Olen tässä muutaman vuoden aikana juonut n. 2 kertaa viikossa kunnon kännit.
Nyt jostain syystä sain motivaation vähentämiseen/lopettamiseen.
Olen nyt ollut viikon raittiina, ei tippaakaan alkoholia, niin olo on jotenkin saamaton, mitään ei saa aikaiseksi, töissä jaksaa käydä mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin.
Onko tämä normaalia??
Elimistöllä menee kai jonkun aikaa, että se tottuu alkoholittomuuteen. Ja olen lukenut että vaatii kuukauden täyden raittiuden, että maksa palautuu.
No, haluaisin teiltä kokemuksia, että kuuluuko väsymys ja saamattomuus tähän vaiheeseen?
Kiitos.
Nyt jostain syystä sain motivaation vähentämiseen/lopettamiseen.
Olen nyt ollut viikon raittiina, ei tippaakaan alkoholia, niin olo on jotenkin saamaton, mitään ei saa aikaiseksi, töissä jaksaa käydä mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin.
Onko tämä normaalia??
Elimistöllä menee kai jonkun aikaa, että se tottuu alkoholittomuuteen. Ja olen lukenut että vaatii kuukauden täyden raittiuden, että maksa palautuu.
No, haluaisin teiltä kokemuksia, että kuuluuko väsymys ja saamattomuus tähän vaiheeseen?
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jep. Alkoholi lisää masennusriskiä, sillä sen käyttö alentaa aivojen serotoniinitasoa (krapulapäivien "morkkis"). Sulla voi mennä jonkin aikaa että tilanne tasapainottuu. Vaikka ei huvittaisikaan, niin yritä silti käydä ulkona lenkillä/kävelyllä tai tehdä muuta liikuntaa. Se auttaa. Tsemppiä!
Hyvin tuttu ilmiö kaikille kuivattelijoille, jotka osaavat olotilaansa tarkkailla.
Juomishistoriasta riippuen piristymiseen ja mielialojen kohenemiseen saattaa vierähtää kuukausikin. Niin ainakin minulla, kun olenkin viinan vihollinen nro.1, eli tuhoan aina kaikki viinat.
Voit olla varma, että se apatia ja lamaannus poistuvat, kun vaan tiukkana olet juomatta.
Se kannattaa, ja muutaman viikon päästä viimeistään tulet huomaamaan eron.
Pari vuotta kuivilla, olen lenkkeillyt, harrastanut vaikka mitä..laihtunuktin. Mutta silti välillä tulee aika ajoin tunne että paskanko vertaa tällä kaikella on merkitystä, miksen anna virran viedä (tajunnanvirrasta puhun) ja ohjata kohti vääjäämätöntä.
Mulla varmaan pitempi rosessi... eli välillä olo tuntu raitistuneelta, välillä vain pelkältä kieltäymysten elämältä. Elämä muuten kuosissa ja kiusaukset syntyvät vain omassa päässä.
Kiitos asiallisista vastauksista! :)
Näin vähän arvelinkin jutun olevan.
Halusin vain varmistusta asiaan.
No, päivä kerrallaan, ja eihän elämää muuten voi elääkään kuin päivä kerrallaan.
Hyvää kevään jatkoa kaikille!
viikko menee just noin, että ruumis ihmettelee että miksei ole viinaa mistä saa virtaa. Koko sun systeemi menee uusiks. Niin fyysinen kuin henkinen. Sanosin, että 2-3viikon kohdalla mulla oli aina se kriittisin vaihe jolloin aina aloin maisteleen. kaksiviikoa oli jotenkin sellainen, että ajatteli kyllä tää tästä. Mutta jumankekka kun oikein yritin en millään ollut koskaa yli kolmeviikoa selvinpäin. Tosi usein(yleensä perjantaisin) ratkesin juomaan. Noh eihän se tosiaan ollut kivaa kun mieli sano ei ja kädet kävi vaan. Kamalinta nyt muutaman kuukauden raittiina olemisen jälkeen on se että löytää korvaavaa hyvää oloa sille juomiselle. Kyllä tässä on vielä työtä edessä paljon jotta sen riippuvuuden saa kokonaan kitkettyä pois. Mutta kaksikuukautta oli sellainen jolloin ajatuksen rauhoittui selvästi ja kyllä koko mies sen mukana.
Tsemppiä vaan, pienet selätykset kasvattaa itseluottamusta. Joten muista vaan olla kova. Tee nyt alussa mitä vaan, että saat juomishimon pois. Juo vettä, syö suklaata, juokse, pane....
Toi nukkumisrytmi onkin sit ihan toinen juttu, millä pystyy nukahtaan kun ei voi itseä viinalla sammuttaan...