Kaikki te, joilla on ylitse pääsemättömiä paniikki-, masennus-, tai muita mielenterveyshäiriötiloja, älkää jääkö yksin ongelmienne kanssa. Yleisohjeeksi sanoisin sen, että parempi lopputulos saadaan jos keskustelukumppanina on joku ammattitaitoinen auttaja (psykoterapeutti, psygoloki, psykiatri jne..) kuin "verisukulainen". Sukulaiset ja ystävät toki tahtovat parasta, mutta eivät tiedä mikä itse kullekin on sitä parasta. Nykyaikana on hyvä kun jonkun hyvin traumaattisen koetun tapahtuman jälkeen annetaan välittömästi keskustelutukea niin tapahtuma ei pääse piiloutumaan alitajuntaan, josta käsin se sitten tekee tiedostamatonta myyräntyötä erilaisten neuroosien muodossa. Jos olet nuori ja juuri alkanut kärsiä jostain pakkoneuroosista, älä jää hautomaan yksin asiaa. Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon, varaa keskusteluaika itsellesi, sitoudu pitkäjännitteiseen terapiaan asioiden selvittämiseksi. Mielialan helpottamiseksi on tukuttain hyviä lääkevalmisteita. Kyllä se siitä sitten:).
Vielä kertaalleen oma kertomukseni rohkaisuksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000025591317
Vielä kertaalleen oma kertomukseni rohkaisuksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000025591317
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja vielä vaan puhutaan:)
En heitä vitsinä vaan kokemuksesta puhun.
Aina sanotaan, että puhuminen helpottaa... Mutta alussa voi käydä päinvastoinkin. Puhuminen voi tuoda pintaan kaiken sen moskan, mitä on hautonut sisällään vuosikausia. Ja se ei tunnu erityisen mieltä ylentävältä.
Noh, ehkä taitava terapeutti osaa jotenkin jarruttaa vauhtia, jos hän näkee, että toinen kärsii liian nopeasta avautumisesta...
Kun on riittävän kauan hautonut ahdistustaan yksin on puhuminen ja avautuminen todella vaikeaa (ainakin minulle oli). Voihan olla, että suulaammat puhuvat ja avautuvatkin helpommin. Se on selvää, että terapiassa "kupla" puhjettuaan räjähtää silmille. Kaikki ryöpsähtää samanaikaisesti päälle, niin pitääkin tapahtua, siitä alkaa selvitystyö ja selviytyminen. Ikävä kyllä kunnon psykoterapeutit ovat niin hinnakkaita, ettei niihin taksoihin tahdo tavan pulliainen pystyä, ellei saa jostain kautta lähetettä. Uskoisin kuitenkin koulutetun psykologin pystyvän myös selviytymään kunnialla haasteestaan. Kaikille tosin pitkäjänteinen, ponnistuksia ja itseanalysointia vaativa psykoterapia muoto ei liene paras vaihtoehto (esim. skitsofrenia-tyyppiset oireilut, psykoosi alttius).