En jaksa enää ikävöidä sinua, kaikki voimavarat on kulutettu, niin hullulta kuin se kuulostaakin...olen odottanut, että ottasit yhteyttä, mutta et enää taida haluta sitä...kaiken jälkeen.
Olen ajatellut vain sinua ikuisuuden, en tiedä miksi. Olet päivin öin mun ajatuksissa, toivonut saavani sinulta jotain viestiä.
Ja nyt lopulta toivottavasti alan tajuta, et oo musta kiinnostunut pätkääkään. Sen ymmärtäminen on aika shokki, koska merkitsit niin paljon, enemmän kuin kukaan koskaan. Enkä tiedä, sinulla on varmaan jo joku.
Enkä kaipaa neuvoja, asia niin vaikee, sitä ei voi millään korjata.
Olen ajatellut vain sinua ikuisuuden, en tiedä miksi. Olet päivin öin mun ajatuksissa, toivonut saavani sinulta jotain viestiä.
Ja nyt lopulta toivottavasti alan tajuta, et oo musta kiinnostunut pätkääkään. Sen ymmärtäminen on aika shokki, koska merkitsit niin paljon, enemmän kuin kukaan koskaan. Enkä tiedä, sinulla on varmaan jo joku.
Enkä kaipaa neuvoja, asia niin vaikee, sitä ei voi millään korjata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo en kommentoi!
niin, saa kommentoida, en vaan jaksa ohjeita, miten mun pitäs toimia tai tehdä, kun ne ei nyt tähän juttuun toimi...eikä olla muutenkaan oltu yhdessä.
sulla samoja tuntemuksia kuin mullakin
että oot väsynyt tilanteeseen??
Toisaalta oon, toisaalta taas en.
vuoristorataahan tää on, mut uskon joskus helpottavan, varmasti.
Vaikka voimavarat kuihtuvat ja epätoivo vainoaa, vielä pelkokin vallannut mieltäni, koska yhteydenottoa ei ole tullut, silti jaksan toivoa.
Niin tärkeä ja rakas hän on minulle edelleen, etten voi unohtaa.
Olen yrittänyt häntä vihata, että olisi syy unohtaa, mutten onnistunut siinä, enkä toistamiseen halua sitä yrittääkään, koska tiedän ettei minulla ole syytä häntä vihata.
Olen syyllistänyt itseäni tilanteesta, ja se tuntuu varteen otettavalta vaihtoehdolta, mutten kuitenkaan ole tehnyt hänelle mitään, ei jää muitakaan vaihtoehtoja...
Varmaankin kaikki oli hänelle ihanaa hallusinaatiota, joka selvisi hänelle viimeisimmän keskustelun myötä, kun pystyttiin näkemään toisemme.
Rakastan ja kaipaan hätä silti, ystävääni jolla on aina paikka sydämessäni, hän tuli elämääni yllättäen, ja uskon että meidän on tarkoitus vielä tavata.
*VOIMAHALi* hänelle...enkeliltä.
.. unohdettu?
hallusinaatiota???
Pari sanaa aluksi.
Ja vaikka ei enempää, syyllistää itseäsi ei tarvitse!
(itseäni paljon olen syyllistänyt, vaan ei se voi Täysin niin olla)
voimia en just nyt lähetä, (akut vielä latauksessa;)