Kun vertaa tätä nykyopettajakuntaa esim 20 vuotta taaksepäin olleisiin, niin opettajista on tullut sossun kätyreitä ja psykologeja.
1.Jos lapsi ei asetu opettajien vaatimiin normeihin(=kiltti, kuuliainen,tekee läksyt, on hiljaa) lapsella on ADHD tai kotona on ongelmia.
2.Jos lapsi myöhästyy koulusta tai läksyt on tekemättä, lapsella on ADHD tai kotona ongelmia.
3.Jos lapsi on puhelias, oma persoonansa joka ei sovellu opettajien muotteihin, hänellä on ADHD tai kotona ongelmia.
4. Jos lapsi on hiljainen ja muuten sisäänpäin vetäytynyt, hänellä on käytös/psyykkinen häiriö tai kotona ongelmia.
Opettajat ilmoittavat "epäkohdista" terkkarille, soskuun ja ties minne. Kohta vanhemmat ovat pelkäämässä huostaanottoa ja muuta. Onhan näitä tällaisiakin tapauksia ollut.
Miksi lapsi ei saa olla omanlaisensa persoona?
Olin vähän aikaa sitten vanhemman lapseni vanhempainillassa, ja opettaja näytti kaavion, jossa määriteltiin esim. käytösnumeroitten arviointi. Katsoimme sitä toisten vanhempien kanssa silmät pyöreinä, ja sanoinkin opettajalle, että parasta numeroa ei saisi varmasti yksikään opettajakaan, on ne kriteerit sen verran tiukat!Eipä osannut opettajakaan kommentoida asiaa millään tavalla...!
Muistelen omaa kouluaikaani, tuli tehtyä yhtä jos toista mutta KOSKAAN opettaja ei soitellut kotiin.
Ei, vaikka nukahdin joskus yläasteella kesken tunnin (kaikki muu kiinnosti ja yöt meni valvoessa), läksyjä en tehnyt koskaan ja koenumerotkin oli vähän sitä ja tätä. Lintsasin välillä ja väärensin vanhempien nimen poissaolovihkoon. Koskaan ei ollut edes minkäänlaisia keskusteluja opettajan ja vanhempien välillä!Enkä ollut edes oppilas sieltä pahimmasta päästä. Minua vain sattui kiinnostamaan kirjoittaminen, musiikki ja muu touhuaminen.
Jos olisin ollut tämän nykypäivän koululainen, niin vanhemmat olisivat varmasti saaneet jatkuvia puhelinsoittoja opettajalta, istuneet pahimmassa tapauksessa sossun yms. neuvotteluissa,ja kai heitä olisi epäilty jos jonkinsortin alkoholismista ja välinpitämättömyydestä, jota meillä kotona ei tosiaankaan ollut.
Siihen aikaan tunnettiin apukoulu, jonne tosiaankin pistettiin erittäin harva oppilas, mutta näillä olikin sitten tosiaan syy sinne joutumiseen.
Kaikesta huolimatta minustakin kasvoi ihan kunnon kansalainen, menin varhain työelämään enkä ole alkoholisti tai narkkari.Nyt olen itse kolmen lapsen äiti ja ihmettelen tätä nykymaailmaa ja sitä, miksi minkäänlaista erilaista lasta ei hyväksytä koulumaailmassa.
Onko tämä ihan oikein? Olisi kiva jos joku opettaja kommentoisi. Onko teistä oikein, että lapsille aiheutetaan turhia paineita siksi, ettei heidän omaa persoonaallisuuttaan hyväksytä vaan se tulkitaan heti kieroutumaksi kasvatuksessa tai oppimisessa? Lapset kärsivät siitä, että heitä ja heidän vanhempiaan painostetaan, jos joku ei menekään opettajien mieleen. Tuntuu oikeasti, että tänä päivänä ei oteta huomioon sitä, että yksi on hyvä toisessa aineessa, toinen toisessa. Kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa!
Jos lapsi ei menesty koulussa, miksi syytä etsitään heti kotioloista ja vanhemmista?
