Minulle on parin viime vuoden aikana alkanut tulla muistiongelmia (sanoja katoaa, unohtelen tavaroita ja kotityöt saattaa jäädä kesken, jos lähden välillä toiseen huoneeseen) ja kirjoitusvirheitä tulee huomattavasti aiempaa enemmän (huono homma ammatikseen kirjoittavalle). Olen myös huomannut, että vaikka kuulossani ei pitäisi mitään isompaa vikaa ollakaan, taustahäly vaikeuttaa kuulemista ja ymmärtämistä aiempaa enemmän.
Kävin neurologilla, joka totesi että asia on tutkittava ja lupasi kirjoittaa lähetteen, mutta tutkimuksiin pääsyä joutuu luultavasti odottamaan kuukausia. Yllätyksekseni neurologi sanoi, että hänen alustava arvionsa on, että voisi olla keskittymishäiriö. Siis sehän on ADHD (tai ADD)? Olin suoraan sanottuna kuin puulla päähän lyöty. Eihän minulla voi olla keskittymishäiriö vai voiko?
Olen järjestelmällinen, tarkka (suorastaan pikkutarkka), kouluarvosanat olivat aina hyviä, akateeminen tutkintokin tuli suoritettua keskitason arvosanoilla ja nykyään olen yksityisyrittäjä ja saan kyllä firman asiat hoidettua ajallaan. Suurin työhön liittyvä ongelma ovat jatkuvat kirjoitusvirheet ja muu sähläys näppäimistön kanssa, joka on outoa siksi, että olen osannut 10-sormijärjestelmän yläasteelta lähtien.
Toisaalta olin lapsena ujo, arka, syrjäänvetäytyvä ja omissa maailmoissani viihtyvä, aivan poikkeuksellisen rauhallinen. Kouluaikoina koulukiusattu erilaisuuteni vuoksi. En ole koskaan pitänyt huomion keskipisteenä olemisesta, sitä vähemmän, mitä enemmän ihmisiä on ympärillä. Small talk ja muu sellainen sosiaalinen "täytehöpinä" ei oikein suju, kun olen enemmän sitä tyyppiä, että puhutaan asiaa tai ollaan hiljaa. Välillä tulee sellaisia tilanteita, että joku sanoo jotain tyhjänpäiväistä ja alan sitten miettimään, että mitähän tuohonkin nyt pitäisi sanoa ja usein käy niin, että en sano mitään tai vain päästelen sellaisia myötäileviä äännähdyksiä, jotka toinen voi sitten tulkita haluamallaan tavalla.
Ihmissuhteet eivät oikein ole toimineet, vaikka pari pitempää onkin takana. Ensimmäisestä muistan ainakin jatkuvan aamuäreyden eli heräämisestä ensimmäinen tunti oli sellainen, että pelkästään toisen oleminen samassa huoneessa saattoi ärsyttää aivan suunnattomasti. Sain niihin aikoihin myös aivan käsittämättömiä raivokohtauksia, jolloin tavarat lensivät, jos kaikki ei mennyt mieleni mukaan. Mitään selitystä noille en koskaan ole löytänyt, jostain vain tuli yhtäkkiä niin suunnaton ärsytys, ettei sitä kestänyt räjähtämättä. Molemmat suhteet päättyivät periaatteessa siihen, että en loppujen lopuksi jaksanut välittää riittävästi.
Kiinnostavat asiat vievät yleensä mukanaan totaalisesti ja niistä on selvitettävä kaikki ja olen silloin suorastaan hyperaktiivinen, ja sitten toisaalta on aikoja, ettei mikään huvita eikä saa aikaisesti muuta kuin pakollisista hommista kaikkein välttämättömimmät. Tuosta en ole koskaan lääkärille puhunut, koska tämän minun yksityisen "vuoristoratani" kohokohdissa tunnen pystyväni mihin vaan ja olen ottanut nuo saamattomuuden kaudet niistä kohokohdista maksettavana hintana (mitään ei saa ilmaiseksi). Lähinnä olen ajatellut, että lääkäri voisi helposti olla tuputtamassa jotain masennuslääkettä, joka tekisi elämästä tasaisen tylsää, nyt on sentään nuo huippukaudet kompensoimassa muun ajan saamattomuutta.
Kyllähän noista jo tietysti näkee, että ihan normaalin rajoissa ei taideta liikkua, mutta olen kuitenkin pitänyt noita vain luonteenpiirteinä ja ominaisuuksina. Ja täytynee tähän loppuun vielä mainita, että olen siis nainen, ikää vähän vajaa 40.
