Eräässä pitkään jatkuneessa hoitokokouksessamme vanhaa mummoa oli itketetty jo tuntitolkulla väärästä hengestä eikä mummo ollenkaan ymmärtänyt mistä häntä edes syytettiin. Joku oli häntä epätoivoista kahvitauolla neuvonut, että pitää pyytää anteeksi hempeätä henkeä. Mummo teki työtä käskettyä, hoitokokouksen järjestäydyttyä ja mummon saavuttua syytetyn paikalle etuosaan, hän alkoi tunnustamaan, katumaan ja anteeksi pyytämään hempeää henkeä.
Hoitomiehet eivät olleet vielä tyytyväisiä anteeksipyynnön sanamuotoon vaan pyörittelivät päätään. Mutta salista eräs uskovainen iäkkäämpi herrasmies saarnasi seisten käsi ojossa kuuluvalla äänellä mummolle synnit anteeksi. Hoitomiehet nuhtelivat miestä, joka sanoi, että sisaren katumus oli hänen mielestään aitoa. Mutta hoitomiehet sanoivat, että anteeksiantoa ei myönnetä.
Joten mummon hiillostamista ja itkettämistä jatkettiin vielä pitkään, kunnes hoitomiehiä tyydyttävä sanamuoto anteeksipyyntöön löytyi. Tämä hoitomiehiä armollisempi herrasmies olikin lähiaikoina itse syytetyn paikalla, mutta se onkin jo toinen juttu..
Hoitomiehet eivät olleet vielä tyytyväisiä anteeksipyynnön sanamuotoon vaan pyörittelivät päätään. Mutta salista eräs uskovainen iäkkäämpi herrasmies saarnasi seisten käsi ojossa kuuluvalla äänellä mummolle synnit anteeksi. Hoitomiehet nuhtelivat miestä, joka sanoi, että sisaren katumus oli hänen mielestään aitoa. Mutta hoitomiehet sanoivat, että anteeksiantoa ei myönnetä.
Joten mummon hiillostamista ja itkettämistä jatkettiin vielä pitkään, kunnes hoitomiehiä tyydyttävä sanamuoto anteeksipyyntöön löytyi. Tämä hoitomiehiä armollisempi herrasmies olikin lähiaikoina itse syytetyn paikalla, mutta se onkin jo toinen juttu..
Vastaukset 68
Vanhimmat
Keksitty stoori.
Eikä ole keksitty. Kyllä aloittajan kuvauksen mukaisia hoitotilanteita esiintyi.Turha sitä on kiistää. Olen itsekin ollut paikalla tällaisessa tilanteessa kahdesti. Toinen tapaus oli Helsingissä ja toinen Ylivieskassa. Asianomainen pyyteli anteeksi, mutta syntejä ei saarnattu anteeksi. Anteeksipyyntö ei kuulemma ollut aitoa, synnintunto ei ollut riittävä. Keskustelua jatkettiin kunnes syntiinjoutuneen anteeksipyynnöissä oli hoitajien mielestä oikea ääni.
Nyttemmmin SRK:n omasta piiristä on noussut ääniä, joissa hoitokokousten yhteydessä tapahtuneita toisen katumuksen vähättelyjä on kritisoitu.
Nyt tullaankin kysymykseen siitä, milloin anteeksipyytelijän katumus on aitoa ja riittävää ja milloin ei. Kuka pystyy varmasti määrittelemään, milloin katumus on on riittävä? Tietysti tässä tilanteessa voisi huutaa apuun pyhää henkeä ja seurakuntaa ja todeta, että seurakuntahan on erehtymätön ja se on totuuden patsas ja perustus. SE
linjalla edelleen, vaikka identtisiä kertomuksia jopa samasta hoitokokoustilanteesta on hyvin paljon. Mutta SRK alunperin luotti siihen, ettei kukaan kuuntele saatanalle heitettyjä, SRK:n mielisairaiksi leimaamia ihmisiä. Mutta eipä SRK:kaan kaikessa viisaudessaan tiennyt tulevaisuuden internetin tarjoamia mahdollisuuksia avoimelle keskustelulle.