Miksi koskaan ei kyseenalaisteta sitä, että lapsella on paha olla koulussa ja ongelmat voisivatkin juontua sieltä?
1.Jos lapsi ei asetu opettajien vaatimiin normeihin(=kiltti, kuuliainen,tekee läksyt, on hiljaa) lapsella on ADHD tai kotona on ongelmia.
2.Jos lapsi myöhästyy koulusta tai läksyt on tekemättä, lapsella on ADHD tai kotona ongelmia.
3.Jos lapsi on puhelias, oma persoonansa joka ei sovellu opettajien muotteihin, hänellä on ADHD tai kotona ongelmia.
4. Jos lapsi on hiljainen ja muuten sisäänpäin vetäytynyt, hänellä on käytös/psyykkinen häiriö tai kotona ongelmia.
Opettajat ilmoittavat "epäkohdista" terkkarille, soskuun ja ties minne. Kohta vanhemmat ovat pelkäämässä huostaanottoa ja muuta. Onhan näitä tällaisiakin tapauksia ollut.
Miksi lapsi ei saa olla omanlaisensa persoona?
Olin vähän aikaa sitten vanhemman lapseni vanhempainillassa, ja opettaja näytti kaavion, jossa määriteltiin esim. käytösnumeroitten arviointi. Katsoimme sitä toisten vanhempien kanssa silmät pyöreinä, ja sanoinkin opettajalle, että parasta numeroa ei saisi varmasti yksikään opettajakaan, on ne kriteerit sen verran tiukat!Eipä osannut opettajakaan kommentoida asiaa millään tavalla...!
Muistelen omaa kouluaikaani, tuli tehtyä yhtä jos toista mutta KOSKAAN opettaja ei soitellut kotiin.
Ei, vaikka nukahdin joskus yläasteella kesken tunnin (kaikki muu kiinnosti ja yöt meni valvoessa), läksyjä en tehnyt koskaan ja koenumerotkin oli vähän sitä ja tätä. Lintsasin välillä ja väärensin vanhempien nimen poissaolovihkoon. Koskaan ei ollut edes minkäänlaisia keskusteluja opettajan ja vanhempien välillä!Enkä ollut edes oppilas sieltä pahimmasta päästä. Minua vain sattui kiinnostamaan kirjoittaminen, musiikki ja muu touhuaminen.
Jos olisin ollut tämän nykypäivän koululainen, niin vanhemmat olisivat varmasti saaneet jatkuvia puhelinsoittoja opettajalta, istuneet pahimmassa tapauksessa sossun yms. neuvotteluissa,ja kai heitä olisi epäilty jos jonkinsortin alkoholismista ja välinpitämättömyydestä, jota meillä kotona ei tosiaankaan ollut.
Siihen aikaan tunnettiin apukoulu, jonne tosiaankin pistettiin erittäin harva oppilas, mutta näillä olikin sitten tosiaan syy sinne joutumiseen.
Kaikesta huolimatta minustakin kasvoi ihan kunnon kansalainen, menin varhain työelämään enkä ole alkoholisti tai narkkari.Nyt olen itse kolmen lapsen äiti ja ihmettelen tätä nykymaailmaa ja sitä, miksi minkäänlaista erilaista lasta ei hyväksytä koulumaailmassa.
Onko tämä ihan oikein? Olisi kiva jos joku opettaja kommentoisi. Onko teistä oikein, että lapsille aiheutetaan turhia paineita siksi, ettei heidän omaa persoonaallisuuttaan hyväksytä vaan se tulkitaan heti kieroutumaksi kasvatuksessa tai oppimisessa? Lapset kärsivät siitä, että heitä ja heidän vanhempiaan painostetaan, jos joku ei menekään opettajien mieleen. Tuntuu oikeasti, että tänä päivänä ei oteta huomioon sitä, että yksi on hyvä toisessa aineessa, toinen toisessa. Kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa!
Jos lapsi ei menesty koulussa, miksi syytä etsitään heti kotioloista ja vanhemmista?
