G:kamalin

No olisko kohtuullista aloittaa se kertominen itsestäsi?

synnytys meni näin: klo 14 alkoi aivan kamalat supistelut ja klo 16 jälkeen oltiin sairaalassa ja supistuksia tuli n.4 min välein,ihan kauheeta!
sitten kun olin siinä muutaman tunnin kitunut niin tuli lääkäri klo 19 ja laittoi epiduraalin,odoteltiin milloin rupeaa vaikuttamaan mutta eipä sitten loppujen lopuksi puutunut kun toinen jalka. kipuun kokeiltii myös ilokaasua ja jotain toista lääkettä selkään mut ei mistään ollu apua.
no sitten vihdoin ja viimein yli tunnin ponnistamisen jälkeen klo 02.00 yöllä syntyi pieni poika.
pieniä repeäiä tuli ja en pystynyt kolmeen päivään kävelemään kun paikat alhaalta revähti niin pahasti,en päässyt ees vessaan niin piti aina katetroida pissat pois.
sen vaan sanon että maailman ihanin lapsi sieltä syntyi mutta toista kertaa en synnytä jäi niin kamalat traumat,tämä yksi riittää aivan hyvin meille.
kerroppas sinäkin sun synnytyksestä?:)

Mulla esikoisen saaminen kesti 20 tuntia. Ja olihan se ihan niin että olin kivun "riepottelemana" tuon ajan suurimman osan.

Kätilö sanoi että ei saa huutaa, toiset käytävällä pelkäävät. Ja jos te vielä huudatte, niin hän lähtee kiitämään täältä, eikä hoida enää. Johon minä sanoin hänelle, että siinä on ovi, ala vetää vaan, koska minua ei piiruakaan kiinnosta, vaikka kuolisin tähän paikkaan. HAH, niissä kivuissa olevaa Ei voi kiristää!!!

Ponnistusvaiheessa kätilö tunki sormensa sinne väliin vaikka kielsin, hän sanoi työntävänsä laitoja vielä sivuille, joten minä sitten jätin ponnistamatta. Siinä sitten monen polton ajan kinattiin tilanteesta. Mulle oli ihan sama, vaikka olisin kuollut siinä tilanteessa ponnistamattomuuteen, mutta mua ei kiristetä!

No syntyihän se esikoinenkin sitten lopulta, ja myöhemmin sitten osastolla hoitaja kävi pyytämässä anteeksi, ja kyselemässä että jäikö traumoja? hahhahha, (vielä traumoja?) no pitipä kysellä siltä oikein takaisin, ettei sille jäänyt traumoja, kun minä annoin siinä tilanteessa sille takaisin samalla mitalla.

Minä odotan kolmatta tällä hetkellä, ja ihan hyvin mielin olen menossa alatiesynnyttämään tätäkin lasta, (Ja tiedänpä taas kerran huutavani,>>>joten älkääpä kanssasisaret peljätkö!)

Eli sorry en huomannut kertoa omaani. Synnytyspoltot oli kestäneet toista vuorokautta(valvoin yhteensä 3 vuorokautta putkeen..), mutta synnytys ei vaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Sairaalassa odotin osastolla, että pääsisi synnytyssaliin ja saisi edes helpotusta kipuihin.
Kivunlievityksenä ilokaasu oli kyllä ykkönen, oli olo kuin 2 promillen humalassa :)
Kalvot puhkastiin vasta kun tajusivat kuinka väsynyt olin ja epiduraalin laiton jälkeen alkoi tapahtua. Ponnistusvaihe kesti 1 1/2 tuntia, istukka täytyi poistaa kaavinnassa, verta annettiin lisää ties kuinka monta pussia (menetin melkein 5l verta), epiduraalineula oli mennyt liian syvälle ja se reikä piti korjata uudessa operaatiossa. Kokonaisuudessaan olin kivuissa melkein viikon ennenkuin olo helpottui ja pääsin hoitamaan pienokaista. Ite synnytyksestä toivuin kyllä nopeasti, mutta harmittaa kun ensihetket ipanan kanssa meni sivu suun..
Kaikki vaan tuntui sairaalassa kestävän ja kestävän, mikään kiire ei niillä ollut synnytystä jouduttaa, asioista ei kerrottu ellei osannut kysyä ja kipuja ei otettu tosissaan.

Jos nyt joku noista jutuista kauhistuu, niin muistakaahan, että kaikki synnytykset ovat onneksi erilaisia!
Joillain jopa on tarve liioitella kertomuksiaan, jotta toiset pelkäisivät.
Ja turha nyt kenenkään kirjoittaneen älähtää, että ei liioitellut. Kyllä minä sen uskon, on kaksi kamalaa synnytystä takana minullakin, mutta en niitä täällä kerro. :)

