Laihduin kahdesta raskaudesta 21 kiloa. Olin ylipainoinen. Mielestäni söin normaalisti mutta silti laihduin. Terveet lapset syntyi ja normaalin painoiset. Olen 165 pitkä ja nyt painan 63,5kg ja koska ennen tämän hetkistä painoa (ennen raskauksia) painoin reilusti yli 80kg nii nyt mulla jotenki innostus laihduttaa. Jossain vaiheessa tavoite oli tuo 63, nyt haluan sen 57:ään. ja olisin tyytyväinen...ehkä. Lasten kanssa päivisin touhuillessa en muista syödä, taikka sitten en ehdi. Enkä jaksa tehdä itselleni mitään. Mulla ei oo näläntunnetta oikeestaan ollenkaan, iltaisin ehkä tulee ehkä pieni nälkä mut menee ohi. Nykyään jos syön tavallisen kokoisen annoksen nii maha tulee aivan tajuttoman kipeeks joten mieluummin oon syömättä. Tänään olen syönyt jopa pienen kakunpalasen (siitäki lensi osa roskikseen-oli pahaa) ja muutaman palan suklaata. Eilen söin.. en edes muista söinkö mitään,en tainnut. En yhtään kyllä ihmettele että välillä silmissä sumenee ym, verensokeritko alhaalla? Mut toistaseks mulla hyvä olla kun en syö. Huonompi olo syömisestä tulee. Oon niin innoissani ku oon yhtäkkiä kadottanu sen yli 20kg, onko vaarana anoretikoksi tulla vai onko mulla jo jonkin näkönen syömishäiriö ku syöminen laittaa mahan kipeeks..?joskus on päiviä et heitän jotain naamaan, omenaa tjtn, mut kyllä vaistomaisesti jotenkin rasvaiset ruoat jätän syömättä...
Hei vaan
kaikille..
2396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..kyllä sun täytys pienten lasten äitinä vähän käyttää tuota järkeä. Eli, miten luulet jaksavas? Ja millasen mallin sinä lapsilles annat? Etkö tiedä, että ne matkii sua kaikessa?! Nyt meet vaikka jollekin ammattilaiselle, nii saat neuvoja kuinka syödä ilman vatsakipuja...Otat asian puheeks neuvolassa, niin sut autetaan eteen päin. Tuota rataa et voi jatkaa!!!Kai ymmärrät, ota vastuu!!
Ei ole aika pienten lasten äidin haluta laihuutta hinnalla millä hyvänsä vaan terveyttä, jotta voi olla lastensa turvana. Jos tuntuu, että ote lipsuu niin juokse hakemaan apua, äläkä hyvä ihminen anorektikoiden parissa norkoile kuin pahainen wannabe.
Ei hyväksyttävää.