Kaikki te, joilla on ylitse pääsemättömiä paniikki-, masennus-, tai muita mielenterveyshäiriötiloja, älkää jääkö yksin ongelmienne kanssa. Yleisohjeeksi sanoisin sen, että parempi lopputulos saadaan jos keskustelukumppanina on joku ammattitaitoinen auttaja (psykoterapeutti, psygoloki, psykiatri jne..) kuin "verisukulainen". Sukulaiset ja ystävät toki tahtovat parasta, mutta eivät tiedä mikä itse kullekin on sitä parasta. Nykyaikana on hyvä kun jonkun hyvin traumaattisen koetun tapahtuman jälkeen annetaan välittömästi keskustelutukea niin tapahtuma ei pääse piiloutumaan alitajuntaan, josta käsin se sitten tekee tiedostamatonta myyräntyötä erilaisten neuroosien muodossa. Jos olet nuori ja juuri alkanut kärsiä jostain pakkoneuroosista, älä jää hautomaan yksin asiaa. Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon, varaa keskusteluaika itsellesi, sitoudu pitkäjännitteiseen terapiaan asioiden selvittämiseksi. Mielialan helpottamiseksi on tukuttain hyviä lääkevalmisteita. Kyllä se siitä sitten:).
Vielä kertaalleen oma kertomukseni rohkaisuksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000025591317
Vielä kertaalleen oma kertomukseni rohkaisuksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000025591317
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Yksin ei kannata nääntyä ongelmiensa alle, eikä läheisistä aina ole auttajiksi. Kuuntelijan löytäminen on kuitenkin monelle ongelma ( minä en nuorena löytänyt). Nämä netin keskustelupalstat ovat tulleet tosi tarpeeseen. Tätä kautta myös mahdollisuudet löytää apua tulevat tutuksi ja toisten kokemuksista on hyötyä. Kiitos rohkaisusta!
Itse koen olevani jossain määrin nettiriippuvainen. En toki niin kuin tosi riippuvaiset, istuvat päivät pitkät tietsikan ääressä odottaen vastauksia, päästäkseen kommentoimaan. Sitten yöllä, pikkutunneilla heräävät ja istuvat koneensa ääreen. Liika on aina liikaa. On tässä netissä hyvätkin puolensa. Esim. nämä keskustelupalstat hädänalaisessa tilanteessa olevien purkautumiskanaviksi ja empaattisten ihmisten myötäelämiseksi, kunhan ilkivalta ja provous pysyisivät poissa. Onneksi ei ole vielä menty niin julmiksi, että alettaisiin provoilla ja ilkeillä hädässä olevien kustannuksella.
...eivät ne osaa mitään terapioida! Mutta jos tekee testisestit ja sitten vaatii paperit (pelkkä pyyntö ei riitä) ja rupeaa sitten siitä etiäpäin miettimään mikä on ongelman ydin, pääsee pitkälle.