Hei,
Olen ollut sairauslomalla pari kuukautta ja
sain juuri pari kuukautta lisää sairauslomaa.
Diagnoosini on työuupumus / vakava masennus.
Olin sairauslomani alussa täysin toimintakyvytön.
Pystyin lähinnä vain nukkumaan ja olemaan (omissa
oloissani).
Keskustelimme lääkärini kanssa mahdollisuudesta
tehdä muutama päivä töitä toukokuun aikana –
muualla kuin vakituisessa työpaikassani, jonka huono
johtaminen on lääkäreiden mukaan suurin syy
sairastumiseeni.
Kelan virkailijan mukaan voisin olla välillä töissä, kunhan
ilmoittaisin näistä työpäivistä Kelaan. Ymmärsin
,että jokaiseen (alle 30 päivän) työssäolojaksoon
tulee aina yksi omavastuupäivä.
Minulla olisi erittäin todennäköisesti mahdollisuus tehdä
sellaisia ”satunnaisia töitä”, joita olen aika-ajoin tehnyt jo vuosia
muun työn ohella ja joista olen aina nauttinut suunnattomasti.
Minua on näissä kohdeltu myös erittäin hyvin.
Onko teillä kenelläkään kokemusta (tämän tyyppisestä) työskentelystä
vastaavassa tilanteessa?
Kelan virkailija piti työskentelyajatusta hyvänä, jos sillä
olisi tervehdyttävä vaikutus tai jos sen avulla voisi arvioida
kuntoani tarkemmin. Toisaalta hän totesi, että jos ajatus
on jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, niin sitten ei edes
satunnaisia töitä kannata tehdä, eikä lomiakaan kannata
pitää. Kukaan minua hoitaneista lääkäreistä ei ole maininnut
mitään siitä, että sairauteni lopputulos voisi olla työkyvyttömyyseläkkeelle
jääminen. Missä vaiheessa teille vakavaa masennusta sairastaville
on alettu puhua mahdollisesta työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisestä?
Osaisiko joku selittää, miksi virkailijan mukaan satunnaiset työt ja
kesäloma olisivat epäedullisia, jos tavoitteena on siirtyä eläkkeelle?
Kaikista asiallisista vastauksista ja kommenteista kiitollisena
Vakavasti masentunut ihmettelijä
Olen ollut sairauslomalla pari kuukautta ja
sain juuri pari kuukautta lisää sairauslomaa.
Diagnoosini on työuupumus / vakava masennus.
Olin sairauslomani alussa täysin toimintakyvytön.
Pystyin lähinnä vain nukkumaan ja olemaan (omissa
oloissani).
Keskustelimme lääkärini kanssa mahdollisuudesta
tehdä muutama päivä töitä toukokuun aikana –
muualla kuin vakituisessa työpaikassani, jonka huono
johtaminen on lääkäreiden mukaan suurin syy
sairastumiseeni.
Kelan virkailijan mukaan voisin olla välillä töissä, kunhan
ilmoittaisin näistä työpäivistä Kelaan. Ymmärsin
,että jokaiseen (alle 30 päivän) työssäolojaksoon
tulee aina yksi omavastuupäivä.
Minulla olisi erittäin todennäköisesti mahdollisuus tehdä
sellaisia ”satunnaisia töitä”, joita olen aika-ajoin tehnyt jo vuosia
muun työn ohella ja joista olen aina nauttinut suunnattomasti.
Minua on näissä kohdeltu myös erittäin hyvin.
Onko teillä kenelläkään kokemusta (tämän tyyppisestä) työskentelystä
vastaavassa tilanteessa?
Kelan virkailija piti työskentelyajatusta hyvänä, jos sillä
olisi tervehdyttävä vaikutus tai jos sen avulla voisi arvioida
kuntoani tarkemmin. Toisaalta hän totesi, että jos ajatus
on jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, niin sitten ei edes
satunnaisia töitä kannata tehdä, eikä lomiakaan kannata
pitää. Kukaan minua hoitaneista lääkäreistä ei ole maininnut
mitään siitä, että sairauteni lopputulos voisi olla työkyvyttömyyseläkkeelle
jääminen. Missä vaiheessa teille vakavaa masennusta sairastaville
on alettu puhua mahdollisesta työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisestä?
Osaisiko joku selittää, miksi virkailijan mukaan satunnaiset työt ja
kesäloma olisivat epäedullisia, jos tavoitteena on siirtyä eläkkeelle?
Kaikista asiallisista vastauksista ja kommenteista kiitollisena
Vakavasti masentunut ihmettelijä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen ollut masennuksen takia nyt viisi vuotta määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä; pätkissä antavat 1-2 vuotta. Eli ei se pysyvä päätös ihan heti napsahda...
