Sointula?
Kuollut?
632718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
päivätorkuille.Mutta vappuna tehdään ahkerasti kotihommia. koska se on suomalaisen arvokkaan työn päivä!.
Han kuoli nauruun, kuten arvata saattoi.
Kuolinsyy selvisi vasta ruumiinavauksessa, jonka suoritti hanen veljensa, laakari SS. Tama leikkaus videoitiin kaikkiin kuuluisiin laaketieteellisiin tiedekuntiin, koska myos HS oli kuollut eika ollut estamassa videointia.
Ruumiinavauksessa selvisi, etta Sointulalla oli varsin erikoinen kasvannainen aivojen ja sydamen puolivalissa. Se oli huumorityra. Aiemmin tuota elinta oltiin luultu hoitokokousrauhaseksi, joka eritti aivoihin vaarallista karvasjuurimyrkkya, joka levisi mm. harhapalstojen kautta. Hoitokokousrauhanen oli yleensa kuivettunut ja kapristeli vaivoissaan. Mutta Sointulalla tama elin oli paisunut verevaksi ja oli viela kuolemankin jalkeen hersyvan elavainen niin etta kun sita painoi peukalolla, kuului hihitysta, ja jos ujutti etusormen verenpunaisen ja hyvinvoivan huumorityran toiselle puolelle ja puristi, saattoi kuulla patkan taivaallista musiikkia.
SS leikkasi huumorityran talteen ja sita paraikaa tutkitaan Siperian laaketieteellisessa tiedekunnassa. Toiveissa on, etta naissa tutkimuksissa vihdoinkin tieteellisesti tulisi todistetuksi iankaikkisen elaman salat huumorin synnyn salaisuuksista puhumattakaan.
tän palstan vetonaula on poissa.
kuollut.
Sointula tuskin pääsi taivaaseen.
...Alter ego Loorti on hyvissä voimissa ja elossa, vaikka Sointula(rauha hänen vitsiensä muistolle) menehtyikin:)
Toisaalta Loortillakin on kyllä sangen selkeitä merkkejä tuosta "huumorityrästä".
sinne päässyt.
Kiitos, etta varastitte tokeron ristini alta rujon ruumiini.
(Jemima voisi tahan valiin kirjoittaa, millaisen varssyn olin puukolla jykertanyt ristiin.)
Tallaisista ruumiinvarastamisoperaatioista kerrotaan Isossa Kirjassakin.
Paisuneesta huumorityrastani vuoltiin puolet pois ja soviteltiin tyra takaisin paikoilleen ja herasin kuin herasinkin eloon. Nain luulisin. Nuo poisvuollut lastut taas jaettiin tasaisesti kaikille harhapalstalaisille ja kaikki tulivat huumorista kyllaisiksi ja kun tahteet kerattiin saatiin viela kaksitoista korillista vitseja.
rauhan.
teille, mita nдin kuoleman rajan takana.
Ensiksi kuitenkin minun taytyy kuoria perunat ja poiketa kaupassa ostamassa sianlihaa sen verran kuin vaimoni jattamat kolikot antavat myoten. Vaimoni tulee pian tyosta ja on edellytanyt, etta ruoka on valmiina.
Isossa Kirjassakin kehotetaan karsivallisyyteen.
Palan halusta kuulla seuraavan juttusi.
oikeasti keskustelupalstan perimmäisissä periaatteissa kiinni ja vielä huumori pääosassa.Täällä on todellisia verbaaliakropaatteja.
Se johtuu siita, etta kuorin pataani myos aika monta sipulia. Sipulithan eivat ole kalliita.
Arvaan kylla, etta joku viisaampi kokki sanoo tassa heti, etta sipulit on kuorittava veden alla niin ei tule silmiin kyyneleita. Tiedanhan mina tuon. En vain ole keksinyt, miten hengittaisin, jos kuorin sipuleita veden alla. Heti kun keksin sen, siirryn kuorimaan sipuleita veden alle.
Joka tapauksessa karistys on nyt kaasuliekilla.
Ennen kuin paasemme kurkistamaan kuoleman rajan taakse, minun taytyy ensin kertoa pari juttua tuosta 'kaasusta' ja eraasta viisaasta... ei kun vitsikkaasta insinoorista, joka tyoskenteli Suomessa kaasuprojektien parissa ennen kuin tuli karkotetuksi Siperiaan. Myos itse askeisesta kauppareissusta taytyy kertoa pari harhaa.
Karsivallisyytta, pyydan.
montakin ajatusta.
Leppeat kesatuulet puhaltelevat yli koko laajan Siperian. Naiset ovat pukeutuneet tyylikkaasti, painvastoin kuin Suomessa, jossa lotkottavat verkkarit ovat muotia.
Tassa ilmapiirissa vanha mies, tosi vanha ja ruma mies - samanlainen kuin palstoilla kuvitellaan eraan Sointula-nimisen tyypin olevan - oli istahtanut portaille laulamaan. Hanen aanensa oli sointuvampi kuin Sointulan. Valitettavasti han lauloi kielella, jota osaan vain 200 sanaa, joten koko laulun sanoma ei avautunut minulle, vaikka ymmarsinkin, etta kyseessa olivat nuoret naiset ja rakkaus.
Eras aiti oli menossa pankkiin. Han sitoi pyoratuolissa olevan, n. 15 vuotiaan vaikeasti kehitysvammaisen poikansa pankin edustalle koirapylvaaseen. Katsoin poikaa silmiin. Hanen silmissaan nakyi Jumala. Josko palstoilla onkin epailty minun sieluntilaani niin siita nyt ainakaan ei jaanyt epailysta, etteiko tuo poika olisi matkalla Taivaan kotiin ja uuteen elamaan.
Marketin edustalla kaiteella istui kaksi sievaa tyttoa syomassa sipseja. Toisella oli hyvin isot, monimutkaiset, roikkuvat korvakorut; ontoksi taottuja kultapalloja taikka jotakin halvempaa metalliseosta. Kun Mopin palstalla eras nimimerkki on koko elamansa ajan janonnut omistaa pienia korvanappeja, niin ajattelin, etta miksi tyytya mitattomyyksiin, kun taydellisempiakin luomuksia on tarjolla. Tytto olisi kylla ollut sieva ilman korvakorujakin. Hanen kaverillaan ei ollut lainkaan korvakoruja.
