Ei minusta tarvii tykätä
ei, mutta jos tahdot
jotakin,
niin kannattaisi muistaa
- muistaa vain yksi
asia-
yksi pieni asia se
vain on.
Tykkääminen voi loppua minultakin
ja muistaa se
- se pieni menneisyys-
joskus sinuakin kiinnosti
niin-
Ja silloin me tapailtiin
- aina oli aikaa tapailuun-
eikä välimatkat sitä estäneet.
Niin ja me käveltiin
ja minä suostuin sun kanssasi
lenkille
- kun sinä sitä ehdotit.
Joskus vain kannattaisi
miettiä,
kannattaisi ajatella
toistamiseen, mitä
on saavuttanut.
Ettei kultaa nakkaisi
pois.
Ettei jalokivi alkaisi näyttämään
joltakin haaskalta.
Ettei liian myöhään muistaisi
että kaikki oli ihan hyvää.
Ettei vasta sitten muistaisi
kun hän on jo toisen rakkauden löytänyt.
Rakkaus ei ole itsestäänselvyys,
ei kaatopaikkatavaraa se oo ollenkaan.
Siitä pitää pitää kiinni ja nauttia.
Rakkautta ei voi heittää pois.
- Niin arvokasta, hyvää se on.
Kannattaisi vain kaikki vaiheet
muistaa ja rakastaa!
ei, mutta jos tahdot
jotakin,
niin kannattaisi muistaa
- muistaa vain yksi
asia-
yksi pieni asia se
vain on.
Tykkääminen voi loppua minultakin
ja muistaa se
- se pieni menneisyys-
joskus sinuakin kiinnosti
niin-
Ja silloin me tapailtiin
- aina oli aikaa tapailuun-
eikä välimatkat sitä estäneet.
Niin ja me käveltiin
ja minä suostuin sun kanssasi
lenkille
- kun sinä sitä ehdotit.
Joskus vain kannattaisi
miettiä,
kannattaisi ajatella
toistamiseen, mitä
on saavuttanut.
Ettei kultaa nakkaisi
pois.
Ettei jalokivi alkaisi näyttämään
joltakin haaskalta.
Ettei liian myöhään muistaisi
että kaikki oli ihan hyvää.
Ettei vasta sitten muistaisi
kun hän on jo toisen rakkauden löytänyt.
Rakkaus ei ole itsestäänselvyys,
ei kaatopaikkatavaraa se oo ollenkaan.
Siitä pitää pitää kiinni ja nauttia.
Rakkautta ei voi heittää pois.
- Niin arvokasta, hyvää se on.
Kannattaisi vain kaikki vaiheet
muistaa ja rakastaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan kuin ex-vaimo olisi kirjoittanut. Miten usein käykään niin, että ihmisen arvon tajuaa vasta kun hänet menettää?
Tämä on nyt sen laatuista runoilua, jota toivoisin lukevani jostain kirjasta.
Tuossa on sellainen tunnelma ja sanoma, ettei pysty edes etsimään kirjoitusvirheitä lukiessa. Sitä vain tempautuu ajatuksiin mukaan.
Nyt nuo usein kritisoimani viimeiset säkeet kruunasivat koko sanoman.
Katkeran suloinen sinfonia!
Minä haluan
ja toivon niin
ymmärrystä ja sitäkin,
miten suloista on muistaa
rakkautta!
Ja sitäkin muistaa,
että minäkään en ole täydellinen.
Ja muistaa että yritin ainakin ponnistaa
ja tehdä jotakin rakkauden eteen.
En minä halunnut ihan riippakaan olla.
Muistaa minut siitä, että yritin ainakin
vaikken täydelliseksi koskaan tullutkaan.
Tavoittelin kuitenkin
- Ja minuakin ärsytti niin
sinun saamattomuutesi,
minäkin jouduin kärsimään,
mutta olisin halunnut
sinuakin parantaa.
Sinä et kuitenkaan
halunnut, että sua parannetaan.
Halusit olla vaan ja tietää
itse sun asias.
Minua vain sai parantaa.
Mä alan pikkuhiljaa epäillä että sä olet oikeasti mun ex-vaimo.
Pakko koittaa vastausrunoa.
Niin paljon koitin ja halusin
että tietäisit olevasi ihanin.
Näytin mallia muille ja valmiina
olin aina mahtavana mahtajana.
Mutta uskoni kun loppui
niin minkäs teet?
Nyt on kaikki kaverit
pettäneet.
En sua halunnut jättää,
mutta pakkohan se oli.
Mitä voin sanoa?
Sori.
Ei toki sentäs ei,
en mä oo sun eksäs, hei!
Mä koskaan en aviossa ollutkaan oo,
vielä oon sitä satamaa kohti vasta
harhaillen suunnistamassa.
Mutta jos arvata saatat, niin on
naisilla samanlainen tunnelma
rakkauden kanssa. Miten hyvin
he osaavatkaan nyyhytarinaa
sepittää, ainakin
tunteikkaimmat ja jotakin
ehkä miehistä ymmärtävät!
Kumpa hän olisi ajoissa
sulle sellaisen sydätäsärkevän
tarinan kertonut,
sellaisen ettet sä olis voinu
lähteäkään.
Niin ja vielä jos olisi
pyytänyt sinua jotakin kivaa
yhdessä tekemään, vaikkapa
lenkille lähtemään.
Olisiko ero voinut säästyä
yhdellä lenkillä,
ei tietenkään millään nakkilenkillä,
mutta jollakin kävelylenkillä!
Jos sillä tavalla olisitte onnistuneet
väistämään sen huonon asian,
ja säästämään arvokkaan rakkauden.
kyllä enemmän ajatuksella kuin esim tämän: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000025802137
joka taidettiinkin peräti paskaksi arvioida.
Varmaan molemmissa on jokin ajatus, mutta aikaisempasi oli ihan silkkaa tajunnanvirtaa. Sellaiset ihmiset jotka eivät tunne sinua ja elämäntilannettasi, eivät saa ekasta mitään irti. Vähän sama kuin katsoisi eka kertaa elämässään kauniita ja rohkeita.
Sorry vaan mutta mielipiteeni on tämä.
Tämän ketjun alussa oleva runo sen sijaan sykähdytti. Lienee kolahtanut niin tarkkaan omaan elämään, että piti kuivailla silmiä.
jo valmiiksi hapan ja katkera pikalukaistuna.
En tykännyt. Kirjoittajana eittämättä nainen. Jolla on bessewisserin luonnetta ja joka mielellään kätkee pienet ja suuretkin loukkaukset sisäänsä ja niitä käyttelee aseena.
Tällainen äkillinen mielikuva. Anteeksi jos loukkaan.
Juuri tällaista kritiikkiä toivon tälle palstalle.
Lopetetaan pyllyn nuoleskelu ja kerrotaan mitä oikeasti ajattelemme
Tänään on tullut paljon hyviä runoja, mutta myös huonoja. Se pitää kertoa suoraan ja rehellisesti.