Ja mitä tilapäisiin työssäoloihin tulee, niin onhan se niin, että jos ne tulevat papereihin näkyviin, niin eläkkeestä päättävät lääkärit näkevät siinä kuntoutumisen mahdollisuutta ja siksi se hidastaa pysyvän eläkkeen myöntämistä.
Toisaalta, jos vähän työtä kykenee tekemään, voi osa-aikaeläke olla ratkasu...
Oikein paljon kiitoksia vastauksestasi. Minulle nämä asiat ovat täysin uusia,
joten oli arvokasta saada kuulla sinun omia kokemuksiasi.
Kuinka pian sairastumisesi jälkeen sinulle alettiin puhua (määräaikaiselle)
työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä? Millaisten tutkimusten tai selvitysten
perusteella olet saanut uudelleen päätöksen määräaikaisesta eläkkeestä?
Minulle eläkkeelle siirtymisestä ei yksikään lääkäri ole maininnut halaistua
sanaa. Kaikki ovat suositelleet työpaikan vaihtamista, tai itse asiassa he
ovat todenneet, että jossain vaiheessa nykyisessä työpaikassani työskentely
tulee mahdottomaksi, koska johtaminen on todella surkeaa. Eli jossain
vaiheessa edessä saattaisi olla ”pakollinen irtisanoutuminen” ns. terveydellisistä
syistä. Tästä seuraisi ilmeisesti kolmen kuukauden karenssi. Vaikka olenkin
monien mielestä erinomainen työntekijä, niin uuden työpaikan löytäminen
on enemmän kuin kiven alla. Lääkäreille olen asiasta kertonut ja he ovat
ymmärtäneet, että ajatukseni ovat tässä suhteessa hyvinkin realistisia.
Nämä minun satunnaiset työni ovat niin satunnaisia, ettei niillä elä. Vuodessa on
useita kuukausia, jolloin näitä töitä ei ole lainkaan tarjolla. Viihdyn kuitenkin näissä
töissä erittäin hyvin ja olen saanut erinomaista palautetta ja kun vielä pienen
rahakorvauksen lisäksi on tullut äärettömän hyvä mieli, niin siksi olen näitä
töitä tehnyt. Nyt tekisin niitä jo siksikin, että jos en niitä nyt tee, niin menetän
ainakin puolet näistä töistä saman tien ja pysyvästi! Minua ahdistaa se, että minun
pitäisi "maksaa" vielä tämäkin hinta sairaudestani – enkä nyt ajattele rahaa. Toisaalta
minua alkaa huolestuttaa oma (lähes totaalinen) passivoitumiseni. Vaikka tarvitsenkin
nykyään vielä paljon aikaa olla omissa oloissani, niin aina välillä olisi hyvä olla
ihmistenkin parissa – turvallisessa ympäristössä. Tapaan toki ystäviä aina silloin
tällöin – ja tapaisin mielelläni useamminkin, mutta he ovat niin kiireisiä omissa
töissään ja/tai harrastuksissaan. Ennen sairastumistani olin muuten hyvin ulospäin suuntaunut.
Jos tässä nyt ylipäätänsä eläkkeelle joudun, niin tuo osa-aikaeläkehän voisi olla
yksi hyvä vaihtoehto. Pitäisi sitten vaan löytää se työpaikka, jossa voisi toimia
osa-aikaisesti. Se voi olla vaikeaa, mutta se ei ehkä päätöksiä tekeviä
lääkäreitä kiinnostaisi?!
Kaikki asialliset kommentit ovat edelleen enemmän kuin tervetulleita!
Kela ensin 300 päivää ja nyt on eläkevakuutusyhtiö maksanut 1.5 vuotta määräaikaista kuntoutustukea puolivuotta kerrallaan.
Kuntoutuksessa olen ollut ja kaikenlaisissa tutkimuksissa useita kertoja. Nyt taitaa tulla pysyvän eläkkeen hakeminen eteen.
Alussa tulee työkykyarviot sun muut, aika pitkä prosessi on käytävä läpi.
Varmaan kannattaa sairastella ihan rauhassa, eikä murehtia niistä töistä hirveästi, vielä tässä vaiheessa.
Näitä sivuja lukemalla saa paljon tietoa.
Nim.2,5 vuotta kotona.
vielä oikein ymmärtää, kuinka sairas oikeasti olenkaan!
Olin aivan järkyttynyt, kun sain muutama viikko
sitten sairauslomaa kesäkuun loppuun. Ja minä,
kun luulin lääkäriin mennessäni, että palaisin
töihin muutaman päivän kuluttua! Toisaalta nyt
tiedän, ettei minusta kyllä kokopäiväiseen
työhön olisi vielä ollut.