Tämä hoitokokousasioiden tuleminen julkisuuteen on varmasti salailuun tottuneelle SRK:lle kova isku. Mutta joskus pimeyden työt nostetaan valossa tarkasteltaviksi.. ja SRK:n kohdalla se aika on nyt!
koskaan kuullut tai nähnyt tällaista. mutta on varmaan totta, koska olet itse ollut mukana.sellaista olen nähnyt, että joku, jota oli nuhdeltu jostain julkisesta synnistä ja kehotettu koko seurakunnan kuullen tekemään siitä parannusta. koska teko oli yleisessä tiedossa. niin asianomainen meni seurakunnan eteen ja aloitti: jos minä olen teidän mielestänne näin ja näin tehnyt väärin , niin minä pyydän anteksi. . hänelle ei siis ollut teko synniksi eikä katumuksen aiheeksi paljastunut. jos tekee vain seurakunnan luuloista parannusta, niin se ei kanna hedelmää, se pitää kirkastua omaksi synniksi. monasti nämä sitten asianomaiselle selviävät ajan oloon, jos haluaa olla kyselevällä mielellä.Meilläpäin ei yleisesti seurakunnan edessä vatvottu asioita vaan ensin kanssapuheissa.Seurakunnan edessä moni kävi sitten asian valjettua tekemässä omista synneistään parannusta, eli asian korjaamine tuli kaikkien tietoon ja oli siten unohdettu.
Mihin mielestäsi seurakunnan edessä tehtävän julkiripin vaatiminen perustuu?
Vaikka jokin teko olisi yleisessä tiedossa, niin nehän ovat silti henkilökohtaisia, ellei muita vastaan ole rikottu.
Entäpä miksi julkirippiä vaatineille hoitomiehille riittää heidän keskinäinen "rikostovereilta" saatu anteeksianto? Hehän eivät ole korjanneet asioita, niitä vastaan joita on rikottu, eli väärin hoidettua ja seurakuntaa.
Onko vanhoillislestadiolainen tutkija Seppo Lohi mielestäsi oikeassa, vai väärässä, kun hän on julkisesti pitänyt 70-luvulla yleistä julkiripin vaatimusta vääränä oppina?
>> asianomainen meni seurakunnan eteen ja aloitti: jos minä olen teidän mielestänne näin ja näin tehnyt väärin , niin minä pyydän anteksi. . hänelle ei siis ollut teko synniksi eikä katumuksen aiheeksi paljastunut. jos tekee vain seurakunnan luuloista parannusta, niin se ei kanna hedelmää, se pitää kirkastua omaksi synniksi.
Julkinen synti josta tulee tehdä parannusta seurakunnan edessä?
Mitä tarkoitat yleisessä tiedossa?
Yleinen tieto on kovin monta kertaa se että mennään juoruakkojen puheitten peruteella tekemään vääriä johtopäätöksiä kun ei ole kanttia kysyä asiaa suoraan.
Jos hän ei ole tekoon syyllistynyt kuinka siitä taitaisi parannusta tehdä?
Tähän olen ennenkin tuonut esimerkin että jos minua syytettäisiin vaikka avioliiton ulkopuolisesta suhteesta... se voisi siltä osin olla totta että minulla on ystävä joka on miespuolinen ... mutta en voisi myöntää suhdetta avioliiton ulkopuoliseksi suhteeksi siltäikään vaikka meidät olisi kuinka "yllätetty verekseltään" juttelemassa.... Eli jos teksin parannusta aiheesta myöntäisin sellaista mihin en ole syyllistynyt. NÄIN EI VOI USOVAINEN OMANTUNTONSA TAKIA THDÄ.
Kaikkien tietoon ja oli siten unohdettu?
Ja jos näin ei olisi tehty asia olisi ainakin seläntakana kaivettu kerta toisensa jälkeen esille. Tai edelleen toisten tahota olisi jatkunut ei-niin-asiallinen käytös.
ehdit ensin kysymään lähes samaa kuin itse :)
Ennen julkirippiä on asianosaisen kanssa tietenkin keskusteltu asiasta Ei sitä missään seuroissa vain kuuluteta, että Sinä ja Sinä tuleppa tänne eteen tekemään julkinen parannus siitä ja siitä. Kahdenkesken on ensin puhuttu. Jos asia on ollut julkinen siitä neuvotaan tekemään julkinen parannus, niin se on silloin kaikille selvä ja loppuun käsitelty asia.Julkirippi ei ole mikään pakko vaan armoetu , myös salarippi on olemassa ja on tosi arvokas armoetu.Ripittäytyvälle täytyy olla itselle selvä,että on syntiin joutunut. Jumalalla on omat aikansa, ketään ei hoputeta mihinkään, ja kukaan ei jää toisen tekoja vahtimaan . Jumalan lapsella on vapaus, johon vapauteen Jeesus meidät osti. Näin minä ymmärrän.Joku muu osaisi paremmin selittää.
on eräs vl-uskonnon tunnusmerkeistä. Vähimmällä pääsee pyytämällä anteeksi kun jostain syytetään kuin että alkaisi puolustamaan itseään. Sairas toisten kyyläämis- ja ilmiantojärjestelmä on tehnyt katumattomasta anteeksipyynnöstä hyveen vl-yhteisössä.
Nimimerkki: Itsekin helpoimman tien, eli katumattoman anteeksipyynnön monesti valinnut.
