Hyvä kysymys, miksi pitäisi todistaa muille, että hyvin menee,jos ei ole totta. Saa valittaa ja aiheesta! Jollain taitaa olla näyttämisen tarvetta.
0Äänestä
kellä menee hyvin +
Ketä ja mitä tuolla nyt tarkoitit, mikä näyttämisen tarve,kerro ??
0Äänestä
kirjoitan,
heikosta olosta tulee kirjoitus,että on elämänsä kunnossa.
0Äänestä
muumiäiti
olen kirjoittanut tänne murheistani,ja olen saanut tukea. Tämä palstahan on nimenomaan,että voi kertoa syöpähoidoistaan,ja sivuvaikutuksista,kenellä mitäkin on.ja varmaan helpottaa keskustella samassa tilassa olevien kanssa. jotkut pääsee helpommalla,ihmettelimme siskojeni kanssa,kun meillä kaikilla oli samat hoidot,ja vanhin siskoni sen kuin porskutti,kävi töissä ja touhusi kaikkea sanoi että välillä vähä huikoi ja otti jotain suolasta niin ohi meni. kun taas minä ja nuorempi siskoni olimme ainakin viikon-toista hoitojen jälkeeen melkein petipotilaita! kyllä me joskus v.siskollemme sanoimme että ihanko oikeesti ei missään tunnu,tuntui uskomattomalta,että pelkkää vettäkö ne häneen tiputti!
0Äänestä
kai se
muumiäiti kirjoitti:
olen kirjoittanut tänne murheistani,ja olen saanut tukea. Tämä palstahan on nimenomaan,että voi kertoa syöpähoidoistaan,ja sivuvaikutuksista,kenellä mitäkin on.ja varmaan helpottaa keskustella samassa tilassa olevien kanssa. jotkut pääsee helpommalla,ihmettelimme siskojeni kanssa,kun meillä kaikilla oli samat hoidot,ja vanhin siskoni sen kuin porskutti,kävi töissä ja touhusi kaikkea sanoi että välillä vähä huikoi ja otti jotain suolasta niin ohi meni. kun taas minä ja nuorempi siskoni olimme ainakin viikon-toista hoitojen jälkeeen melkein petipotilaita! kyllä me joskus v.siskollemme sanoimme että ihanko oikeesti ei missään tunnu,tuntui uskomattomalta,että pelkkää vettäkö ne häneen tiputti!
yksilöllistä on ? Minulla on tullut niin paljon sivuoireita,välillä tuntuu kuin ei jaksaisi.No onneksi ei tämä ikuisuutta kestä.
0Äänestä
muumiäiti
kai se kirjoitti:
yksilöllistä on ? Minulla on tullut niin paljon sivuoireita,välillä tuntuu kuin ei jaksaisi.No onneksi ei tämä ikuisuutta kestä.
tavalla minustakin silloin välillä tuntui! ja varmaan monella muullakin on yhtä vaikeaa, luulen,että jos sinulla koko ajan on noin paha,voisit puhua lääkärillesi,että josko annostusta voisi pienentää? kirjoittele tänne,voimme yrittää tukea sinua, jaksamaan tämän vaikean ajan. kun minun masenus oli pahimmillaan,kirjoittelin tänne,aika sekavia kirjeitä jälkeen päin ajatellen,mutta helpotti. onko sinulla vielä monta hoitoa edessä?
0Äänestä
on jäljellä
muumiäiti kirjoitti:
tavalla minustakin silloin välillä tuntui! ja varmaan monella muullakin on yhtä vaikeaa, luulen,että jos sinulla koko ajan on noin paha,voisit puhua lääkärillesi,että josko annostusta voisi pienentää? kirjoittele tänne,voimme yrittää tukea sinua, jaksamaan tämän vaikean ajan. kun minun masenus oli pahimmillaan,kirjoittelin tänne,aika sekavia kirjeitä jälkeen päin ajatellen,mutta helpotti. onko sinulla vielä monta hoitoa edessä?
4 aionkin sanoa ensiviikolla,että viimisen Taxon katsovat,jos pienennetään annosta ?
0Äänestä
muumiäiti
on jäljellä kirjoitti:
4 aionkin sanoa ensiviikolla,että viimisen Taxon katsovat,jos pienennetään annosta ?
minultakin jossain vaiheessa pienennettiin annostusta,en enää muista oliko se taxo ,ehkä se oli ceff annostus. oli silloin liian huono olo. en enää muista hoitoajoista paljoakaan, onhan jo noin 9kk.viimmeisestä.
0Äänestä
päivää,kun
muumiäiti kirjoitti:
minultakin jossain vaiheessa pienennettiin annostusta,en enää muista oliko se taxo ,ehkä se oli ceff annostus. oli silloin liian huono olo. en enää muista hoitoajoista paljoakaan, onhan jo noin 9kk.viimmeisestä.
hoidot on ohi odotan,kun joulua.Kyllä sen unohtaa haluaakin.
0Äänestä
kevätmielinen
kirjoitan, kirjoitti:
heikosta olosta tulee kirjoitus,että on elämänsä kunnossa.