Kun palailin, kehitysvammainen poika oli edelleen kytkyssa koirapylvaassaan. Olisinhan voinut sipaista hanta vaika kadesta. Suviseuroissa sellainen ehka kavisi painsa, mutta ei miljoonakaupungissa, jossa jokainen huolehtikoon itsestaan.
Taallahan on naapureita paljon eika niita kaikkia ehdi kytata. Roskiksista tosin loytyy niin tietokoneita kuin televisioitakin, mutta selvittamatta jaa, ovatko ne siella julmien hoitomiesten tyon tuloksena vai laitettu sinne vain minun loydettavikseni.
selvästi sana hallussaan. Nämä pykäelmät täytyisi saada kokoelmana talteen.Vaikka kansien väliin.Ootsen harasoo.
josta mainitsin, tyoskenteli aiemmin Suomessa kaasuprojektin parissa. Han on hyva tupakka- ja vitsailukaverini, mutta homostele me emme. Kaasuun tassa juttu johtui siita, etta lihapatani paraikaa porisee kaasuliekilla, ja minulle esiteltiin kuoleman rajan takana myos ilmeisesti kaasuista johtuva rajahdysvaara.
Meilla Siperiassahan on kaasua omasta takaa ja kaasu on halpaa. Mainittu insinoori ennen Siperian kaasukentille siirtymistaan tutki Suomen kaasuvaroja. Han loysikin mm. kaatopaikkakaasut. Hanen ideansa oli, etta vanhat pierut johdettaisiin putkistoa pitkin Helsingin seudun laitoskeittioihin, jossa ne poltettaisiin keittokattiloiden alla. Siperiassahan kaasu tulee jokaiseen kotitalouteen, mutta semmoisen putkiston rakentaminen Suomessa olisi liian kallista, koska kaasua on rajallinen maara. Kun insinoori karkotettiin Siperiaan, Suomen kaasoprojekti hanen osaltaan jai kesken. Viisaat suomalaiset sitten paattivat polttaa halvan kaasun tehdakseen siita kallista sahkoa, joka ei hyodyta ketaan muuta kuin optioista nauttivia Fortumin johtajia.
kerannyt naita talteen, koska minun koneellani ei ole tilaa. Mopin tuntien tiedamme, etta han kokoaa nama kirjaksi ja rikastuu.
Ennen kuin paastaan kertomaan, mita kuoleman rajan takana on nahtavissa ja koettavissa, on ensiksi tietysti kuoltava.
Mina siis tikahduin nauruun.
Kun huomasin, mita on tapahtumassa eika henki enaa kulkenut, vaan viimeinen vihollinen - kuolema - oli vaistamatta edessa, mielessani valahti monisakarainen hata:
1. Olenko viimeisen paalle viilannut opinkasitykseni varmasti kaikkien uskovaisten lahimmaisteni opinkasityysten mukaiseksi?
2. Olenko taydellisella tarmolla ja tarkkuudella tonkinut omaatuntoani ja sitten ripittaytynyt taydellisesti?
3. Monia muita hatasakaroita alalonkeroineen nayttaytyi silmieni edessa; siina oli vain niin kiire, ettei niita kaikkia kerinnyt yksiloida eika selkeasti hahmottaa.
Tuommoinen kiirehan on perati ymmarrettava. Minun osanani oli kuolla nauruun, mutta joku toinen saattaa jaada junan alle. Viimeksi mainitussa tapauksessakin on tulinen kiire, mutta jotakin siina sentaan ehtii ajatella.
Siina kiireessa vastaukseni ainakin edella esitettyihin 1. ja 2. kysymyksiin oli: en.
Mika siis neuvoksi?
jysahti mieleen sekin, etta vastoin rakkaudenneuvoja olin koko talven roikkunut harhapalstoilla. En ollut laheskaan aina osannut sovittaa sanojani oikein. Niinpa monet lahimmaiseni olivat joko tahallaan tai tahattomasti ymmartaneet sanomiseni vaarin ja pahentuneet paitsi sanomisiini myos koko olemassaolooni.
Noinhan se on vajaata tama mainen matka. 'Sita hyvaa, jota mina tahdon, en mina tee, mutta sita pahaa, jota mina en tahdo, sita mina teen; en kuitenkaan mina, vaan synti, joka minussa asuu.'
joka paljastuukin SUUREKSI VITSIKSI JA HUMPUUKIKSI.
Hiekkalinnojen rakennuspuuhien jatkuessa tuli puhelimitse tieto, etta SRK:n veljet ovat huomenna matkalla tassa osassa 'Siperiaa' ja tulevat pitamaan seuroja meillekin. Vaimoni maarasi minut siivoamaan toisen huoneen. Ollaan sen verran vieraskoreita, etta rontataan kaikki koyhyys isommasta huoneesta piiloon pienempaan huoneeseen ja seurapaikka on vot. Luultavasti ei tule kovin paljon seuravieraita, mutta kait niille muutamillekin kannattaa jakaa elaman leipaa, vai? Saarnat pidetaan suomen kielella, mutta tulkataan venajaksi ja tarvittaessa muillekin taallapain kaytossa oleville kielille.
Kuka viela vaittaa, ettei SRK tee lahetystyota?
Kunhan kamppaa on vahan fiksattu, kaydaan kurkkaamassa tuonpuoleiseen niin kuin pari tuntia sitten lupasin.
Rakas veli Herrassa.
On kuulunut viestiä että omistatte television.
Onko totta että Teiltä löytyy televisio kotoa?
Olettehan tietoisia tehdyistä päätöksistä?
SRK:n vuosikokouksessa jo vuonna 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia.
SRK:n vuosikokouksessa 1966 kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamus toimista "ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet".
1971 SRK:n vuosikokouksessa Ruukissa näistä asioista käytiin pitkä keskustelu, jossa päädyttiin siihen, että television hankkineita on kaikessa rakkaudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina".
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin. Silloin päätettiin lisäksi, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
SRK:n edesmennyt pääsihteeri Voitto Savela on jäsentänyt vuosikokouksen päätösten sisältävän kahden tason toiminta kehotuksen uskovaisille. Ensinnäkin ry:n johtokuntien tulee huolehtia tv-asian hengellisestä hoitamisesta. Ja toiseksi niiden tulee hoitaa asianomaisen henkilön asia myös jäsenyyden kannalta. Toisin sanoen asian hengellinen puoli on tottelemattomuuden kautta epäuskoiseksi joutuminen, minkä rauhanyhdistyksen johtokunta toteaa. Ja jäsen asia on se, että tv:n hankkinut luonnollisesti menettää tämän ylitsekäymisen ja neuvon ja nuhteiden sanojen ylönkatsomisen tähden välittömästi jäsenyyden Rauhanyhdistyksessä.
