Kyselisin, millaisen muistomerkin olette laittaneet kissan haudalle ja mistä olette sen hankkineet. Itse haluaisin pienehkön ristin, mutta en tiedä, mistä sellaisen löytäisi. Haluaisin istuttaa haudalle myös jonkin kestävän kukan. Onko kellään ideaa tähän?
Hautapaikka on eläinten hautausmaalla. Siellä ei pääse kovin usein käymään ja siksi kukan pitäisi selvitä luonnostaan.
Kiitos jos voitte vastata, mutta ne jotka eivät kannata muistomerkkejä ja istutuksia lemmikin muistoksi, saavat tässä ketjussa olla vaikka ihan hiljaakin :)
Hautapaikka on eläinten hautausmaalla. Siellä ei pääse kovin usein käymään ja siksi kukan pitäisi selvitä luonnostaan.
Kiitos jos voitte vastata, mutta ne jotka eivät kannata muistomerkkejä ja istutuksia lemmikin muistoksi, saavat tässä ketjussa olla vaikka ihan hiljaakin :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkaiden edesmenneiden kissojen haudoille etsin kauniit luonnonkivet. Niihin kirjoitin askartelukaupasta ostamalla ulkoilman kestävällä maalilla pienen muistolauseen, nimen, ristin ja syntymä- ja taivaaseenmeno päivämäärät. Haudoille istutin keltaisia kevätesikoita ja sinisiä helmililjoja täyteen, jotka kukkivat heti keväällä. Kesäksi ostan puutarhalta kukat ja talveksi laitan kanervan ja havuja.
Kauniit haudat.
On luonnonkiviä ja osa vuolukiviä joita sain niiltä jotka teettivät uunia.Maalasin valkealla ulkomaalilla nimet yms.Vuolukiveen myös kaiversin pohjan.Minäkään en pääse usein käymään kotipaikallani sen verran kaukana.Paikka on aurinkoinen ja kuiva.Ostin eri perennoja no menestys milloin mitäkin.Lähinnä maksaruohoja ja kattomehitähtiä yms.ikivihreitä nättejä vaikkei kukikaan.Riippuu paikasta mikä perenna kysy puutarhalta.Yleensä juuri nämä kuivaa sietää,kun ei jouda kastelemaan.Ja voihan laittaa kiviä ja näitä kivikkokasveja sitten.Käsittääkseni ainakin jollain mailla on suositus ettei ristiä.Voi myös tehdä puulaudasta ja lakata se johon laatta ostaa johon nimi yms.Sitä en tiedä mistä näitä laattoja saa ostettua. Varmaan ihan hautaustoimistosta kysyä onhan näitä myös ihmisillä risteissä.Itse kävin paikallisen eläinsuojeluyhd.Talkoissa haudoilla syksyllä lakaisemassa ,muiden haudoilta saa vinkkejä.Hyvää kevättä sinulle!
Mielestäni ristin laittaminen on osa surutyötäkin. Jos se kielletään, niin mennään vähän turhan pitkälle. Kuitenkaan muiden uskontojen symboleja ei liene kielletty?
Kiitos kevään toivotuksista! Kissan menetys on ollut hirveän raskasta. Onneksi on sentään valokuvia, joita voi katsella.
Uskonnossa ajatellaan ihminen jotenkin muiden eläinten yläpuolelle.Olen kuullut jossain maassa kirkoista jotka on tehty juuri eläimille.Saavat omistajineen tulla.Meillä päin on myös joulusiunaus ollut johon kokoontuu ihmisiä lemmikkeineen.Itselleni tämä ei ole ongelma,kun en halua itsellenikään ristiä.En tiedä muista uskonnoista ja symboleista.Minulla on kuvat edesmenneistä lemmikeistä kirjahyllyssä.Kävin muuten kotipaikallani lemmikkien hautausmaalla,kattomehitähti oli o.k ja maksaruohoakin näkyi.Sen sijaan hopeahärkki oli havujen alla ruskeana.Ne osat jotka ei olleet havujen alla olivat o.k ei olisi pitänyt laittaa syksyllä havuja.Jos ei kasva siitä täytyy ostaa taas jokin muu.Nämä hopea lehtiset ovat myös kivoja aina nättejä ja härkki kukkikin valkoisin kukin.
Meillä väsättiin itse risti kissan haudalle. Parista laudasta tehtiin ja pikkasen siistittiin sitä ni ihan kivan näköinen siitä tuli. Sitten siihen kaiverrettiin kissan nimi ja päiväykset ja tummennettiin kaiverrukset vedenkestävällä maalilla.
Me laitettiin noin 30cm korkea, keraaminen kissapatsas kissan haudalle. Patsaan rintaan kirjoitin vedenkestävällä tussilla kissan nimen, syntymä- ja kuolinajan. Viereen istutin narsissin. Tarkoitus on vielä käydä ympäröimässä hauta luonnonkivillä.
ja kaiversin laatan myöskin itse jossa näkyy kisun nimi ja syntymä että kuolin päivä.
Kultakaupoista saa laattoja,sekä hautaustoimistoista. Netissäkin oli joku sivusto jossa myytiin eläimille myös uurnia yms. en muista nyt osoitetta.
Kisu haudattiin kotipihaan omenapuun alle. Hautakiveksi harmaata graniittia oleva kolmion muotoinen kaunis kivi, jonka sai ilmaiseksi graniitin louhimon jämäkasoista. Itse otin omani talteen jo ala-asteella luokkaretkellä, ja hieman yli 10 vuotta sitä kaapissa säilytin, että se pääsi nyt odottamalleen paikalle: rakkaan kisuni haudalle.
On sileäksi hiottu joka reunalta, on myös kaunis ja sään kestävä!
Olen nähnyt yhden toisenkin louhimon tuon ala-asteen retken jälkeen, ja aina siellä näyttää olevan "jämäkasassa" valtavasti kauniita kiviä. Olen jo suunnitellut, että joskus kun omistan oman puutarhan, niin käyn kysymässä, josko saisin puutarhaani varten vaikka peräkärryllisen varastaa kiviä... Tuskin he niistä suurta hintaa pyytävät, jos ollenkaan... :)