Miksi koskaan ei kyseenalaisteta sitä, että lapsella on paha olla koulussa ja ongelmat voisivatkin juontua sieltä?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Olen sanaton. Tulisitte kouluun arvon rouva, elämään tämän ajan lasten ja nuorten kanssa muutaman kuukauden, niin uskoisinpa vuodatuksenne muuttuvan. Enempää en pysty, enkä jaksa, enkä suoraan sanottuna viitsi tällaiseen vastata.
Koulun ja opettajienhan vika se on, kun se kultamussukka ei selviä, viihdy eikä menesty nykykoulussa. Aina koulun vika. Tervetuloa tutustumaan koulun arkeen, nimenomaan arkeen!
johon kalikka kalahtaa. Ymmärrän toki sen, että nykynuoriso on hieman toista mitä se minun aikanani oli, mutta sinäpä et nyt opettaja hyvä, ymmärtänyt pointtiani. Oli niitä ongelmaoppilaita minunkin aikanani, mutta sitäpä nyt en ajanutkaan takaa kirjoituksessani, vaan sitä, että miksi opettajat tänä päivänä yrittävät diagnosoida oppilaita ties mihin sairauteen, vain ja ainoastaan siksi, ETTEIVÄT TULE HEIDÄN KANSSAAN TOIMEEN?
Ovatko oppilaat tänä päivänä opettajille vain kohteita, joiden avulla he pönkittävät omaa osaamistaan ja tietotaitoaan, ja jos joku poikkeaa niin hänellä on heti joku häiriö tai sosiaalinen ongelma taustalla? Jos opettaja ei saa oppilaan kautta itselleen sulkaa hattuun ammattitaidostaan, niin tällainen oppilas on heti "viallista ainesta"?
Kerronpa sinulle konkreettisen esimerkin.
Oma poikani on syntymästään saakka ollut ns. akut virtaa täynnä. On hyvin sosiaalinen, kohtelias, ajattelevainen, herkkä. Toisaalta taas ei jaksa keskittyä sellaiseen mikä ei häntä kiinnosta, ja tämä ilmenee, ikävä kyllä koulussa.
Jo ekaluokalla opettaja vei häneltä innostuksen kouluun. Opettaja oli tietoinen, että poika on hyvin puhelias ja touhua täynnä-jo eka lukukaudella reissuvihko jos toinenkin täyttyi kotiin ilmoituksista, ties mitä oli sanonut ja tehnyt. Tiesin ja ymmärsin. Kumpaakin. Reissuvihko oli täynnä ilmoituksia siitä, että taas oli painittu välitunnilla, penalia oli kolisteltu...jne. Opettaja mm. kielsi metalliset penalit, rannekellot, kaulakorut, avainnauhat, koska niiden räplääminen tunnilla (!) häiritsee opetusta. Ja tämä ei koskenut ainoastaan omaa poikaani vaan KAIKKIA luokan oppilaita. Hermoheikko opettaja joka ei osannut keskittyä opettamiseen vaan muihin häiriötekijöihin? ADHD kenties?
Opettaja vaati tutkimuksiin, jos vaikka löytyisi joku neurologinen tms. syy käytökseen.
Käytiin kaikki mahdolliset kokeet ja testit läpi. Tuloksena lievä tarkkavaisuushäiriö, mutta tiedollisesti 9-10 vuotiaan tasolla (7-vuotiaana)
Voi mikä pettymys opettajalle!
Siitä alkoi kouluhelvetti, jota on kestänyt jo 8 vuotta. Katsos, kun leiman saa kerran, niin se on ja pysyy. Nykyinen opettaja valittaa, kun poika ei jaksa keskittyä tunneilla (juu, tiedetään jo), eikä lue kokeisiin eikä tee läksyjä. Kokeista vetelee kuitenkin arvosanojen 7-10 välillä. Huonoko koulussa? Ei minusta. Mutta jatkuva syyttely ja painostaminen näkyy pojassa, on mm. suuttunut opettajalle siitä, kun tämä on kysellyt usein onko kotona jotain häikkää! Ja ei ole, voin vaikka vannoa sen, näin sanonut myös poika.
