Vastuuttomia ohjeita!

Minulla on ollut BED jo monta vuotta, tosin ei diagnosoituna. Minulla on 'syömispäiviä', jolloin syön 2000kcal tai ylikin ja sitten taas 'normaaleja päiviä' jolloin syön 500-1200kcal. Kovan syömisen vastapainona on paitsi puolipaasto, myös hirvittävä määrä liikuntaa, myös ahmimispäivinä.

Tämä vain taustaksi. Mutta varsinainen aiheeni on tämä: Oletteko saaneet lääkäreiltä tai muilta ammattilaisilta ohjeita jotka ovat vain pahentaneet häiriökäyttäytymistänne? Itselläni kävi näin:

Ensin, liittyessäni kuntoklubiin, siellä oleva kunto-ohjaajani katseli ruokapäiväkirjaani (jossa siis oli 1000-1200kcal päiviä siihen aikaan) ja sanoi että syön IHAN LIIAN VÄHÄN, että minun pitäisi syödä vähintään 1800kcal vaikka en harrastaisi liikuntaa. Se kuulosti kamalalta enkä pystynyt siihen mitenkään, mutta se lisäsi herkkujen syömistäni ja samalla ahdistustani.

Sitten liityin netissä olevaan kiloklubiin joka on muuten mainio niille jotka haluavat kiinnittää huomiotaan ruoan laatuun. Kiloklubin ohjeiden mukaan minun olisi pitänyt syödä 1500-1700kcal sillä määrällä mitä liikuin ja sen alle ei suositeltu syömään. Pyrin siis siihen mutta useinkaan en päässyt yli 1200kcal ja vaikka söinkin niin vähän, painoni ei laskenut. (Äsken mainitun kunto-ohjaajan mielestä se johtui siitä että elimistöni on paastotilassa ja säilöö kaiken. Se kuulosti kyllä järkevältä, siksi yritinkin syödä mahdollisimman paljon.)

Sitten kävin lääkärissä muiden asioiden takia ja lääkäri antoi ruokavalio-ohjeet. Syö vihanneksia ja lihaa ja ruisleipää, vältä hedelmiä, riisiä, perunaa, suolaa ja rasvaa. Yritin selittää että olrn allerginen kaikille kasviksille ja rukiille eikä mahani kestä lihaa joka päivä, mutta hän ei kuunnellut ollenkaan. Hän myös syyllisti minua siitä että verensokeri on niin korkealla koska syön hiilihydraattipitoista ruokaa. Se on kuitenkin ollut samalla tasolla (eli vähän yli normaalin rajan) jo 20 vuotta ja sinä aikana ruokavalioni on muuttunut moneen kertaan.

Syön pulssia rauhoittavaa lääkettä ja samainen lääkäri sai minut haukkomaan henkeäni sanomalla, että minun pitäisi tehdä 6 tunnin lenkkejä tuolla 90-100 sykelukemalla, että kyllä triatlonistitkin niin tekevät. Olenko minä triatlonisti? En todellakaan! Hän myös vahvisti huomioni siitä että alhaisen pulssin takia elimistöni kuluttaa näköjään puolet vähemmän energiaa kuin normaalilla ihmisellä. Kysyin pitäisikö minun siis syödä puolet vähemmän kuin muut ja hän väitti että kyllä. Tai sitten kuluttaa ylimääräinen energia liikkumalla vielä enemmän. Tietenkin keskustelu johti siihen että sain ajatuksen puolta pienemmästä kalorimäärästä, eli 600kcal ja liikunnan edelleen lisäämisestä. On ihme että lääkäri antaa tuollaisia ohjeita vaikka on tietoinen syömishäiriöstäni!

Viikko tai pari sitten olin terveydenhoitajalla ja kerroin syöväni 1200kcal ja kysyin pitäisikö minun syödä enemmän, eli onko elimistöni paastotilassa. Hoitaja vastasi että ei, syön liian paljon kulutukseeni nähden koska en laihdu! Olin aivan järkyttynyt. Minun pitää siis syödä vielä vähemmän kuin ennen, kyllähän terveydenhoitaja ammattilaisena tietää sen paremmin kuin vaikkapa kunto-ohjaaja.

Ja viimein kaiken huippu. Olin juuri pari päivää sitten 2-tyypin diabeteksen hoitoon liittyvällä luennolla ja tuli puhetta lautasmallista. Kysyin hoitajalta, että kun lautasmallin mukaisesti saa syödä vain 1/4 lautasellista riisiä tai 2 perunaa ja sen lisäksi saman verran lihaa, niin saanko korvata kasvikset ym. (joille olen allerginen)perunalla ja riisillä, kuten olen tehnyt. Hän vastasi kieltävästi. Kysyin, ymmärsinkö oikein, eli pitäisikö minun syödä päivässä vain 600kcal koska se on suurin sallittu määrä hiilihydraattipitoista ruokaa 1200kcal dietissä. HÄN VASTASI KYLLÄ! Kuulosti kauhistuttavalta, mutta toimin sen mukaan pari päivää (kunnes ahmimiskohtaus iski) ja luultavasti toimin jatkossakin, ainakin suurin piirtein. Pärjäsin sillä, joten mikäs siinä. Kaipa ammattilaiset tietävät että sillä voi elää kun kerran sellaisia ohjeita antavat!

Minusta on kuitenkin vastuutonta että lääketieteen ammattilaiset antavat tuollaisia ohjeita vaikka tietävät syömishäiriöstä, eli vain vahvistavat syömishäiriöistä käyttäytymistä! Tietenkään minun ei tarvitse noudattaa heidän ohjeitaan, mutta 'kapinoiminen' lisää itsensä syyllistämistä ja sitä kautta pahentaa syömishäiriötä. Mitä itse olette mieltä?