Kyllä minullakin on kaikenlaisia sivuoireita. Olen vain luonteeltani sellainen, että mieluummin koitan löytää jotain mukavaa tekemistä että unohdan ikävät asiat, kuin jään rypemään itsesäälissä ja voivottelemaan oloani. Fyysisesti jaksan taas hyvin, kaksi viikkoa oli enemmän ja vähemmän mukavaa. Edelleen mahaa polttaa, nenästä tulee verta jne., mutta kyllä näiden juttujen kanssa pärjää.
Me reagoimme niin eri tavoin ja koemme oireet eri tavoin. Minä jaksan uskoa tulevaan. Olen pahoillani jos se masentaa muita. En minä silti syyllistä ketään, jos joku muu ei jaksa ja kokee olonsa toivottomaksi.
Toivon ettei minuakaan syyllistetä sen takia, että uskon siihen että elämä kantaa ja että selviän tästä syövästäni. Positiivinen mieliala auttaa minua itseäni selviämään paremmin hoidoista, ja pitämään huolta itsestäni ja perheestäni.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa sairastaa. Tottakai saa kirjoittaa sivuoireista ja mistä tahansa tuntemuksistaan. Toivon että minäkin saan?
Toivon kaikille voimia, niin fyysisiä kuin psyykkisiä!
0Äänestä
Väsynyt
kevätmielinen kirjoitti:
Kyllä minullakin on kaikenlaisia sivuoireita. Olen vain luonteeltani sellainen, että mieluummin koitan löytää jotain mukavaa tekemistä että unohdan ikävät asiat, kuin jään rypemään itsesäälissä ja voivottelemaan oloani. Fyysisesti jaksan taas hyvin, kaksi viikkoa oli enemmän ja vähemmän mukavaa. Edelleen mahaa polttaa, nenästä tulee verta jne., mutta kyllä näiden juttujen kanssa pärjää.
Me reagoimme niin eri tavoin ja koemme oireet eri tavoin. Minä jaksan uskoa tulevaan. Olen pahoillani jos se masentaa muita. En minä silti syyllistä ketään, jos joku muu ei jaksa ja kokee olonsa toivottomaksi.
Toivon ettei minuakaan syyllistetä sen takia, että uskon siihen että elämä kantaa ja että selviän tästä syövästäni. Positiivinen mieliala auttaa minua itseäni selviämään paremmin hoidoista, ja pitämään huolta itsestäni ja perheestäni.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa sairastaa. Tottakai saa kirjoittaa sivuoireista ja mistä tahansa tuntemuksistaan. Toivon että minäkin saan?
Toivon kaikille voimia, niin fyysisiä kuin psyykkisiä!
Oletko kevätmielinen rehellinen itsellesi? En usko sellaista ihmistä löytyvän,joka aina jaksaa olla positiivinen, et taida edes antaa itsellesi lupaa käsitellä sairastumistasi, kukaan ei kukaan voi olla aina hymy naamalla, ei edes ns. terveet. Mitä todistelet, sitäkö että jaksat kuten ennenkin, ei ole totta!
0Äänestä
kevätmielinen
Väsynyt kirjoitti:
Oletko kevätmielinen rehellinen itsellesi? En usko sellaista ihmistä löytyvän,joka aina jaksaa olla positiivinen, et taida edes antaa itsellesi lupaa käsitellä sairastumistasi, kukaan ei kukaan voi olla aina hymy naamalla, ei edes ns. terveet. Mitä todistelet, sitäkö että jaksat kuten ennenkin, ei ole totta!
Joten miksi tuomitset?
Minä olin todella masentunut diagnoosin aikaan, olin aivan varma etten seuraavaa joulua näe. Minun kohdallani diagnoosin ja leikkauksen jälkeen asiat ovat kääntyneet paremmiksi. Leikkauksen jälkeinen infektiokin oli haavahuuhteluineen pahempaa kuin nämä solunsalpaajat. Selvisin siitä, miksen selviäisi näistä hoidoistakin? Joka päivä olen jaksanut lenkkeillä, koirani toimii motivaattorina ja kuntovalmentaja. Olen liikkunut aina, olen hyväkuntoinen 41-vuotias ihminen. Miksi siis lopettaisin nyt ja jäisin sänkyyn sairastamaan?
Miksi kuvittelet että olisin aina hymy kasvoilla? En vain enää näe syytä käyttää energiaani itkemiseen ja kuoleman tekemiseen. Teen kuolemaa vasta sitten, kun lääkärit kertovat sen olevan ajankohtaista. Minulla on 10-vuotias lapsi, hän antaa voimaa selvitä, ihana mies joka uskoo siihen että selviän. Ystäviä jotka ovat tukeneet koko ajan. Minulla on syytä olla onnellinen.
Jos jaksaisin kuten ennenkin, kävisin töissä. En jaksa käydä nyt töissä, käytän mieluummin toipilaana energiani niiden asioiden tekemiseen jotka tuottavat mielihyvää. Luonnossa liikkumiseen, harrastamiseen, perheeni ja ystävieni kanssa touhuamiseen. Ne ovat asioita jotka tuottavat iloa elämääni. Jos jäisin kotiin neljän seinän sisälle, masentuisin varmasti.