Minulle soittelut koen turhaksi.Olen sanonutkin opettajalle, että en näe muuta keinoa muuttaa tilannetta, kuin vaihtamalla pojalle toisen pään.
Opettaja on sitä mieltä , että pojalla on ADHD. Olen selvittänyt hänelle, että tutkimuksissa ei sellaista ole likimainkaan ilmennyt, ja että jospa pysyteltäisiin jokainen omissa ammateissamme,ainoastaan lääkärien tehtävä on diagnosoida sairauksia. Kehtasipa vielä ehdottaa lääkitystä jolla selvitä koulupäivän yli! Siinä vaiheessa jo suutuin, ja sanoin, että en ala syöttämään pojalle mieltä turruttavia lääkkeitä siksi, että opettaja pärjäisi hänen kanssaan!
Kotona poika on rauhallinen ja kiltti. Jaksaa keskittyä siihen mitä tekee. On kohta 15, eikä kiinnosta juomiset eikä tupakoinnit, päinvastoin on ylpeä siitä ettei käytä.
Mitä teillä opettajilla olikaan, ennenkuin tämä kuuluisa ADHD tuli "markkinoille"? Nykyään joka toisella lapsella taitaa nimittäin olla se!
äiti, joka on saanut vihan opettajia kohtaan jo omina kouluaikoinaan! Ette ole opettajan kanssa yhdessä saaneet autettua lastanne? Siis sinähän et näytä edes uskovan, että lapsessasi on mitään "vikaa". En usko että opettajat turhaan soittelevat koulusta, ei ainakaan huvikseen kun on varmasti mukavampaakin tekemistä! Numerot eivät kerro muuta kuin oppiaineessa menestymisen. 7 voi olla jollekin huono, jos olisi kykyjä parempaan. Ja ei open on ajateltava myös muiden työrauhaa, ei vain omaansa. Luokassa voi olla muitakin, joilla on tarkkaavaisuuden ongelmia, ja kaikki ylimääräinen hälinä vaikeuttaa keskittymistä. Ja opettajako on syyllinen? Myös sinä itse jos pojan lapsen kuullen haukut opettajaa ja koulua. Yhteistyöllä ja asiallisella keskustelulla päästään aina parempiin tuloksiin kuin toista osapuolta syyllistämällä. Ja tiedätkö, että lapset saattavat olla kotona aivan erilaisia lapsia kuin koulussa.
ja se on tässä:
"Toisaalta taas ei jaksa keskittyä sellaiseen mikä ei häntä kiinnosta, ja tämä ilmenee, ikävä kyllä koulussa."
Tämä selittää hyvin paljon! Kuinka paljon vaikuttaakaan kodin asenne, ihan todella. Kun asenteet äidillä ovat luetun kaltaiset, en ihmettele ettei lasta koulu kiinnosta.
Omia lapsiani en koskaan jaksanut enää kotona opettaa tai läksyjä kysellä. Ei tullut koulustakaan huonoja viestejä. Nyt jo aikuisia kun ovat, olen jutellut noista ajoista. Oli minulle yllättävä kuulla heidän selityksensä:
"Kun äitikin teki illat läksyjä pöydän ääressä, niin ajattelimme, että niin kuuluu tehdä."
Ratkaisevaa on siis esimerkin voima. Siellä he pakersivat omiaan samaan aikaan omassa huoneessa.
Ja turha ihmetellä, etteivät lapset lue kirjoja jos oma hylly ammottaa tyhjyyttään tai eivät näe vanhempiaan koskaan kirjaa lukemassa. Näin se vaan menee!
annoit aika ykskantaisen mielipiteen siitä, ettei meillä lueta kirjoja tai kannusteta lasta koulunkäyntiin. Eli siis taas jälleen kerran syy kaadetaan kotioloihin, yllätys yllätys! Erehdyt pahasti. Asiasta on puhuttu usein ja hartaasti, ja nimenomaan vaadin, että koulussa käydään ja opiskellaan, mutta minkäs teet jos toive ei toteudukaan? Ei siihen pelkkä vaatiminen riitä. Kuittaanko kaiken sanomalla, että joo, sulla on kuule rakas poikani ADHD?
