Ennen vanhaan opetettiin nuorille että usko kannattaa tunnustaa aina ensimmäisenä mentäessä uuteen opiskelu tai työpaikkaan tai vaikkapa mentäessä armeijaan. Tunnustaako vanhoilliset uskoa julkisesti suullaan vai onko oleminen ennemminkin salamyhkäistä pälyilyä ettei kukaan vain tietäisi mitä miehiä tai naisia tässä ollaan.
Uskon tunnustaminen julkisesti
suurisuu
10658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse en mainosta uskomistani työpaikoilla. Henkilökohtaisissa keskusteluissa voin siitä puhua kuten muistakin asioista.
siitä, että lähes kaikki polttavat tupakkaa ja kat-
sovat salaa TV:tä.
Muiden ei tarvitse salata tekemisiään.
deodoranttia..mutta osa sitten käyttää, paitsi kotonaan. voi ei mitä ääliömäisyyttä.
Näin minäkin muistan neuvotun minun nuoruudessani, kun vielä olin vl.
Nyt esim. vl-uskoiset kansanedustajaehdokkaat eivät katso aiheelliseksi ilmoittaa uskonnollisia taustojaan.
Myös pisti silmään Oulun tuomirovasti-ehdokkaana olevan vl-papin vastaus kysymykseen: kuuluuko hän mihinkään uskonnolliseen ryhmittymään. Hän vastasi, että hänellä on läheinen suhde vl-liikkeeseen, ei suoraan, että hän on vl-uskoa tunnustava ihminen.
Nykyisin tämä uskon tunnustaminen on tällaista venkoilua, vai onko tässä asiassa neuvot muuttuneet??!!
SRK on viimeisimmissä kannanotoissaan mm. suviseuroissa julkisuuteen päin ollessaan tähdentänyt sitä että yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä olevien johtajien, kansanedustajien ym. pitäisi olla esimerkkinä muille kansalaisille.
Mitähän esimerkkiä se tuollainen venkoilu on kansaedustajilta ja tuomio-rovasti ehdokkailta että salataan viimeiseen asti uskonnollinen ryhmittymä jonka asiaa ajaa.
pikemminkin se hävetään, mutta kaikki "paljastuu" ajallaan
olevasi Lesdatiolainen?
Matt. 10;32 >> "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Tämä pitää vain paikkansa, jos uskoa Jeesukseen ja heillä ei ole tätä uskoa, vaan SRK;hon, joka ei ole Vapahtaja. Miten sitä silloin tunnustaa, ja jos ei, menee siihen heidän kertomaansa tulimereen.
ennen pitkää, ilmoittipa sen tai ei. Kymmeniä vuosia sitten uuteen työpaikkaan mennessäni eipä mennyt montaakaan päivää, kun harrastuksista puhuttaessa jo selvisi, että olin uskovainen. Se oli minusta pelkästään hyvä asia. En ainakaan muista, että olisin tähän päivään mennessä uskoani hävennyt tai pyrkinyt sitä salaamaan.
todellakin aihetta vältellään viimeiseen asti niin koulussa, armeijassa ja työpaikoilla että asia ei tulisi mitenkään puheeksi. jos aihe alkaa liipata läheltä niin yritetään vaihtaa aihetta.
tämä on yksi kiusallinen aihe, josta keskustelua ei synny.
Minkäpäs totuudelle voi, eihän siihen ole tietenkään mitään lisättävääkään, mutta koskaan ei voi myöntää totuutta.