkautta. Lapsihan mittaa rakkautta kellolla eli ajalla jonka olette yksin hänen kanssaan. Ongelma menee ohi jos ryhdytte tarjoamaan tälle kaksi-vuotiaalle ikiomaa aikaa vähintään sen puolituntia päivässä, annatte huomiota ja kehuja hyvästä käytöksestä ja ette huomioi huonosti käyttäytyvää lasta. Olette itse opettaneet lapsenne käyttäytymään noin ja palkinneet (toki tiedostamatta) huonoa käytöstä. Ei lapsenne ole tyhmä. Jos hän oppii että huomiota saa huonolla käytöksellä hän käyttäytyy huonosti.
Lapsenne testaa teitä nyt koko ajan, että rakastetteko te häntä varmasti. Kun luottamus rakkauteen palaa ei hän koe sisarustaan enää niin suureksi uhkaksi ja uskaltaa antaa teidän keskittyä välillä vauvaankin.
Lueppa kasvatus palstaa, siellä on kohtalotovereita paljon.
Juu, sinnehän tämä viesti kuuluukin. Taidan lukea sieltä lisää...
Olen miettinytkin mainitsemaasi asiaa sekä leikkihetkistä ja huomion hausta neg. käytöksellä. Mieheni leikkii paljon tytön kanssa, minä teen usein samalla kotihommia. Yritetään olla enemmän hänen kanssaan kaksin.
Meillä toimittiin toisen lapsen syntymän jälkeen näin: kun vauva oli päiväunilla käytin sen ajan vanhemman lapseni kanssa askarteluun. Tuotiin kaupasta pahvilaatikko, johon sitten kerättiin kaikenlaista askartelu materiaalia. Kun vauva sitten kävi päiväunille otimme yhdessä vanhemman lapseni kanssa askartelulaatikon esiin ja aloimme askarrella. Välillä askarreltiin ohjeen mukaan ja toisinaan taas lapsi sai tehdä laatikon sisältöä hyödyntäen mitä hän itse halusi. Nautimme tuosta hetkestä molemmat ja uskon sen auttaneen siinä, ettei vanhemman lapsen tarvinnut olla mustasukkainen vauvasta ja siitä huomiosta jonka vauvalle annoin.
... ottaisin myös tuon 2v mukaan vauvan hoitoon, ja mukaan kotihommia tekemään jolloin tavallaan saa huomiota samalla vaikka myös vauvakin saa..
täysin normaalia 2v:n käytöstä. Selkeästi hakee negatiivista huomiota edes, ilmeisesti ei saa tarpeeksi positiivista. En halua syyllistää, vaan kokemuksesta kertoa, että uuden vauvan synnyttyä sisaruksia pitää ylihuomata. Vauva toki tarvitsee myös hellyyttä, mutta 2v kokee vauvan uhkana. HÄn oli ennen ainoa ja sai jakamattoman huomion.
Minulla on nuorin 2v myös ja tuttua on nuo rajojen kokeilut. Ota 2v vauvan hoitoon kovasti mukaan, kehu häntä ruokailussa, leikeissä jne paljon. Anna välillä aikaa vain hänelle esim. luette kirjaa. Sano silloin ääneen, että "äiti haluaa olla nyt vain sinun kanssa". Eli nyt pitäisi vähentää jatkuvaa kieltämistä ja lisätä lapsen huomioimista ja kehumista.
Raivareita toki tulee 2v ikäiselle. Itse teen rauhallisena kotihommia lähellä ja kysyn välillä tuletko äidin syliin. Yleensä tulee huuto EI EI ja lapsi inttää haluaamaansa asiaa. Sanon rauhallisesti ja selkeästi jonkun kerran että ei oteta (vaikkapa siskon tavaraa). Lopulta lapsi antaa periksi ja tulee syliin, halistellaan ja lähdetään yhdessä vaikka laittamaan pyykkejä. Tsemppiä!
Mustasukkaisen esikoisen ajatusmaailmaan voi koettaa asettautua ajattelemalla itsesi tilanteeseen jossa puolisosi toisi kotiin toisen naisen. Sanoisi, Hei kulta tässä on Liisa, meidän uusi perheenjäsen. Hän on minulle ihan yhtä rakas kuin sinäkin. Odotan että kohtelet häntä hyvin.
Esikoinen mielestäni saa edelleen paljon huomiota, kehuja ja kahdenkeskeisä huomiota.
Aina vauvan ollessa unilla, olen esikoisen kanssa leikkipuistossa. Päivän aikana teen vain ruoan ja tavalliset kotityöt. Esikoinen on usein näissä puuhissa mukana. Isän tullessa kotiin, esikoinen saa taas lisää huomiota.
Kehun häntä tosi paljon eri yhteyksissä ja hän auttaa mielellään myös vauvanhoidossa. Tyttö halii ja pussailee vauvaa ja on tosi herttainen. Mutta välillä henellä kiehahtaa ja saattaa läpsiä ja repiä vauvaa. Kahdenkesken tyttö onkin aivan ihana. Juttelemme ja puuhastelemme kaikkea kivaa.