Kun jonkun on kuultu tekevän tai ainakin aavistettu, niin vl-yhteisön lukuisat juoruämmät alkavat levittämään tarinaa tehostettuna kaikille, näin salaisestakin synnistä tulee julkinen ja vaatii pakkoripin seurakunnan edessä.
>> Vähimmällä pääsee pyytämällä anteeksi kun jostain syytetään kuin että alkaisi puolustamaan itseään. Sairas toisten kyyläämis- ja ilmiantojärjestelmä on tehnyt katumattomasta anteeksipyynnöstä hyveen vl-yhteisössä.
>> Jos asia on ollut julkinen siitä neuvotaan tekemään julkinen parannus, niin se on silloin kaikille selvä ja loppuun käsitelty asia.Julkirippi ei ole mikään pakko vaan armoetu
Rivi-vl:.le on opetettu, että jos ollaan yhdessä syyllistytty samaan syntiin, niin sitä ei voi keskenään pyydellä toisilta anteeksi. Asia täytyy tunnustaa asian ulkopuolisille ja saada heiltä synninpäästö. Tietysti rivi-vl:lle on helpompi sanella näitä käskyjä, mutta ehkä hoitajilla sitten ei ole samoja velvollisuuksia.
parempaa tietoasi. Itsekin tiedät miten asia on.
tehneet aikanaan seurakunnan edessä. Ja voiko jostain sellaisesta, että nöyrtyy seurakunnan edessä tekemään parannusta synneistään , voiko siitä olla kenellekään haittaa. Voiko olla haittaa, jos vaikka ei olisikaan siihen syntiin joutunut, mutta kehotetaan ripittäytymään. Jumala on palkan maksaja ja vääryyden korjaaja.
Kyllä minun mielestäni on väärin tehdä parannusta vastoin omantunnon ääntä toisen ihmisen vaatimuksesta. Tämä toinen silloin asettuu Jumalan asemaan väärine vaatimuksineen.
Kysymys ei ole siitä, etteikö meistä itse kukin olisi kokonaan syntinen. Vaatimuksesta tehty parannus vääristää omaatuntoa ja tekee ihmisestä kaksinaismoralistin ja silmänpalvojan.
Tämä kaksinaismoralismi on nähtävissä vl-liikkeen julkisessakin toiminnassa ja yleisessä mielikuvassa koko liikkeestä. Mitäpä muuta olisivat esim. kansanedustajaehdokkaiden salamyhkäisyys tunnustaa vakaumuksensa, patavanhoillisen tuomiorovastiehdokkaan ilmaisut ilmaisut "läheisestä suhteesta lestadiolaisuuteen" ja A. Hautamäen vähättelevä suhtautuminen toisen ihmisen kärsimykseen?
Kun pakotetaan tekemään parannusta ilman tuntoa, ollaan välinpitämättömiä toisen ihmisen tunnolle ja tunteille. Tämä on hengellistä väkivaltaa pahimamsta päästä. Se korruptoi koko herätysliikettä. Itse itseltänne vedätte maton jalkojen alta, ellette käännä kelkkaanne tosiasioiden tunnustamisen suuntaan.
SRK valvoo, että kaikki sen alamaiset täyttävät asetetut normit ja käyttäytyvät ulospäin kuin SRK määrää. Muulla ei niin paljon olekaan merkitystä...
Julkirippiä on vl:ssä perinteisesti ajateltu tarvittavan, kun rikkomus on julkinen. Silloinkaan ei tämä ole autuuden ehto, vaan käytäntö, jolla pyritään leikkaamaan huhuilta siivet. Itse olen nähnyt "asiallista" julkirippiä pari-kolme yksittäistä kertaa ja silloin on ollut kysymyksessä tilanne, että henkilö on julkisessa tilanteessa, esimerkiksi sanomalehden palstoilla, esiintynyt pahennusta herättävästi.
1970-luvulla esiintyi paikoitellen julkiripin vaatimusta niin, että hyvinkin intiimit asiat tuotiin seurakunnan eteen. Sinnehän ne eivät kuulu missään tilanteessa.
...Voi vahvistaa useampi 70-luvun henkilökohtaisesti kokenut, niin ex-vl, kuin vl:kin.
Etköhän itse sisimmässäsi tiedä että sinä se olet, joka täällä vastoin parempaa tuntoasi valehtelet ja SRK:n katteetonta kilpeä kiilloittelet.
Nämä hoitokokousaikojen kauheudet on vuosien saatossa tunnustanut useat vl:tkin, mukaanlukien palstan entinen vl-sheriffi, Moppaajasefu.
