Heräsin päivällä ja ihoni
oli unesta ja hiestä raskas.
Peilikuvani kertoi, mitä
vuorokauden aikaa elettiin.
Teekuppi tärisi
kitalaessa kipeä kohta.
Hassulta tuntui,
että tulit mieleeni silloin.
Olet laulu ja kaiku lasinen,
sulkevien kukkien terillä
Olet kohiseva hiljaisuus
ja kuun sumuinen silmä.
Vaan minussa konsaan ei asu
herkkä kultakuoriainen,
nukkuvissa latvustoissa
yökehrääjän kevyt hahmo.
Tiskiaine haisi sitruunalta
uskottelin, pulloon puristettu.
Mietteet viemäriritilällä
puhalsivat kuplia nenistään.
Pöydältä pudonneet
muruset sukkien sisään.
Hassulta tuntui,
että tulit mieleeni silloin.
Olet koivu ja vihreä mekko
väreilee varjoina maassa
Olet lainehtiva viljan liike
poimulehden maljan pisara.
Vaan koskaan en uneenkaan taitu
rantaviivaksi juurillesi
aamutuulen jutteluihin
janoksi ahnaan auringon.
oli unesta ja hiestä raskas.
Peilikuvani kertoi, mitä
vuorokauden aikaa elettiin.
Teekuppi tärisi
kitalaessa kipeä kohta.
Hassulta tuntui,
että tulit mieleeni silloin.
Olet laulu ja kaiku lasinen,
sulkevien kukkien terillä
Olet kohiseva hiljaisuus
ja kuun sumuinen silmä.
Vaan minussa konsaan ei asu
herkkä kultakuoriainen,
nukkuvissa latvustoissa
yökehrääjän kevyt hahmo.
Tiskiaine haisi sitruunalta
uskottelin, pulloon puristettu.
Mietteet viemäriritilällä
puhalsivat kuplia nenistään.
Pöydältä pudonneet
muruset sukkien sisään.
Hassulta tuntui,
että tulit mieleeni silloin.
Olet koivu ja vihreä mekko
väreilee varjoina maassa
Olet lainehtiva viljan liike
poimulehden maljan pisara.
Vaan koskaan en uneenkaan taitu
rantaviivaksi juurillesi
aamutuulen jutteluihin
janoksi ahnaan auringon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juuri mitään -
ne vain ahmii!
jotka sanovat sen, minkä jokainen kirjoittaja tahtoo kuulla, saa vain hymyiltyä leveästi. :D
Kiitos.
Todella hassua,
että nousin mieleesi silloin,
tärisevä teekuppi kädessäsi.
Voi sinua.
Olisinpa ollut luonasi
pyyhkimässä hikeä otsaltasi.
Niin, ja olisitko antanut sen tehdä ?
Tiesitkö
että rakastan sitruunan tuoksua -
en usko.
Et varmaan montaa muutakaan puolta.
Haluaisitko ?
No minäpä kerron, kuuntele hetki.
Haluaisin olla puu,
haluaisin
että olisit oksani
puhtaan valkoisten kukkien täyttämät.
Miksikö.
Siksi
että kun nyt olen niin äärettömän heikko,
haluaisin olla vahva
ihan vain siksi.
Tai vaihtoehtoisesti,
sinä voisit olla virkistävä sade.
- - - - - - - -
Tuommonen synty, ekstempore.
Aika hauska ajatuksen kulku runossasi,
tyypillistä ja taattua Hessua, kiitz.
Minussa on jotain
jonka näen vain runossa
ei ota syntyäkseen
oksaksi, kukaksi runkoosi.
Rakkain.
Liian monta kertaa
olen luovuttanut vahvuuden
minusta sinun tuntea
ja nähnyt vartesi vapisevan.
Rakkain.
Ehkä olenkin kristallipatsas
sinun vitriinissäsi
mutta sirpaleisena, säröillä
katkeraa kauneutta.
Rakkain.
Usko, usko pois, kun kerron
ettet tahdo kohdata
rohkeuttani nyt, et huomenna
se on rumaa voimaa
kun tietää, mitä on heikkous.
________________
Yhtä extempore syntyi tämä minun runovastaukseni sinun runoosi. Kiitos, Rellu, kommentistasi. Lämmitti mieltä kuten aina, kaunis vastausruno etenkin. Ilahduttaa kuulla, että olen onnistunut kehittämään jotain, jota voi kutsua "tyypilliseksi Hessuksi". :)