Kävin neurologilla, joka totesi että asia on tutkittava ja lupasi kirjoittaa lähetteen, mutta tutkimuksiin pääsyä joutuu luultavasti odottamaan kuukausia. Yllätyksekseni neurologi sanoi, että hänen alustava arvionsa on, että voisi olla keskittymishäiriö. Siis sehän on ADHD (tai ADD)? Olin suoraan sanottuna kuin puulla päähän lyöty. Eihän minulla voi olla keskittymishäiriö vai voiko?
Olen järjestelmällinen, tarkka (suorastaan pikkutarkka), kouluarvosanat olivat aina hyviä, akateeminen tutkintokin tuli suoritettua keskitason arvosanoilla ja nykyään olen yksityisyrittäjä ja saan kyllä firman asiat hoidettua ajallaan. Suurin työhön liittyvä ongelma ovat jatkuvat kirjoitusvirheet ja muu sähläys näppäimistön kanssa, joka on outoa siksi, että olen osannut 10-sormijärjestelmän yläasteelta lähtien.
Toisaalta olin lapsena ujo, arka, syrjäänvetäytyvä ja omissa maailmoissani viihtyvä, aivan poikkeuksellisen rauhallinen. Kouluaikoina koulukiusattu erilaisuuteni vuoksi. En ole koskaan pitänyt huomion keskipisteenä olemisesta, sitä vähemmän, mitä enemmän ihmisiä on ympärillä. Small talk ja muu sellainen sosiaalinen "täytehöpinä" ei oikein suju, kun olen enemmän sitä tyyppiä, että puhutaan asiaa tai ollaan hiljaa. Välillä tulee sellaisia tilanteita, että joku sanoo jotain tyhjänpäiväistä ja alan sitten miettimään, että mitähän tuohonkin nyt pitäisi sanoa ja usein käy niin, että en sano mitään tai vain päästelen sellaisia myötäileviä äännähdyksiä, jotka toinen voi sitten tulkita haluamallaan tavalla.
Ihmissuhteet eivät oikein ole toimineet, vaikka pari pitempää onkin takana. Ensimmäisestä muistan ainakin jatkuvan aamuäreyden eli heräämisestä ensimmäinen tunti oli sellainen, että pelkästään toisen oleminen samassa huoneessa saattoi ärsyttää aivan suunnattomasti. Sain niihin aikoihin myös aivan käsittämättömiä raivokohtauksia, jolloin tavarat lensivät, jos kaikki ei mennyt mieleni mukaan. Mitään selitystä noille en koskaan ole löytänyt, jostain vain tuli yhtäkkiä niin suunnaton ärsytys, ettei sitä kestänyt räjähtämättä. Molemmat suhteet päättyivät periaatteessa siihen, että en loppujen lopuksi jaksanut välittää riittävästi.
Kiinnostavat asiat vievät yleensä mukanaan totaalisesti ja niistä on selvitettävä kaikki ja olen silloin suorastaan hyperaktiivinen, ja sitten toisaalta on aikoja, ettei mikään huvita eikä saa aikaisesti muuta kuin pakollisista hommista kaikkein välttämättömimmät. Tuosta en ole koskaan lääkärille puhunut, koska tämän minun yksityisen "vuoristoratani" kohokohdissa tunnen pystyväni mihin vaan ja olen ottanut nuo saamattomuuden kaudet niistä kohokohdista maksettavana hintana (mitään ei saa ilmaiseksi). Lähinnä olen ajatellut, että lääkäri voisi helposti olla tuputtamassa jotain masennuslääkettä, joka tekisi elämästä tasaisen tylsää, nyt on sentään nuo huippukaudet kompensoimassa muun ajan saamattomuutta.
Kyllähän noista jo tietysti näkee, että ihan normaalin rajoissa ei taideta liikkua, mutta olen kuitenkin pitänyt noita vain luonteenpiirteinä ja ominaisuuksina. Ja täytynee tähän loppuun vielä mainita, että olen siis nainen, ikää vähän vajaa 40.
Vastaukset 5
Vanhimmat
laitahan googleen ADHD- aikuiset ja rekisteröidy sinne.
Sieltä löytyy aikuisia ihmisiä, joista osa on diagnosoitu jo nuorena ja osa aikuisena. Joillakin on lisäksi aspergersyndrooma ja itsekullakin ties mitä.