Millaisissa pätkissä sinulle määrättiin nuo
yhteensä 300 päivän sairauslomat? Saitko olla
työpaikassasi koko sairautesi ajan, vai irtisanottiinko sinut
sairauden perusteella? Tai osaatko sanoa,
vaikuttaako irtisanominen ja sitä seuraava työttömyys
(määräaikaisen) työkyvyttömyyseläkkeen määrään?
Arvostan kaikkea asiaa valaisevaa tietoa, sillä
nämä ovat minulle aivan uusia juttuja.
Olen yleensä ollut todella terve.
olla ensin parikuukautta, sitten puolivuotta ja puolivuotta sairaslomaa.
Tärkeää on parikuukautta ennen kun Kelan maksamat 300 päivää menevät umpeen, hakea tilapäistä kuntoutustukea, sen maksaa työpaikkasi eläkevakuutusyhtiö. Siis jos sairaus jatkuu...Liian aikaisin ei kannata mennä töihin, eikä edes miettiä töitä.
Olen vieläkin työsuhteessa työpaikallani, vaikka en ole tehnyt töitä viimeksi kuin 2004.
Irtisanoutua ei kannata.
En luule, että irtisanominen vaikuttaa eläkkeen määrään, se lasketaan vuosia taakseppäin.
Kun on työsuhteessa voi esim. käydä työterveyslääkärillä, josta ei tiedot mene esim. terveyskeskukseen, ilman lupaasi.
Tärkeää on myös tietää, että burn out;a ei maksavat tahot hyväksy, eli pitää siis olla diagnoosi masennus, että korvausta tulee.
Maksavat tahot myös vaativat säännöllistä käyntiä psykologilla/pskykiatrilla, myöskään lääkkeistä ei kannata kieltäytyä jos ne sopivat muuten, ettei korvaukset lopu.
Nyt varmaan kannattaa ottaa selvää, että kuinka kauan työnantaja maksaa sairaslomaa ja ennen sen loppumista, sitten Kelaan kysymään neuvoja.
Asiat järjestyvät kyllä itsestään, kun kyselee neuvoja, päivä kerrallaan.
Omastani en olisi niin varma eli en tiedä, miten oma työnantajani suhtatuu
todella pitkiin sairauslomiin, mutta tiedän ainakin pari tapausta, joissa sairastamista
on pidetty peräti "anteeksiantamattomana".
Mutta toivottavasti myös minä saan pitää työpaikkani.
Nykyäänhän ihmisiä irtisanotaan "jo" vuoden sairastamisen
jälkeen (oikeuslaitoksen mukaan) ihan laillisesti.
Olet antanut minulle kirjoituksillasi paljon
ajattelemisen aihetta - lämpimät kiitokset siitä.
Minulla olisi mahdollisuus tehdä kolmena-neljänä päivänä minulle tuttuja
"satunnaisia" töitä toukokuussa (2., 3. ja 4. viikolla).
Jos ensimmäinen tuntuisi liian raskaalta, voisin lopettaa tietysti siihen.
Tätä nyt mietin kuumeisesti. Osaan kyseisen työn todella hyvin ja
kaipaan siihen liittyviä erittäin myönteisiä ihmiskontakteja.
Mutta jos tästä on myöhemmin harmia mahdollisen eläkkeen saannin kannalta,
niin pitäisikö sittenkin jättää nämä muutamat, mutta tärkeät, mielihyvän hetket väliin?
Arvostan sitä, että olet kulkenut minun kanssani kappaleen tätä raskasta matkaa. KIITOS!
jolla työskentelin, on työvoimapula, siinä ehkä syy, että olen vielä työsuhteessa.
Sairaslomalla ei varmaan kannata tehdä töitä, oli se sitten, kuinka mukavaa tahansa.
Monesti meille masentuneilla on vaikea hyväksyä, että ollaan masentuneita, emmekä malta antaa itsellemme aikaa parantua. Välillä joutuu taistelemaan omien ajatuksien kanssa, että pystyisikö tehdä töitä vai ei. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos jatkaisin töitä työpaikallani, luultavasti olisin parin kuukauden päästä huonommassa kunnossa kuin nyt.
Ainahan on mahdollisuus myös palata työelämään myöhemmin, jos kunto sen sallii, vaikkakin olisi jo eläkkeellä.
Masennukseenhan sairastuu juuri tunnolliset ja hyvin työnsä osaavat henkilöt, nyt varmaan kannattaa olla tunnollinen itseänsä kohtaan ja vain levätä.
Myönteiset ihmiskontaktit ovat tietysti tärkeitä, joten ymmärrän kyllä. Ehkä voit kuitenkin käydä tapaamassa heitä, vaikka et olisikaan töissä.
Hei,
Ajattelin minäkin panna korteni kekoon..