Sinulle on niin monta kertaa vastattu ja nämä asiat toteen näytetty lukuisten linkkien kera, että mitä luulet saavuttavasi kun räikeästi valehtelet ja yrität syyttää siitä muita? Valheella on lyhyet jäljet ja SRK:n valehtelut näissä hoitokokousasioissa on tälläkin palstalla niin moneen kertaan todeksi osoitettu, että oman ja vl:ien mainettta täällä vain mustaat.
koska pornolehdet ja-videot ovat kiellettyjä niin jostakin se nautinto pitää saada, puuttumalla joko toisten makuukamariasioihin tai lapsien lukumäärään.
>>
He ovat
ämmä 27.4.2007 klo 19.19
tehneet aikanaan seurakunnan edessä. Ja voiko jostain sellaisesta, että nöyrtyy seurakunnan edessä tekemään parannusta synneistään , voiko siitä olla kenellekään haittaa.
>>
KETKÄ HE?
En tiedä yhtään hoitomiestä jotka olisivat hoitamisistaan tehneet seurakunnan edessä parannusta, enkä tiedä yhtäkään väärää hoitamista puretun! Jos näitä olisi, niin varmasti niistä tietäisin! Aivan eri asia on valtataistelun tiimellyksessä itse hoidetuiksi joutuneet hoitomiehet.
Suurin tällainen nimi on hoitokokousten syntipukiksi laitettu Heikki Saari. Hän oli aikoinaan valmis myös korjaamaan jälkensä ja menemään seurakunnan eteen, mutta tämä estettiin. Työn tuloksen kun halusi Reinikainen käyttöönsä, vaikka yrittikin myöhemmin Pilatuksen tavoin pestä käsiään. Ns. valtataistelun voittanut tiimi ei kuitenkaan mitään parannusta ole koskaan julkisesti tehnyt!
>> Voiko olla haittaa, jos vaikka ei olisikaan siihen syntiin joutunut, mutta kehotetaan ripittäytymään. "Sillä jos sinä sellaisista maalatuista ja kuvatuista synneistä pyytäisit päästä, niin siitä seuraisi, että sinun täytyis kääntyä väärään vanhurskauteen."
oli varsinkin nuorena ainoa keino päästä puhuttelijoiden kynsistä. Itsekin muistan kymmeniä tapauksia, joissa olen sitä käyttänyt päästäkseni jatkamaan elämääni ilman painostusta -seuraavaan painostukseen saakka...
On helpompi vaan pyytää anteeksi nuorten lentopalloillassa esiintynyttä KILPAILUHENKEÄ, vaikka ei tiedä edes mitä sellainen tarkoittaa eikä omatunto kolkuta edes hyvin, hyvin hiljaakaan.
Moni tosiaan teki niinkuin sinäkin ämmä kerrot (tehneesi?).
Vääryyksiä ei saa kuitenkaan hyväksyä omalle eikä toisten kohdalle. Ei pidä tunnustaa sellaista, mikä ei ole totta, sehän on valehtelemista. Raamattu: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Jumala ja Hänen sanansa on siis rakkaudenkohteista ylin, eivät mitkään inhimilliset ihmiset. Eikös tämä olekin yksinkertaista!
mutta vl-yhteisössä pidetään ihan luonnollisena sitä, että pariskuntien pakotetaan kertomaan intiimeimmätkin makuuhuoneasiansa mikrofoniin arvostelevan seurakunnan edessä. Onko tuollainen porukka ihan normaali?
pakottaa pyytämään anteeksi sellaistakin, mikä ei ole syntiä eikä siis edes omatunto kolkuta? Kuka tuollaisesta hyötyy?
vallankäyttäjä ja lammasjoukon alistaja ainoa hyötyjä
Minäkin yritin päästä pälkähästä tekemällä parannusta sellaisista, joita en tuntenut synniksi. Esim. siitä, että veimme apen ja anopin (eiveelliä) autolla katsomaan MM-kisoja paikan päälle, koska erityisesti appiukko sitä halusi! Olimme siellä tietysti itsekin. Ei olisi kuulemma saanut ja se oli parannuksen paikka!
Tai soitin eräälle puhujalle, että olin vikonut hänen lapsiaan, jotka olivat 'kylän' kauniimpia. Pyysin anteeksi sitä.
Tai pyysin anteeksi sitä, että olin matkalla seurueen mukana mennyt maailman kuuluisimpaan balettiteatteriin ja ollut siellä silmät kiinni...
Sanon sen, että ollessani vl, monet asiat nousivat omantunnon asiaksi ihan omasta sisimmästä. Se oli koulutettu tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä koko ajan. Pienen hetken sai tuntea helpotusta, mutta sitten taas 'synti' masensi mielen ja kierros oli alettava alusta.
Minä olin niin tunnollinen ja herkkä, menin helposti siihen omantunnonkaivaluoppiin, jota seuroissa saarnattiin eli rippioppiin. Se opetus on nyt sanottu olleen väärin, mutta ei ole peruttu tai kaduttu entisiä opetuksia. Sanotaan vain, että aina on näin opetettu!
