Eli perustetaan tukirinki tänne suomi.24:seen meille ujoille. Tulkaa kirjoittelemaan ajatuksianne, tavoitteitanne, strategioita, onnistumisianne, epäonnistumisia eli mitä vain maan ja taivaan (eli ujouden ja itsesi) väliltä :). Tuetaan toisiamme haasteissa kohti vapaampaa elämää.
Oma tavoitteeni olisi oppia hyväksymään ujouteni tietyissä rajoissa ja saada lisää itseluottamusta. Ujous on osa minua, enkä pysty muuttamaan persoonaani. Tarkoituksenani ei siis ole vetää tiettyä roolia ylle. Haluaisin kuitenkin elää vapaampaa elämää ilman ujouden tuomia rajoitteita. Olisi ihanaa kulkea itsevarmasti töihin ja tietää pystyvänsä kohtaamaan haasteet omana itsenään ilman turhia pelkoja epäonnistumisista jo etukäteen.
Itselleni vaikeuksia tuottavat vieraiden ihmisten kohtaaminen, kaikenlaiset esitelmät ja esiintymiset, puhelin!, tapaamiset, haastattelutilanteet jne. Osittain ujouteni ja tai sos. tilanteiden pelko kytkeytyy fysiologisiin reaktioihin: punastun, vapisen, ääni tärisee jne. Erityisesti punastuminen ahdistaa. Silloin kun käytän meikkivoidetta, olen huomattavasti itsevarmempi. Pystyn käyttäytymään arkipäivän tilanteissa normaalisti, mutta heti meikkivoiteen puuttuessa naama helottaa pienimmästäkin asiasta. Itse rupean askel askeleelta kokeilemaan siedätyshoitoa ja varaan ajan psykologille.
Entä sinä?
Oma tavoitteeni olisi oppia hyväksymään ujouteni tietyissä rajoissa ja saada lisää itseluottamusta. Ujous on osa minua, enkä pysty muuttamaan persoonaani. Tarkoituksenani ei siis ole vetää tiettyä roolia ylle. Haluaisin kuitenkin elää vapaampaa elämää ilman ujouden tuomia rajoitteita. Olisi ihanaa kulkea itsevarmasti töihin ja tietää pystyvänsä kohtaamaan haasteet omana itsenään ilman turhia pelkoja epäonnistumisista jo etukäteen.
Itselleni vaikeuksia tuottavat vieraiden ihmisten kohtaaminen, kaikenlaiset esitelmät ja esiintymiset, puhelin!, tapaamiset, haastattelutilanteet jne. Osittain ujouteni ja tai sos. tilanteiden pelko kytkeytyy fysiologisiin reaktioihin: punastun, vapisen, ääni tärisee jne. Erityisesti punastuminen ahdistaa. Silloin kun käytän meikkivoidetta, olen huomattavasti itsevarmempi. Pystyn käyttäytymään arkipäivän tilanteissa normaalisti, mutta heti meikkivoiteen puuttuessa naama helottaa pienimmästäkin asiasta. Itse rupean askel askeleelta kokeilemaan siedätyshoitoa ja varaan ajan psykologille.
Entä sinä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikäköhän tuossa puhelimella soittamisessa on niin vaikeaa? Itse paljon mieluummin kohtaan ihmisen kasvokkain. Joskus on jääyt hyvinkin tärkeitä puheluita soittamatta tai niitä on lykännyt tarpeettoman pitkään täysin selittämättömästi. En edes pidä itseäni mitenkään mahdottoman huonona puhelimeen puhujana, mutta jotenkin se puhuminen "pelkän äänen" kanssa tuntuu vastenmieliseltä ja jännittää etukäteen aivan valtavasti. Ja sekin jännittää, vastaako toisessa päässä kukaan vai ei.
Olen kehittänyt sellaisen strategian, että koska minun täytyy joka tapauksessa miettiä etukäteen, mitä puhun puhelimeen, kirjoitan sen mieluiten paperille. Samaten olen päättänyt olla hätääntymättä puhelimessa. Näin vaikka ne hiljaiset hetket ovat puhelimessa kiusallisempia kuin muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jotkin asiat on vain pakko hoitaa puhelimitse, joten turha niitä on loputtomiin lykätä.
Minä taas mieluummin hoidan asiat puhelimitse, kasvokkain jää moni asia hoitamatta! Pystyn jopa myymään ihmisille puhelimitse, mutta myyntitiskin takana seisominen ei onnistu.
..päädyin lähitukihenkilöksi, opastamaan ihmisiä tietokoneiden käytössä. Etenkin aluksi päivittäin sitten "joutui" tekemisiin uusien ihmisten kanssa. Vähitellen siihen tottui... Sitten jossain vaiheessa huomasin, suureksi ihmetyksekseni, keskustelevani varaosamyyjän kanssa... O_o En mitään niin hengellistä tai edes pitkään, mutta aiemmin niin ei olisi tapahtunut... :0
Puhelimessa puhumisesta en erityisemmin pidä, vaikka sitä nykyisin aina välillä joutuu töissäkin harrastamaan. Ehkäpä siinäkin sitten kehittyy...
Ujouteni on osa minua, enkä siitä kokonaan edes halua eroon. Punastumista ja muuta sellaista tapahtuu kyllä, mutta sille en loppujen lopuksi voi paljoa. Jos se jotakuta hämää, niin...
olenelämänivarrellatodennut että eisiihenoikeinmikäänauta, minäkinkyllälässytän ja pulisenkun papupata, muttakunpitäis sanoajotain naisellejostaon kiinnostunutniin turpakuivuu naamapunottaa sydänhakkaakunviimestäpäivää eikäjumalaut saasuustaanmitäänulos taijossaajotainpuristettua niin seon jotaintosityperää,enkäkuitenkaanoo enäämikäänpoikanen, lohdullistavai (8=
Ujous on joskus rasittavaa, mutta löysin uusia voimavaroja kun aloitin ammattiin valmentavan koulutuksen. Koulussa oli paljon esitelmiä halusin melkein aina kiduttaa itseäni ja esittää niitä esityksiä. Ne ovat menneet hyvin. Mutta nyt on alkanut jokin takapakki sydänhakkaa ja punastuttaa. Saatan hämmentyä ihan pienistäkin.