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, älä mene edes satunnaisiin töihin, sillä siitä ei tule kuin haittaa, sillä työeläkevakuutus-systeemit ovat sellaisia. Jos luullaankaan, että olet työkuntoinen, homma menee plörinäksi, jos todellakaan et ole työkuntoinen. Maksajan intresseissä on tietysti, että palaat sairaanakin töihin.
Oikeasti: Lepäile rauhassa, pyydä maksusitoumusta esim. vesijumppaan toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja harrasta muuta. Kirjasto, kaikenmaailman kissanristiäiset jne kannattaa kiertää ja puuhastella kaikkea muutakin kivaa :)
Kun ja jos jossain välissä sinulle ehdotetaan töitä, työt alkavat varmaankin työkokeilulla. Sen voit ihan vaatia itsekin, jos työpaikkalääkäri ei sitä itse hoksaa.
Jos vars. työpaikka on "hankala", kannattaa pyytää työkokeilua jonnekin muualle. En tiedä, miten se rumba menee, mutta työkokeilun tarkoituksena on saada pitkään sairaana ollut harjoittelemaan säännöllistä työhön menoa ja ryhmässä olemista. Siis pehmeästi "kellokorttiin".
Työkokeilu oli ainakin minulla 20 h/viikko, kokeilin sitä 2 kk ja jo muutaman viikon aikana huomasimme, ettei tule mitään. Ja tämä omalla työpaikalla. Omalääkäri kirjoitti, että seuraavalla työkokeilulla voitaisiin kokeilla työkokeilua ihan jossain muualla ja siitä ajattelin pitää kiinni.
Juuri tänä aamuna kun heräsin, ajattelin näitä työhönpaluu-juttuja. Ja sitten muistin, mitä mietin silloin työkokeilun jälkeen. Minun on taas kirjoitettava käteen: Maija on tärkeä
Se tarkoittaa sitä, että minä "ohitan" tärkeysjärjestyksessä kaikki muut, en murehdi sitä, miten työpaikan käy, miten työkavereiden käy, miten vakuutusyhtiön käy, kun joutuu maksamaan kuntoutustukea jne.
Samaa ajattelutapaa suosittelen myös sinulle ja muille sairaille!
Hyvää vappua!
1. Älä irtisanoudu.
2. Työnantaja harvoin irtisanoo sairausloman aikana, siitä tulee melkoinen riita. Tuo tapaus on voinut olla juuri sellainen, että työntekijä on ollut toisella työpaikalla. Silloin tietysti on työnantajalla oikeus irtisanoa, kun ei ole palannut omalle työpaikalleen.
3. Älä mene muutamaksi päiväksi töihin, nimittäin ei se nyt aivan niin mene, että ilmoitat vain Kelaan olleesi töissä. Ensinnäkin heillä on siellä tietylle ajalle kirjoitettu sairauslomatodistus eikä he voi sitä katkaista ilman lääkärin lausuntoa muutamaksi päiväksi.
4. Sairausloman aikana et töihin saa mennä, nimittäin esimerkiksi työnantajan vakuutukset eivät korvaa mitään edes työtapaturmaa, koska olet sairauslomalla.
5. Työkokeilu pitää tehdä oikein, lääkärintodistuksella, Kelan suostumuksella ja jopa työnantajasi kanssa neuvottelemalla. Se pitää olla Kelan kuntoutusyksikön kanssa sovittu.
6. Tilapäinenkin oma kokeilu todella vaikuttaa kuntoustuen/eläkkeen saantiin, silloin vakuutusyhtiössä/Kelassa ajatellaan, että aika hyvässä kunnossa ollaan.
7. Jos pääset kuntoustuelle sen 300 päivän jälkeen, niin silloin voi tehdä työkokeiluja, mutta taas vakuutusyhtiön/Kelan suostumuksella.
Yritä hyväksyä, että tarvitset aikaa parantua. Moni on lähtenyt siihen jojo-liikkeeseen. Ennenaikaisesti töihin ja taas lomalle. Nyt on kesä tulossa (kait), pistä itsesi entiseen kuntoon ja nauti hetken elämästäsi.
Mitä tahansa voi tapahtua, ei tiedä vaikka työpaikkasi johto vaihtuisi tai sinulle tarjoutuisi hieno uusi työpaikka, mutta silloin sinun pitää olla kunnossa.
Kaikki te viesteihini vastanneet,
Suurenmoiset kiitokseni. Todellakin. Kaikki täällä saamani neuvot ovat
erinomaisia ja yritän niitä sulatella parhaani mukaan. Turhan tunnollinen
ja sitoutunutkin olen (aina) ollut, sen myönnän. Mutta näitä satunnaisia töitä
olen tehnyt juuri siksi, että olen saanut niistä aina niin valtavasti
energiaa ja hyvää mieltä. Rahallinen korvaus on ollut pieni, mutta minulle tärkeämpää
on ollut tuo henkinen kokemus. Siksikin tuntuu niin hassulle, että siitä
voisi olla noin kauaskantoisia negatiivisiakin seurauksia. Mutta uskon teitä.