On todella julmaa pakottaa ihmisiä, varsinkin nuoria, näyttelemään katumusta ja pyytelemään anteeksi milloin mitäkin ihan mielivaltaisesti. Nuori pakotetaan pyytämään anteeksi esimerkiksi autoiluaan kaupungilla "väärään aikaan", mutta edes anteeksipyyntötilaisuudessa nuorella ei ole aikomustakaan noudattaa johtokunnan määräämää ulkonaliikkumiskieltoa. Käyttääko SRK jäsenyhdistyksineen valtaansa väärin vai onko tuo jonkun mielestä ihan normaalia?
ajan ja paikan mukaan. Muta kun omatunto virittämällä viritetään niin herkäksi, että se sairastuu pelkästä kaupassa käynnistä (taustamusiikki) tai pullojen kauppaan palauttamisesta (joukossa myös kaljapulloja), niin koko elämä on syntien kyttäämistä. Kun velvollisuuksiin lisätään vielä toisten kyttääminen samoistakeinosynneistä, niin johan on elämä syntivoittoista...
70-luvulla julkirippiä seurakunnan edessä tosiaankin vaadittiin tuhansilta ihmisiltä, joista monet vanhuksia mitkä eivät ymmärtäneet edes mistä ihmeestä oli kysymys ja tätä 70-luvun oppia ei ole milloinkaan tunnustettu SRK:ssa vääräksi. Näihin sisältyi jopa koomisia tapauksia. Eräskin mummo meni vuorollaan mikrofonin eteen ja tunnusti:
-"Minäkin tekisin parannusta siitä kolossilaisesta hengestä"
-"Kososlaisesta", yritti joku korjata hiljaa etupenkissä.
-Tähän mummo vastasi isoon ääneen mikrofoniin:
"En minä tiedä mistä minä parannusta teen, mutta parannuksen minä nyt kumminkin teen!"
Tuossa kyseisessä tapauksessa ei anteeksiantoa pidätetty, vaan mummolle siunattiin hymyssä suin synnit anteeksi.
ollut tällaisiakin tapauksia. Yksittäisiä virheitä on tehty.Monasti kuitenkin nämä tapaukset vähän ovat sitten ihmisten suussa ja muistissa muuttuneet, mutta se on luonnollista, ainakin sellaisten muistissa, jotka eivät halunneetkaan ymmärtää.Aina keskustelemalla muiden kanssa asiat ovat selvinneet.Toiset hätäilivät. Ei kaikkea voi heti ymmärtää.Aina kun oli näitä seurakuntailtoja minun paikkakunnallani, niin lopuksi saarnattiin kaikki synnit anteeksi ja kehotettiin uskomaan yksinkertaisesti itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Myös kehotettiin olemaan kaivelematta , sillä meistä ei kenestäkään löydy menneisyydestäkään mitään hyvää.Minulta pyysi anteeksi eräs ihminen sitä, että oli silloin aajatellut ja jollekin sanonutkin, että mikähän henki tuossakin on kun se noin puolisolleen motkotti. Tällainen ei ole tosiaankaan jumalanlapsen tehtävä miettiä jokaista ihmisen turmeltuneesta olemuksestaan johtuvaa käyttäytymistä, ja sen perusteella arvailemaan.Tällaiseen väärään henkeen moni siihen aikaan joutui, mutta teki tästä sitten parannusta.
niin paljon, etteivät enää kaikki seuravieraat sekaan sopineet, joten osa jouduttiin ulostamaan ja luovuttamaan kokonaan saatanalle..
>> Yksittäisiä virheitä on tehty.Monasti kuitenkin nämä tapaukset vähän ovat sitten ihmisten suussa ja muistissa muuttuneet, mutta se on luonnollista, ainakin sellaisten muistissa, jotka eivät halunneetkaan ymmärtää. > Myös kehotettiin olemaan kaivelematta , sillä meistä ei kenestäkään löydy menneisyydestäkään mitään hyvää.
Rippisalaisuus on aina salaisuus.Ne on kuopattu pohjattomaan mereen. Kukaan ei halua kaunistella eikä kieltää erheitä. Miksi se täällä aina käännetään nurinpäin.Miksi sovittuja ja anteeksiannettuja asiita aina vaan puidaan täällä. ne pitää mennä puimaan kahdenkesken asianosaisen kanssa.
>> Rippisalaisuus on aina salaisuus.Ne on kuopattu pohjattomaan mereen. > Miksi sovittuja ja anteeksiannettuja asiita aina vaan puidaan täällä. ne pitää mennä puimaan kahdenkesken asianosaisen kanssa.
eräässä hoitokokouksessa, jossa olin "kuulijan paikalla", puitiin vanhan naisen aviotonta lasta yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Nainen oli nuoruuden hairahduksensa jälkeen tehnyt parannuksen epäuskosta ja mennyt naimisiin uskovaisen miehen kanssa.
