Miksi?
Mikä on suosikkirunosi?
G.A.L.L.U.P.
61527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaarisilta - kenes se olikaan..
Sanottu paljon tiivisti hyvin
Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."
Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"
Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
Aale Tynni: Kaarisilta
Tämänkin hämärän olemme kadottaneet.
Kukaan ei nähnyt meitä käsikkäin tänä iltana,
sinisen yön tulviessa yli maan.
Ikkunastani näin
laskevan auringon juhlat kaukana vuorilla.
Joskus palanen aurinkoa
hehkui kuparilanttina kädessäni.
Minä muistelin sinua, ja tiedät kyllä
murheen joka ahdisti sieluani.
Missä olit silloin?
Keiden luona?
Mitä sanoja lausuit?
Miksi minut äkkiä valtaa tämä rakkaus
kun olen murheellinen ja sinä tunnut vieraalta?
Putosi kirja jota luetaan aina hämärän tullen,
ja kuin piesty koira valahti viitta jalkoihini.
Aina, aina illoin sinä kaikkoat
sinne missä härärä vyöryy ja nielee patsaat.
(Pablo Neruda, suom. Pentti Saaritsa)
Runo ei ole runona maailman paras, mutta siinä on käsinkosketeltava tunnelma. Suru ja kaipaus pomppaavat rivien välistä suoraan sydämeeni ja soivat samaa säveltä sen kanssa. Selittämätön epätoivo jostain, jonka on menettänyt, sillä sitä ei ole koskaan ollutkaan.
Loppu vailla alkua.
Ei, minä en tarvitse puolikasta!
Anna minulle kokonainen maa ja taivas!
Meret ja joet, vuorten harjanteet-
minun! En suostu jakamaan!
Ei, elämä, minua et puolikkaalla helli.
Kaikki kokonaan! Minä jaksan!
En minä halua onnen puolikasta
enkä tahdo myöskään murheen puolikasta!
Haluan puolet vain tyynystä jolla
hellävaroen poskeasi vasten
avuttomana tähtenä putoavana tähtenä
sormus hohtaa kädessäsi...
-Jevgeni Jevtusenko, 1967-
Yksi tärkeimmistä perusteista lienee runoilijan mahdollinen motiivi runojensa tekoon - elämäntyylinsä huomioonottaen - se on kiehtovaa!
Rintintin:
Jos etsit kadonnutta aikaa,
jotain josta jouduit luopumaan,
liian usen huomaat, ei se totta ollutkaan.
Ja joku tuskin tietää mitä etsii,
vailla määränpäätä harhailee.
Monen vuoden jälkeen
ystävälleen kirjoittaa
ne sanat jotka sanomatta jäivät.
Sanat joita ei kai ollutkaan.
Sanat jotka pettävät kun
niitä tarvitaan.
Ja minä olen miettinyt jo kauan
jotain josta sulle kertoisin,
vaikka tuskin muistan enää
osoitettakaan.
Sun villakoirasi nimi oli Rintintin.
Typerä piski joka murisi mulle.
Hölmöksi tunsin minä itsenikin.
Vaikka kaikesta halusin puhua sulle
mä vain häntääni heilutin.
jne ...
kaunein ja puhuttelevin runo jonka tiedän.