Tiedostan ongelmani. En ole kertonut aikaisemmin kenellekkään, oon pelänny ihmisten reaktioita. nyt kerroin ihmiselle josta välitän ihan hirveesti ja heti saman tien kaduin että kerroin. tuotan vaan turhaa tuskaa läheiselleni...
oon aina valehdellu kaikille muille ongelmastani tai siis oon vakuutellu että mitään ongelmaa ei ole. se kaikki valehtelu on tuntunu pahalle. ja nyt tuntuu pahalle se että huolestutan itelleni rakasta ihmistä turhaan, tämähän on MINUN ongelmani.
miulla oli yläasteella kaveri jolla oli anoreksia, ite olin sillon terve. se tuska ja huoli mikä miulla oli siitä kaverista oli melkein sietämätön! ja nyt ite tuotan samaa tuskaa toisille.
miten te muut selviitte tästä syyllisyyden tunteesta?! pitäskö vaan jatkaa valehtelemista, vai olla rehellinen ja tuottaa tuskaa muille?
tiiän etten parane ainakaan sillä että minuu käsketään tai holhotaan, vihaan sitä. siitä ei oo pitkään ku tajusin ongelmani, tää on miulle aika uutta...kertokaa omia kokemuksianne, luulen että se auttais.
kiitos kaikille jotka jaksoitte lukee loppuun asti :D ite en aina lue näin pitkiä juttuja kokonaan...kiitos
oon aina valehdellu kaikille muille ongelmastani tai siis oon vakuutellu että mitään ongelmaa ei ole. se kaikki valehtelu on tuntunu pahalle. ja nyt tuntuu pahalle se että huolestutan itelleni rakasta ihmistä turhaan, tämähän on MINUN ongelmani.
miulla oli yläasteella kaveri jolla oli anoreksia, ite olin sillon terve. se tuska ja huoli mikä miulla oli siitä kaverista oli melkein sietämätön! ja nyt ite tuotan samaa tuskaa toisille.
miten te muut selviitte tästä syyllisyyden tunteesta?! pitäskö vaan jatkaa valehtelemista, vai olla rehellinen ja tuottaa tuskaa muille?
tiiän etten parane ainakaan sillä että minuu käsketään tai holhotaan, vihaan sitä. siitä ei oo pitkään ku tajusin ongelmani, tää on miulle aika uutta...kertokaa omia kokemuksianne, luulen että se auttais.
kiitos kaikille jotka jaksoitte lukee loppuun asti :D ite en aina lue näin pitkiä juttuja kokonaan...kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei. Mielestäni on todella erinomaista, että pystyit kertomaan syömishäiriöstäsi. Tuskalta ei voi välttyä, mutta uskon, että ihmiset ovat vain huolissaan ja tahtovat auttaa.
Syyllisyys on maailman inhottavin asia. Tuotat toisille enemmän tuskaa piehtaroimalla syyllisyydessä. Syyllisyyden voi korvata sillä, että tiedostat ongelmasi (kuten mainitsit) ja sen, että se rikkoo moraalia sillä, että satutat toisia ihmisiä mutta ennenkaikkea itseäsi.
Syyllisyys johtaa myös siihen, että saatat puolustella ongelmaasi. Älä puolustele tai selittele kenellekään vaan tee tästedes kuten jo teit eli ole avoin ja ota kaikki tuki ja huolenpito vastaan.
Kyllä se siitä, ajan kanssa.
kiitos paljon jo tuosta, ihanaa kun joku joka tietää asiasta jotain puhuu! miulla ei oo ketään joka ymmärtäis minuu..
mie tiedän että ihmiset on vaan huolissaan ja ne haluu auttaa mut niitten "apu" ei kyllä auta minuu yhtään. se että yritetään pakottaa syömään ei auta minuu yhtään. eikä se että miulle toitotetaan "kohta oot sairas ku et syö mittää"
mut kiitos siulle. ois kiva jutella jonkun kaa enemmänkin, tartten tosissaan jonkun juttukaverin joka tietää näistä jutuista
Mukavaa että sait viestistäni jotain irti. Tuntuu uskomattoman hyvältä kun saa olla avuksi jollekin. Olen vastaisuudessakin valmis kuuntelemaan ja parhaani mukaan auttamassa sinua parempaan suuntaan.
Ihmiset, jotka pakottavat sinut syömään, eivät tiedä mitä tekevät. Tietämättömyydestä tai ymmärtämättömyydestä ei voi ketään syyttää. Kukaan ei parane sillä, että alkaa syömään normaalisti. Syömishäiriössä paraneminen tapahtuu pään sisällä eikä sillä, että muuttaa elintapojaan.
Jos tuntuu siltä, että haluaisit jutella lisää, niin kirjoita: [email protected]. Sama osoite on myös meseosoitteeni. Kaipaan itsekin tukea ja jutteluseuraa.