Juu, on televisio.
Millaisia ajatuksia Jumalan valtakunnan yhteiset päätökset, jotka on Pyhältä Hengeltä kirkastettu, Teissä herättää?
Onko ne kallita ja sielun autuuden kannalta tärkeitä päätöksiä noudattaa?
Ollaanko silloin kuuliaisia seurakunta äidin neuvoille, jos toimitaan vastoin Jumalan valtakunnan opetusta?
tv paras viestintäkanava.
on naiden vuosien aikana palstoilla jo kaikki sanottu, joten tassa yhteydessa viittaan noihin sanomisiin. Sielta loytyy vastauksia jokaisen makuun.
Luonnollisesti kysaisin tasta kiinnostavasta asiasta vastikaan kun poikkesin kuoleman rajan toisella puolella. Palaan niihin jarisyttaviin kokemuksiin pian. Minulla on nyt lihanleikkaus kesken. Vaimoni on sita mielta, etta kun tulee arvovieraita, meilla pannaan parasta poytaan vaikka itse sitten jouduttaisiinkin syomaan seuraavat viikot kaalia, vaikkei nyt olekaan paastonaika.
Tarkennatteko hieman vastausta. Miten ymmärrätte seuraavan neuvon?
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin. Silloin päätettiin lisäksi, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
Olen kyllä tietoinen mitä täällä palstalla on vuosien mittaan kerrottu. En kysynyt sitä.
En ole hakemassa vastausta omaan makuun.
Oikeastaan kysyin Teidän henkilökohtaista käsitystä, kyseisistä Jumalan valtakunnan neuvoista ja päätöksistä. Uskotaanko ja eletäänkö niin kuin on Jumalan valtakunnasta neuvottu? Näkyykö kuuliaisuus seurakunnan neuvoille elämässä? Vai onko ne kuolleita kirjaimia.
Kuoltuani molskahdin ensinna Pisteytyskeskukseen.
Koska kokemus oli minulle taysin uusi ja ainutlaatuinen, luonnollisesti olin lievasti sanoen hammentynyt. Ensinnakaan en tiennyt lainkaan, mika se sellainen Pisteytyskeskus on. Minulle selitettiin, etta olen nyt tajunnan piste. Kysyttiin, ymmarranko sen verran matematiikkaa, etta muistan pisteen olevan kahden janan leikkauskohta, niin pieni kohta, etta sita on vaikea tajuta. En koskaan ole ollut erityisen hyva matematiikassa, mutta ajattelin, ettei se nyt tasta kiinni saa jaada. Vuolaasti selitin, etta veljeni SS, joka on laakari, oli erikoistunut mm. akupunktiopisteiden ytimien leikkauksiin ja saavuttanut kuuluisuuttakin tassa varsinkin sen jalkeen kun televisiotekniikan hyodyntaminen leikkausopetuksessa ei enaa ollut syntia.
Minulle selvitetiin, etta tassa Pisteytyskeskuksessa ei siis ole tarkoitus kayda lapi maallisen elamani vaiheita ja pluspisteistaa onnistumiset ja miinuspisteistaa epaonnistumiset, jolloin lopputuloksena olisi saldo, jonka perusteella minut maarattaisiin Styks-virran joko talle tai tuolle puolelle.
Kysaisin, kenen kanssa mina oikein olen kommunikoimassa. Pietarin? Abrahamin? Ja kuinka oli mahdollista, etta minulle tarjottiin nain yksilollista palvelua.
Luultavasti se ei ollut enempaa Abraham kuin Pietarikaan. Unohdin painaa tarkasti mieleen, vastattiinko ja miten kysymykseni tahan osaan. Siellahan oli niin paljon mielenkiintoista nahtavaa ja kuultavaa, etta ei ole kummakaan, jos jotkut yksityiskohdat eivat jaa mieleen.
Kuitenkin ne taisivat sanoa, etta jutut Abrahamin jalkojen juuressa lohomisesta ovat vertauskuvallisia ja sellaisina helposti muistettavassa muodossa varsinkin aikoina, jolloin luku- ja kirjoitustaito ei ollut yleinen eika harhapalstojakaan viela ollut keksitty.
Mita taas tuli kysymykseni siihen osaan, etta sain yksilollista palvelua, minulle selitettiin, etta katoavaisuuden maahan kuuluva logiikka ei pade enaa kuoleman rajan takana. Jokaiselle taman rajan ylittavalle tarjotaan yksilollinen palvelu. Viela muistutettiin, etta maan ihmisiahan aina oli askarruttanut mm. se, mihin kaikkina historian aikoina elaneet ihmiset oikein mahtuisivat viimeiselle tuomiolle. Vakuutettiin, etta tilaongelmia taatusti ei tulisi.
Muistutettiin, ettei kuolevainen ihminen voi moisia asioita ymmartaa. Tahan mina, etta minahan olin jo kuollut ihminen. Silloin ne sanoivat, ettei se ole niinkaan kirkossa kuulutettu, ja nayttivat minulle leikkauspoydan, jossa veljeni SS paraikaa ronkki runnellutta ruumistani. Ajattelin, etta onpa ruma. En tarkoita veljeani; hanen ulkomuodossaanhan ei ole moitteen sijaa.
Mutta mielenkiinnolla tarkkailin ikaan kuin aineettomana tajunnan pisteena lahietaisyydelta ylapuolelta, mita siina minun ruumisrievulleni oikein on tapahtumassa. Nain tuli todistetuksi se jo monta kertaa aiemminkin todettu seikka, etta syvassa tajuttomuuden tilassa - vaikkapa liikenneonnettomuudessa pahoin loukkaantuneena - oleva ihminen saattaa tarkkailla itseaan ja tapahtumia ikaan kuin ulkopuolisena, fyysista kipua tuntematta ja vaivaamatta ajatuksiaan silla, mita oikein on tapahtumassa.
Onko sielu siis tajunnan piste? Kaikkien inhimillisten tuntemusten kimppu pakattuna yhteen olemattomaan pisteeseen?
