Vähän kuin jatkona tuohon aiempaan lapsenhankintapohdintaan kysyisin, että miten te epilepsiaäidit olette selvinneet synnytyksestä? Onko ensisijainen aina alatiesynnytys vai harkitaanko keisarinleikkausta? Luulisi, että synnytys on niin raju tilanne, että siinä tulee helposti kohtaus. Eikö se ole vaarallista lapselle? Tuliko teillä synnytyksessä kohtauksia?
Tätä olen miettinyt, vaikka toistaiseksi se tietysti tuntuu aika kaukaiselta asialta, kun ei se raskaus tunnu ikinä alkavan.
Tätä olen miettinyt, vaikka toistaiseksi se tietysti tuntuu aika kaukaiselta asialta, kun ei se raskaus tunnu ikinä alkavan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Edellinen raskaus oli mulle vaikea, epilepsia puhkesi silloin ja sen takia päädyttiin sektioon. Nyt mulla ensi tiistaina laskettu aika ja vauvan pitäisi syntyä alakautta normaalisti. Käsittääkseni epilepsia ei ole este normaalille alatiesynnytykselle. Kai tän sairauden kanssa päädytään ratkaisuihin, jotka ovat turvallisimpia niin äidille kuin vauvalle.
Aluksi piti olla ihan normaali alatiesynnytys, mutta kun ei alkaneet paikat aukeemaan normaaliin tahtiin, niin tehtiin sektio. Ja kieltämättä aloin oleen jo 15 tunnin kuluttua aikas väsynyt.
Synnytys kesti 30 tuntia ja ihan alakautta tuli. Ei tullut kohtauksia tai edes auroja.
Seuraavana aamuna olin jo ihan kuosissa ja seuraavalla viikolla hevosen selässä.
on maailmaan tulleet
kohtauksia,auroja ei ole tullut
toisen kohdalla suunniteltiin
leikkausta mutta sen takia kun
oli perätilassa
normaali alatiesynnytys.
Viimeisen kanssa sain kohtauksen,
kun menin synnytysosastolle ilmoittautumaan, että olen tulossa synnyttämään.
Onneksi oli jo lapsivesi tullut ja
muutenkin kaikki sujui hyvin sillä
toivuin nopeasti kohtauksesta.
Onneksi ei jälkiunta silloin tullut
muuten olisivat keisarinleikkauksen
tehneet.
Jokainen kohtaus altistaa sikiön
hapettomaan tilaan ja näin voi
lapsesta tulla kehitysvammainen,
joten on syytä olla lääkehoito
kunnossa kun aloittaa lapsen hankinnan.
epileptikko äiti haluaisi lääkkeistä
"eroon" ja yrittää riskirajoilla
olla siis lääke määrällisesti
se onkin kakspiippunen juttu
kumpi on pahempi pahe
Miksi kohtaus altistaa sikiön hapettomaan tilaan? Eihän kohtauksen saaja kuitenkaan hengittämättä ole??
Öh, miten niin? Kyllä käsittääkseni ainakin GM-kohtauksessa hengitys salpaantuu siinä jäykistymisvaiheessa ja alkaa kulkea taas kouristeluvaiheessa. Monethan sinertävät naamastaan. Näin ainakin lukee mun sairaskertomuksessa, jossa kuvaillaan sairaalassa saamani kohtauksen tyyppiä.
Auts, ny rupesi hieman pelottaa. Olen tietoinen kyllä, että kohtaukset vaarallisia sikiölle.
Millaisia kohtauksia teillä on / ollut raskaana ollessa. Ovatko kohtaukset olleet erityyppisiä (kenties rajumpia)Minulla tajottomuus-kouristus,välillä pidemmäm (tuntuisia..). Kauhistuttaa jo valmiiksi..pitääkö pelätä koko raskauden (jos tulen)tuleekohan kohtaus..
Olen nähnyt viime aikoina unia lääkkeen vaihtamisesta? Kohtauksia minulle tulee 3-6kk välein. Itse hoidan työkseni kehitysvammaisia,olen siis nähnyt monen moista kehityshäiriöistä. Tämä on suuri pelkoni ja varmasti (joillekkin muillekin).
Ikinä ei tiedä etukäteen miten lääkkeet
vaikuttaa sikiöön, mutta sen tietää
kuinka kohtaukset vaikuttaa.