Miksi minä täällä kenellekkään mitään todistelisin? Minun nimimerkkini on kevätmielinen, sinun Väsynyt. Sinä olet varmasti valinnut omasi samalla tavalla tuntemustesi mukaan, kuten minäkin omani. En minä ihmettele yhtään että joku on väsynyt ja masentunut. Minä olen hyväksynyt tilanteeni, hiekka valuu meidän jokaisen tiimalasissa. Jäljellä olevan aikani haluan käyttää hyvin.
Ehkä on parempi, etten käy tällä palstalla enää, jos asenteeni aiheuttaa pahaa mieltä.
Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin, toivottavasti sinäkin löydät vielä jostain elämäniloa!
0Äänestä
Väsynyt ei iloton
kevätmielinen kirjoitti:
Joten miksi tuomitset?
Minä olin todella masentunut diagnoosin aikaan, olin aivan varma etten seuraavaa joulua näe. Minun kohdallani diagnoosin ja leikkauksen jälkeen asiat ovat kääntyneet paremmiksi. Leikkauksen jälkeinen infektiokin oli haavahuuhteluineen pahempaa kuin nämä solunsalpaajat. Selvisin siitä, miksen selviäisi näistä hoidoistakin? Joka päivä olen jaksanut lenkkeillä, koirani toimii motivaattorina ja kuntovalmentaja. Olen liikkunut aina, olen hyväkuntoinen 41-vuotias ihminen. Miksi siis lopettaisin nyt ja jäisin sänkyyn sairastamaan?
Miksi kuvittelet että olisin aina hymy kasvoilla? En vain enää näe syytä käyttää energiaani itkemiseen ja kuoleman tekemiseen. Teen kuolemaa vasta sitten, kun lääkärit kertovat sen olevan ajankohtaista. Minulla on 10-vuotias lapsi, hän antaa voimaa selvitä, ihana mies joka uskoo siihen että selviän. Ystäviä jotka ovat tukeneet koko ajan. Minulla on syytä olla onnellinen.
Jos jaksaisin kuten ennenkin, kävisin töissä. En jaksa käydä nyt töissä, käytän mieluummin toipilaana energiani niiden asioiden tekemiseen jotka tuottavat mielihyvää. Luonnossa liikkumiseen, harrastamiseen, perheeni ja ystävieni kanssa touhuamiseen. Ne ovat asioita jotka tuottavat iloa elämääni. Jos jäisin kotiin neljän seinän sisälle, masentuisin varmasti.
Miksi minä täällä kenellekkään mitään todistelisin? Minun nimimerkkini on kevätmielinen, sinun Väsynyt. Sinä olet varmasti valinnut omasi samalla tavalla tuntemustesi mukaan, kuten minäkin omani. En minä ihmettele yhtään että joku on väsynyt ja masentunut. Minä olen hyväksynyt tilanteeni, hiekka valuu meidän jokaisen tiimalasissa. Jäljellä olevan aikani haluan käyttää hyvin.
Ehkä on parempi, etten käy tällä palstalla enää, jos asenteeni aiheuttaa pahaa mieltä.
Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin, toivottavasti sinäkin löydät vielä jostain elämäniloa!
Itse olen sitä mieltä, että pitää pystyä myöntämään itselleen, että syöpä on vakava sairaus, johon myös voi kuolla. On itsepetosta torjua k.o ajatus ja jatkaa niin kuin ei olisi mitään. Rohkea myöntää heikko ei edes pysty käsittelemään vaan torjuu.
0Äänestä
muumiäiti
kevätmielinen kirjoitti:
Joten miksi tuomitset?
Minä olin todella masentunut diagnoosin aikaan, olin aivan varma etten seuraavaa joulua näe. Minun kohdallani diagnoosin ja leikkauksen jälkeen asiat ovat kääntyneet paremmiksi. Leikkauksen jälkeinen infektiokin oli haavahuuhteluineen pahempaa kuin nämä solunsalpaajat. Selvisin siitä, miksen selviäisi näistä hoidoistakin? Joka päivä olen jaksanut lenkkeillä, koirani toimii motivaattorina ja kuntovalmentaja. Olen liikkunut aina, olen hyväkuntoinen 41-vuotias ihminen. Miksi siis lopettaisin nyt ja jäisin sänkyyn sairastamaan?
Miksi kuvittelet että olisin aina hymy kasvoilla? En vain enää näe syytä käyttää energiaani itkemiseen ja kuoleman tekemiseen. Teen kuolemaa vasta sitten, kun lääkärit kertovat sen olevan ajankohtaista. Minulla on 10-vuotias lapsi, hän antaa voimaa selvitä, ihana mies joka uskoo siihen että selviän. Ystäviä jotka ovat tukeneet koko ajan. Minulla on syytä olla onnellinen.
Jos jaksaisin kuten ennenkin, kävisin töissä. En jaksa käydä nyt töissä, käytän mieluummin toipilaana energiani niiden asioiden tekemiseen jotka tuottavat mielihyvää. Luonnossa liikkumiseen, harrastamiseen, perheeni ja ystävieni kanssa touhuamiseen. Ne ovat asioita jotka tuottavat iloa elämääni. Jos jäisin kotiin neljän seinän sisälle, masentuisin varmasti.
