Ei saanut hän elää påivää jolloin hän 15.toista
olisi ollut,tänään olisimme juhlineet yhdessä,hänen synttäreitään.
Ensi vuonna olisimme 16.vuotispäiviä viettäneet,..,.
mutta enää ei juhlita.
Ehkä hän juhlii jossain muualla,
ilman minua..,.,toisten kanssa.
En tiedä kuka tämän päätti,
KUKA KÄSKI HÄNEN TÄÄLTÄ LÄHTEÄ.
Mutta ehkä se oli kohtalo,
jota kukaan ei hänelle olisi
koskaan toivonut.
------------------------------
En edes koskaan saanut poikani itkua kuulla.,-
meni rakkanikin samaa matkaa hänen kanssaan--
ehkä ovat jossain yhdessä---pakko uskos vaikka olen ateisti..... ehkä olisi minunkin jo aika luovuttaa ...ei ole elämässäni mieltä ilman heitä ..vaikka on menetyksestä 15 vuotta en ole pystynyt sen jälkeen enää elämään .,,, kaikki vietiin minulta on vaikea enää elämään luottaa,ei ole mistään apua tuskaani ....
olisi ollut,tänään olisimme juhlineet yhdessä,hänen synttäreitään.
Ensi vuonna olisimme 16.vuotispäiviä viettäneet,..,.
mutta enää ei juhlita.
Ehkä hän juhlii jossain muualla,
ilman minua..,.,toisten kanssa.
En tiedä kuka tämän päätti,
KUKA KÄSKI HÄNEN TÄÄLTÄ LÄHTEÄ.
Mutta ehkä se oli kohtalo,
jota kukaan ei hänelle olisi
koskaan toivonut.
------------------------------
En edes koskaan saanut poikani itkua kuulla.,-
meni rakkanikin samaa matkaa hänen kanssaan--
ehkä ovat jossain yhdessä---pakko uskos vaikka olen ateisti..... ehkä olisi minunkin jo aika luovuttaa ...ei ole elämässäni mieltä ilman heitä ..vaikka on menetyksestä 15 vuotta en ole pystynyt sen jälkeen enää elämään .,,, kaikki vietiin minulta on vaikea enää elämään luottaa,ei ole mistään apua tuskaani ....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haluaisitko kertoa tarkemmin mitä elämässäsi sattui?
Olin vasta 14 vuotias kun aloin seurustella ..
tiesimme heti että meidät oli tarkoitettu toisillemme,oli rakkaudemme rajatonta emme voineet olla hetkeäkään erossa toisistamme.Hän tuli raskaaksi 15 vuotiaana.Oli meille iloinen tapaus kun saimme tietää raskaudesta,olimme jo ennen sitä päättäneet mennä naimisiin heti koulun päätyttyä,vanhempammekin tukivat meitä..
raskaus aika sujui hyvin ei ollut mitään komblikaatioita... tuli synnytyspäivä,pidin tyttöäni kädestä synnytys pöydällä ... hän synnytti pojan .,., heti synnytyksen jälkeen rakkaani alkoi äkisti kouristelemaan ..kuoli ennen kuin kukaan ehti tekemään mitään . . .oli aivoverenvuoto ,,, olin niin suruissani että en huomannut kuinka lääkärit alkoivat elvyttämään poikaani,hänen sydämmensä pysähtyi heti syntymän jälkeen ...,jouduin shokkiin en tajunnut että missä olin ja mitä oli tapahtunut päiviin .. kun viimein tajusin en enää halunnut elää.-, ystäväni saivat minuun valettua sen verran uskoa elämään että en tappanut itseäni,,,,, kävin muutaman kuukauden kriisiryhmässä keskustelemassa
ei ollut siitä mitään apua .,., vaikka tiedän että olisi varmaan aika luopua tuskasta,ei se minulta onnistu .. näen joka yö painajaisia ,,välillä herään huutooni .,., joskus näen kaunista unta pojastani ja rakkaastani...kävelemme käsikkäin puistossa... heittelen palloa poikani kanssa.,,--., kun sitten herään ja tajuan sen olleen unta
masennun entistä pahemmin.... joka päivä tuntuu edellistä pahemmalta
En todellakaan pysty kuvittelemaan miltä sinusta tuntuu tai mitä käyt läpi pääsi sisällä. Olet kokenut niin paljon surua samalla kertaa.Sinulla on oikeus surra ja ikävöidä. Nämä vuodet ovat varmasti olleet rankkoja sinulle,mutta onneksi sinulla on ystäviä,jotka ovat olleet tukena vaikeina aikoina. Älä kumminkaan lopeta itse elämästä,päivä kerrallaan eteenpäin. Ei sinun tarvitsekaan lopettaa kaipaamasta,tuskin koskaan voitkaan unohtaa,se ei ole tarkoitus.
