Heippa
Täällä sivustoilla saa tukea ja on hyvä lukea muiden kokemuksista ja tuntemuksista.
Vaan onko teillä kellään kokemuksia henkilö kohtaisesta tukihenkilöstä.
Minun tilanteeni kun on se että asun yksin koirani kanssa. Läheisimpäni isä ja veli.
Isä ja veli on aivan lukossa tämän minun sairastumiseni johdosta. Heidän kanssa vaikea puhua asioista. Johtuu varman äitini kuolemasta. Hän kuoli kouhdunrungon syöpään v. 2001 vuoden sairastamisen jälkeen.
Ystäviäni en haluaisi hirveästi "rassata" tällä sairaudella ja tietenkin heidän kanssa haluan puhua muita juttuja. Unohtaa silloin kaiken tän.
Luulisin että olisi "mukava" kun olisi joku kuka on kokenut saman ja tietää tunteet ja tietää myös kaikki hoidot ja kivut, piikit ja pistokset ym. Ja on selvinnyt siitä.
Sairaalassa leikkauksessakin minusta oli "mukavaa" kun oli samassa tilanteessa olevia. Puhuminen oli paljon avoimempaa ja aivan kuin olisimme olleet ystäviä jo pitkän aikaa. Pystyi puhumaan heille asioista jota ns. "siviiliystävät" eivät tienneet.
Kun tilanteeni selviää, siis missä se syöpä on, olen ajatellut ottaa yhteyttä syöpäjärjestöön.
Onko kokemuksia?
Täällä sivustoilla saa tukea ja on hyvä lukea muiden kokemuksista ja tuntemuksista.
Vaan onko teillä kellään kokemuksia henkilö kohtaisesta tukihenkilöstä.
Minun tilanteeni kun on se että asun yksin koirani kanssa. Läheisimpäni isä ja veli.
Isä ja veli on aivan lukossa tämän minun sairastumiseni johdosta. Heidän kanssa vaikea puhua asioista. Johtuu varman äitini kuolemasta. Hän kuoli kouhdunrungon syöpään v. 2001 vuoden sairastamisen jälkeen.
Ystäviäni en haluaisi hirveästi "rassata" tällä sairaudella ja tietenkin heidän kanssa haluan puhua muita juttuja. Unohtaa silloin kaiken tän.
Luulisin että olisi "mukava" kun olisi joku kuka on kokenut saman ja tietää tunteet ja tietää myös kaikki hoidot ja kivut, piikit ja pistokset ym. Ja on selvinnyt siitä.
Sairaalassa leikkauksessakin minusta oli "mukavaa" kun oli samassa tilanteessa olevia. Puhuminen oli paljon avoimempaa ja aivan kuin olisimme olleet ystäviä jo pitkän aikaa. Pystyi puhumaan heille asioista jota ns. "siviiliystävät" eivät tienneet.
Kun tilanteeni selviää, siis missä se syöpä on, olen ajatellut ottaa yhteyttä syöpäjärjestöön.
Onko kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulle tarjotiin syöpäyhdistyksen tukihenkilöä kun sairastin ensimmäisen kerran. Soitin hänelle kerran ja siihen se jäi.
Olin itse aika masentunut, nuori ja rahaton, yksin pienen lapsen kanssa - ja tämä alkaa mainostaa kuinka lenkkeilee ja käy punttisalilla ja kuinka syöpä ei haittaa elämää YHTÄÄN. Heti tuli semmoinen tunne että tuo ei minun tuntemuksistani tajua yhtään mitään, parempi kun pysyy kaukana.
Sainkin sitten myöhemmin ihan ammattiapua, josta olikin suuri hyöty.
tukihenkilöstä paljoa apua olisi ollut.Täysin erilaiset elämäntilanteet.Taitaa sekin olla onnenkauppaa sattuuko samantapainen ihminen kohdalle ?
Enpä usko että muakaan olisi puhelinkeskustelu auttanut yhtään. Sen sijaan raahasin itseni tukihenkilöpäivystykseen (kahdesti). Se helpotti, kun omin silmin näin näitä selvinneitä, sain itkeä, minua halattiin.
He kertoivat omista ensireaktioistaan, jotka olivat olleet vähän erilaisia ihmisestä riippuen. He olivat selvinneet syövästä ja se oli tärkein anti minulle silloin. Tajusin, että minäkin voin selvitä, elää ilman syöpää vielä vuosien tai vuosikymmenien päästä.
Toisella kerralla paikalla oli kaksi henkilöä, joilla syöpä oli uusinut. Toisella 10 vuotta sitten, silti hän oli elossa ja syövättä nyt, toisella tilanne oli akuutti ja hän oli juuri toipumassa toisesta leikkauksestaan.
Monet on kasvot syövällä, mutta niin on siitä selvinneilläkin. Ei syöpä kaikilla uusi, tämä syöpä vain 20%:lla ja siitäkin voi selvitä :)
ottaa yhteyttä syöpäjärjestöön.Oikeassa olet täytyy olla samat kokemukset käynyt läpi,jotta voi ymmärtää.Sairaalassa tosiaan oli helppo puhua,kun oli sama sairaus jokaisella.Toivottavasti pian saat tietää missä syöpäsi sijaitsee.Itse olen ajatellut ottaa yhteyttä,kun hoidot ohi.
Ns. tukihenkilöni oli syöpäyhdistyksen pj., 20 vuotta sitten syövän sairastanut. Mulle ei ainakaan siinä tilassa ollut mitään apua ihan vieraasta ihmisestä, kerran minäkin juttelin puhelimessa hänen kanssaan.
Helsingissä on toimintansa aloittanut rintasyöpäyhdistys, sen vertaistapaamiset on mukava tapa löytää henkilöitä jotka puhuu samaa kieltä. Me tavataan muutenkin kuin varsinaisissa tapaamisilloissa. Sieltä on minullakin monta tuttavaa joille voi soittaa tai tavata jos kaipaa henkistä tukea. Kiva kun tietää ettei ole yksin sairauden kanssa.
Ota ihmeessä yhteyttä sinne syöpäyhdistykseen,ne järkkää tukihenkilön. Ja jos joskus itse haluat tukihenkilöksi,he auttavat myös siinä asiassa. Itse sain tänään soitettua syöpäyhdistykseen, jotta voisin alkaa tukihenkilöksi. Tiedän myös tunteen, kun ei halua kertoa kaikkea läheisilleen ja vaikka haluaisikin kaikesta ei halua heidän kanssaan jutella. Tsemppiä!