Joku aika sitten Helsingin ry:llä pidetyssä keskusteluillassa muistutettiin, että uskon kohde ei ole seurakunta eikä synninpäästö. Onko sitten yleistä, että vl:t pitävät uskonsa kohteena seurakuntaa ja synninpäästöä ja Jeesus Kristus on ikään kuin toisarvoinen juttu?
Onko seurakunta uskon kohteena sitä, että uskotaan että vain vl-joukko on Jumalan valtakunta, että vain vl:t pääsevät taivaaseen ja ulkopuolelta vie tie helvettiin? Onko usko seurakuntaan sitä, että ihmisten laatimat säännöt-oppi on otettava mukisematta vastaan vaikka se ei niin Raamatun kanssa olisikaan sopusoinnussa? Eli seurakunta on uskon kohde, jota ei saa kyseenalaistaa eikä arvostella?
Onko seurakunta sääntöineen ja käskyineen jopa korkeammassa asemassa kuin Raamattu?
Jääkö silloin kuitenkin Jumala ja Jeesus Kristus ikäänkuin syrjään eli he eivät ole uskon kohteena ensisijaisia?
Onko seurakunta uskon kohteena sitä, että uskotaan että vain vl-joukko on Jumalan valtakunta, että vain vl:t pääsevät taivaaseen ja ulkopuolelta vie tie helvettiin? Onko usko seurakuntaan sitä, että ihmisten laatimat säännöt-oppi on otettava mukisematta vastaan vaikka se ei niin Raamatun kanssa olisikaan sopusoinnussa? Eli seurakunta on uskon kohde, jota ei saa kyseenalaistaa eikä arvostella?
Onko seurakunta sääntöineen ja käskyineen jopa korkeammassa asemassa kuin Raamattu?
Jääkö silloin kuitenkin Jumala ja Jeesus Kristus ikäänkuin syrjään eli he eivät ole uskon kohteena ensisijaisia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uusesikoiset opettavat juuri kuten sanoit:
"...että ihmisten laatimat säännöt-oppi on otettava mukisematta vastaan vaikka se ei niin Raamatun kanssa olisikaan sopusoinnussa? Eli seurakunta on uskon kohde, jota ei saa kyseenalaistaa eikä arvostella?... "
Eli osallle meistä seurakunta sääntöineen ja käskyineen on Raamattua korkeampi auktoriteetti. Luepa vaikka nk. larssinpalstaa.
Uudessa Vuosikirjassa käsitellään opillisia erehdyksiä, jne. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta olen kuullut että siinä käsitellään miten on menty harhaan opissa. Harhaan mennään opissa aina, kun oppi koostuu ihmisten laatimista säännöistä ja niille ei löydy tukevaa kalliota, pohjaa eli Jumalan Sanaa! Raamattu on se mikä säilyy ja missä on Sana. Ihmisten laatimat opit ajatuvat yleensä aina harhaopiksi ja kestämättömiksi, ne murenevat ja tulee kaikenmaailman hoitokokouksia sitten.
Jeesus on vl-opissa jäänyt statistin rooliin. Vl-puhujat korostavat aina seurakuntaa, pelastus tulee seurakunta yhteydestä. Seurakunnalle tulee olla kuuliainen.
Puhujat valitsevat korvasyyhyn mukaan yksittäisiä raamatun kohtia opin tueksi.
Esim. Seurakunta on totuuden patsas ja perustus, -joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut, joilta te ne pidätte, niiltä ne ovat pidätetyt, -kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totelle parempi kuin oinasten lihavuus.
Joka toisessa vl-puheessa sanotaan, että Paavalikaan ei saanut syntejä anteeksi Damaskon tiellä, vaan siihen tarvittiin Ananias. Galatalais kirjeessä Paavali puhuu toista.
Kun raamattu puhuu, että Jumalan sanalle on oltava kuuliainen niin vl-oppi tulkitsee sen niin, että seurakunnalle on oltava kuuliainen.
http://www.helsinki.fi/lehdet/yolehti/1996_14/ylrost.htm
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=375&postdays=0&postorder=asc&start=40
määritellään Valkealan suviseurasanastossa.