Mutta nyt hoitokokouksessa käsiteltiin sitä, että onko tämä nuoruuden synti varmasti anteeksi ja pakotettiin mummon kertomaan asiasta yksityiskohtia sekä pyytelemään sitä anteeksi kymmeniä kertoja ennen kuin saarnattiin...
Onko ämmä tosiaan sitä mieltä, ettei tuo ollut anteeksiannetujen syntien kaivelemista? Mitä se sitten oli?
Nykyäänhän alkaa olla sellainen käsitys vl:lla, että ne hoitjat eivät edes olleet uskovaisia, jotka silloin hoitivat. Ja kiusanteoltahan tuon mummoparan nöyryytys kuulostaa, kuka nyt edes kehtaisi tai viitsisi vanhaa mummoa höykkyyttää tuolla tavalla! Mutta ei noita hoitajia enää uskovaisina pidetä, niin on nykyinen käsitys sellasilla, jotka vastustaa hoitokokouksia. Eikä hoitokokousten vl-puolustajiakaan enää kaikki pidä vl-uskovaisina.
erehtyi vääränlaiseen käytökseen.Tekivä myöhemmin , kun heitä jumalansanalla neuvottiin, parannusta teoistaan. Suviseuroissa tuolloin ei ollut yhtään puhujaa , joka ei saarnansa aluksi olisi tunnustanut joutuneensa tällaiseen syntiin.
Miksi juuri vanhat yksinäiset mummoihmiset olivat niin kovin usein hoitojen kohteina? Siksikö, että heidän katsottiin olleen heikoilla suhteessa hoitajiin?
Omalla kotikylälläni kolme yksinään asuvaa leskimummoa hoidettiin kotona öiseen aikaan. Yhtä hoidettiin siksi, että hänen oli nähty vierailleen ei-vl-kodissa. Toinen siksi, että joku oli nähnyt mummon menevän sunnuntaiaamun mukin kanssa piirakkamustikoita poimimaan. Kolmas mummo hoidettiin siksi, että oli nähty kokeneen kotirannassaan olevan katiskan sunnuntaina.
Tiedän mummoille aiheutúneen näistä useiden tuntien yöllisistä painostusistunnoista suuria kärsimyksiä ja henkisiä vammoja.
Tekee mieli kysyä, että onkohan kaikki ollut ihan kohdallaan?
että nämä yölliset jutut ova pahojen kielien liikkeellelakemia juttuja. Ei meidän kaikkea kannata uskoa. monia perättömiä juoruja on aina liikkeellä. Jotkut niihin höyrähtävät hyväuskoisuuttaan.Ei pidä ollä ölövi.
puolustella. Minua ainakin itkettää lukiessani tuollaisesta kovuudesta ja armottomuudesta, kaikista heikoimpia ja puolustuskyvyttömimpiä kohtaan. Mitä Jeesus sanoikaan: minkä te olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä sen te olette tehneet minulle.
Hoitokokous-touhu oli kyllä sairasta meininkiä, jossa ihmisen suorastaan sadistiset ja kaikista raadollisimmat puolet saivat tyydytyksensä.
Tuntuu kummalta, että tällainen on ollut mahdollista luterilaisen kirkon helmassa, tällaiset suljetuin ovin pidetyt yölliset painostustilaisuudet ja kummallista, että jotkut niitä vieläkin jaksavat puolustella.
Kyllähän se kunnialle ottaa myöntää omat virheensä.
nämä asiat paremmin tiedät, kun olet ollut paikalla. minä en tällaisissa ole ollut.
Miksi niiltä, joita oli väärin kohdeltu, ei pyydetä anteeksi? Miksi jalustalle nostetun vl-uskovaisen ei tarvitse nöyrtyä epäuskoisen edessä?
Vieläkin joskus puhujat muistuttavat, miten vl:lla on oikeus heittää Saatanan haltuun ihmisiä jotka eivät ole kuuliaisia seurakunnalle kuten hoitokokouksissa. Kuitenkin sitten sanotaan, että ei ne hoitajat olleetkaan uskovaisia sittenkään..
ja vaadi oikeaa ja puolueetonta tietoa, äläkä täällä mutu-tuntojasi oikeina julista!
ja omin korvin kuullut kahden mummon itse kertovan mitä tapahtui. Kuinka sinulla voi olla otsaa väittää, että valehtelen?
>> nämä yölliset jutut ova pahojen kielien liikkeellelakemia juttuja. Ei meidän kaikkea kannata uskoa. monia perättömiä juoruja on aina liikkeellä.