Meillä luetaan kotona paljonkin, niin minä itse kuin myös lapset, jopa poikani. Koulussa on nimenomaan tullut positiivista palautetta (edes!) siitä, että jaksaa keskittyä lukemiseen oikein hyvin, varsinkin jos kirja on sellainen joka häntä kiinnostaa.
Tuohon tarttumaasi lauseeseen kommentoin sen verran, että et tainnut sinäkään ymmärtää mitä sillä tarkoitin. Tarkoitin siis sitä, että jos poikaa ei kiinnosta joku asia, hän ei jaksa siihen keskittyäkään, mutta: ei se hänestä tee vielä ADHD-lasta, niinkuin opettajilla tuntuu olevan yleinen diagnoosi kyseisille tapauksille. Enkä kirjoittamallani tarkoittanut sitä, että antaisin siunaukseni pojalle päätä silitellen, että "ei sinun kultapieni tarvitse opiskella tuota ja tuota jos ei kiinnosta". Opettajankin kannattaa opetella sisälukutaito.
Näistä teidän kansankynttilöiden kommenteista kyllä huomaa selvästi, kuinka syvälle juurtuneet mielipiteet teillä on, tukee kovasti sitä mitä ensimmäisellä viestilläni halusinkin tuoda julki.
että teillä ei lueta. Oli yleinen kommentti. Nykyään luetaan paljon vähemmän kunnon kirjallisuutta kuin ennen. Tarkoitan sellaisia kirjoja, jotka auttavat syvällisempään ymmärtämiseen esim. syy ja seuraussuhteista. Kuin myös harjoituttavat luetun ymmärtämistä myös ja kehittävt tunne-elämää.
Hyvä kun teillä luetaan. Voi vielä kiinnittää huomiota siihen mitä luetaan, joskus myös sellaista mikä ei ensi näkemältä kiinnostaisi :)
On minulla syvällekin juurtuneita mielipiteitä, mutta aivan toisenlaisia kuin sinä kuvittelet tai sanomakseni laitat. Ystävyydellä ja yhteistyöllä pärjää kaikkialla parhaiten.
ps. toisessa kommentisani nimenomaan sanoin, että en diagnosoi ketään. Siihen on omat pätevät asaintuntijat. En kutsu itseäni kansankynttiläksi, ei kukaan muukaan enää tunnu sitä käyttävän. Ihan opettaja vaan jos tituleerata halutaan. Mieluummin olen ihminen, äiti, isoäiti jne. :)
kyllä ap:n kirjoituksessa on totuutta, eikä tässä nyt yleistetä. Samanlaisia työtätekeviä ihmisiä on opettajatkin, kyllä heidänkin joukkoonsa mahtuu jos jonkinlaisia "ammattilaisia".Tuo sinun kirjoituksesi on peräti kummallinen.
Sinun mielestäsi ap ei yleistä? Mikä tuossa ap:n tekstissä on mielestäsi totta? Sehän alkaa jo että "Nykyopettajat ovat...". JOs tuo ei ole yleistämistä, niin mikä sitten!
Minua potuttaa tuollaiset vastuunpakoiliavanhemmat, jotka eivät näe mitään vikaa omassa kasvatustyylissään, vaan sysäävät heti vastuun koululle. En ole koskaan tavannut opettajaa, joka lätkäisee ADHD-diagnoosin sen takia, että lapsi myöhästelee. Ja kyllä, kotitaustassa on todellakin jotakin mätää, jos ei pidetä edes siitä huoli, että lapsi ehtii ajoissa kouluun! Yhteen myöhästymiseen ei kukaan varmaankaan puutu, mutta jos sitä sattuu vähän useammin, kuuluu open todellakin puuttua asiaan! Ja mistä niitä syyllisiä pitäisi etsiä, ellei kotoa?
kun et tiedä asiaa tarkemmin.Jokaisella on oma mielipide miksi vaan sinä saat tuoda sen julki.Varmaankaan et ole tavannut kaikkia opettajia joten anna olla. Vastuunpakoilijavanhemmat, hauska sana miksi nimittäisit itseäsi?
