Satuttavassa hämäryydessä,
luin silmiesi surua
tai jotakin muuta
minulle tulkitsematonta.
Äänesi hapuili,
kätesi unohtaneet minut.
Askeleesi kulkivat muualle
ja sydämeni lakkasi laulamasta.
Sillä ihoni muistaa
pois painuneiden
kuutamoiden hohteen,
särkyneiden tähtien
hiljaiset helähtelyt.
luin silmiesi surua
tai jotakin muuta
minulle tulkitsematonta.
Äänesi hapuili,
kätesi unohtaneet minut.
Askeleesi kulkivat muualle
ja sydämeni lakkasi laulamasta.
Sillä ihoni muistaa
pois painuneiden
kuutamoiden hohteen,
särkyneiden tähtien
hiljaiset helähtelyt.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...no mehän muistellaan, vaan enää ei luistella,
pikemminkin uistellaan...
Aurinkoista perjantaita ja MM-lätkä alkaa, JIPPII
Peace and Happiness:D
Tärkein meinas unohtuu, runosi on kaunis!!!
Näillä vuosikymmenillä on muisteltavaa jo paljon.
Heh, minua ei oikeesti tuo lätkä juurikaan
kiinnosta. Sen verran, että ne matsit, joissa
Suomi pelaa, ehkä hiukan, muuten ei.
Huvittavaa jotenkin, kun aikuiset miehet kiihtyy
mokoman lätyskän vuoksi.
Kiitos sinulle ja jänniä lätkähetkiä.
Ihana on tuo sinun runosi:)voimaa näistä käyn lukemassa
etten sanoisi kunnia jopa.
Tervetuloa vain Sinulle tälle palstalle, sikäli
kuin olet aivan uusi.
Olen itse ollut palstalla kai reilut 1,5 vuotta,
ja pitänyt sillon tällön taukoja.
Nytkin yritän tässä pikkuhiljaa jonkinmoista
irtiottoa kesää kohti.
Kokonaan tuskin osaan enää poissa olla, mutta
harvennukselle lienee aika - monestakin syystä.
Tutustun ajan kanssa noihin sinunkin moniin ru-
noihisi.
Lämmin kiitos sanoistasi ja mukavaa
viikonvaihdetta.
sinulta ja tämä oli taas yllättävän upeaa tekstiä, hienoja lausevalintoja alusta loppuun, kiitos, aurinkoa ja lämpöä päivääsi/Liona
ehkä on hyväksi pysytellä välillä poissa, olen
jotenkin huomannut sellaisen asian.
Tänne kuitenkin jo jumittuneena, tuon
jatkossakin varmasti nk runojani.
" Upeaa tekstiä " no, kyllä tekstieni arvosta
osa kuuluu edelleekin tutorilleni. Ilman hänen
erinomaisuuttaan en varmaankaan yltäisi siihen,
mihin olen viimeaikaisissa runoissani yltänyt.
Hän on ollut suuri tukeni ja opastajani, vaikka
perusajatus on aina omasta elämästäni
sekoittuneena fiktion kanssa.
Paljon kiitoksia Liona. Koko sen ajan, jonka
olen palstalla ollut, olet ollut aina yhtä
kannustava minua kohtaan. Sen kaiken kautta
kai ystävyytemme on alkunsa saanutkin, kiitos
siitäkin - se on arvokas asia.
Lempeää viikonvaihdetta, halaus.
Olipas kaunista.
Kirjoittaja taitaa olla aikamoinen ammattilainen. Ihan kuin joku olisi maalannut taulun kirjoittamalla pari riviä.
Loistavaa!
tuskin olisin tällä sivustolla, eiköhän siinä ta-
pauksessa tekstini olisi painettuna kansien
väliin.
Olipa kauniisti sanottu, minähän menen tässä
aivan sanattomaksi :D
Nöyrin kiitoksin ja sinullekkin mukavaa vii-
konvaihdetta toivotellen,
Rellu
PS Jospa minusta tulee ammattilainen, kun kasvan
isoksi tytöksi * hymy *
olitkin keskenkasvuinen pikkutyttö 50 v.
Joku älypää kirjoitti samalla nikillä sinulle halvennusta. Pitää vissiin rekisteröityä. Runosi on kaunis mielestäni.
joku älypää kirjoitti minuna, sinäkö itse??
EI OMIAAN ole soveliasta kehua, hyi hyi!
kasvuvaraa on. Olettamus iästäni, mutta melko
oikeeseen osuit.
