Kärsitkö yksinäisyydestä ulkonäön vai käyttäytymisen/tapojen takia? Itsestäni ainakin tuntuu, että nykypäivänä pitäisi olla menossa joka viikonloppu bilettää, ryyppämään jne. Eniten ihmetyttää, miten ihmiset voivatkin olla niin pinnallisia (ainakin nuoriso), kun aina arvioidaan ihmisiä pinnallisten asioiden perusteella.
Kysely...
Yksinäisyydestä.
11952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nimenomaan surkeasta ulkonäöstä,olen siis oikeasti ruma.
pinnallisuus on ihmisille erittäin tärkeää,joka sen kieltää on hölmö.en kylläkään usko sen olevan mikään uusi ilmiö,kauneutta on arvostettu aina.
tiedän että "käyttäytymisessäni/tavoissani" ei ole mitään vikaa,itseasiassa olen varsin mukava seuramies.
nyttemmin olen tosin tietoisesti jättäytynyt sosiaalisesta elämästä,on liian tuskallista katsoa elämää sivusta.
ulkonäkö on ehkä enemmänkin miesten ongelma,kun taas naisten ongelma on se etteivät he pysty rakastamaan poikkeavia.
tämä yhtälö tuottaa yksinäisyyttä.
mutta ei saa masentua,joillakin on asiat vielä huonommin.
Sinä et tietenkään miehenä törmää siihen, miten miehet karsastavat ei-niin-viehättäviä naisia. Jos on ylipainoa, huono iho, kasvaa karvoja kasvoissa tms., niin kyllä niistä palautetta tulee.
Parasta on vaan opetella elämään sellaisena kuin on. Onnellinen tai vähintäänkin tyytyväinen voi olla ilman kumppaniakin. Tekee vain elämästään nautittavaa muulla keinoin.
Todelliset ystävät eivät välitä ulkonäöstä, koska he näkevät sisäisen kauneutesi. Nauti siis ystäviesi seurasta äläkä yritäkään hankkiutua missineitojen pariin. En minäkään enää tohdi rantaleijonista haaveilla - tai korkeintaan haaveilen:)
minulle minkäänlainen este,
näin voin vannoa käsi sydämmellä.
krannttuja ovat ne,ketkä luulevat olevansa toisia niin paljon parempia.
sitähän se kaunistelemata on,*minä olen niin paljon parempi kuin sinä,haluan jonkun tasoiseni*
surullista.
tärkeää kuin mediat antavat ymmärtää,tärkeintä on että ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
ei saa pelätä torjuntaa,pelko estää ihmisiä elämästä.
näin on :)
Eiköhän tuo johdu ihan huonosta historiasta, vaikka todennäköisesti yksin olisin ilman sitäkin. Jos et ole muiden mukana, olet sivussa.
Ulkonäön merkitys korostuu lähinnä naispuolisilla yksilöillä. Miespuolisilla tyypeillä muut ominaisuudet ajavat sen ohi. Toki se saattaa laskea itsetuntoa miehilläkin.
Olen luonteeltani suorasukainen ja impulsiivinen, joka vain iän myötä pahenee ihmisten silmissä. Se tottakai saa joskus tuntemaan yksinäisyyttä väärinkäsityksien vallitessa, mutta itsetuntoni on sen verran kunnossa tätä nykyä etten lähde mukaan kenenkään käsityksiin mitä minun pitäisi olla (lupaan, että mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat sen tiukempia he ovat siinä mikä on kunnon ihminen).
Pinnallisuus ei katoa ihmisestä iänkään myötä,mutta tavat ilmaista sitä muuttuvat. Arvioidaan auton, asunnon, pukeutumisen, matkojen, harrasteiden jnejne perusteella. Ja tuntuisi, että nuoret vielä antavat lähimmäisilleen mahdollisuuden, mutta vanhemmat aikuiset alkavat olemaan todella julmia toisilleen. Se minkä nuorena jättää miettimättä jää miettimättä myös vanhempana ja mitä kauemmin ihminen on ajattelematta arvojaan sen rajummin hän myös alas tullessaan pitää meteliä. Kaikki kun eivät tule pysymään tavaraonnensa kukkuloilla lopun ikäänsä.
Taloyhtiö, jossa asun on joskus hengästyttävän kiireinen ja useasti hämmästyn miten naapureilla on kuitenkin aikaa seisahtua luettelemaan minulle minne kaikkialle heillä onkaan kiire.Koen sen selittämisen haluksi saada vastakaikua joko kateuden, hyväksynnän, ihailun, kilpavarustelun tmv:n kautta. Jostain syystä minä en tarvitse samanlaista itsetunnon pönkitystä, koska olen kai tahtonut olla se mikä olen ja silloin ei niin hirveästi koe tarvetta vakuutella muille missä olen pätevä ja missä en.
En käy baareissa enkä muutenkaan ole kauhean menevää sorttia. Vika tosin on aika paljon siinä, kun ei yksin huvita. Eikä asiaan tietenkään tule muutosta, jos en yksin aloita.
ja masentuut nuori nainen.
En tiedä miksi tunnen itseni aina niin yksinäiseksi, silloinkin kun olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut hankkiutumaan toisten ihmisten seuraan. Tiedän etten ole ruma ja yritän lisäksi aina kohdella toisia ihmisiä oikeudenmukaisesti ja ystävällisesti.
Luulen että yksinäisyyteni johtuu siitä, että ihmiset eivät uskalla lähestyä minua. Ainakin nykyiset kaverini ovat kertoneet minun olevan vaikeasti lähestyttävä, koska vaikutan ulospäin itsevarmahkolta ja sellaiselta, jolla on ystäviä ja itsetuntoa.
kohdallani yksinäisyyden syy johtuu niinkin pinnallisesta asiasta kuin vaatetus,oon köyhä opiskelija ja näin ollen ei ole varaa ostaa hienoja farkkuja tai seksikästä toppia yms. kuljen vanhoissa ryysyissä.tosi kurjaa kun ihminen lokeroidaan vaatteiden perusteella.
Tosi v-mäistä käytöstä toisilta ihmisiltä tuo tuollainen... Halvalla saa tosi upeitakin vaatteita vaikka UFFista (tai no, tietty jos asuu niin pienellä paikkakunnalla ettei siellä ole UFFia), mutta toisaalta, maksaako vaivan tutustua niin pinnallisiin idiootteihin? Epäilen.
Ehkä jos toivon oikein kovin, kaikki tuollaiset tuomitsevat kategorisoijat heittävät veivinsä...