Kuten ymmarratte, minua harhapalstalaisena noissa oloissa aarettomasti kiinnostivat moiset perustavanlaatuiset kysymykset puhumattakaan jossakin pisteminuuden alitajunnassa vellovasta innosta, etta paasisin roiskaisemaan kokemukseni palstoille.
Ne sanoivat minulle, etta minulla nayttaa olevan valmiiksi mietittyina aika paljon kysymyksia, mutta myonsivat jo tottuneensa kysymystulvaan, joka noissa kuolemanjalkeisissa ensiolosuhteissa oli enempaa kuin tavallista. Suljin suuni, mutta ajattelin, etta minulla on viela paljon, paljon kysymyksia, joita on harhapalstoilla esitetty ja jotka nyt aion latoa poytaan kun siihen kerrankin tuli tilaisuus.
Ymparisto oli siina vahan utuinen, melkein kuin aamusumuinen siperialainen karhulaidun. Jos nyt halutaan, niin olotilan voi perinteiseen tapaan tulkita vaikkapa tunneliksi, jonka paassa jossakin epamaaraisessa etaisyydessa kajasti valoa.
Kun minulla oli paljon ensikysymyksia sielun koosta ja olomuodosta, ne muistuttivat minulle, etta Raamatussakin sanotaan, etta 'alussa oli sana ja se sana oli Jumalan tykona ja Jumala oli se sana'. Eihan sanakaan oikeastaan mitaan paina eika vie paljoakaan tilaa, vaikka onkin perati tehokas eli tassa tapauksessa siis kaikkivaltias.
Jos siis Jumala oli Sana, niin miksei ihmissielu muka voisi olla piste.
Paatin miettia tuota tuonnempana tarkemmin, koska minulla oli viela paljon kysymyksia, mm. televioasiasta, helvetin ja taivaan synnysta, predestinaatio-opista ja lukuisista muista yksityiskohdista.
Tuo jai vaivaamaan, etta miksi ne minulle Raamatusta muistuttavat. Ennen kuin ehdin tata kysaista, minulle selitettiin, etta Raamatulla ei enaa kuoleman rajan silla puolella ollut mitaan kayttoa, vaan Raamattu oli annettu maata, maan ihmista ja katoavaisuuden aikaa varten ja sisallytetty siihen kaikki se, mita Jumala oli katsonut tarpeelliseksi ihmissukukunnalle ilmoittaa.
Pelastyin noita olosuhteita - nehan tiesivat kysymykseni ja vastasivat niihin ennen kuin ehdin kysyakaan! Kuitenkin mielessani velloivat jo kysymykset, jotka koskivat toisia aurinkokuntia, mm. sita, olisiko jossakin pain aaretonta avaruutta maankaltaisia planeettoja ja niilla sentyyppista elamaa kuin elama maassa ymmarrettiin. Eika tassa kaikki: kysymysteni varasto pursusi jo perati toisiin jumalakuntiin.
Minä
Malttamattomana kysya toksaytin ensiksi sita, onko totta, etta vain vanhoillislestadiolaiset paasevat Taivaan kotiin.
Ne sanoivat, etta siina ei ole mitaan peraa. Ne sanoivat, etta valittujen joukkoon kuuluu porukkaa kaikista kielista, kansoista ja kansanheimoista.
Tuo 'valittujen joukkoon kuuluminen' jai askarruttamaan minua. Siis sittenkin paljon parjattu predestinaatio-oppi?
Kysaisinpa suoraan tasta predestinaatio-opista. Oliko totta, etta Jumala oli jo ennakkoon maarannyt toiset helvettiin ja paattanyt ottaa toiset Taivaan kotiin.
Vastattiin, etta tuossa ei ole mitaan peraa, sehan on ihan omatekoinen olkioppi.
Kun edelleen kinusin, etta Jumalahan kuitenkin kaikkitietavana on ennakkoon tiennyt, ketka pelastuvat ja ketka eivat, niin ne melkein kiukustuneena vastasivat, ettei kai se minulle - rujolle ruumispololle! - patkaakaan kuulu, mita Jumala tietaa ja mita ei tieda, koska kuitenkaan en paase mihinkaan siita tosiasiasta, etta Jumala tietaa kaiken eika mahdu minun vaivaiseen ymmarrykseeni.
Paatin lahestya probleemaa kiertokautta ja sorvata diplomaattiseen muotoon muutamia hoitokokouskysymyksia seka kysymyksia jarjen kaytosta.
Nyt ne sanoivat, etta minun on parasta hetkeksi sulkea silmani ja korvani, silla lautturi Kharon oli paraikaa kiinnittamassa lauttaansa Styks-virran talle puolelle rahdatakseen uuden lastin sielupoloja helvettiin, ja sikali kuin sanoja oikein naki, myos kuolaava Kerberos-koira nakyi olevan lautalla.
Mina lyyhistyin kauimmaiseen nurkkaan, kutristin silmani kiinni ja visusti painoin kadet korvilleni.
En tieda, kuinka kauan siina olin, koska siella kuoleman rajan takanahan ei ollut enaa aikaa, vaan oli vain yksi iankaikkisesti jatkuva nykyhetki.
Ajattelin kysaista tuosta maassa niin tarkeaksi koetusta aikakasitteestakin viela tarkemmin. Meilla maassahan on kellokortit ja kaikki, ja kun aika kuluu ikaa karttuu, silmakulmiin ilmestyy ryppyja. Miksei voisi olla olotilaa ilman aikaa?
Kysy nyt siellä missä olet sitäkin, kun tällä puolella et voi minua ja x-vl:ää sisareksesi sanoa.
Tämä maanpäällinen vl-liike kun opettaa ja Sinä tunnut sen uskovan, että me sidotut olemme hengellisesti kuolleita. Ja minä kun kirjoitin yhteen ketjuusi että "rakas veljeni Sointula". Etkä sinä pirulainen suvainnut vastata siihen mitenkään!
Minulla on vielä ainakin yksi kana kynittävänä kanssasi, mutta jätän Sinut nyt lautturi Kharonin huostaan. Sellaisesta Raamatun paikasta ei muuten taideta sinun jumalanvaltakunnassasi saarnata. Vai saarnataanko?
Hyva Ystavani Leena!
Kiitos ystavallisesta viestistasi. Minulla on ollut niin paljon muuta puuhaa, etten ole aina ehtinyt palstoille enka siis ole lukenut kaikkia ketjuja. Tuokin viesti/kysymys, josta mainitsit, on jaanyt minulta nakematta ja lukematta. Ehka se oli siina ketjussa tassa joitakin paivia sitten, jossa kirjoitin Sinulle jotakin, ja sitten jostakin kumman syysta heti paalle nain unta aivan toisesta nimimerkista. Etsin sen.