>> Moni silloin
ämmä 27.4.2007 klo 10.22
erehtyi vääränlaiseen käytökseen.Tekivä myöhemmin , kun heitä jumalansanalla neuvottiin, parannusta teoistaan. Suviseuroissa tuolloin ei ollut yhtään puhujaa , joka ei saarnansa aluksi olisi tunnustanut joutuneensa tällaiseen syntiin.
höpö höpö ja huomenna öissää
>> höpö höpö ja huomenna öissää
hoitokouksessa, kun sinulla on niin varmoja mielipiteitä ja uskallat muiden todistuksia kyseenalaistaa.
Minä olen ollut parissa hoitokouksessa 70- luvun lopulla ja voin sanoa,että en pitänyt näkemästäni ja kuulemastani.
Eikös "ölövi" tarkoita oulun murteessa 'ylpeä, leuhka'? Kuinka tämä adjektiivi sopii kyseiseen kontekstiin?
Arvelen kyllä, että herätysliike joutuu tekemään tiliä menneisyydestään. Maahan poljetut lesket ja orvot huutavat itselleen oikeutta niin kauan, että kolkuttavalle ovi tosiaan lopulta avataan.
Tässä nyt ei ole kysymys siitä, että tuli "yksittäisiä ylilyöntejä." Kysymys on siitä, että herätysliike, joka pitää itseään ainoana oikeana uskovaisten joukkona, ei vastaa tekosistaan.
Monet meistä Admatan tavoin vakavasti kysyvät, voinko koko liikkeessä olla vakavasti otettavaa pohjaa, jos se ei vastaa huutoaan.
Vastaaminen on varmasti vaikeaa, koska todellisia rikoksia on tapahtunut. Nyt puhutaan epäsuorista murhista, henkisten vammojen tuottamuksesta, työkyvyttömyydestä ja muista vahingonkorvausvastuista. On selvää, että lihan puolelta näitä vastuita paetaan.
Mennään piiloon narsistiseksi täällä leimatun edesmenneen saarnamiehen selän taakse, kun hän ei enää voi itse itseään puolustaa. Yhdistyslain mukaiset vastuut eivät ole näin yksinkertaisia.
Siinä vaiheessa, kun joku rohkelikko ryhtyy oikeustoimiin, nähdään ketkä joutuvat vastuuseen. Yhdistyksisä vastuuta tavanmukaisesti kantavat vastuullisilla paikoilla istuneet henkilöt. Arvelisin, että työvaliokunnan jäsenillä saattaisi olla selitettävää.
Korostuneesti tärkeää on huomata, että viime kädessä kirkollislaki ja rikoslaki määrittelevät myös tämän herätysliikkeen sisällä tapahtuneita väärinkäytöksiä.
Ämmän tavoin moni muukin hoitokokousten puolustaja käyttää argumenttina sitä seikkaa, että toisinaan puhuteltiin ihmisiä oikeistakin asioista. Kokonaisen seurakunnan edessä ihmisarvon vieminen ei kuitenkaan ole oikeanlaista puhuttelua, joka herättää parannuksentekohaluja. Kun lukee herätysliikkeen historiaa, käy ilmi, kuinka kauas seitsemänkymmentäluvulla oltiin jo poikettu Lestadiuksen opetuksesta. Sidottuhan oli alunperin ihminen, joka kieltää Kristuksen. Televisiohöpötykset ovat aivan eri kaliiberin asioita.
Ja kuinka vain asia olisikin, myös herätysliikettä koskevat laillisen menettelyn vaatimukset. Yhdistyksestä voi erottaa ilman mesoamistakin. Se mitä Hautamäki ja company eivät ymmärrä on herätysliikkeen uskottavuuden menetys. Jäykkäniskainen taipumattomuus parannukseen ei ole kristillistä menettelyä, vaan vieroittaa lukemattomat herätysliikkeen liepeiltäkin. Pidän suurena tyhmyytenä siilipuolustusta, jolla vielä hekumoidaan hakomajavertauksin.
sanojesi takana.
Olen aivan tosissani ja seison sanojeni takana.
Voin allekirjoittaa sanomani myös rehdisti omalla nimelläni.
Terveisin,
Antti Pietilä
ovat. mistä heitä tavoittaa. Heidän täytyy tulla esille vaatimuksinensa. Missä he lymyilevät.Heidän täytyy ottaa itse yhteyttä.
Hän on itse kertonut, kuinka paljon hän nautti asemastaan hoitokokousaikana. Mutta toisissa viesteissään hän kertoo olleensa niin nuori, ettei ole hoitokokousaikaa edes kokenut. Oli tai ei, niin SRK julistaa "hoitokokouksen ilosanomaansa" ämmä-nimen kautta meille...