Onneksi kohdallani ei vaikuttanut
kummatkaan =)
Kaikille ei näin hyvä onni vain
ole matkassa ikävä kyllä.
Jokainen päättä itse, kun lapsia
alkaa suunnitelemaan sillä
riskisynnyttäjiä olemme ja sen
tietää jokainen epileptikko.
joutuu hapettomaan tilaan kun äiti
saa gm kohtauksen.
Ja tämän vuoksi sikiö on ilman happea
ja se aika riittää tekemään tuhoja
sikiön aivoille.
vasta kolmannen raskauden aikana.
Hormoni muutokset on rajuja ym.
niin kyllä se koville ottaa joten
on hyvin yleistä, että kohtaukset
alkaa tulemaan raskauden aikana tai
heti sen jälkeen.
On se niin rankka kokemus.
Pidä huoli ennen raskautta,
että olet pidemmän aikaa ilman
kohtauksia esim. 2v. niin sitten
vasta kannattaa harkita raskautta.
Itse olen myös työskennellyt kehitysvamm.
parissa ja tiedän miten helposti
myös terveet saavat sairaita lapsia.
hetkeä jolloin voisin ajatella, että nyt ei ole tullut kohtauksia pitkään aikaan (kahteen vuoteen). Pistää kyllä miettimään asiaa uudemman kerran. Se tuntuu kauhealta. Mutta minkäs totuudelle voi. Pitää jutella neurologin kanssa.
Tuliko Sauvatar kohtauksia raskauden aikana Oliko sinulla kohtauksettomia aikoja - jolloin uskalsit ajatella lapsen hankkimista?
Olen tiedon haluinen. Ja vastatkaa muutkin. Miten teillä?
gm kohtauksia raskauden aikana 2 ja
viimeisen kanssa enemmän.
Ensimmäisen kanssa oli pitkään ilman
kohtauksia joten siksi uskalsin
suunnitella raskautta ja onneksi
teimme sen silloin nuorina.
Synnytyksen jälkeenkin voin hyvin.
Toisen kanssa oli niin, että odotin
juuri aloittavani e-pillereiden syönnin,
mutta eipä niitä sitten tarvinnut
aloittaakaan.
Synnytyksen jälkeen oli melko hyvä aika.
Viimeinen oli pahin raskaus oli
suunniteltu vaan ei alkanut kun
olisi pitänyt ja näinhän se
oikeastaan kuuluukin mennä =)
Odotin kaksosia ja toinen tuli heti
alussa pois ja tämä sitkeämpi
onneksi jäi =)
Monta vuotta tämän jälkeen ei
hoitotasapainoani ole saatu hyväksi
vaan olen jatkuvasti saanut isoja
kohtauksia kunnes nyt vasta olen
ollut reilu vuoden kohtaukseton.
Epileptikolla ei ole helppoa olla
äiti sillä yöt ovat rikkonaisia ja
niitä päiväuniakaan ei nukutuksi saa,
kun on ne kotityöt jotka pitäisi
myös hoitaa.
Kummasti kaikesta olen selvinnyt
sekopäänä eli lääke pöperöissäni
ja varmasti selviät sinäkin.
Liikaa ei pidä ajatella,
kun kuitenkaan ei tiedä mitä
tuleman pitää.
Rohkeutta peliin ja lapsissa on
elämämme tulevaisuus =)
olisi mulle kuin taivas
ei ole ikinä ollut sellaista
tilannetta.
vaikka kummankin raskauden aikana
ei tullut isoa kohtausta
oli meille hyvä että tehtiin nuorena
lapset
oma tilanne oli paljon parempi
kummankaan raskaus aikana ei neuro
puuttunut lääkkeisiin.
söitte raskauden aikana. Oliko kenelläkään Lamictal-lääkitys päällä? Sauvatar mitä lääkettä söit viimeisen raskauden aikana?
Onko ketään kehoitettu odottamaan kohtaustilaanteen takia? entä onko lääkitystä muutettu jos raskaus ajtuksia mielessä ja päällä oleva lääkitys ei pidä kohtauksia poissa?
Itselläni vaan ni kauhia pelko päällä (niin ku moni on varmaan jo huomannut..) onneksi täällä voi purkaa mieltä ja olette ainuita jotka voivat ymmärtää.
Eilen tuli niin KATKERA olo ku neurologi lähetti naistenklinalle (tammikuussa)juttelemaan terveyden tilanteesta.. mutta itse EI ole asiaan puuttunut! eikös neurologin pitäisi myös sanoa mielipiteensä; kysellä kohtaustilanteesta..jne.