Totta - tamaniltaisissa harhoissani sekoittuvat perinteiset harhani ja osat kreikkalaisesta tarustosta.
>>>Etkä sinä pirulainen suvainnut vastata siihen mitenkään! >>>
Terveisin
Pirulainen Sointula
Etka Sina missaan kuoleman rajan takana ole niin kuin en minakaan tosipuheessa viela. Me molemmathan elamme tata maallista armonaikaa.
Tuossa tarinassani paadyinkin juuri tuohon aikakasitteeseen.
Oletko ajatellut, Leena, etta jollei aikaa olisi, me emme vanhentuisi ollenkaan?
siellä (vai täällä?) rajan takana, olemmeko me, x-vl ja minä, hengellisesti kuolleita. Vai naruttavatko vl-puhujaveljet Sinua ja kaltaisiasi?
Jos siellä sanotaan, että joo, Leena ja x-vl ovat hengellisesti kuolleita ja heidän tulee nöyrtyä väkevän seurakuntaäidin käden alle, niin en halua olla ystäväsi. Kieltäydyn olemasta ystäväsi ihan silkasta rakkaudesta kuolematonta sieluasi kohtaan. Muistathan että "maailman ystävyys on viha Jumalaa kohtaan"?
tuota.
haluaisin sanoa sinulle Rakas Sisareni Leena, mut olen arkajalka, enkä tiedä haluatko sinä et sanon sulle niin. Mut sun kommenttejasi on ollut ilo lukea, koen vähäpätöisyyttä viisautesi rinnalla.
t. vähäisin sisaresi Jemima
Joudun tassa nyt loikkimaan suihkuhuoneen, tupakkaparvekkeen, kuoleman rajan takapuolen ja keittion valia (valmistan pitopoytaa huomenna saapuville SRK:n veljille). Esitin kuitenkin taman kysymyksen sanasta sanaan:
---
Kysy nyt kuitenkin
Kirjoittanut: Leena Huovinen 28.4.2007 klo 00.38
siellä (vai täällä?) rajan takana, olemmeko me, x-vl ja minä, hengellisesti kuolleita. Vai naruttavatko vl-puhujaveljet Sinua ja kaltaisiasi?
Jos siellä sanotaan, että joo, Leena ja x-vl ovat hengellisesti kuolleita ja heidän tulee nöyrtyä väkevän seurakuntaäidin käden alle, niin en halua olla ystäväsi. Kieltäydyn olemasta ystäväsi ihan silkasta rakkaudesta kuolematonta sieluasi kohtaan. Muistathan että "maailman ystävyys on viha Jumalaa kohtaan"?
---
Vastaus oli lievasti sanoen yllattava ja sai minun rujouteni suorastaan tyhmistymaan. Vastaus oli tallainen:
1. X-vl ja Leena eivat ole hengellisesti kuolleita. Ei kukaan ihminen voi eika saa sanoa lahimmaisestaan 'sina olet hengellisesti kuollut', koska vain Jumala tietaa meidan sydamemme tilan. Sydamen tila katoavaisuuden maan ihmislapsilla usein vaihtelee eri aikoina, mutta niilla erilaisilla valivaiheilla nyt ei ole mitaan jarin suurta eika varsinkaan lopullista merkitysta, koska vain sydamen uskolla on merkitysta silloin kun astumme lopullisesti kuoleman rajan toiselle puolelle.
2. Sointula-parka! Ethan sina ymmarra puoliakaan siita, mita puhuvaiset veljet puhuvat, puhumattakaan, etta sinulle olisi suotu kyky erottaa, milloin he joissakin yksityiskohdissa jorisevat omiaan ja milloin aani kuuluu suoraan Taivaan Isan sydamelta. Ahkeroitse siis, etta omistaisit Kristuksen vanhurskauden omaksi vanhurskaudeksesi. Vaikka tyhma oletkin, armosta annan sinulle sen verran, etta tuon voisit uskolla omistaa.
3. Uskon kohde ei ole seurakunta, vaan Kristuksen sovitustyo.
4. Sointula-riepu! Sinun on pidettava X-vl:aa ja Leena Huovista sisarinasi. Tama julistus perustuu Paavo Sillanpaan mailla elavan uskovaisen puhujaveljen VP:n rohkeaan esiintymiseen julkisuudessa: hanhan nimittaa kaikkia naisia sisarikseen.
(Tama kohta pelastytti minut siella kuoleman rajan takana. Kuinka ne noin yksityiskohtaisesti tietavatkin kaikki asiat. VP eli viela paattyneena talvena. Kerran han saarnasi Helsingissa, mutta raamatunpaikka on niin vaikea Vanhan testamentin kohta, etten paassyt siita jyvalle. Muistamani mukaan tuo VP on melko vitsikas mies. - No, vastaus jatkui:)
Teilla kolmella palstahorholla nayttaa olevan paikoin erilaisia kasityksia. Alkoon kukaan teista liiaksi linnoittautuko menneisiin tapahtumiin ja oikeassa olemisen tunteeseen, vaan rukoilkaa itsekukin, etta Jumala antaisi teille jokaiselle ymmarrysta.
Hups, Leena ja Jemima...
Jemimahan sanoi saman asian kuin minakin yritin sanoa: Rakas Sisareni Leena.
Siina pitkassa ketjussa (jota en viela ehtinyt etsia ja jossa Leena luultavasti sanoi jotakin minulle...) siinahan myotatuntoni oli kokonaan Leenan puolella; siksi innostuinkin kirjoittamaan siella niin pitkasti. No, mina vain olen niin malttamaton, nyt kun on ollut vahemman aikaa palstoille, etta en ole palannut viela katsomaan sita ketjua.
Rakas Sisareni Leena!
Katselin ketjuja, joihin muistaakseni olen osallistunut talla viikolla, mutta en enaa edes loytanyt sita ketjua, jossa muistan kirjoittaneeni Sinulle pitkasti ja johon sittemmin oletettavasti kirjoitit. Talla kun on kiivas tahti, niin tahtoo jaada vahemmalle nuo vanhemmat ketjut; parin uusimman sivun ketjuja tulee seuratuksi. Jos taas joskus on paivan tai pari pois palstoilta, jaa kokonaisia sivuja valiin. Talven aikana olen lueskellut noita vuosia vanhojakin ketjuja. Kyllahan taalla samat keskustelut kaydaan aina vain uudelleen. Paljon on nimimerkkeja, jotka ovat poistuneet. Ehka on tullut uusia lukijoita ja uusia kirjoittajia. Nakojaan vain hyvin harvat ovat jaksaneet, viitsineet tai halunneet olla taalla pitkaan.