Miksi minä täällä kenellekkään mitään todistelisin? Minun nimimerkkini on kevätmielinen, sinun Väsynyt. Sinä olet varmasti valinnut omasi samalla tavalla tuntemustesi mukaan, kuten minäkin omani. En minä ihmettele yhtään että joku on väsynyt ja masentunut. Minä olen hyväksynyt tilanteeni, hiekka valuu meidän jokaisen tiimalasissa. Jäljellä olevan aikani haluan käyttää hyvin.
Ehkä on parempi, etten käy tällä palstalla enää, jos asenteeni aiheuttaa pahaa mieltä.
Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin, toivottavasti sinäkin löydät vielä jostain elämäniloa!
näitä viestejä vielä,käytin koiraa ulkona ja oli vieläkin lämmintä.Mies sanoi että yöksi on luvattu kylmää,ei ainakaan vielä ollut. Kevätmielinen ja Väsynyt,kirjoitelkaa molemmat tänne! Me kaikki olemme eriluontoisia,minäolen perusluonteeltani myös iloinen ja positiivinen. Tämä syöpäruljanssi vain stressasi minua liikaa,töihin palasin syksyllä ihan riemumielin.Jotain kai sitten vinksahti vaan,kun tammikuussa masennuin. Luotan täysin,että jonain päivänä olen taas oma iloinen itseni,annan ajan kulua. Ja kaikkihan vaikuttaa kaikkeen,luonne,elämäntilanne,ikä,lapsuus,eletty elämä. Toiset pystyy säilyttämään positiivisen asenteen vaikeinakin hetkinä,kaikki eivät siihen pysty. Ja eikös niin ole,että vahvemmat tukevat heikoimpia, ja hoidoista uupunut ei ehkä ihan tarkoita sitä,mitä kirjoittaa. Minä ainakin olen iloinen,että sinä Kevätmielinen jaksat noinkin hyvin,ja olen pahoillani sinun puolestasi Väsynyt,että hoidot ovat sinulle hyvin raskaat.Hyvää yötä kaikille,huomenna on uusi päivä!
0Äänestä
LPolku
muumiäiti kirjoitti:
näitä viestejä vielä,käytin koiraa ulkona ja oli vieläkin lämmintä.Mies sanoi että yöksi on luvattu kylmää,ei ainakaan vielä ollut. Kevätmielinen ja Väsynyt,kirjoitelkaa molemmat tänne! Me kaikki olemme eriluontoisia,minäolen perusluonteeltani myös iloinen ja positiivinen. Tämä syöpäruljanssi vain stressasi minua liikaa,töihin palasin syksyllä ihan riemumielin.Jotain kai sitten vinksahti vaan,kun tammikuussa masennuin. Luotan täysin,että jonain päivänä olen taas oma iloinen itseni,annan ajan kulua. Ja kaikkihan vaikuttaa kaikkeen,luonne,elämäntilanne,ikä,lapsuus,eletty elämä. Toiset pystyy säilyttämään positiivisen asenteen vaikeinakin hetkinä,kaikki eivät siihen pysty. Ja eikös niin ole,että vahvemmat tukevat heikoimpia, ja hoidoista uupunut ei ehkä ihan tarkoita sitä,mitä kirjoittaa. Minä ainakin olen iloinen,että sinä Kevätmielinen jaksat noinkin hyvin,ja olen pahoillani sinun puolestasi Väsynyt,että hoidot ovat sinulle hyvin raskaat.Hyvää yötä kaikille,huomenna on uusi päivä!
...erilainen tautitilanne, yhdellä on levinnyt, toisella ei, yksi sairastaa ekaa kertaa ja joku ties kuinka monetta - kyllä meille on varmaan kaikille tilaa.
Pahimmista fiiliksistä kyllä aikanaan selviää ja tänne niitä saa ja pitääkin purkaa niin paljon kuin sielu sietää. Niitä pitää myös yrittää ymmärtää, vaikkei tässä mitään ammattiauttajia ollakaan. Minä ainakin haluankin lukea nimenomaan myös niitä huonoja tuntemuksia.... siten en tunne olevani niin yksin.
Lähimmäiset ihmettelevät, kuinka jaksan olla niin hilpeä ja otan kevyesti näin pahan sairauden. Minä olen nimenomaan luonteeltani hyvin privaatti, en puhu muille kun tuntuu pahalta. Täällä sen sijaan annan mennä.
0Äänestä
kevätmielinen
Väsynyt ei iloton kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että pitää pystyä myöntämään itselleen, että syöpä on vakava sairaus, johon myös voi kuolla. On itsepetosta torjua k.o ajatus ja jatkaa niin kuin ei olisi mitään. Rohkea myöntää heikko ei edes pysty käsittelemään vaan torjuu.
että tähän voi kuolla. Mutta kuolla voi niin monella muullakin tapaa. Vaikka huomenna auto-onnettomuudessa.
Anteeksi nyt kun en suostu kuolemaan vielä, kun tunnen olevani voimissani ja lääkäritkin ovat antaneet sairauteeni hyvän ennusteen.