Miehellekin yritin sanoa, että eikös tämä oo vähän outoa?? Kohtausksethan on niitä uhkia sikiölle! Tuli vaan ni typertynyt olo..ei ehkä vielä meille lasta. En tiiä. Onneksi neurologin vaastaanotto loppukuusta.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Sain juuri vappuna plussan, ja syön Topimaxia. Oli se aika yllätys, vaikkakin odotettu sellainen. Nyt pitäisi huomenna soittaa neurologille ja neuvolaan ja kysellä miten edetään. Kyllä välillä miettityttää miten tässä käy, mutta uskon että hyvin. =)
Kun puoli vuotta sitten sain kohtauksen, ei neurologi käskenyt muuttamaan suunnitelmia, vaan etenemään niin kuin oli aiottu.
Älä missään nimessä luovu unelmistasi pelon, tai epävarmuuden vuoksi, kyllä elämä kantaa.
Palsta hylkii mua vielä joten
en voi kirjautua sisään =(
Viimeisen kanssa oli Trileptal ja
Lamictal ym... ja monia muita
kokeiltiin raskauden aikana ja
jatkui raskauden jälkeenkin,
kun ei saatu tätä päätäni kuriin.
Outo neurologi sulla !
Älä pidä kiirettä ellei kohtaustasapaino
ole hyvä. Itse kävin sellaisen
( helvetin ) läpi noiden
lääkekokeilujen takia etten
kenellekkään sitä soisi.
ja onneksi on hieman tyhmän
rohkeakin =)
Ilman lapsia ei ole elämää.
minä sairastuin epilepsiaan aikuisiässä eli silloi odotin kolmatta lasta. kohtaukset oli rajuja joten synnytys käynistettiin aikaisin.
se meni nopeasti ja poika oli tietenkin keskonen.
sitten sain ilta tähden ja eli eri lääkitys kuin ennen ei kohtauksia mutta synnytykses tuli sitten ja mentiin vauhdilla sektioon.mutta onneksi kaikki on hyvin nyt paitsi nyt on ruvennut taas olee kohtauksia ja mulla tulee vain öisin niita. elämä on välillä kauheeta tän sairauden kans.
outoa käytöstä neorologilta,minukin mielestä!
Onnea plussasta (tuli..)! Mitä lääkettä olet syönyt aikaisemmin (jos oot). Millaisia kokemuksia sulla on topimaxista - laihduitko,pistelikö käsiä jne. Itselleni neurologi mietti lääkkeen vaihtoa lamictalista topimaxisiin (sillon ku vajaa vuosi sitten nähtiin).
Siis Sauvatar ja muut, ku soitin neuorolle, et kierukka irtosi - se laitto lähetteen puhelimitse,naistenklinikalle. Eli kasvotusten ei ole nähty.. ehkei "puheaika"riittäny kyselemään kohtustilanteesta. Jos vaikka tämä hiukan lohduttaisi minua.. jos en (ihan vielä hauku neorologiani).
Pitää miettiä lääkkeen vaihtoa. Eikö ollutkin sauvatar ettei sulla lamictal toiminut (muistanko oikein)?
...onnitteluista. Söin aiemmin pari vuotta Deprakinea, mutta vaihdettiin sitten kun se lihotti aivan älyttömästi, eikä loppua lihomiselle tullut, vaikka urheili ja katsoi syömisiään. Nyt tuo Topimax on sopinut suhteellisen hyvin, laihduin tulleet 10 kg:tä takaisin ja siinä paino on pysynyt.
Alussa oli lähinnä jalkapohjien pistelyä, mutta aikaa myöten sekin katosi. Ehkä alussa oli myös "räjähdysherkempi" tai ainakin sen pystyi hyvin laittamaan lääkkeen syyksi =) Ja väsytti muistaakseni, mutta ei se ollut mitään verrattuna tähän väsymykseen. Nyt täytyy nukkua päiväunet töiden jälkeen ja bussissakin pilkin koko kotimatkan. Tuntuu, ettei tätä alkuraskauden väsymystä voi kontrolloida millään muulla kuin nukkumisella.
Rohkeasti kysele vain vaihtoehdoista ja vaadi vastauksia, sitä varten kuitenkin ovat siellä.
tehonnut tai oikeammin sivuvaikutusten
takia ei sopinut ollenkaan.
