Näin Veteraanipäivänä.Jos tulisi menneitten sotiemme kaltainen tilanne.
Nykyisistä asevelvollisista suurimmasta osasta ei olisi lähitaistelu
tilanteisiin,ampumaan toista ihmistä,vaikka olkoonkin vihollinen.
Nykyisistä asevelvollisista suurimmasta osasta ei olisi lähitaistelu
tilanteisiin,ampumaan toista ihmistä,vaikka olkoonkin vihollinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Viime sotien veteraanit eivät koulussa uskaltaneet pullikoida opettajaa vastaan, tänään opettajat saavat pyyhkiä sylkeä kasvoiltaan - kuulemman kirjaimellisesti.
Rohkeus ei ole siis kadonnut. Tappamista nuoret ovat nähneet vähemmän, sillä aniharvan kotona on teurastettu kotieläimiä, aniharva on hämmentänyt ämpäriä, jottei teurastetun eläimen veri hyydy jäähtyessään. Mutta televisiosta ja elokuvista nuoret ovat nähneet ihmisten tappamista kaikin mahdollisin tavoin, ja monet pc-pelejä harrastaessaan ampuneet siekailematta kaikkea liikkuvaa.
Ehkä ainoa kysymysmerkki siitä, miten mukaviin kaupunkioloihin kasvaneet nuoret miehet metsään ja poteroihin sopeutuisivat, ilman hampurilaisia ja cocista ja keskaria ja mp3-soitinta ja ...
Tottelevaisia ja kuuliaisia,käskystä mentiin vaikka läpi harmaan kiven.
Tosipaikan tullen ainakin osa"koviksista" on löysät
housuissa ja sanovat.VOI VEE MEE ITE!
ole armeijaa käynyt,olen tietysti vähän huono vastaamaan.
Ajattelisin kuitenkin,että jos motivaatio olisi tarpeeksi vahva ja voimakas ja sillä olisi todella jotain tarkoitusta puolustaa jotain OMAA.
Mutta onko Suomi enää edes samankaltainen millään lailla?
Mitä me puolustaisimme?
Minusta lippulaulukin on hyvin heikoissa kantimissa näinä aikoina.Omaa markkaa ei ole enää ja kaikki on ikäänkuin paljon laimeampaa kuin ennen Suomen kansan yhteisena rintamana.
En osaa sanoa olisiko pojista ampujiksi.Minulla on kaksi niitä,siis poikia ja kumpikin reipas ja rauhaa rakastava,ei mitään pullamössöjä.
Pidät kotieläinten tappamista ja veren sekoittamista sodassa vihollisen tappamiseen rinnastettavissa olevina asioina. Eläimet ja ihmiset ovat tietääkseni aivan eri asia. Kun tappaa sian, voi siis yhtä tunteettomasti tappaa ihmisen?
Yleistät kaikki nuoret miehet keskaria ja hamppareita käyttäviksi. Nuoriso, lähinnä yläasteikäiset osin ovat kuvaamasi kaltaisia, eivät enää useimmat nuoret miehet. Olihan meidän monenkin isä juoppo ja jos ei ennen sotaa niin sen jälkeen.
Suomen nuorista miehistä suurin osa on rehellistä, työtä pelkäämätöntä kansaa. Tappohaluja tuskin on monellakaan, mutta tosipaikan tullen lentäisi vihollisen veri jos ei muuten niin itsepuolustukseksi.
Aloitus oli teoreettinen, ei sotia enää pyssyillä ja hevosilla voiteta.
Kaikella kunnioituksella sotiemme veteraaneja kohtaan, edesmennyt isäni oli yksi heistä.
minun kirjoituksen miten haluat ja tulkita sen miten haluat. Kärjistysten kautta ilmaisin vain sen, että nykyajan nuoret miehet olisivat tykin ruokana peräti erilaisista oloista kuin olivat viime sotien veteraanit - joista useimmat vielä tulivat fyysiseen työhön tottuneina ja heikosti koulutettuina riviin.
että jokaiselle oma henki on niin arvokas, että jos vaihtoehtoina on joko tappaa tai tulla tapetuksi, niin hän valitsee tuon tappamisen.