Jos syöpäni uusii, se uusii. Mieli ja keho toimivat yhteistyössä. Minä en ainakaan aio ruokkia syöpää kuolemalla henkisesti jo etukäteen.
Hyvää jatkoa teille kaikille! :)
0Äänestä
IhmeSopa
kevätmielinen kirjoitti:
että tähän voi kuolla. Mutta kuolla voi niin monella muullakin tapaa. Vaikka huomenna auto-onnettomuudessa.
Anteeksi nyt kun en suostu kuolemaan vielä, kun tunnen olevani voimissani ja lääkäritkin ovat antaneet sairauteeni hyvän ennusteen.
Jos syöpäni uusii, se uusii. Mieli ja keho toimivat yhteistyössä. Minä en ainakaan aio ruokkia syöpää kuolemalla henkisesti jo etukäteen.
Hyvää jatkoa teille kaikille! :)
Ole vain iloinen oma itsesi. Niin minäkin nautin samalla tavalla kuin sinä tuossa vaiheessa. tiedän että sinulla on ollut välillä vaikeaa ja iloitsen puolestasi,että osaat ajatella positiivisesti ja olet noussut sieltä synkkyydestä. Pidä vaan häntä pystyssa ja huulet hymyssä. Hyviä iloisia kevätpäiviä sinulle :D
0Äänestä
se helpotti oloakin
kirjoittelin tänne palstalle aikalailla, lähes päivittäin kun sairastin ja kävin sytostaatéissa. Oma olo tuntui paremmalta kun tänne kirjoittelin kaikkea lohdullista, lohduttavaa, toiveikasta.
Muutaman kerran oli niin heikko olo, etten parina päivänä tiputuksen jälkeen jaksanut istua tietokoneen ääressä enkä edes lukea muiden viestejä. Sitten taas kun pystyi kipuamaan tuolille ja 'tapaamaan' täällä ihmisiä, vaihtamaan ajatuksia, siitä sai kyllä iloa ja toivoakin. Sitä hetkeksi unohti oman surkean olonsakin, muistan kun olin saanut Neulasta-pistoksen ja se kovasti jomotti jossain rintalastan tienoilla... senkin saattoi ikäänkuin ohittaa mielessään, kiinnitti huomionsa muuhun.
Omien huonojen fiilisten kirjoittelu ei niinkään tullut tavaksi. mahdoinko ikinä mainita että sytot veivät tuntoa jalkapohjista, kurjaa kurjaa. Tukkakin lähti ja kaikki muut karvat. Peruukki hankasi silmää... Pieniä suruja silti, kun kerta henki vielä pihisi ja oli jonkinlaista arkaa toivoa että selviäisi.
Piristystä kaikille ja paljon paljon tsemppiä, ollaan rohkeita ja revitään ilo vaikka mistä!
0Äänestä
muumiäiti
ei ollut nettiä silloin,kun kö´ävin hoidoissa. Luulenpa,että jos olis ollu,olisin saattanut joinakin surkeimpina päivinä kirjoitella että onks kellään muulla paha olla,kun minä en jaksa mittää kun pyörryttää ja etoo,varpaiden kynnet kipeinä ja mikään ei maistu miltään,,mies saa viedä koirankin ulos kun en jaksa ,,nyyh,,, mutta kyllä mä olisin myös positiivisia viestejä laittanu,olihan niitä parempia ja jopa hyviäkin aikoja välillä. Kirjoitelkaa vain tekin,joilla on surkeeta,vertaistukea täältä löytyy varmasti.
0Äänestä
helpottaa,jos
muumiäiti kirjoitti:
ei ollut nettiä silloin,kun kö´ävin hoidoissa. Luulenpa,että jos olis ollu,olisin saattanut joinakin surkeimpina päivinä kirjoitella että onks kellään muulla paha olla,kun minä en jaksa mittää kun pyörryttää ja etoo,varpaiden kynnet kipeinä ja mikään ei maistu miltään,,mies saa viedä koirankin ulos kun en jaksa ,,nyyh,,, mutta kyllä mä olisin myös positiivisia viestejä laittanu,olihan niitä parempia ja jopa hyviäkin aikoja välillä. Kirjoitelkaa vain tekin,joilla on surkeeta,vertaistukea täältä löytyy varmasti.
kysellä miten toisilla on mennyt hoidot,ja voi itsekkin kertoa kuulumisia.Tämä sairaus on sellaista välillä parempia päiviä,välillä huonompia.Kunhan tuolta hoitoputkesta pääsee läpi,ja kaikkihan sieltä tulevat.