Siellä on paljon ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on suurempi kuin keskimäärin ihmisillä. Toisaalta monilla on vaikeuksia pärjätä "tylsässä" arkielämässä.
Itselläni on vaikeuksia hoitaa normiasioita mutta olen pirun säästäväinen ja olemme aika varakas yrittäjäperhe.
Monet vasta aikuisena pystyy käsittämään tai pohtimaan omaa minuuttaan ja siksi löytää tiensä tähän aiheeseen.
Olet minun kanssani saman ikäinen ja itse olen diagnosoitu 30v. Sekin oli sattumaa kun sukulaislapsella todettiin silloinen MBD. Sitä aihetta tutkin netissä ja löytyi aihe; aikuisiän keskittymishäiriö. Uteliaana sitä tutkimaan ja kuinkas ollakaan, yhtäkkiä olinkin keskustelupalstalla, jossa oli runsaasti kaltaisiani ihmisiä. En ollutkaan ainoa outo ihminen päällä maan.
Tosin olen nykyään sosiaalinen ja nautin siitä. Ennen oli toisin.
ADHD ei mitenkään poissulje kykyä yrittäjyyteen. Toisaalta ADHD tai ADD ovat sellaisia, etteivät yhtäkkiä puhje ennestään täysin terveelle tai ns. normaalille ihmiselle, vaan ne ovat jo lapsuudessa tai tulevat jonkin vamman kautta.
Jos sinulla on vasta nyt yhtäkkiä tullut muistivaikeuksia niin voisi olla kyse stressistä.
Onnea tutkimuksiin ja toivo, että kyse on stressistä, joka poistuu lääkityksellä ja elämänhallinnalla. ADHD ei poistu lääkkeillä mutta ne helpottavat. Tosin ovat kalliita lääkkeitä.
Olisikin stressiä, vaan kun olen kolmisen vuotta sitten hankkiutunut siitä stressistä eroon ja muutenkin saanut elämäni niin hyvään järjestykseen, etten muista koska olisi viimeksi ollut. Asiat on siis paremmin kuin hyvin ja siksi ihmetyttääkin, miksi nyt alkaa pätkiä, miksei aiemmin.
Ellei kyse sitten ole siitä, että koulussa, opiskelemassa ja toisen palveluksessa vietetyn ajan jälkeen tullut rennompi ote tuo esiin oireita, jotka ovat aiemmin pysyneet kurissa, kun olen kynsin ja hampain pyrkinyt pysymään mukana oravanpyörässä.
Täytynee vaan toivoa, että testit tuovat jotain valaistusta asiaan.
ensin mieleen asperger oireistasi ym...mutta limittäin menevät as ja adhd ym...
Minullekin tuli ensimmäisenä asperger mieleen, ja voihan samalla henkilöllä olla sekä as että adhd/add. Ja tosiaan, add-oireet voi ilmeentyä vasta myöhemmälläkin iällä, eikä se välttämättä ihan lapsena tule ilmi. As- ja add-oireet voi myöskin vuorotella, välillä on as-päiviä, välillä add-päiviä. Mutta, se on sitten lääkärin tehtävä määritellä mikä sinulla loppujen lopuksi on :)
AD/HD on vähintään 80% perinnöllistä laatua oleva neuropsykologinen häiriö. Nykytutkimusten mukaan se on lähes pysyvä häiriö, vaikka oireisto usein saattaa lieventyä aikuistuessa. Lisäksi ADHD voidaan todeta vasta aikuisiässä, muttei se tarkoita sitä, että se ilmestyisi vasta silloin. Useinhan vaikea-asteisia tapauksia todetaan jo lapsuudessa.
Toki voi käydä niinkin, että lapsuuden ADHD voi aikuisiässä usein muuttua ADD:ksi, mutta voi olla myöskin toisinkin, että ADD:sta tulee ADHD.
Lisäksi usein on vaikea erottaa AS ADHD:sta, sillä on erittäin paljon yhteisiä oireita. AS ja ADHD useinkin voivat esiintyä yhdessä. Molempaan häiriöön usein kuuluu liitännäisoireita, ne voivat olla mm. masennus, ahdistuneisuus, bipolaarisuus, unihäiriöt ja erilaisia muitakin häiriöitä, myös usein oppimisvaikeuksia. Molemmat häiriöt ovat hyvinkin laajoja, joten jokainen AS- tai ADHD -henkilö on täysin erilainen. Ei ole toista samanlaista.