Toivottavasti vain koskaan ei sitä tilannetta poikiemme kohdalle koskaan tule.
P.s. ja armeijan käyneet poijathan ovat vannoneet sotilasvalan joka velvoittaa tottelemaan esivaltaa ilman vaihtoehtoja.
Jos kutsu tulee, kuka sitä muistaa, mitä valan muodossa tuli lausuneeksi, joukon mukana, vai oliko sen ajan hiljaa, sormi pystyssä, ajatellen kuka sillä välin kiehnää oman kullan ympärillä.
Jos kutsu tulee, moni lähtee, moni pakenee, moni myöhemmin tekeytyy sairaaksi. Oman nahan pelastaminen on tärkeintä, vaikka esimiehet kuinka hyviä kannustajia olisivat.
Niin se kuulemman oli ennenkin. Moni veteraani on oman nahkansa puolesta pelännyt ja kärsinyt, kodin, uskonnon ja isänmaan puolustajia siellä jossakin on harvassa ollut.
Paljonkos oli sotilasvalan vannoneita aikoinaankin
karkureina.
Uskallus ei riittänyt kohdata vihollista.
Kädet ristissä toivotaan ettei koskaan jouduttaisi katsomaan toista aseen takaa.
Kyllä varmaan näistäkin nuorista on ohjuksenlaukaisijaksi,
silloin kun ei näe edessään sen tekemää tuhoa.
pakko totella, jos liikekannallepano tulisi. Muussa tapauksessa tulisi syyte sotilaskarkuruudesta.
Ja - niitä sotilaskarkureita oli vähemmistö, aivan mitätön määrä koko sotilasvahvuudestamme.
karkureita ollut kuitenkin vähemmistö kaikista Suomen sotilaista :/
Eikä pelkillä ohjuksilla sodita koskaan, tulevaisuudessakaan.
ammuttiin ilman oikeudenkäytiä.
siitä mikä se "vihollinen" sillä hetkellä olis!
ovat tehneet maamme puolustamiseksi ja itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Elämme kuitenkin - onneksi - Suomessa toisenlaista aikaa, enkä keksi ensimmäistäkään syytä pohtia, miten nuoret vastaavassa tilanteessa toimisivat tai pärjäisivät.
Yhtä hyvin tai mieluumminkin voisimme miettiä, miten itse eläisimme sen aikaisissa oloissa - siviileinä tai sotilaina.
Tai kuten äskettäin Väinö Linna -paneelissa mietittiin: mitä Suomessa on tapahtunut, ettemme enää ole valmiita tappamaan toisiamme omia etujamme puolustaaksemme ja vihasta naapureita kohtaan kuten ihan lähiympäristössä tapahtuu edelleenkin.
Miten suomalainen tulisi toimeen ilman nykyistä elämisen tasoa ja hyvinvointipalveluita? Mitä perheet söisivät, miten asuisivat ja millä keinoin liikkuisivat, miten terveydenhoito toimisi? Mitäpä, jos suurinta osaa kodin arkipäivän varustuksesta ja vaatteista, ruokatarvikkeista ym. ei olisikaan kaupasta saatavissa, vaan pitäisi valmistaa tai jopa kasvattaa itse. Ei olisi tv:tä, internettiä, ei kotipizzoja, hampurilaisia eikä eineitä puolivalmisteina. Mitä tietäisimme ja millainen käsitys meillä olisi maailmasta?
Olisimmeko onnellisempia vai onnettomampia?
joutaisi miettimään turhia.
näyttää olevan aika harvinaista.
Täällä on naapureissa lipputangot tyhjänä, juhannusta varten ne on laitettu vain.
Suurin osa siis, jotenkin kummallista. Ei anneta arvoa veteraaneille, jotka sentään ovat meille tämän kaiken lunastaneet, osa kuolleena ja osa invalidina. Kukaan heistä ei sitä sotaa varmaan koskaan unohda.
Melkein hävettää noiden pönttöjen puolesta. Ovat nuorempaa sukupolvea, eivät ymmärrä, mistä oli kyse.