Elämä
se ei ole silkkiä vaan!
Minä seison
ja minä kaadun!
Minä nauran
ja minä itken!
Joskus
epäonnistun!
Joskus
onnistun!
Joskus rakastan,
joskus vihaan!
Minä saavutan määränpääni
ja aloitan alusta!
Rakkaudella!
se ei ole silkkiä vaan!
Minä seison
ja minä kaadun!
Minä nauran
ja minä itken!
Joskus
epäonnistun!
Joskus
onnistun!
Joskus rakastan,
joskus vihaan!
Minä saavutan määränpääni
ja aloitan alusta!
Rakkaudella!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidin tästä aikuisen naisen "vuodatuksesta".
Suomalaisen ihmisen perikuvaan nojaava runo, Mielestäni erittäin onnistunut.
Viimeinen rivi oli vähän ylimääräisen tuntuinen, mutta muuten runo tuntui todella jämäkältä. Runko oli hallussa.
Hieman lisää kyynisyyttä ja kovuutta niin tulee jo todella hyvää materiaalia.
En lukenut kirjoittajan nimeä joten luulin ensin että kirjoittaja on mies. Naiselta tuollainen kuulostaa paljon periaattelisemmalta.
Se viimeinen sana"Rakkaudella"mun mielestä on tässä tärkeä,koska kuinka vaikea meidän elämä olisi,taas me nouseme jaloille ja alkaame uutta elämävaihetta.Ja me ei nousisi ikinä jos meissä ei olisi rakkautta elämään.Ja elämä koostuu just rakkaudesta....miehiin,naisiin,lapsiin.Tässä palstalla puhuti paha homoista...Mun mielestä kaikki me ollaan ihmisiä ja ihmissuhdeita ei voi tuomitsea.Kuka me oleme tuomitsema rakkaussuhdeita,koska kuka ei tiä teeme me ite aina kaikki oikeasti!Kiitos mielenpidesta!
Tuossa runossa on pari riviä aikaisemmin viittaus rakastamiseen, mutta ymmärrän pyrkimyksesi korostaa asiaa. Minusta rivi vain tuntuu hieman ylimääräiseltä.
Homoja aina haukutaan, tai sitten haukutaan homoksi, niinkuin minuakin tänään jo pari kertaa tällä palstalla. Se on sitä meidän heteromiesten pelkoa oman seksuaalisuutemme ehdottomuudesta.
Siitähän voisi joku lahjakas kirjoittaa runon :).
minullakin vain harmaat.