Itsekäs mies

Moi! Onko itsekkyys normaalia vai ei, en tiedä. Mutta ei kaikki miehet noin toimi.

Sopikaa ihmeessä laskujen maksaminen tasapuolisemmin. Tuntuu että miehesi ei nyt käsitä, että elätte yhdessä yhteisessä taloudessa. Meillä mies maksaa laskut ja minä ruoat (pääasiassa).

Ei mitään vuodatuksesta, siksihän nää palstat on! ;-)

Kyllä miehen pitää osallistua perheen arkeen samalla tavoin kuin sunkin! Meillä yhteiset rahat ja niitä käytetään niin kauan kuin niitä piisaa, laskut eka ja kaapit täyteen ruokaa, mies siitä ihana ettei kuljeskele pitkin kyliä kuin nuoret kollit, auttaa arkiaskareissa ja hoitaa autot, pihan, lapsia ym. ja kantaa ne kauppakassit sisään, joskus toki pitää pyytää mutta silloinkin sillä menossa joku homma. Minkä ikäinen miehesi on? Olisiko aika kasvaa aikuiseksi? Vai onko mahdoton ajatus? Minkälaisen kasvatuksen on saanut kotoaan... Jaksamista sen kans, toivottavasti ottaa järjenkäytön käyttöön.

vaihtamalla paranee kun ei todellakaan kaikki miehet toimi noin. en vaan ymmärrä miksi piti mennä naimisiin sitten tuollaisen kanssa. kannattaisi aina ensin tutustua toiseen ja asua yhdessä, ennenkuin ryntää naimisiin asti.

Ensi tilassa vaihdatte niin että miehen rahat käytetään ensin. Sitten kun olet valittanut kaikesta miehelle niin voitte alkaa maksaa laskuja yhdessä.
Älkää antanko miehille tilaisuutta olla törppö, vaan karsikaa jo seurusteluaikoina turha itsekkyys.

tuollaiseksi muuttui? :-O
Kaipa hän on osoittanut itsekkään luonteensa jo aikaisemmin, oiskohan sun pitäny joko jättää sikseen jo alkumetreillä tai sitten alat nyt pistämään hanttiin ja vaatimaan tasapuolista kohtelua!!!!!!

Meillä vähän samaa, ensin tulevat miehen tarpeet ja sitten vasta minun ja lapsen. Jos MIES on väsynyt, hänen kyllä kuuluu saada nukkua ja sitä rataa, vaikka minä nousen joka aamu kuuden aikaan puuron keittoon...

Ja tuo rahapuoli... Meillä ainakin isäntä ostelee tietokoneroinaa ym. vaikka lapsen sairaalalaskukin on maksamatta. KAIKKI miehen ostokset ovat tarpeellisia, sitten kun hänelle iskee rahapula, valittaa minulle kun olen ostanut esim. lapselle vaatteita kirpparilta, ja tuhlannut rahamme. Jopa terveys-siteet ovat tuhlausta, vaikka olenkin siirtynyt jo ajat sitten halpis merkkeihin!

Kai se tilanne tasoittuisi, jos rahaa olisi enemmän, en tiedä... Tämä ainainen pennin venytys vetää itselläkin kyllä hermon kireälle, mutta kyllä todella miestenkin olisi joskus syytä ajatella muitakin kuin itseään!

Niin, ja ei meilläkään todellakaan tällaista ollut seurusteluaikoina, silloin sain toki lahjoja ja kukkia ja mies tarjosi herrasmiesmäisesti esim. ravintolassa. Mutta kun avioliitto alkoi, niin herra sanoi, että eihän sitä enää tarvitse kosiskella, kun ollaan kerran naimisissa!

sentään!
Miksi olet tuollaisen tolvanan kanssa?
Itse olen elänyt 16 vuotta parisuhteessa ja neljä muksuakin on siunantunut perheeseemme,mutta koskaan minä en kanna kauppakasseja mikäli käydään yhdessä kaupassa,koskaan en tingi omista mielihaluistani koska hänkin saa mäyräkoiransa,mutta se,että jos mieheni kuvittelisi,että minä elättäisin ja maksaisin laskut,niin saattaisi loppua tämän naisen kanssa asuminen lyhyeen.
Tottakai maksan omanosani laskuista,mutta kuinka nykynainen on vielä noin avuton,ettei osaa puoliaan ja oikeuksiaan pitää.
Sano ukollesi,että jollei osta saippuaa tms,niin ei käytä kyllä sinunkaan ostamia,siinähän kahvilla ja makkaralla hinkkaa itteään saubassa seuraavalla kerralla.
huh huh,sanon minä

Meillä on alusta asti mennyt vähän niin kuin päin vastoin. Minä oli yhteen muuttaessamme köyhä opiskelija, ja miehelläni oli vakityö. Hän on siis tottunut siihen ihan alusta asti, että jos ei halua muuttaa ruokatottumuksiaan, on hänen itse kustannettava syömisensä. Ennen yhteen muuttamistamme hän antoi jonkun kerran minulle rahaa, jotta minun ei tarvitse "sentään ruoassa säästää". Nykyisin mies käy yleensä työmatkalla kaupassa ja kantaa kassit kotiin. Hän myös maksaa laskut. Joskus minun pitää loppukuusta antaa hänelle rahaa, jotta hän saa tankattua auton. Ja aika usen silloin kun käydään koko porukalla kaupassa, minä maksan ostokset, koska se on nykyisin niin harvinaista, että minun tililläni on yleensä enemmän rahaa kuin mieheni tilillä, vaikka minä saan vain kotihoidontuen ja lapsilisät.