0Äänestä
muumiäiti
helpottaa,jos kirjoitti:
kysellä miten toisilla on mennyt hoidot,ja voi itsekkin kertoa kuulumisia.Tämä sairaus on sellaista välillä parempia päiviä,välillä huonompia.Kunhan tuolta hoitoputkesta pääsee läpi,ja kaikkihan sieltä tulevat.
olishan ankea elämä edes jo aian vaan jatkuis sytot vuodesta toiseen,,huh-hu, puhuttiin tässä mun miehen kans, hän muistaa oman sytoaikansa myös huonosti,sanoo että avanne oli niin hankala opetella että ne sytot meni siinä sivussa. minä muistan hänestä että jonakin päivinä makaili sohvalla ja sanoi että etoo kovin,ei muuten pahemmin valittanu muistaakseni. minulla on oikea kirjoitus vimma nykyään,mies jo sanoo että ala kirjailijaksi.hyvää vauhtia olen varmaan masennuksesta toipumassa,aamuisin vain nieleksi itkua,kun herään.
0Äänestä
että alat
muumiäiti kirjoitti:
olishan ankea elämä edes jo aian vaan jatkuis sytot vuodesta toiseen,,huh-hu, puhuttiin tässä mun miehen kans, hän muistaa oman sytoaikansa myös huonosti,sanoo että avanne oli niin hankala opetella että ne sytot meni siinä sivussa. minä muistan hänestä että jonakin päivinä makaili sohvalla ja sanoi että etoo kovin,ei muuten pahemmin valittanu muistaakseni. minulla on oikea kirjoitus vimma nykyään,mies jo sanoo että ala kirjailijaksi.hyvää vauhtia olen varmaan masennuksesta toipumassa,aamuisin vain nieleksi itkua,kun herään.
piristyä,kyllä se masennus vissiin hellittää otettaan
0Äänestä
muumiäiti
että alat kirjoitti:
piristyä,kyllä se masennus vissiin hellittää otettaan
niin,olishan sekin hirveetä jos pahamieli jatkuis vuodesta toiseen,huh-hu siihenkin.. Miten sinä voit? Kerro kuulumisiasi!
0Äänestä
parempi päivä,
muumiäiti kirjoitti:
niin,olishan sekin hirveetä jos pahamieli jatkuis vuodesta toiseen,huh-hu siihenkin.. Miten sinä voit? Kerro kuulumisiasi!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hyvä kysymys, miksi pitäisi todistaa muille, että hyvin menee,jos ei ole totta. Saa valittaa ja aiheesta!
Jollain taitaa olla näyttämisen tarvetta.
Ketä ja mitä tuolla nyt tarkoitit, mikä näyttämisen tarve,kerro ??
heikosta olosta tulee kirjoitus,että on elämänsä kunnossa.
olen kirjoittanut tänne murheistani,ja olen saanut tukea. Tämä palstahan on nimenomaan,että voi kertoa syöpähoidoistaan,ja sivuvaikutuksista,kenellä mitäkin on.ja varmaan helpottaa keskustella samassa tilassa olevien kanssa. jotkut pääsee helpommalla,ihmettelimme siskojeni kanssa,kun meillä kaikilla oli samat hoidot,ja vanhin siskoni sen kuin porskutti,kävi töissä ja touhusi kaikkea sanoi että välillä vähä huikoi ja otti jotain suolasta niin ohi meni. kun taas minä ja nuorempi siskoni olimme ainakin viikon-toista hoitojen jälkeeen melkein petipotilaita! kyllä me joskus v.siskollemme sanoimme että ihanko oikeesti ei missään tunnu,tuntui uskomattomalta,että pelkkää vettäkö ne häneen tiputti!
yksilöllistä on ? Minulla on tullut niin paljon sivuoireita,välillä tuntuu kuin ei jaksaisi.No onneksi ei tämä ikuisuutta kestä.
tavalla minustakin silloin välillä tuntui! ja varmaan monella muullakin on yhtä vaikeaa, luulen,että jos sinulla koko ajan on noin paha,voisit puhua lääkärillesi,että josko annostusta voisi pienentää? kirjoittele tänne,voimme yrittää tukea sinua, jaksamaan tämän vaikean ajan. kun minun masenus oli
pahimmillaan,kirjoittelin tänne,aika sekavia kirjeitä jälkeen päin ajatellen,mutta helpotti. onko sinulla vielä monta hoitoa edessä?
4 aionkin sanoa ensiviikolla,että viimisen Taxon katsovat,jos pienennetään annosta ?
minultakin jossain vaiheessa pienennettiin annostusta,en enää muista oliko se taxo ,ehkä se oli ceff annostus. oli silloin liian huono olo. en enää muista hoitoajoista paljoakaan, onhan jo noin 9kk.viimmeisestä.
hoidot on ohi odotan,kun joulua.Kyllä sen unohtaa haluaakin.
Kyllä minullakin on kaikenlaisia sivuoireita. Olen vain luonteeltani sellainen, että mieluummin koitan löytää jotain mukavaa tekemistä että unohdan ikävät asiat, kuin jään rypemään itsesäälissä ja voivottelemaan oloani. Fyysisesti jaksan taas hyvin, kaksi viikkoa oli enemmän ja vähemmän mukavaa. Edelleen mahaa polttaa, nenästä tulee verta jne., mutta kyllä näiden juttujen kanssa pärjää.
Me reagoimme niin eri tavoin ja koemme oireet eri tavoin. Minä jaksan uskoa tulevaan. Olen pahoillani jos se masentaa muita. En minä silti syyllistä ketään, jos joku muu ei jaksa ja kokee olonsa toivottomaksi.