"totuuden henki", joka ei hoitoja kokouksissa täysin aivopestynä ja johtokunnan valtuuttamana (ääni)torvena tarvinnut-ja onpa hänestä tehty sen kunniaksi virsikin
Sellainen julmuus ja häikäilemättömyys, jota itsekin jouduin toistakymmentä vuotta katselemaan hoitokokouksissa, ei ole Jumalasta. Sehän on jokaiselle omantunnon omaavalle ihmiselle selviö. Mutta se askarruttaa eniten, että miski SRK haluaa edelleen salata osuutensa siihen helvettiin, jossa se piti alamaisiaan niin kauan?
Eikö SRK enää siis usko anteeksiantamuksen voimaan?
Minusta on hyvin ikävää ja raukkamaista käydä jonkin kirjoittajan persoonaan kiinni. Etenkin kun nimimerkkien takaa kirjoittelemme tavallaan puskista, käytöstavoista olisi syytä pitää kiinni erityisen tarkasti.
Ämmälläkin on oikeus mielipiteisiinsä. Niitä ei kommentoijan tarvitse hyväksyä, mutta eikö Sinulla tosiaan ole mitään sisältöä viestissäsi -muuta kuin nimitellä toista kirjoittajaa? Hataraa...
>> Missä väärinkohdellut
ämmä 27.4.2007 klo 19.15
ovat. mistä heitä tavoittaa. > Missä he lymyilevät.Heidän täytyy ottaa itse yhteyttä.
sen anteeksipyynnön ovat velkaa väärin kohtelemilleen. Ette voi ensin kohdella ihmisiä epäinhimillisesti ja sadistisesti sekä sitten pestä kätenne vaatien näyryyttämienne ilmoittautumaan uudelleen arvioitaviksi...
Tai tietenkin voitte -SRK:han voi kohdella näköjään ihmisiä miten tahansa, mutta on omituinen käsityksenne pahojen tekojen syy-seuraussuhteesta!
edelleen, vaikka ihmettelin sitä jo istuessani julmien hoitokokousten takapenkissä tekeytyen mahdollisimman näkymättömäksi etten joutuisi silmätikuksi. Kuinka kokonainen herätysliike voi olla niin pullistunut ja itsensä ylentänyt, että kiistää järjestelmällisesti kaiken vaikka näyttöä on kuinka?
Totuushan on se, ettei SRK ja sen jäsenyhdistykset ole tottuneet vastaanottamaan minkäänlaista kritiikkiä. Jos joku "epäuskoinen" on kritisoinut, ei sillä ole ollut mitään merkitystä. Ja jos joku "uskovainen" on kritisoitu, hänet on vaiennettu vihjaamalla saatanalle heittämisellä..
Kuinka tuolta pohjalta kritiikkiin voisi edes vastata? Rukoillaan SRK:n johdolle uutta nöyryyttä ja voimia tarkastella myös negatiivisia asioita.
et sit se joutuis luopumaan siitä käytännöstä. Mulla on sellainen tunne -en tiedä onko se oikea- et jotkut ihmiset kuvittelevat että toisten uskominen on heidän voimassaan ja vallassaan. Ei enää luoteta Jumalaan, vaan ikäänkuin "lihan käsvarrella" toimitaan...oliko sekavaa??
Sama juttu kuin se, et olen kuullut joittenkin "pääkallopaikalla" olevien henkilöitten pelkäävän musiikin olevan seuraava eriseuran syy. Ja siitä pelosta, he sit hyökkivät aina sinne kiivaana, mis epäillään musiikki-immeisten levittävän väärää ymmärrystä esim konsertti asiois. Siis toi perustuu kuulopuheeseen, vaik pidänkin henkilöä luotettavana, joka sen kertoi, kuitenki en ole itte kuullut "pääkallopaikan" tyypiltä sitä.
Perustuuko sitten tollainen toiminta siihen, et sananpalvelijan tehtävä on varoittaa synnistä?? Ja onko se käsitys jotenkin ymmärretty hieman yliampuvasti??
Onko kaiken pohjana noille sekaannuksille se, et seurakunta on nostettu Kristuksen ohi, silloinhan anteeksiantamus asia hämärtyy??
just samaa, ku sinäkin Lissu.
mieluusti yhtyä tällaiseen rukoukseen. Kaik ollaan erehtyvii ja lankeilevii immeisii, eli saatettais olla vastaavas tilanteess ittekki. Jokainen ollaan osallisia perisyntiin. Mä en ainakaan voi röyhistellä onnistumisillani, eikä anteeksipyytäminen ole koskaan mulle helppoa.
eikä kukaan hoitomies, vaikka olisi itsensä SRK:n lähettämä, voi katuvalta syntiseltä armoa kieltää kuten hoitokokouksissa tehtiin. Koko SRK:n hoitokokousorganisaation nostaminen Jumalan yläpuolelle arvioimaan Hänen itsensä tekemisiä, on todella röyhkeätä (jopa SRK:lta).