Silloin kun käydään yhdessä kaupassa, tuodaan kauppakassit autosta sisälle lastenrattailla ja vauva kannetaan, yleensä minä kannan vauvan ja mies tuo kassit.

Kotityöt jaetaan tasapuolisesti sen mukaan, miten on aikaa ja voimia. Mutta nyt minä lähden yksin kaupungille ostamaan itselleni kesävaatteita.

Tuollainen itsekkyys ei oloe normaalia. Meillä ies maksaa lainanlyhennyksen, munä laskut ja ruokaa ostetaan siltä tililtä missä rahaa on. Ja kyllä se on miehen homma kantaa kauppakassit!!
Joku tossa ihmettelikin että millaisen kasvatuksen on miehes saanu, sitä kyllä sopii miettiä. Nyt laitat ukolles kovan komennon ja sovitte menojen puolituksen.

Ihan kuin sympatia olisi kadonnut koko kaverista. Sanoisin, että miehessäsi on sellaista itsekkyyttä josta suurin osa oppii lapsuudessa pois.

Älä enää suostu!

Laske suurinpiirtein kuukausibudjetti ruokakauppaan. Vaadi yhteistä kauppakukkaroa budjetoidulle summalle johon molemmat laittavat yhtä paljon rahaa!

Laita tililtäsi menemään suoraveloituksena kakkostilille esim. 100 euroa kuussa. Näin säästät joka kuukausi itsellesi omiin menoihisi (tai pahan päivän varalle) ja miehelle EI todellakaan tarvitse kertoa jos toimii itse noin!

Maksakaa yhteiset laskut puoliksi (sähkölasku, päivälehti jne.) ja molemmat omanne (harrastuksiin liittyvät, lehtitilaukset jne.).

Pitäkää ehdottomasti erilliset tilit!

Oletteko naimisissa? Onko teillä avioehto? Sanoit että asunto on sinun... Jos ette ole naimisissa ja sellaista suunnittelette, niin vaadi ehtoa suojelemaan omaisuuttasi!

Muista että olet arvokas ihminen ja sinua tulee kunnioittaa. Toiseen huomioon ottaminen on juuri tätä!

Me muutimme yhteen aikoinaan suoraan lapsuuden kodeistamme ja siinä oli vääntämistä kun oma äiti oli pitänyt miestä hyvänä koko hänen siihen astisen ikänsä. Nykyään kuitenkin mies huomioi minua juuri kantamalla kauppakassit, auttamalla kotiaskareissa jne.

Laskut maksetaan vuorotellen ja minä maksan aina kaupassa, kun mies taas hoitaa autoon liittyvät kustannukset. Aina ei varmaankaan mene tasan, mutta suunnilleen kuitenkin. 10 vuotta yhdessä ja koskaan ei ole tarvinnut kummankaan visiteerata toisen kukkarolla.

Molemmat ollaan pienipalkkaisia, mutta säästöönkin vielä jää. molemmilta!

Saattaahan olla että kaikesta ikävästä huolimatta miehesi on vaan hyvin ajattelematon ja epätavallisen itsekäs, mutta että rakkaus sinua kohtaan auttaa häntä muuttamaan tapojaan, kun sinä teet muutoksen helpoksi! Eli teet käytännön järjestelyt!

Ja eikun tsemiä!

Ootko koskaan kokeillut sitä, että jätät kerrankin kauppakassit lojumaan. Iske ne sohvalle tai keskelle keittiön pöytää, ja anna niiden olla siinä niin kauan kunnes mies havahtuu. (Laita vaikka vaivihkaa pilaantuvat jääkaappiin heti.)

Ja sitten kun olette alkukuusta kaupassa, niin et ota lompakkoa mukaan. Hups, pääsi unohtuun...

siis mies maksaa mitä huvittaa ja sinä kaiken muun?

Pitäisikö sopia vaikka ruokakassa tai jos ei niin sitten kumpikin ostaa omat ruuat? Aika kivaa parisuhteessa, mutta tuo vaikuttaa kuitenkin siltä että mies höplättää jatkuvasti.

Meilä on onneksi suhteen alussa ollut rahaa niin vähän, että sen rahoilla oltiin jolla sitä oli. Eipä sitten ole muutettu sitä tyyliä miksikään vaan niin on ollut hyvä jatkaa.

Toisaalta luulenpa että jos rahasta ei päästä sopuun suhteessa ja sen käytöstä niin taitaa tulla paljon muitakin asioita joista voi olla vaikea päästä yhteisynnärrykseen jos toinen ajattelee vain itseään..

Meillä kumpikin on itsekäs joissakin asioissa eli siitä käytetään sanontaa, että olemme sopineet asiat niin ja niin joissakin asioissa. Esim miehen harrastus vaatii paljon tilaa ja se ei ole ollut ihan ilmaista rakentaa ja ylläpiää. Minulla on sen sijaan sitten omat touhuni kuten askartelu, käsityöt, kirjat, ristikot, lehdet jne joiden menoihin hän ei puutu. Kummallakin on siis omat mulle tämä heti nyt juttunsa joista toinen ei piittaa saati ymmärrä yhtään..

Itsekäs tarvitsee puolisokseen kai sellaisen joka alistuu tilanteeseeen tai joka pistää kampoihin ja luo pelisäännöt joilla elämä tyydyttää kumpaakin. Ryhdistäydy ja ota härkää sarvista kun et kerran selvästikkään ole sitä kynnysmattotyyppiä..

Olisi ehkä kannattanut valita paremmin, katsoa hieman pidempään ennenkuin pistää hynttyyt yhteen. On niitä muunlaisiakin miehiä olemassa.