Toivon ettei minuakaan syyllistetä sen takia, että uskon siihen että elämä kantaa ja että selviän tästä syövästäni. Positiivinen mieliala auttaa minua itseäni selviämään paremmin hoidoista, ja pitämään huolta itsestäni ja perheestäni.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa sairastaa. Tottakai saa kirjoittaa sivuoireista ja mistä tahansa tuntemuksistaan. Toivon että minäkin saan?
Toivon kaikille voimia, niin fyysisiä kuin psyykkisiä!
Oletko kevätmielinen rehellinen itsellesi? En usko sellaista ihmistä löytyvän,joka aina jaksaa olla positiivinen, et taida edes antaa itsellesi lupaa käsitellä sairastumistasi, kukaan ei kukaan voi olla aina hymy naamalla, ei edes ns. terveet.
Mitä todistelet, sitäkö että jaksat kuten ennenkin, ei ole totta!
Joten miksi tuomitset?
Minä olin todella masentunut diagnoosin aikaan, olin aivan varma etten seuraavaa joulua näe. Minun kohdallani diagnoosin ja leikkauksen jälkeen asiat ovat kääntyneet paremmiksi. Leikkauksen jälkeinen infektiokin oli haavahuuhteluineen pahempaa kuin nämä solunsalpaajat. Selvisin siitä, miksen selviäisi näistä hoidoistakin? Joka päivä olen jaksanut lenkkeillä, koirani toimii motivaattorina ja kuntovalmentaja. Olen liikkunut aina, olen hyväkuntoinen 41-vuotias ihminen. Miksi siis lopettaisin nyt ja jäisin sänkyyn sairastamaan?
Miksi kuvittelet että olisin aina hymy kasvoilla? En vain enää näe syytä käyttää energiaani itkemiseen ja kuoleman tekemiseen. Teen kuolemaa vasta sitten, kun lääkärit kertovat sen olevan ajankohtaista. Minulla on 10-vuotias lapsi, hän antaa voimaa selvitä, ihana mies joka uskoo siihen että selviän. Ystäviä jotka ovat tukeneet koko ajan. Minulla on syytä olla onnellinen.
Jos jaksaisin kuten ennenkin, kävisin töissä. En jaksa käydä nyt töissä, käytän mieluummin toipilaana energiani niiden asioiden tekemiseen jotka tuottavat mielihyvää. Luonnossa liikkumiseen, harrastamiseen, perheeni ja ystävieni kanssa touhuamiseen. Ne ovat asioita jotka tuottavat iloa elämääni. Jos jäisin kotiin neljän seinän sisälle, masentuisin varmasti.
Miksi minä täällä kenellekkään mitään todistelisin? Minun nimimerkkini on kevätmielinen, sinun Väsynyt. Sinä olet varmasti valinnut omasi samalla tavalla tuntemustesi mukaan, kuten minäkin omani. En minä ihmettele yhtään että joku on väsynyt ja masentunut. Minä olen hyväksynyt tilanteeni, hiekka valuu meidän jokaisen tiimalasissa. Jäljellä olevan aikani haluan käyttää hyvin.
Ehkä on parempi, etten käy tällä palstalla enää, jos asenteeni aiheuttaa pahaa mieltä.
Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin, toivottavasti sinäkin löydät vielä jostain elämäniloa!
Itse olen sitä mieltä, että pitää pystyä myöntämään itselleen, että syöpä on vakava sairaus, johon myös voi kuolla. On itsepetosta torjua k.o ajatus ja jatkaa niin kuin ei olisi mitään. Rohkea myöntää heikko ei edes pysty käsittelemään vaan torjuu.
näitä viestejä vielä,käytin koiraa ulkona ja oli vieläkin lämmintä.Mies sanoi että yöksi on luvattu kylmää,ei ainakaan vielä ollut. Kevätmielinen ja Väsynyt,kirjoitelkaa molemmat tänne! Me kaikki olemme eriluontoisia,minäolen perusluonteeltani myös iloinen ja positiivinen. Tämä syöpäruljanssi vain stressasi minua liikaa,töihin palasin syksyllä ihan riemumielin.Jotain kai sitten vinksahti vaan,kun tammikuussa masennuin. Luotan täysin,että jonain päivänä olen taas oma iloinen itseni,annan ajan kulua. Ja kaikkihan vaikuttaa kaikkeen,luonne,elämäntilanne,ikä,lapsuus,eletty elämä. Toiset pystyy säilyttämään positiivisen asenteen vaikeinakin hetkinä,kaikki eivät siihen pysty. Ja eikös niin ole,että vahvemmat tukevat heikoimpia, ja hoidoista uupunut ei ehkä ihan tarkoita sitä,mitä kirjoittaa. Minä ainakin olen iloinen,että sinä Kevätmielinen jaksat noinkin hyvin,ja olen pahoillani sinun puolestasi Väsynyt,että hoidot ovat sinulle hyvin raskaat.Hyvää yötä kaikille,huomenna on uusi päivä!
...erilainen tautitilanne, yhdellä on levinnyt, toisella ei, yksi sairastaa ekaa kertaa ja joku ties kuinka monetta - kyllä meille on varmaan kaikille tilaa.