mulla käynnistettiin viikoilla 42. se oli sunnuntai. sunnuntaina siis sairaalaan käynnistettäväks. klo.11.30 laitettiin tabletti kohdunsuulle ja klo.17.30 alko supparit kipeenä(tosi kipeenä).siinä sitten oltiin ja odoteltiin josko jotain tapahtuis ja siinä oli kohdunkaula lyhentynyt ja oli n. 1cm auki. supparit kipeytyi lisää ja alkoi oleen tuskallista. sitten tehtiin sisätutkimus ja tämäpä lääkäri teki sen juuri supparin aikaan ja valitti kun en ole rentona(on aikas vaikee olla rentona ku tod. kipee suppari koko ajan sillo päällä). no mitään ei ollu enempää tapahtunu. sitten antoivat mulle särkylääkkeen ja nukahtamistabletin jos saisin nukuttua vähän. no nukuin n.3tuntia ja heräsin 7aikaan maanant. aamuna järettömiin suppareihin. aamupäiväl oli sisätutkimus ja 3cm:iin auennu. siinä sitte ooteltiin tuskissaan synnytyssaliin pääsyä(oli hirveät "ruuhkat" siellä, kaikki salit varattuja ja äippäpolin puolella odotti uusia tulijoita. itse olin miehen kanssa osastolla). maanantaina n. klo 14.00 piti päästä saliin, mutta se ehti mennä jo toiselle synnyttäjälle. joten lisää odottelua.jonkun kipupiikin sain mutta se ei auttanut yhtään. Supparit oli hyvin kipeitä, en oikein meinannu pystyssä pysyä kun suppari tuli. no siinä klo.17.00 päästiin saliin lopulta ja yrittelin siinä hengitellä ja odotettiin kätilöä. Kalvot puhkastiin ja laitettiin oksitosiinitippaan ja suolaliuostippaan(olin kuulemma aika kuivunut). Sitten joskus illalla 7aikaan aloin pyyteleen epiduraalia ja anestesialääkäri oli leikkauksessa joten ei heti päässyt. kesti n.½-1,5tuntia kun saapui(en muista tarkkaa aikaa)ja sitten helpotti kun alkoi vaikuttaa. sisätutkimuksessa havaittiin ettei ollut avautuminen edennyt mihkään. no sitten yritettii nukkua miehen kanssa vähän aikaa ja 1aikaan yöllä heräsin taas tuskallisiin suppareihin. lisättiin epiduraalia mutta ei auttanut. silloin tehtiin tutkimus ja ei mitään edennyt. no tunnin päästä uusi sisätutkimus ja oli 9cm:iin auennut(elikkäs tunnissa 3cm:stä 9cm:iin). siinä sitten alle tunti kesti niin alkoi tulla ponnistus tarve. ja siinä sitten ponnisteltiin 2tuntia ennen ku tyttö syntyi.

ja siinä 2tunnin aikana ehdin saamaan aina vaan lisempää oksitosiinia, uutta suolaliuosta ja yks pussi sokeriliuosta ja antibioottia tipassa(kuumetta oli reilut 38astetta yhdessä vaiheessa). ja oli virtsakatetria ja piuhaa tytön päässä ja kohdussa jotain putkea(selvittämässä suppareiden vahvuutta) ja se epiduraaliletku.
myös imukuppisynnytystä alettiin valmisteleen(ehtivät laittaa jalkatuet paikalleen) ja sektiota lääkäri suunnitteli valmiiksi. mutta sitten tyttö onneksi syntyi "normaalisti"alakautta.

Välilihan leikkaus tehtiin ja vähän repes ja kätilön tikatessa hän paljasti että lääkäri oli suunnitellut sektion valmiiksi mutta kätilö oli sitä vastaan ja sanonut että kokeillaan vielä.

mutta terve tyttö syntyi ja ihana sellainen!

mutta palkinto on paras:)

Mulla alkoi supistella klo 4.00 ja klo 17.30 oltiin sairaalassa..vedet meni klo 18.00...pyysin epiduraalia mutta ei ehtinyt anestesia lääkäri laittamaan(muistakaa pyytää ajoissa jos sitä haluatte, jo sairaalaan tultaessa piikkiä selkään:))
Noh, menin sitten ilokaasun voimin mutta eipä se kipua pois vienyt enää siinä vaiheessa kun oikeesti sattu.. Noh, 40min ponnistelujen jälkeen poika syntyi imukupilla. Oli napanuora jotenkin kiertyneenä niin en saanut reppanaa ulos ja sydänäänet heikkeni..leikattiin alapää ja olin varmaan jtn neljä päivää kipee...ja jonkun viikon siihen päälle sellasen pikkasen kipee :)

Mutta ei se haittaa, aika kultaa muistot!eikä tuo edes mikään paha synnytys ollutkaan..piti vaan laittaa tänne vähän jtn piristystäkin;)

Fdgfgfgfgvgvvhvhvhfhhvhvhvhbhv

Fhfhfhhvfhhfhvhbhvhbbhgbjbbjfmnmjjjkjkhkhkhkhkknknmkknkhkhknkmkmkmknknmkmlmkmlmkmlmlmlmllmlmlmlmlmkmkkmkmkmkmkmkmkmkmkmkkmmkkmkmmkkmmkmmkmkcjvjj🕵🏻‍♀️💂🏼👨🏿‍🍳👨🏼‍💻

Ghbhghghbnbhbhbjbjjbjgjbjnjbjgjhjbjnmnmnjjbjbjbjnjnjnjnknknkbkjnjhnknknkknkhkhknknknknknknknknknkn🧑🏽‍⚕️👨🏻‍🎓🧑🏿‍🎓👨🏾‍🏭👨🏼‍🚒🧑🏿‍🔧

Gdgfgvggfgfgbghfbbfbfbvv🕵🏻‍♀️👨🏽‍⚕️👨🏼‍🏫🦷hghghghbhbhgbhbhb