Yritän vain vielä jotenkin niellä pettymystäni siitä, että joudun tästäkin nyt luopumaan.
Olo alkaa olla kuin hengettömällä robotilla, joka nousee aamulla, syö aamupalan,
istuu sohvalla ja tuijottaa kaukaisuuteen, pukeutuu, käy ulkona, surffaa, syö (vähän),
katsoo telkkua, surffaa ehkä vielä vähän, selailee lehtiä, menee nukkumaan,
nousee aamulla, syö …
Se mitä olen itsekseni ihmetellyt, että psykiatri, joka antoi minulle tämän
viimeisimmän 2 kk:n sairausloman, kehotti minua nimenomaan miettimään
uuden työpaikan hakemista. Siitä päättelin, että hän pitäisi minua suhtkoht
työkuntoisena. Siksi järkytyinkin, kun hän antoi minulle 2 kk sairauslomaa,
kun oli ensin kysynyt, milloin minun oli tarkoitus jäädä kesälomalle. Kun
sanoin, että juhannukselta oli tarkoitus jäädä, mutta ettei mistään ollut vielä
sovittu, niin sitten hän määräsi s-loman kesäkuun loppuun ja samaan
hengenvetoon kehotti vakavasti miettimään uuden työpaikan hakemista.
En ole vielä saanut hänen laatimaansa B-todistusta, mutta olen todella
kyllä ymmälläni siitä, mitä tuleman pitää. Kävin huhtikuussa muutaman
kerran työpsykologilla ja hänen kanssaan jo suunniteltiin töihin paluuta
vapun jälkeen. Ja vain vajaa viikko tämän jälkeen tulikin 2 kk lisää s-lomaa.
Jatkossa minua hoitaa työterveyslääkäri, joka passitti minut uudelleen
työpsykologille. Seuraavan kerran tilannettani arvioidaan toukokuun
puolenvälin kieppeillä. Vähemmästäkin tässä alkaa olla ihan pihalla.
Loppuun ehkä hieman outo kysymys: Mitä te pitkillä sairauslomilla olevat
päivisin teette? Itselläni päivät menevät lähes omasta edestään, kuten viestin
alussa kirjoitinkin. Keskittymiskykyni on nykyään niin huono, etten pysty
juurikaan lukemaan tai tekemään mitään pitkäjänteisempää. Siksikin
näitä Kelan sun muiden koukeroita on vähän vaikeaa ymmärtää,
kun ”uuden oppiminen” on tavanomaista paljon vaikeampaa. Onneksi te
olette omilla kirjoituksillanne auttaneet minua tämänkin ongelman kanssa.
Kiitollisena toivotan
Teille Kaikille
Hyvää Vappumieltä!
Jo kirjoituksesta näkee, että et ole valmis palaamaan työelämään. Olihan viisas lääkäri vaikka ei noista työasiakiemuroista mitään tiennytkään.
Koska masennus selkeästi johtuu työpaikastasi, niin tietysti se lääkäri kehoitti miettimään toista työpaikkaa. Äläkä vain mene lukemaan sitä B-todistusta, se voi olla kamalaa tekstiä, koska et itse vielä oikein hyväksy masennustasi.
Minulla meni 2 vuotta tuntea itseni ihmiseksi, omasta mielestäni olin laiska, luuseri, hyödytön, yhteiskunnan elätti vaikka olin täysin työkyvytön. Hyvä jos sain oman hygeiani hoidettua.
Alitekyky ja pitkäjännitteisyys puuttui täysin samoin muisti. Pienin askelin sieltä etennpäin ja tässä sinulle jotain. Käyt jo ulkona ja se on hyvä, mikäli voit vielä lisätä "ruumiinkulttuuria" eli pyöräily, uinti, mitä tahansa. En minäkään pystynyt lukemaan kirjaa, mutta sitten keksin kirjaston. Hain sieltä askartelukirjoja, käsityökirjoja, yrttikirjoja. Niitä sitten selasin, ja kohta minulla oli sukkapuikot. Nyt olen jo aika taitava ja tilauksia satelee jouluksi. Mikä tahansa, mikä tuntuu kiinnostavan edes vähän, niin kokeilemaan olkoon lintujen bongaus tai ensiapukurssi.
Vieläkin monen vuoden jälkeen tulee nitä saamattomia päiviä, mutta olen todennut, että mikään ei karkaa mihinkään.
Sitten siihen raakaan tosiasiaan, että jos sinulle tulee pitkä prosessi eli joudut/pääset kuntoustuelle, niin se voi olla aivan eri euroluokkaa kuin sairauspäiväraha. Lyhyellä työhistorialla (20v) se ilmeisesti on n.700-800€, joten mikäli on mahdollista kerää vähän pesämunaa.