Toisille se on hyvä lääke joten muista,
että toisille sopii ja toisille ei
ja mä olen niitä joille ei mikään
epi lääke tahdo sopia.
Naistenklikalta saat tietoa epilepsiasta
ja synnytyksestä ja käytä sitä hyödyksesi
kun käyt siellä.
oisin kysynyt miten neurologisi suhtautui topimaxin syöntiin raskauden aikana. Itse vain googlasin (topimax ja raskaus)(jo aikaisemmin kun edes tiennyt että lääkkeesi on topi)niin että lääke lopettettaisiin kun raskaus alkaa.
Millainen epi sulla on? saatko (oletko saanut) tajottumuus-kouristuskohtauksia koskaan?
Milloin sulla on ollut viimeksi kohtaus (millainen sitten onkin)?
Olen utelias, ku itsekkin oo miettiny pienen nyytin suunnittelua..
Voi hyvin Annalotte ja kirjoitellaan!
Jostain syystä sivut eivät ole toimineet koneellani, joten vastaus on hieman jäänyt. Tässä tämä nyt lopultakin =)
Neurologini sanoi, että Topimax on ok eikä halunnut vaihtaa sitä mihinkään toiseen, vaikka kerroin jo aikaa sitten mahdollisista raskaushaaveistani. Käsitykseni on, että sen takia sitä ei suositella, kun se on sen verran uusi lääke ja siitä ei vielä ole mitään "tilastoja/näyttöä" miten vaikuttaa kehittyvään sikiöön (vaikka taitaa jotain olla?). Mutta koitan nyt itse olla positiivinen ja ajatella että kaikki on ok, eli en mieti tietoisesti kokoajan pahinta vaan päämääränä on, että vajaan 9 kk:n päästä syntyy terve lapsi =)
Mulle tulee vain noita kouristuskohtauksia, eli kohtaustyyppini on toonis-klooninen, ja viimeinen kohtaus sattui tulemaan juuri maaliskuun lopussa, tosin se oli täysin omaa syytäni. Pystyn aikalailla onneksi välttämään kohtauksia, kunhan elän vain säännöllistä normaalia elämää.
Jännittävää tämä kyllä on! Sain juuri kuulla, että joudun käymään tiuhaan nyt sitten verikokeissa ja neurolta lähettävät postitse ne ajat....saa nähdä mitä tuleman pitää =)
Voi sinäkin hyvin!
Vaikka en osaakkaan ,mitään sinulle vastata. Enkä tiedä miksi aina löydän itseni lukemasta näitä synnytys, raskaus aiheita, vaikka pahoitan niistä aina vaan mieleni. ( Ehkäpä luulen jonkun tulleen vain ilmoittamaan, meille muille, ettei ole mitään hätää, terve lapsi tuli, vaikka itse äiti kouristelikikin, joka päivä :( )
Oli pakko kirjoittaa sinulle, koska uskon jakavani saman tuskan ja itsellä tekee ainakin tosi pahaa ajatus, ettei, ikinä sais pitää omaa lasta sylissä.
Sulla oli muistaakseni aivoveritulppa ja kai siksi neurologis lähetti sut naisten klinikalle...?( vai pettääkö muisti taas...)
Nyt, kun saa kohtauksia päivittäin. Kyl munkin täytyy sanoa, et toi Sauvattaren 2v kuulostaa ikuisuudelta ja varsinki silloin ku sain tietää, että mun päässä on kasvain ensimmäisiä ajatuksia oli LAPSI! Ja mitä jos mun kasvain on muuttunu kahes vuodes pahan laatuseks, enkä mä kerkee ikinä saada omaa lasta.
...JOs,jos,.jos ja niin tavalliset taaperotki voi liukastua suihkussa, mennä humalassa uimaan ja hukkua, jäädä auton alle ja kaatua pyörällä, jos kyynelet sumentaa liikaa silmiä, eikä tahdo nähdä näyttöä pitänee ajatella realistisesti! Hirmuinen RUTISTUS sulle!!! Ja jos Sauvatarkin luki tän lämmin osanotto halaus sullekkin :( , vaikka se ois kuinka alussa menny kesken kai sitä kuitenki aina välillä miettii...
niin mulla oli tosiaan aivoveritulppa (viikon pidettiin nukutuksessa kaltaisessa tilassa, n.kuukauden olin sairaalassa; olin täysin muiden armoilla. Kävelyäkin piti hieman harjoitella,motoriikka ei pelannu; oli kauhia tunne ku toimintaterapeutti antaa omenan ja kuorimaveitsen käteen - en kyennyt siihen! Sillon viimeistään tajusi,et miten tää on mahdolleista. Puhetta ei tullut heti. Onni oli kohdallani kuntotuidun melko nopeasti - epilepsiä jäi "muistoksi". (jos oon kirjoitellut tätä samaa stooria..suokaa se..ei kaikkea muista)
Nii mulla on niitä muitakin perussairauksia..
