Kuljin hyljättynä yksin alla päin
edessä vain synkät pilvet taivahalla näin
muistot sydämeeni tuskaa tuotti
menneestä rakkaudesta mihin kerran luotti
Harhakuva vain sinusta on
mukana tällä kylmällä tiellä kohtalon
katson kasvoja ohi kulkijoiden
jos kasvosi löytäisin joukosta noiden
Kasvosi oli rakkahat mulle kerran
kulkiessaan sun rinnallain
nyt muistelen niitä hieman verran
hamuillessaan yksinäin
edessä vain synkät pilvet taivahalla näin
muistot sydämeeni tuskaa tuotti
menneestä rakkaudesta mihin kerran luotti
Harhakuva vain sinusta on
mukana tällä kylmällä tiellä kohtalon
katson kasvoja ohi kulkijoiden
jos kasvosi löytäisin joukosta noiden
Kasvosi oli rakkahat mulle kerran
kulkiessaan sun rinnallain
nyt muistelen niitä hieman verran
hamuillessaan yksinäin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätä lukiessa tuli mieleen Anne Mattilan kappaleet.
Riimitys kuulosti samanlaiselta kun koitin hieman lauleskella runoasi.
Tuo voisi hyvin olla jonkin iskelmän sanoitus. Mielestäni harvinaisen hyvä sanoitus.
On aina ihanaa jos onnistuu riimittelemään
jonkun versyn joka pyörii mielessä
ja lopuksi ihan suupielessä
kun se lopulta livhtaa ulos
silloin näkee mikä on tulos
Jatketaan ei aina onnistu mutta
taistellaan
Hyvää pyhää toivotellen /ec
Muistoissa elimme molemmat,
huomisessa on toivo.
Elämä ei ole aina oikeudenmukaista,
mutta elämää silti - arvokasta.
Tuo tunne, kuinka ihmispaljoudesta etsii niitä
tuttuja ja rakkaita kasvoja, on tuttu.
Yhtälailla pettymys kun ei ne tulleetkaan
vastaan.
Lohtua iltaasi EC, et ole yksin.
Kiitos haikeasta runostasi.