Kun menet sinne työpsykologille älä yhtään kaunistele asioita, ehkä hän on ihminen joka pystyy auttamaan, kun tietää asioiden oikean laidan.
Vappua sinullekin!
Hei,
niinpä, on päiviä, jotka eivät eroa toisistaan..
siksi otan "lomia" ja yritän ainakin niinä päivinä tehdä aivan jotain muuta.
Pyörin sukulaisten ilona, sovin treffejä kaupungille, käyn ilmaisissa museoissa (Hesassa), työväenopiston kevätnäyttelyissä jne.
Jos satut asumaan Helsingin lähettyvillä, käy vaikka Tallinnassa? Jotain edullisia seuramatkojakin on, jos sattuisi olemaan rahaa. Ts. kannattaa seurata paikallislehtiä.
Pankkien sijoittaja-kursseja on tullut käytyä jne.
Mulla on ollut jo pitkä sairasloma, joten aika reippaasti olen ilmoittanut työväenopistolle olevani eläkeläinen ja vilauttanut sairasloma-lappua.
Edellellinen ohjeistaja on tosi huippu! Kuuntele häntä ja unohda työjutut. Ja tosiaankin tuo B-todistus kannattaa unohtaa, sillä se voi olla aika rankka. Vasta nyt 1,5 vuoden jälkeen kykenen noita lääkärintodistuksia lukemaan.
Nyt simalle!
minä sain sairaseläkkeen.Ensin sairaspäivärahalla vuoden,sitten kuntoutustuella muutaman vuoden,ja sitten eläke.Jos olet töissä välillä katsovat sinut työkykyiseksi.
Minä pääsin yllättävän nopeasti työkyvyttömyyseläkkeelle. En tiedä, mitä tein "oikein". Ehkä osasin hakemuksiin kirjoittaa oikeita asioita - mene ja tiedä.
Joku jo neuvoi tuon kuntoutustuen hakemisen eläkevakuutusyhtiöltä. Se on tulolähteesi, kun Kela ei enää sairauspäivärahaa maksa. Varaudu pitkään käsittelyaikaan ja toimi ajoissa. Voi mennä useita kuukausia, ennen kuin saat päätöksen. Kuntoutustuki on toinen nimitys määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja joudut hakemaan sitä useita kertoja, mikäli sairaslomasi jatkuu esim. vuosia. Pysyvää työkyvyttömyyseläkettä ei tarvitse erikseen hakea. Vakuutusyhtiön pitäisi tehdä päätös automaattisesti, kun kuntoutustukijaksoja on jokin tietty määrä (näin olen ymmärtänyt).
Laki antaa työnantajalle mahdollisuuden irtisanomiseen, kun työntekijä on pitkään (olisiko 300 päivää) sairaslomalla. Minun työnantajallani ei ollut tapana irtisanoa sairaslomalaisia, joten työsuhteeni jatkui, kunnes eläkepäätös tuli. Vaikka palkkaa ei enää maksetakaan, hyödyttää työsuhde, mikäli on hyviä etuja. Esim. minä kävin loppuun asti työterveyshuollossa kaikkine lääkäri- ym. tarpeineni.
Nyt on vähän niin ja näin, kannattaako sinun tehdä tuota toista työtäsi, josta niin kovasti nautit. Taloudellisesti ei ehkä kannata. Kuten muutkin ovat todenneet, se saattaa vaikuttaa siihen, millaiseksi työkykysi arvioidaan. Jos et todella koe pystyväsi kokopäivätöihin, pysy tiukasti sairaslomalla. Älä anna kenenkään - hoitavan lääkärin, psykiatrin, psykologin jne. - painostaa sinua töihin liian aikaisin.
Luuletko jaksavasi hakea töitä? Sehän on tosi rankkaa. Ja ainakin alku uudessa paikassa uusia asioita opetellessa on huomattavasti rankempaa kuin "normaali" työ.
Vaikka työkyvyttömyyseläke harvoin on kenenkään tavoite, se antaa kuitenkin jonkinlaisen toimeentuloturvan. Ja kun sen aikana voi tehdä jonkin verran töitä ilman, että se vaikuttaa eläkkeen määrään. Tämä voisi sopia sinulle, jos vaikka voisit tauon jälkeen palata tekemään sitä toista työtäsi. Tarkoitan nyt sitä pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Kuntoutustuen aikana ei kannattane tehdä yhtään töitä.
Työkyvyttömyyseläkkeellähän ei ole pakko olla. Jos joskus toipuu lopullisesti, sen kuin vain palaa työelämään. Voimavarojaan voi kokeilla tekemällä ensin vain vähän. Jos paukut riittää, siitä vain uudelleen töihin.