Ny oon ollu viimeiset pari viikko (aina ku oon vapaapäivillä töistä tai vapaa-ajalla) itkukurkussa. Helposti itkenkin.. tämä oman lapsen saaminen minutkin saa ajattelemaan kaikennäköistä. Varsinkin olen lueskellut kaiken näköisistä uhkista, mitä raskauden aikana voi kohdallani tulla eteen..
Viime yökin meni itkiessä. Aamulla huono-olo, lähdin koulutukseen siitä huolimatta. Huono olo jatkui ja itku TAAS tuli työkavereiden edessä. Tietty heti kysellään, mikä on.. ei mikään..
Vetosin huonoon oloon ja naistenpäiviin. Kesken lähdin, ku aloin oksentamaan-vatsatauti iski päälle!
Lana81 ymmärrän sinua täydellisesti-minäkin pahoitan mieleni, kun luen näitä.. Eiks oo vähä niinku, et tieto lisää tuskaa..ainaki mun kohdalla. Vaikka on hyvä, että tietoa saa.
Sinulle jotka odotat pienokaista. Älä mieti mitään tällaista, mitä kirjoitan. Positiivinen mieli niin vauvakin voi hyvin.. pieni kateus käy.. olen niin onnellinen puolestasi!
Kirjoitellaa!
en kysellyt lupia raskauden alkamiselle.
Onneksi tilanteeni oli suht hyvä
kuitenkin joka sitten vain paheni
raskauden aikana.
Itse pitää päättää onko valmis
ja mihin riskeihin.
Kukaan ei puolestanne sitä päätä
ja hyvällä onnella pärjäätte
hyvin ja saatte edes sen yhden
suloisen terveen lapsen.
Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus
tuo tullessaan,joten siinä
olet aivan oikeassa.
Tsemppiä teille ja itse luotan
enemmän vanhoihin lääkkeisiin
raskauden aina kuin noihin uusiin
sillä niistä tosiaan ei tiedä
mitä ne tuo mukanaan .
Sauvis, itsehän sen päätöksen tekee loppukädessä.Niinhän se on.
Sinulla on ollut onni mukana olet saanut 3lasta ja vielä terveitä. Hyvää äitienpäivää!
Pahin masennus on tämän asian tienoilta tällä kertaa ohi. Välillä on tosi kova väsymys päällä ja heikko olo (ni sillo tulee mieleen jaksanko raskauden.. mutta toisena päivänä aattelen toisin, että sisulla sitä mennään eteen päin. Ja aurinkokin paistaa risukasastakin (välillä).
En luovu ajatuksesta vielä omasta lapsesta.
Kiitos sauvis kun kirjoittelet rehellisiä viestejä.
mutta ennenkaikkea olla rehellinen.
Kerron sen mitä tiedän ja nämä
kaikki on minun kokomuksiani.
En voi tietää miten teidän käy ja
tietysti toivon pelkkää hyvää
teille =)
Ei kannata masentua ja liikaa pelätä
vaan rohkeasti tarttua tilaisuuteen
sillä huomista ei kukaan tiedä ?
Eläkää, kun olette nuoria ja voimissanne
mutta tyhmiä ei saa olla.
Mitä tulee teidän voimiinne sen
päätätte neurologinne ja miehesi
kanssa.
Haluksia ja voimia paljon ja sitten,
kun on aika haluan kuulla vauva
uutisia =)
En syö koko paskaa enään, hyi vittu, oon kaks kertaa laatannu, viimeks kun otin kolmisatkui 8 ja aloin tärisee vitusti, frendi passas pari rivatrilii niin sain pois, myöhemmin otin viinaa päälle, ja tänään otin kuiviltaan 8 pilsuu ja äsken laattasin vitusti, onneks meikältä on ne nyt loppu, en ikinä enään vedä, hyi stn.....