Parhain terveisin
Veljesi Sointula
En haluaisi, että houkuttelet Sointulaa vitsailemaan minun sieluntilallani ja sisaruudellani. Hän vesittää myönteisen sanomisensa toisessa lauseessa vitsillä, ainakin minun kohdallani. Mutta jos luotat häneen, niin luota vaan. Minä olen minä.
Kiitos Jemina! ystäväni ja uskonsisareni Leenan puolesta! Tiedän, että kirjoittaisit minullekin noin, koska olet lämminsydäminen ja rakkaudellinen lähimmäinen meille 'katkerille kapinoitsijoille'...
Tuollainen HOITO voisi tehota? Laajemminkin.
sisareni, x-vl...Jumalan puolelta lupaukset on voimassa jos emme itse niitä hylkää...
Tuohon Totuuteen yritän luottaa. Onneksi lupaukset tuolla ylemmällä tasolla ovat pitävämmät kuin meidän ihmispolojen. Monesti käy kuin Tuomaalle, että epäilys valtaa mielen ja kyselee todistuksia uskolleen.
Minusta se tuntui todella karmealta, kun hoitajat käyttivät sitä Raamatun paikkaa, jossa sanotaan Jumalankin hylkäävän. "Ei se mitään, jos ihminen hylkää Jumalan, mutta voi sitä, jonka Jumala hylkää..."
Siinä oli uhkaa ja pelotusta tarpeeksi. Ei ollut varaa hylätä SRK-armoneuvoja, koska silloin saattoi käydä niin, että SRK hoiti ja hylkäsi... Kuka olikaan jumala? Missä oli oikea Jumala silloin?
Kun nimittelin Sinua pirulaiseksi vain siitä itsekkäästä syystä, ettet muka ollut vastannut johonkin viestiini. En löytänyt itsekään viestiäni, lienenkö ollenkaan kirjoittanutkaan. Untako, harhaako sekin oli?
veljet ja sisaret totesivat minut hengellisesti kuolleeksi 30 vuotta sitten.
Aika paljon minä kuolleeksi olen kumminkin pitänyt elämää, tarkoitan meteliä.
tuntui niin lämpimältä viestisi. Mutta minä silti huolehdin, miten Sinä uskalsit tuon tehdä. Eikö Sinua pelota että tunnustamalla minut sisareksi vaarannat itsesi?
Anteeksi etten heti vastannut Sinulle. Halusin katsoa tuletko katumapäälle. Et tullut.
Näin araksi minäkin olen tullut.
nainen tiukkaamassa mieheltä, että kelpaanhan sinulle; ja mies myöntää, johdateltuna ja vähän kiusaantuneenakin. Tämä oli siis allegoria.
Kiitos silti, Sointula-veli!
sellaisia viestejä "rajan takaa", että niitä on pureskeltava ja sulateltava ajan kanssa.
Minulle merkitsee eniten se, mitä minä kaikes raadollisuudessani olen Jumalan kasvojen edessä. Jumalahan näkee sydämeeni. Enkä tullut katumapäälle, en ollenkaan. Oisin sanonut sulle noin jo aiemminkin, mut en tiennyt kelpaanko sisareksesi...näin sitä puolin ja toisin arkaillaan...
Juoksee armonvirta yhä, kallis Pyhä, alta templin kynnyksen...
raadollisia me olemme, mutta Kristuksen täydellisyydellä puettuja.
En kyllä olisi voinut kuvitellakaan, että joku nykyvl ajattelee, kelpaako hän sisarekseni. Olen aina ajatellut että kelpaamattomuus on minun puolellani, kun en silloin 30 vuotta sitten tehnyt kaikkea mitä käskettiin ja sen jälkeen olen pitänyt ääntä ihan julkisuudessakin, ettei vl-liikkeen oppi ole kaikilta osin kohdallaan.
Kiitän Taivaallista Isää Sinusta!
herätettiin kuolleista. Asialla oli Jeesus.
Tassa taitaa olla SRK:n seurat nyt useammassakin paikassa eri puolilla 'Siperiaa'. Ketjussa jo mainitsin seuroista. Kerron illemmalla (taikka sitten kun paasen koneelle), mita seuroissa puhuttiin. Kuullemme mm, saarnataanko 'Siperiassa' samanlaista evankeliumia kuin Suomessa.
Olen lukenut minulle lähettämäsi viestit. Mutta vastaan niihin jahka olet kertonut teidän seuroistanne. Kertomus saattaa vaikuttaa vastauksiini. Tai sitten ei.
Hyviä lannanajokelejä!
Meilla on myos onnen paiva.
Kirjoittanut: Sointula 28.4.2007 klo 21.57
Kirjoitan kahdeksattasataa kertaa talle harhapalstalle. Kirjoitan 'keskelta Siperiaa' niin kuin palstoilla on oivallettu.
Meille saattiin tannepain SRK:n seurat, koska SRK siis tekee lahetystyota.
Lupasin kertoa seuroista tuolla toisessa ketjussa, mutta en nyt edes loytanyt sita ketjua enaa. Niinpa kerron terveisia meidan seuroistamme tassa Uokarin 'Onnenpaiva' -ketjussa.
Ihan nuori pari tuli seuroihin. Ehka sattumalta. Poika istahti vapaaseen penkkiin, mutta tytto myohastyi seuroista, koska hanen piti ensin menna kylpyhuoneeseen hieman ehostamaan itseaan.
Muistan kylla kaikkien tamanpaivaisten saarnojen raamatunpaikat ja monia yksityiskohtia saarnoista, mutta niista en nyt kerro.
Muistan myos monta humorististakin juttua, joita tanaankin tuli esille. Nekin sivuutan tassa nyt vain maininnalla.
Tytto tuli kylpyhuoneesta ja istahtaa poksaytti tuolille aivan puhujanpoydan eteen, koska siina oli vapaata tilaa. Poika siirsi tuolinsa tyttonsa viereen.
Saarna oli ihan lapsellinen.