Oliko tämä ketju siis sellainen, että vain opettajia saa arvostella, mutta vanhempia ei ollenkaan? Joka leikin alkaa se leikin kestäköön...
Minä kun olen kuvitellut, että jos on vahva mielipiteissään ja ne pohjautuvat faktatietoon, ei tarvitse pelätä vastapuolen kommentteja. Toisaalta, jos ne eivät kestä argumentointia, ovat ne aika heppoisia...
Itse en ole vastuunpakoilija, vaan vastuullinen vanhempi, joka ottaa vastuun myös lastensa koulukäyttäytymisestä, huolehtii myös siitä, että koulutehtävät tehdään hyvin, on kasvattanutlapsensa niin antavat toisille työrauhan, kunnioittavat toisia oppilaita ja menevät ajoissa kouluun.
kyllä meillä on tyttären (10v) kohdalla opettaja ollut jo täpinöissään ja ehdottanut, kyllä aivan oikein tutkimuksiin menoa jatkuvan myöhästelyn takia. Teemme molemmat vaimon kanssa aamuvuoroa, eli lähdemme molemmat jo viimeistään kello 7 aamulla töihin, tytön kouluunlähtö on siis täysin herätyskellon sekä vaimoni tai minun puhelinvarmistuksen varassa. Tyttö on aina ollut hieman hitaasti käynnistyvä, ja aamullakin sitten ilmeisesti lähtee aina sen verran myöhään että myöhästyy muutaman minuutin, ei tietysti joka aamu kuitenkaan. Ollaan käyty jo juttelemassa koulupsykologinkin kanssa. Täytyisikö meistä jomman kumman jäädä kotiin pois töistä varmistamaan että tyttö lähtee ajoissa?
Ja on se kummallista, erään äidin kanssa olemme puhuneet asiasta, hänen tytöllään on sama homma, mutta tytön opettaja taas on joka aamu myöhässä sen verran, että tyttö ehtii ennen opea vaikka itse myöhästyykin. Tästä ei siis ole tehty ongelmaa!Reiluako?
Eikä meillä ole kotioloissa vikaa, emme kumpikaan käytä alkoholia ja tytöstä huolehditaan niinkuin pitääkin ja asiat on kunnossa. Ainoa haittapuoli on siis se, että pakoilemme vastuuta kasvatuksesta ja käymme molemmat töissä, niinkö? Mene itseesi ja MIETIPÄ SINÄKIN välillä!
ettet ole äiti ollenkaan ja jos olet niin haluaisit olla juuri noita asioita joilla kehut itseäsi.Mielenkiintoista, sinulla on siis faktatietoa asiasta josta ap kirjoittaa.Kasvatatko lapsesi, jos niitä on, faktatietoon perustuvalla menetelmällä.Kerrotko kaikille mistä tiedot otat, täällä voi olla joku kiinnostunut.
taaksepäin n.20v, ei mielestäni silloin paasattu mistään ADHD:stä oli vaan vähän vilkkaampia lapsia.Ehkäpä nykyään ollaan ollaan kärkkääpiä tekemään mitä ihmeellisempiä "diagnooseja" jotta saadaan syy lapsen käyttäytymiselle.Todelliset kehityshäiriöt ovat asia erikseen.Meillä tytär 13v on aamuisin hitaasti käynnistyvä mutta niin on isänsäkin,taitaa olla myöhäistä viedä tutkimuksiin.Lasten kustannuksella hankitaan koulupsykologeille töitä, kohta on outo ja vastuuton perhe jos lapsella ei ole minkäänlaisia "ongelmia".
tässä ajassa. Koulupsykologeja tarvittaisiin paljon enemmän. Hakijoita ei tahdo olla. Mitä iloa on syyn etsimisestä. Olennaista on miten tästä eteenpäin että koulutyö sujuu edes jollain lailla suurissa ryhmissä. En oikein ymmärrä miten kaukana nykytodellisuudesta monien käsitys kouluelämästä on.
kaukana kuin sekin käsitys,että vanhemmat vastuuttomuuttaan eivät huolehtisi lastaan ajoissa kouluun jne, kun he käyvät esim.töissä,kuten eräs isä tuossa edellä kertoi.