Päivät kuluvat eri ihmisillä varmaan aika eri tavalla. Itselläni on ollut jaksamisvaikeuksia. Edelleen tuntuu, että energiat ja aloitekyky ovat paljon normaalia alhaisemmat. Mutta eihän se haittaa, kun tietää, että tätä tämä tauti teettää. Pitää vaan antaa itsensä olla, jos muuta ei jaksa. Joku toinen päivä jaksaa sitten edes vähäsen. Näin tämä menee. Jo pelkät kotityöt jäävät aika heikolle huomiolle. Joskus sitten kiritään niissä kiinni. Olen huono lähtemäänn kotoa mihinkään, joten harrastan kotona. Luen, katson telkkaria, askartelen ja sen sellaista. Ja onhan tämä nettikin yksi harrastus:)
En jaksa jäsennellä tekstiäni, joten nämä asiat tulevat vähän epäloogisessa järjestyksessä eli kuten ne päähäni pälkähtävät:)
Minulle ei muistaakseni lääkäri ehdottanut työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Päinvastoin hän yritti "kannustaa" minua työkokeiluihin - joskus tuntui jopa painostukselta. Suostuin niihin, mutta minulle ei löytynyt työkokeilupaikkaa. Omalla työnantajallani ei ollut osoittaa sellaista eikä löytynyt tahoa, joka olisi sen minulle etsinyt. Eläkevakuutusyhtiö toistuvasti edellytti asiasta selvitystä, mutta jouduin vain hakemuksissani toteamaan, ettei asia ollut edennyt. Kerroin ponnisteluistani, jotka olivat tuloksettomia. Luulin saavani apua eläkevakuutusyhtiöltä, mutta heillä ei ollut resursseja. Tämän mainitsin hakemuksessani. Yritin saada apua Kelalta, mutta koska en ollut heidän "asiakkaansa", ei tullut apua. Kerroin tästä umpikujasta hakemuksessani. Soitin työkkäriin, jossa minulle sanottiin, että voin aivan itse netistä etsiä itselleni työkokeilupaikkaa ja sopia asiasta ko. työnantajan kanssa. No eihän minulla sellaiseen ollut voimavaroja, minkä taas raportoin hakemuksessani. Kaikki ovet siis lävähtivät naamalleni, mutta olin ainakin yrittänyt. En kuitenkaan ollut oikeasti edes kiinnostunut työkokeilusta, koska koin, etten ole valmis siihen. Tein tuon kaiken vain voidakseni todistaa, että olen edelleen työkyvytön, mutta olen edes yrittänyt tehdä jotakin.
Lisäksi minulla oli lääkitys (ja on edelleen) ja kävin säännöllisesti psykologilla ja hoitavan lääkärin vastaanotolla. Ja tietenkin B-lausunnon hakemassa tarvittaessa psykiatrilta. Jo kaikki tuo niiden hakemusten lisäksi tuntui työltä ja miltei ylivoimaiselta, mutta oli vain jaksettava.
Kävin kerran myös riippumattomalla työpsykologilla, joka osasi neuvoa minut työkkärissä oikean tahon puoleen. Aiempi yhteydenottoni kun oli päättynyt edellä kuvailemaani tapaan. Yritän nyt muistella, mikä se nimitys oli, kenelle piti soittaa. Olisiko ollut ... en kyllä nyt muista, sorry. No, sellainen kuitenkin työkkäristä löytyy ja hän auttaa sen työkokeilupaikan etsinnässä. Ehdin jo sopia ajankin, mutta sitten yllättäen tulla tupsahti eläkepäätös, joten peruin tuon tapaamisen. Nyt kuuntelen itseäni ja toimin sen mukaan. Ehkä jonain päivänä kokeilen osapäivätyötä, mikäli sopiva sellainen löytyy.
Tässä minun tarinani noin suurin piirtein. Toivottavasti saat tästä jotain apua pähkäilyillesi.
Todella lämpimät kiitokset sinulle siitä, että kerroit tarinasi. Siitä on minulle suuri apu. On hyvä saada käytännössä hyväksi havaittuja neuvoja, sillä virallisilta tahoilta saatavan tiedon olen ainakin toistaiseksi kokenut hyvin epäluotettavaksi. Sairauslomalla työskentelemisestä olen kysynyt ehkä neljältä virkailijalta: kahden mielestä saa tehdä töitä siten kuin aiemmin kirjoitin, kahden muun mielestä (minkäänlaista) työtä ei voi tehdä, paitsi sitten aikanaan osasairauspäivärahalla, jos haluaa pehmeän laskun työelämään. Tuskin tuota vaihtoehtoa lähden työnantajalleni edes ehdottamaan.