Lauantaita.
mutta kannatan rekkausta, jep.
Kiitän edelleen sanoistasi, ja lauantaita myös
sinulle.
siis minä en alentuisi omaa runoani kehumaan tai
millään muotoa kommentoimaan.
Nyt vasta huomasin tämän kommentin, siksi viive.
Kuinka yhtäkkiä tämä hämärä raapi kasvoilleni uudet silmät. Huomasin, ettet enää tunne minua. Muistitko, miten joskus kuiskasin: "Mitään ei tiedä, mitään ei..."? Ja siksi pelko nielaisi sinut, äänesi vavahtaa epävarmana nimestäni. Pahinta kaikessa on, etten ole varma surustasi. Ehkä vain olet nukkunut niskasi puuduksiin ja katsoessasi minuun sinun täytyy kumartua kipeästi.
Rakas, tämän hämärän jälkeen minun sydämeni ei enää puhu. Se kuuntelee äänettömyyttä, äänettömyyttään, sillä et tarvitse kaikua omalle pulssillesi. Elämäsi kulki muille poluille ehkä minun takiani. Minä olin liian hyvä sorkkimaan menneitä. Kaiken särkyneen näin aina ennalta käsin. Sitäkö pakenit? Minun pelkoani? Jätinhän kertomatta öisen taivaan alla itsekin toivoneeni kerran, kun tähti putosi.
________________________
Moip, Rellu!
Olen taas pitkästä aikaa vapaa kirjoittamaan jotain. Tämä selittököön sekavan vastaukseni, joka ei mahdollisesti lainkaan liity runoosi tai ainakaan alkuperäiseen ajatukseesi. Runossasi on joka tapauksessa paljon tasoja, joihin voi tarttua. Pidän siitä.
Olen sanaton.
Hämärä harteillani, istun yksin ja muistelen
niitä hetkiä, jolloin olin onnellinen.
Hetkiä, joina aamukaste kimmelsi, kuvastuen
silmiisi. Kaikkia niitä iltoja, jolloin heijasit
minua iltaruskon sylissä.
Kuinka minun sydämeni onkin nyt lauluton ja
sieluni vaiti, mistä tämä rikkumaton
hiljaisuus ?
Muistot raapivat kasvoni verille, elänkö minä
vielä ?
Elän, mutta muistot sinusta ...
- - - - - - -- -
Äh, kylläpäs rönsyili. Mutta oma tekstisi
innotti jotain rustaamaan,
ja en todellakaan ajatellut sitten noita rivejä/lauseita loppuun.
Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa.
Kyllä vastauksessasi oli paljonkin totuutta,
eikä se ollut ollenkaan sekava mielestäni.
Kiitos paljon Hessu, miellyttävää kuulla nuo vii-
meiset sanasi. Avustajalleni kuuluu edelleen
suuri kiitos siitä, että jos ja kun olen
runoissani jollakin tapaa kehittynyt.
Mukavaa viikonvaihdetta.
ja laitetaan vielä iltaakin, jos satut kovin myöhään
silmäsi aukaisemaan. Se huumorista ja asiaan.
Osasit laittaa sanaset ja ajatukset kohdilleen,
ja tuossa ensimmäisessä kappaleessa,
Satuttavassa...tulkitsematonta, on jotain niin
yksinkertaisen kaunista, josta erityisesti pidin.
Mutta ennen kaikkea koko runoahan tässä lueskellaan,
joten kiitos siitä.
Koitahan jaksella ja hyvää vappua Rellu sinulle,
jos ei ennen sitä kohdata.
Terv. Keke.
Heräsin 7:ltä - harvinaisen myöhään minulle.
Minulla kun on valitettava taipumus näiden
runojeni suhteen taipua aina melankolisuuden
puolelle, en tiedä miksi.
Vaikka mieli olisi kuinka tyyni, haen aina ja
aina vaan aiheet tuolta puolelta.
Tähän runoon löytyy todellisesta elämästä kyllä
jotain, vaikka ei aivan sitä mitä se antaa ym-
märtää. Mielen apeus ehkä kuitenkin vahvimpana
on taustalla.
Tänään astun ehkä vakaimmin askelin kuin eilen,
huomisesta en osaa sanoa.
Lämmin kiitos Keke sanoistasi. Miellyttävää
että olet putkahtanut jostakin piiloistasi tälle
palstalle, runoihini - kun olit niin kauan
poissa. Sinua on ollut aina ilo lukea.
Iloista wappua sinullekkin, voi hyvin,
t. Rellukka