Olen nyt rv:lla 27, eli musta on hyvää vauhtia tulossa äiti. Mutta kun ei ole miestä mukana, lapsi oli ns. vahinko eikä miestä kiinnosta alkaa mun kanssa vain koska meillä on yhteinen lapsi. Ennen tätä raskautta tein jo kerran abortin tämän miehen lapsesta ja toista kertaa en todellakaan siihen pystynyt, koska kyseessä on ns. suuri rakkauteni. Älkääkä plz paasatko ehkäisystä mitään, tiedän kyllä itsekin miksi tässä ollaan vatsa pystyssä keskellä parhainta biletysikää.. koska ehkäisy unohtui kännissä. Haluaisin kuitenkin tietää, miten muut nuoret äidit on selvinnyt yksinhuoltajana? Mulla ei ole isovanhempia joihin tukeutua, äitini on kuollut ja isän kanssa en ole ollut tekemisissä yli 10 vuoteen. Miehen vanhempia en tahdo "rasittaa", elleivät he itse tahdo olla pojan kanss tekemisissä [olen miehen äidin kanssa melko hyvissä&läheisissä väleissä]. Mitä todennäköisemmin kuitenkin tahtovat, onhan kyseessä sentään heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Mulla on isosisko ja muutamia hyviä ystäviä, joista yksi jopa ammatiltaan lastenhoitaja, ja he ovat kyllä luvanneet auttaa minkä ehtivät. MUTTA en nyt tarkota, että täytyis saada lapsi joka viikonloppu hoitoon jonnekin että pääsee vetämään häppää, en todellakaan, vaan luulen, että lapsen synnyttyä oma aika tulee silloin tällöin erittäin tarpeeseen :). Siskoni olisi maailman paras lapsenvahti-ehdokas, mutta hänellä on itselläänkin pieni lapsi [puolivuotias tyttö ja hänen lisäkseen kaksi muuta alle kouluikäistä..] joten energiaa ei välttämättä riitä hänelläkään. Jos jollain on jotain samantyylistä kokemusta, niin laittakaa vastauksia tänne tai mieluiten suoraan maililla, os. [email protected]
:)
:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulisi, että saat kavereita toisista lapsiperheistä viimeistään sitten kun vauva on maailmassa ja käyt erilaisissa äiti-lapsi-kerhoissa..? Jos pelottaa yksin tulla kotiin sairaalasta ja aloittaa aivan yksin vauvan hoito, kannattaisi kysyä sos.toimista kodinhoitajaa avuksi siihen alkuun, että saat arjen rullaamaan ja ennätät rauhassa tutustua vauvaan.
On olemassa myös mahdollisuus tukiperhetoimintaan, eli esim. Pelastakaa Lapset Ry:n kautta tai pienemillä paikkakunilla sossun kautta on valittu perheitä, jotka ottavat lapsia tai lapsen viikonlopuksi (tai sopimuksen mukaan esim. kesälomille) kotiinsa, ja äiti /vanhemmat saavat hiukan vapaata. Tosin tähän pääsee sossun kautta. Luulisi, että tukiperheen saa ihan "vain" siksi, että äiti jaksaa eikä uuvu, vaikka ei muuta ongelmaa olisikaan.
Perheet saavat pienen korvauksen lapsen hoidosta, sinulle se ei maksa mitään.
Itse voit valita, onko lapsi siellä vaikkapa kerran kahdessa kuukaudessa vaiko joka kuukausi viikonlopun tai vain tarvittaessa..
Olisin itse ollut valmis tukiperhetoimintaan, mutta silloinen mies ei halunnutkaan vaikka jo Pelastakaa Lapset Ry:n tyttönen meillä kävi. Erosimme ja kun omaa elämää kokoaa uudelleen, ei silloin voimavaroja riitä toisten lapsille. No, nyt olisi kaikki kunnossa, mutta tukitoimintaa on riittämiin siinä, kun tämän uuden miehen lapset tulevat joka toinen viikonloppu (on paljon stressaavampaa kuin äkkiseltään luulisi aikaisine aamuherätyksineen tottumattomalle) ja vauva on tulossa... joten vilinää riittää.
ystävää itse lähinnä kaipaisin, mutta kait niitä sitten aikanaan löytyy...
Missähän päin maailmaa asustelet?
Nimittäin itse olen kokenut lastenhoitaja ja olisin valmis auttamaan sinua pientä korvausta vastaan...
Porissa tarkalleen ottaen.
Ei helvetissä. Pyrin olemaan niin hyvä äiti lapselleni kuin suinkin kykenen mut äiti-lapsi-kerhot on viimeisin paikka maan päällä, mihin yhdessä mennään!