Saarnamies piirsi siihen poydan pintaan ihan kuin varta vasten sita nuortaparia varten kartan sisalle Jumalan valtakuntaan. Nuoripari sai parannuksen armon.
Meilla taallapainkin on siis onnenpaiva ja taivaan voimatkin jarkkyivat.
---
No, loysinhan mina taman ketjun. Se oli vain jaanyt monien uusien aloitusten takia jo vanhojen joukkoon.
Mentiin porukalla viela seuroihin toiseen kaupunkiin ja palailtiin iltamyohalla jumalla.
Tuossa nyt paallimmaiset seuratuntemiset. Paljonhan sielta olisi juttuja kerrottavana. Itse saarnojen paasisalto oli syntien anteeksiantaminen. Syntilistassa mainittuja asioita ei mainittu kertaakaan. Saarnoja kuunnellessa tuli mieleen sekin, etta uskonasiat eivat liene ollenkaan niin monimutkaisia kuin nailla keskustelupalstoilla annetaan ymmartaa.
Puhujia en tassa sen tarkemmin esittele. Ilmeisesti koulutusta ja elamankokemustakin oli, koska toinen kasittaakseni oli yritysjohtaja ja toinen nahdakseni korkeakoulututkinnon suorittanut - mutta saarnat kylla olivat yksinkertaisia ja selkeita niin etta tyhmempikin ymmarsi.
Noita nyt livena tanaan kuultuja saarnoja voisi toki referoisa tarkemminkin tassa, mutta jokainen halukashan saattoi tanaan kuulla samansisaltoiset saarnat internetin kautta Helsingista tai Vaasasta, jotkut Torniostakin.
Kyllahan tassa jo pitkin talvea on paljon keskusteltu. Yhteenvedonomaisesti voisi todeta, etta palstalaisilla on erilaisia nakemyksia.
niiden saarnojen alla, miksi osalle uskovaisista 30 vuotta sitten sanottiin ettei näitä enää pidetä uskovaisina? Silloin Sinun Jumalan valtakuntasi riisti Jumalan lapsen nimen milloin mistäkin syystä. Kuka oli kannattanut muuta puoluetta kuin keskustaa tai kokoomusta, kuka käynyt kirkon vanhusten kerhossa, kuka laulanut kirkkokuorossa, kuka vain jättänyt tulematta hoitokokoukseen jne. jne.
Kun nyt kuulemma vain saarnataan syntejä anteeksi eikä rakkauden neuvoja (Sinun syntilistasi!) mainita ollenkaan.
Olemmeko me muutkin nähneet vain unta, kuten Sinä Sointula-veli milloin mistäkin? Onko koko ns. Jumalan valtakunnan talostelu kaikkine kiemuroineen ollut vain HARHAA?
Eikö Sinua yhtään huolestuta, jos tuo talostelu johon iloisena osallistut, on yhäkin VAIN HARHAA?
Silti: rakkaudella Sinua ajattelen ja uskon että kunnian taivaassa tapaamme, kun yksin Kristuksen ansion turvissa silmämme ummistamme.
Valitettavasti kaikki nuo asiat, josta kysyit, eivat naissakaan seuroissa ainakaan minulle valjenneet.
Omalle jarjelle ja miksei omalle lihalliselle mielellekin tuntuisi kylla mukavalta, jos kaikki nuo kysymasi asiat olisivat valjenneet ja jos osaisi sitten taman 'valkeuden' kirjoittaa niin yksiselitteisesti, etta sen ymmartaisi ensiksi itse ja toiseksi etta sen ymmartaisivat lukijat ja kuulijat. Jumala ei kuitenkaan liene halunnut antaa kuolevaiselle ihmiselle moista ymmarrysta ja taitoa. Keskustelu ja pohdinta asiasta kuitenkin tietaakseni jatkuu eri tahoilla ja lahjakkaammillakin tahoilla, joten ainakin osa asioista saattaa joskus selkiintya. Laitanpa yhden lyhyen sitaatin aivan viime paivinakin asiasta kaydysta keskustelusta:
>
Se kuitenkin valkeni, kuten toisessa ketjussa jo sanoin, etta jos joku haluaa sydamen uskolla ankkuroitua Kristukseen ja omistaa Hanen vanhurskautensa omaksi vanhurskaudekseen, niin toisella ihmisella - ei kenellakaan! - ei ole oikeutta kieltaa tuota ankkuroitumista. Jumala ei ole antanut ihmiselle sellaista tuomiovaltaa. Kyseessahan siis on Jumalan ja asianomaisen ihmisen valinen asia.
Jumalan suuruus ja valtasuuruus ei mahdu minun eika meidan ymmarrykseemme. Hanhan on kaikkialla lasna oleva henki. Kevaalla Hanet voidaan nahda esimerkiksi luonnossa, jolloin kukat nousevat kylman talven jalkeen lampeavasta maasta. Jokikinen kukkanen - voikukkakin - on taydellisempi kuin Salomon taydessa loistossaan.
Toisessa paikassa palstoilla vastikaan muistelin, kuinka minulla monia vuosia sitten oli elamassa kaikin puolin erityisen vaikeaa. Ajattelin, etta tartunpa itseani tukasta ja pistan kaiken jarjestykseen. Jumala kai tulkitsi tuon rukoukseksi (tassa kai on taas vahan minulle ominaista huumoria) ja paiskasi minut rajan yli kokonaan toiseen maahan, johon en edes unissani koskaan ollut kuvitellutkaan matkustavani, ja jarjesti minun elamani siella parhain pain. Kun sitten uskovaisia entisesta kotimaasta alkoi kayda kylassa ja mina itkeskelin surkeuttani tupakkaparvekkeella vieraskielisessa ymparistossa, uskovaiset selvensivat minulle tatakin asiaa niin etta Jumalahan se maaraa meidan asumisemme rajat. He vielapa kehottivat minua rukoilemaan sen kaupungin puolesta, jossa on asuinsijani. Me ihmispoloiset kun vain olemme sellaisia, etta emme elamamme tapahtumissa tahdo nahda Jumalan tarkoitusta, koska Jumalan ajatukset usein ovat vallan toiset kuin ihmisten ajatukset.