Aika paljon tyttö tuntuu testailevan, tavallaan hän tietääkin tekevän jotain kiellettyä ja jos jätämme reagoimatta, mitä siitä seuraisi. Tyttö puhuu tosi hyvin ja olemme yrittäneet selittääkin asioita sen EI sanan lisäksi. Tuntuu vain, ettei sanomisia uskota- jäähypenkkikin on käytössä.
Välillä tuntuu, että 2 vuoden ikäero on tosi huono. 2 -vuotiaiden kehityksessä tuntuu tapahtuvan liian paljon. Toisaalta mietin sitä, että olemmeko antaneet esikoisellemme liikaa huomiota niin, että hän on ennen vauvan tuloa tottunut jatkuvan huomion saantiin. Voiko siis lapselle antaa liikaa huomiota?
Nyt ei tahdo jakaa pisaraakaan huomiosta muille. Pitäisi pysyä jämäkkänä ja tehdä selväksi ettei kuopus ole mihinkään häipymässä, parasta tulla siis toimeen- ja vähän äkkiä. Miten olet läpsimiseen ym. suhtautunut? Moni vanhempi kieltää lasta muttei tee mitään konkreettista asialle; kokeile että varoitat "älä lyö vauvaa tai en lähde kanssasi ulos tänään". Jos lyö, rankaise asiaan kuuluvalla tavalla (mikä se sitten teillä onkaan) ja jätä ulkoilu väliin. Toista tätä (tai jotain muuta variaatiota) niinkauan että menee kaaliin; käyttäytymällä huonosti jää ilman huomiota.
Ps. Minustakin 2 vuoden ikäero on todella, todella huono. Pahempi on vaan tuosta pienempi.
tarkoitatko, että vielä pienempi ikäero on vaan pahempi???Muita mielipiteitä?
Vanhimmillani lapsilla on ikäeroa 1,7vuotta. Olen lukuisat ja taas lukuisat kerrat ollut tyytyväinen pienestä ikäerosta. Tuo alku on rankkaa, mutta pian se palkitaan, kun vauva lähtee liikkeelle. AIna on leikkikaveri kotona!! Ovat nyt koululaisia ja todella läheisiä toisilleen.
Olet kyllä upeasti huomioinut 2-vuotiastasi. Meillä nuorin myös 2v ja ajoittain suutuksissaan yrittää läpsiä ja aivan kuten kerroit katsoo miten reagoidaan. 2v ymmärtää hyvinkin kiellot ja kannattaa opettaa empatiaa samalla "aijai kun tuollainen sattuu, lyödä ei saa,nyt pitää silittää ja hoivata".
Tuossa joku neuvoi, että kiristää, ettei pääse esim. ulos, jos läpsii. Ammattikasvattajana voin sanoa,että 2vuotias ei vielä ymmärrä tällaisia syy-seuraussuhteita. Parhaiten hän oppii matkimalla ja selkeitten rajojen asettelulla.
Liikaa huomiota ja rakkautta ei voi antaa, jos vain myös rajoja.
Meillä sama homma, 2 v 2 kk ja 8 kk ikäiset lapset. Ikäero on 1,5 v. Enpä tiedä olisiko lapsia, jos tämän tilanteen olisi osannut ennakoida.
Esikoinen huuti hysteerisenä kaksi päivää, kun vauva tuli kotiin. Sen jälkeen esikoinen on pyrkinyt jatkuvasti vauvan kimppuun, raapii, potkii, lyö, työntää nurin. Ei auta kiellot, ei perustelut, ei rangaistukset, ei esikoisen kehumiset eikä edes se, että häntä myös huomioidaan päivittäin. Esikoinen huutaa, raivoaa ja kynsii meitä vanhempiakin. Onnea on ollut, että näkökyky on vauvalla ja vanhemmilla tallella.
En tiedä, miten kahta näin pientä hoitaisin, jos olisin yksin kotona. Mies on kotona koko ajan.
Olemme uupuneet. Ja säälittää ja harmittaa, kun vauvan kanssa ei voi olla normaalisti.
sitä on vaikea tajuta, kun on vielä pienempi. Eli ilmeisesti tässä vaaditaan 2 vuotiaalta liikaa. Meillä 2v on nuorin ja saa tarpeeksi huomiota, vanhemmilta ja myös isommilta sisaruksilta ja hän on kuin enkeli! Eli oletan, että te ette kykene antamaan tarpeeksi hyvää huomiota 2-vuotiaallenne. Perheneuvolassa ehkä osattaisiin neuvoa.
kun likat eivät ole koskaan olleet mustiksia uudelle tulokkaalle.
Olen iloinen kun heillä pienet ikäerot.
Vanhimmilla vain 1v4kk ikäeroa ja nuorimmilla keskenään parisen vuotta.
Aina otin mukaan vauvan hoitoon ja muutenkin kohtelin samalla tavalla vanhempaa lasta ku tein ennen vauvan tuloa.