Olet oikeassa: en todellakaan ole nyt työnhakukunnossa. Minulla olisi ollut suht koht helposti saatavissa muutaman tunnin ”piristystöitä” silloin tällöin, mutta olen jo haudannut sen asian. Näin siitäkin huolimatta, että tilani on selvästi mennyt huonompaan suuntaan parin viime viikon aikana, kun ”elävät” ihmiskontaktit ovat rajoittuneet pääasiassa Kelan virkailijoihin ja kaupan kassoihin. Ihan ystävällisiä ovat kaikki yleensä olleet. Tilani heikentymiseen on varmaankin osaltaan vaikuttanut myös se, että olen joutunut selvittelemään Kelassa asioinnin saloja ja saanut joka kerta erilaiset (ja usein täysin päinvastaiset) vastaukset. Tai ehkä tilan heikentyminen kuuluu vain taudin kuvaan?!
Vasta eilen minulle selvisi, että saan seuraavan kerran korvausta aikaisintaan kesäkuun puolessa välissä, sillä B-lausuntoa en ole vielä saanut ja Kelan hyväksymä sairausloma päättyi huhtikuun lopussa. Kelassa arvioitiin B-lausunnon käsittelyajaksi 1 kk. Aiemmin minulle oli annettu huomattavasti optimisempi käsittelyaika ns. ”kiireellisenä”. No mikä se todellisuudessa on, jää nähtäväksi. Kukkaron nyörit ovat kuitenkin varmuuden vuoksi todella tiukalla. Ei sen puoleen, shoppailu ei todellakaan kiinnosta edes terveenä saati sitten nyt :)
Mutta tuntuu jopa näin vakavasti masentuneessa mielessä käsittämättömältä, että pahimmassa tapauksessa minulle voitaisiin 1,5 kk:n kuluttua ilmoittaa, että en olekaan Kelan määrittelemässä mielessä sairas. Eivät osanneet sanoa, kuinka usein B-lausuntoja ”hylätään”. Onko kenelläkään tietoa / kokemusta asiasta? Nostan hattua kaikille pitkäaikaissairaille, että jaksavat näissä erilaisissa viranomaisviidakoissa painia.
Olen joidenkin ”puolivirallisten” tahojen kanssa keskustellut tästä ”mahdollisuudesta” jäädä
(tai joutua) työkyvyttömyyseläkkeelle. Eräs minut ja osin Kelankin asioita paremmin tunteva sanoi,
että työkyvyttömyyseläkkeelle on todella vaikea päästä. Minun tapauksessani hän piti ”heikkoutena” erityisesti sitä, että olen yleisesti ottaen ollut niin terve. Ja tottahan se on, että en ole vuosikausiin sairastanut edes flunssaa – siis ainakaan virallisesti. Yleensä innostun helposti ja olen hyvin motivoitunut tekemään töitä, harrastamaan liikuntaa ja lukemista jne., mutta nyt ei oikein kiinnosta mikään eikä minulla oikein ole energiaakaan mihinkään suurempaan ponnistukseen. No tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan minun elämäni tämän sairauden myötä lähtee kehittymään.
Kysyin eilen Kelan tädiltä, että saako sairauslomalla matkustaa. Hän kysyi, että tarkoitanko matkustamisella sitä, että menisin kotoa esim. lääkärin vastaanotolle. Sanoin, että tarkoitan oikeaa matkustamista, vaikkapa ihan lomamatkaa. Mitään suunnitelmia minulla ei ole, mutta haluan tietää omat vapausasteeni. Ei osannut täti vastata. Hän kysyi toiselta tädiltä, joka katsoi minua niin kuin olisin hyvinvointiyhteiskunnan vihollinen numero yksi ja totesi jotenkin tähän tyyliin: niin voiko sitä sairauslomalla sitten matkustaa! Ymmärsin, että hänen mielestään ei voi. Kehottivat keskustelemaan lääkärin kanssa. Ihmettelin itsekseni, että mitä se auttaisi, kun ainakaan minua hoitavilla lääkäreillä ei tunnu olevan juuri minkäänlaista hajua Kelan käytännöistä.
Soitin Kelan palvelunumeroonkin, sillä minulle sanottiin, että siellä kyllä osataan vastata kaikkiin kysymyksiini, kun ”ne ihmiset” käsittelevät näitä hakemuksia. Mutta eipä vaan nuorehko, todella ystävällinen nainen osannut vastata. Lupasi jättää soittopyynnön asiantuntevalle kollegalleen, joka ottaisi minuun yhteyttä tänään. No ei ole yhteydenottoa kuulunut.
No tämä oli minun sillisalaattini tällä kertaa. Asioita pompsahtelee mieleen, miten sattuu :)
Kiitollisin ajatuksin
Se Vakavasti Masentunut