Mina loydan monista asioista huumoria, mutta tassa suhteessa en ole suinkaan ainoa. Esimerkiksi joka kerta, kun taallapain kay puhuvaisia veljia Suomesta tai muualta (Venajallakinhan heita on ja myos muissa maissa), niin eiko mita: aina karttuu vitsivarasto. Myos uskovainen kirjailija Antti Hyry on kirjoihinsa sisallyttanyt huumoria. Puhumattakaan Paavo Rintalasta, joka lapsuudessaan ja nuoruudessaan oli uskovainen ja sitten menestyksekkaan kirjailijanuransa paatteeksi edelleen halusi sydamen uskolla ankkuroitua Kristukseen. Suokoon kuitenkin Jumala, etta kertoessani unistani ja muista harhoistani, muistaisin myos kertoa siita, miten itse olen uskonasioista ymmartamassa ja etta sydamen usko Kristuksen sovitustyohon on kaiken A ja O.
Naissa viikonvaihteen seuroissa oli paikoin myos humoristisia piirteita. Se nyt ei ollut huumoria, etta silloin kun on seuroissa 'livena', tavallaan tyhman ja lapsellisenkin saarnan alla aistii Jumalan lasnaolon voimakkaammin kuin jos kuuntelee seuroja esimerkiksi internetista. Eras nuori sisar Helsingista, joka tassa poikkesi taannoin, katseli meidan seuramenoamme ja kyyneleet silmissa ja aani vavahtaen sanoi, etta meillahan talostellaan kuin alkuseurakunnassa ikaan; heilla taas suuressa siionissa henkilokohainen sydamen usko herkasti unohtuu ja laumassa kulkemisesta tulee kulttuuria.
Mutta naista meidan seuroistamme saattaa nyt riittaa viestia vaikkapa sadan harhan verran, kun jaan tata hyvaa tipoittain. Nyt esimerkiksi muutamassa seurapaikassa kavi niin, etta yhden seuravieraan puhelin soi ja han siirtyi toiseen huoneeseen puhumaan. Toinen seuravieras, se taisi olla emanta, siirtyi kesken saarnan keittioon hammentamaan salaattia, koska han halusi tarjota saarnamiehille parasta mita majasta loytyi. Kiukutteleva polvenkorkuinen mukula taas raastoi aitinsa porraskaytavaan. Kun siina nyt ei oikeastaan ollutkaan enempaa seuravieraita, piti saarna keskeyttaa ja porista valilla muista asioista.
Yhdessa seurapaikassa kaksi 3-4 vuotiasta tyttoa leikki laakarileikkeja puhujan poydan edessa; heilla olo stetoskooppikin. Kaikkien huomio kiinnittyi tyttoihin. Puhujan ei auttanut muu kuin sisallyttaa tyttojen leikki osaksi saarnaansa.
Taas toisaalla puhujalla oli aivan lyhyt raamatunteksti niin kuin talla pain usein on tapana. Tekstissa mainittiin seka aasi etta lammas. Aasihan on kuormankantaja, mutta lammasta ei ole tarkoitettu kuormankantajaksi. Kuulijoilla oli paljon kysyttavaa seka aasista etta lampaasta ja kuormien kantamisesta ja laumassa kulkemisesta. Saarnamiehen ei auttanut muu kuin tulla mukaan tahan 'keskustelusaarnaan' ja ihan hyva saarnahan siita tuli.
viela, etta kyllahan minakin vastaavasti monesti kaytan kehnoa kielta. Uskotaanpa naitakin anteeksi. Ihminen kun on sellainenkin, etta se huomaa vain toisen meihin kohdistamat huonot sanat, muttei tahdo millaan huomata omia huonoja sanojaan.
Anonyymiin palstakulttuuriin kai kuuluu tietynlainen suorapuheisuus. Tuolla toisilla palstoilla (siis muilla kuin uskontopalstoilla) nehan jatkuvasti hutkivat toisiaan ympari korvia, niin etta mahassa on pitelemista.
Jos taas oltaisiin kasvokkain, niin enpa usko, etta Melperikaan puhuisi mitaan 'Oulun heinahatuista', kun Oulussakin on paljon oppineita ja elamaa nahneita ja yhteiskunnassakin ansioituneita miehia.
---
Leena, minulla on jaanyt huomaamatta, etta tuossa viestikentan ylapuolella on rastikohta, jota kayttamalla ketjuun tulleista lisaviesteista tulee ilmoitus sahkopostiin. Tuohan helpottaa huomattavasti ketjujen loytamista. Kaikkia ketjuja kun ei ehdi lukea puhumattakaan, etta itse ehtisi osallistua joka keskusteluun. Jos tuohon pyrkisi niin perati harhaanhan siina menisi ja enemman tai vahemman sekoaisi; palstallahan eivat ole olleet ainakaan erityisessa suosiossa ne, joilla on sanansa sanottavana ketjussa kuin ketjussa.
Viela tuli mieleeni kirjoittaa pieni patka tahan. Monessakin paikassa olen jo kertonut terveisia meillapain vastikaan pidetyista SRK:n seuroista.
Puhuvaiset veljet poikkesivat aika monessa kodissa. Aina en ole muistanut kysya, saanko tulla mukaan - mutta taytyyhan minun, koska asun taalla vahan kauempana ja jotenkin taytyy siis yrittaa pysya mukana Jumalan lasten talostelussa. Kysyin tuota jo vuosia sitten, ja kun minua ei nyt suoranaisesti kiellettykaan, tulkitsin sen kestoluvaksi.
Jokaisessa paikassa, minne veljet menivat, he kohtelivat tapaamiaan uskovaisia rakkaina veljina ja sisarina. Ensin ei siis ollut kovia kuulusteluja siita, onko naiden kristittyjen oppi ja uskonkasitykset viilattu pilkulleen 'Oulun olkioppien' mukaiseksi. Luultavasti se ei ollutkaan. Myoskaan ei ollut kuulusteluja siita, ovatko nama yksinaisyydessa ja eristyksissa elavat Jumalan lapset kenties langenneet joihinkin nimellisiin synteihin, koska edellisesta Jumalan lasten tapaamisestahan oli saattanut kulua jo aikoja.
Veljet halusivat tuoda naihin koteihin rauhan terveisia.
Raamatussa kerrotaan, kuinka apostoli Paavali lahetteli paljon kirjeita eri tavoin harhaileville seurakunnille. Kuitenkin Paavali aina puhutteli noita seurakuntalaisia rakkaina veljinaan.
Taallakin veljet ja sisaret ilolla ottivat vastaan tuotuja hyvia terveisia ja oli lasna evankeliumin virvoittava voima.