Pahimmista fiiliksistä kyllä aikanaan selviää ja tänne niitä saa ja pitääkin purkaa niin paljon kuin sielu sietää. Niitä pitää myös yrittää ymmärtää, vaikkei tässä mitään ammattiauttajia ollakaan. Minä ainakin haluankin lukea nimenomaan myös niitä huonoja tuntemuksia.... siten en tunne olevani niin yksin.
Lähimmäiset ihmettelevät, kuinka jaksan olla niin hilpeä ja otan kevyesti näin pahan sairauden. Minä olen nimenomaan luonteeltani hyvin privaatti, en puhu muille kun tuntuu pahalta. Täällä sen sijaan annan mennä.
että tähän voi kuolla. Mutta kuolla voi niin monella muullakin tapaa. Vaikka huomenna auto-onnettomuudessa.
Anteeksi nyt kun en suostu kuolemaan vielä, kun tunnen olevani voimissani ja lääkäritkin ovat antaneet sairauteeni hyvän ennusteen.
Jos syöpäni uusii, se uusii. Mieli ja keho toimivat yhteistyössä. Minä en ainakaan aio ruokkia syöpää kuolemalla henkisesti jo etukäteen.
Hyvää jatkoa teille kaikille! :)
Ole vain iloinen oma itsesi. Niin minäkin nautin samalla tavalla kuin sinä tuossa vaiheessa. tiedän että sinulla on ollut välillä vaikeaa ja iloitsen puolestasi,että osaat ajatella positiivisesti ja olet noussut sieltä synkkyydestä. Pidä vaan häntä pystyssa ja huulet hymyssä. Hyviä iloisia kevätpäiviä sinulle :D
kirjoittelin tänne palstalle aikalailla, lähes päivittäin kun sairastin ja kävin sytostaatéissa.
Oma olo tuntui paremmalta kun tänne kirjoittelin kaikkea lohdullista, lohduttavaa, toiveikasta.
Muutaman kerran oli niin heikko olo, etten parina päivänä tiputuksen jälkeen jaksanut istua tietokoneen ääressä enkä edes lukea muiden viestejä. Sitten taas kun pystyi kipuamaan tuolille ja 'tapaamaan' täällä ihmisiä, vaihtamaan ajatuksia, siitä sai kyllä iloa ja toivoakin.
Sitä hetkeksi unohti oman surkean olonsakin, muistan kun olin saanut Neulasta-pistoksen ja se kovasti jomotti jossain rintalastan tienoilla... senkin saattoi ikäänkuin ohittaa mielessään, kiinnitti huomionsa muuhun.
Omien huonojen fiilisten kirjoittelu ei niinkään tullut tavaksi. mahdoinko ikinä mainita että sytot veivät tuntoa jalkapohjista, kurjaa kurjaa. Tukkakin lähti ja kaikki muut karvat. Peruukki hankasi silmää... Pieniä suruja silti, kun kerta henki vielä pihisi ja oli jonkinlaista arkaa toivoa että selviäisi.
Piristystä kaikille ja paljon paljon tsemppiä, ollaan rohkeita ja revitään ilo vaikka mistä!
ei ollut nettiä silloin,kun kö´ävin hoidoissa. Luulenpa,että jos olis ollu,olisin saattanut joinakin surkeimpina päivinä kirjoitella että onks kellään muulla paha olla,kun minä en jaksa mittää kun pyörryttää ja etoo,varpaiden kynnet kipeinä ja mikään ei maistu miltään,,mies saa viedä koirankin ulos kun en jaksa ,,nyyh,,, mutta kyllä mä olisin myös positiivisia viestejä laittanu,olihan niitä parempia ja jopa hyviäkin aikoja välillä. Kirjoitelkaa vain tekin,joilla on surkeeta,vertaistukea täältä löytyy varmasti.
kysellä miten toisilla on mennyt hoidot,ja voi itsekkin kertoa kuulumisia.Tämä sairaus on sellaista välillä parempia päiviä,välillä huonompia.Kunhan tuolta hoitoputkesta pääsee läpi,ja kaikkihan sieltä tulevat.
olishan ankea elämä edes jo aian vaan jatkuis sytot vuodesta toiseen,,huh-hu, puhuttiin tässä mun miehen kans, hän muistaa oman sytoaikansa myös huonosti,sanoo että avanne oli niin hankala opetella että ne sytot meni siinä sivussa. minä muistan hänestä että jonakin päivinä makaili sohvalla ja sanoi että etoo kovin,ei muuten pahemmin valittanu muistaakseni. minulla on oikea kirjoitus vimma nykyään,mies jo sanoo että ala kirjailijaksi.hyvää vauhtia olen varmaan masennuksesta toipumassa,aamuisin vain nieleksi itkua,kun herään.
piristyä,kyllä se masennus vissiin hellittää otettaan
niin,olishan sekin hirveetä jos pahamieli jatkuis vuodesta toiseen,huh-hu siihenkin.. Miten sinä voit? Kerro kuulumisiasi!
vatsakaan ei ole polttanut niin paljoa.