Uskon,että rakkaallasi ja pojallasi on kaikki hyvin,he ovat turvassa ja muisto heistä aina sydämessäsi.He varmasti toivoisivat,ettet surisi heitä loppuelämääsi,sinulla on lupa jatkaa eteenpäin,vaikka tuntuu ettet voi. Älä luovuta.
Voimia ja jaksamista elämään.
Olen niin pahoillani puolestasi,kun olet joutunut kantamaan sisälläsi niin suurta tuskaa todella kauan...voi kun saisit voimia selvitä suuresta surustasi,saisit vielä kokea kaikkea hyvää elämässäsi...kaipaat niin paljon rakkaitasi,toivon elämääsi paljon kaikkea hyvää,jos vain voisin jotenkin sinua auttaa!!!
Haluan lahjoitaa sinulle ja kaikille lämminsydämmellislle ihmisille rikkinäisestä sydämmestäni löytyneen ainoan valopilkun,ja muuntaa sen teille lämpimäksi kiitokseksi
Jos päivä päivältä vain tuntuu pahemmalta...
Elämässäsi on hyvin vähän mieltä, jos et saa menetystäsi käsiteltyä kunnolla. Suosittelisin, että varaat ajan terveyskeskukseen, jossa lääkäri keskustelee kanssasi tilanteestasi. Kerrot itsetuhoisista ajatuksista mieluimmin jo aikaa varatessasi. Nykyään lääkärit ovat saaneet koulutuksen masennuksen hoitoon, tarvittaessa hän voi toki ohjata sinut psykologin juttusille.
Vaikket saanut apua aikoinaan kriisiryhmässä, olet nyt paljon aikuisempi ja kyvykkäämpi käsittelemään tapausta kuin 14-15 -vuotiaana.
Sain itse terveyskeskuksesta apua omaan masennukseeni. Minä tarvitsin masennuslääkekuurin, mutta sinulla voi olla toisin. Minulla on alkanut mennä vuosi vuodelta paremmin, toivoisin samaa sinullekin.
Kuinka menetit rakkaasi?
Oliko tilanne se että rakkaasi odotti lastanne ja he molemmat menehtyivät?Suurin osan ottoni suruusi!
lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli.
sylissään matkalla sinut kantoi tuuli.
mut'sydämmeeni elämäsi jätit muistosi lämpimän,
nyt olet tähti taivaalla
revontuli.
Välkähdys auringon säteenä
aallon harjalla.
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli.
Kimaltava timantti keväthangella.
----------------------------------
Kuinka teitä kaipaankaan----
Syvä Osanottoni.
Oma poikani kuoli kaksi vuotta sitten, vain 20 vuotiaana.
Se oli hirveä shokki ja tiedän,elän sen kanssa lopunikääni.
Toivon Sinulle Voimia Voimia!Ja siunaan puolestasi.
Runosi oli ihanan kaunis.Uskon, mikä minua lohduttaa,että uskon vahvasti jälleennäkemiseen.
He odottavat tuolla meitä ja tulevat vastaan kun aikamme on ohi.
Ja että he seuraavat meidän elämäämme jostakin ja toivovat,ettemme surisi itseämme kuoliaiksi!
Unet lohduttavat ja ovat hyvinkin todenmukaisia.
Olen kunnellut paljon Kirkan Silta Yli Synkän Virran biisiä ja sitä Lilja Ruusu Kirsikkapuu.
Sydän on raskas ja karrella,mutta koitetaan jaksaa hetki kerrallaan.
Yritätkö yllyttää muitakin vastaavaan tyhmyyteen?
Valtettavasti ei sääliä heru omiin tyhmyyksiin kuolleeseen onneen. 14vuotiaana ei patukkaa käytetä kuin pissimiseen. Ihan hyvin tiesit sen.
jos sinusta rakkaus on tyhmyyttä ^^^
seurustelimme kauan ennen kuin rakastelimme.
Olimme kauan ennen sitä jo päättäneet mennä naimisiin. Olimme kypsiä ikäisiksemme.
Et sitä tuskaa voi ikinä käsittää mikä minulla on. enkä myöskään halua että sitä joudut kokemaan!
Miksi joku AINA haluaa sanoa jotain pahaa...