Samassa veneessä ollaan. Ymmärrän vanhempien vaativan työelämän kyllä. Ei meidän täällä kannattaisi kinata vaan pohtia miten kaikki voisivat toimia lasten parhaaksi. Tiukoille vedetään nyky-yhteiskunnassa kaikki: lapset, vanhemmat, työntekijät...Olisi muutoksen aika :)
Mietipä nyt. Kuka on vastuussa siitä, että lapsesi ehtii ajoissa kouluun? Opettajako? Ei vaan sinä vanhempana. Jos, et tätä suostu myöntämään, silloin pakoilet vastuutasi vanhempana ja etsit syitä sieltä, mistä ne eivät todellakaan löydy! Teidän tehtävänne vanhempina on keksiä ne keinot, joilla tyttärenne ehtii ajoissa kouluun. Ei teidän lapsenne todellakaan ole ainoa "aamulla hitaasti lämpiävä", mutta oletko koskaan pohtinut, miksi suurin osa lapsista kuitenkin on ajoissa koulussa joka aamu?
Se on yksi lysti, mitä naapuriluokassa tapahtuu ja mihin aikaan naapuriluokan opettaja tulee luokkaan oman lapsesi kannalta. Vai haluatko opettaa lapsellesi, että kouluun ei tarvitse ehtiä ajoissa? Entäpä myöhemmin työelämässä? Saako silloinkin myöhästyä? Kyllä tuon ikäisten lasten kuuluu jo osata kello sen verran, että tietävät milloin pitää lähteä kouluun. Joudun itsekin lähtemään töihin ennen kuin omat lapset lähtevät kouluun. Kertaakaan eivät ole myöhästyneet, koska pidän huolen siitä, että he menevät ajoissa nukkumaan ja myös heräävät ajoissa ja lähtevät sovittuna aikana kouluun.
Uskotko ihan oikeasti, että pelkkä myöhästely on syynä siihen, että ope on ehdottanut tutkimuksiin menoa? Minä en. Ehkä sinunkin kannattaisi jutella vielä open kanssa, jos olet kiinnostunut kuulemaan totuuden. Toisaalta moni vanhempi ei halua kuulla totuutta lapsestaan, vaan tukeutuu tällaisiin pieniin yksityiskohtiin, jotta saisi näyttämään opettajan jotenkin epäammattimaiselta. Surullista lasten kannalta!
Tässä muutama lainaus ap:n tekstistä. Onko mielestäsi asiallista, faktaa, rakentavaa, opettajan työtä arvostavaa, ei yleistävää mielipiteen ilmaisemista?
..."Opettajista on tullut sossun kätyreitä ja psykologeja"...
1."Jos lapsi ei asetu opettajien vaatimiin normeihin(=kiltti, kuuliainen,tekee läksyt, on hiljaa) lapsella on ADHD tai kotona on ongelmia..."
MINUN MIELESTÄNI tuo tekstin kirjoittaja ei ota vastuuta lapsensa kasvatuksesta, vaan syyttää opettajia lapsensa oireilusta. Koulutyö ei oikein onnistu, jos lapset eivät kunnioita yhteisiä sääntöjä. Lasten pitää antaa työrauha toisille, lasten pitää tehdä läksyt, lasten pitää osata kunnioittaa opettajan työtä omalla käytöksellään ja se ei todellakaan tarkoita mitään "opettajan nuoleskelua tai kaiken hyväksymistä"! Ja kyllä - vanhempien tehtävä on opettaa nämä asiat lapsilleen!
Kyllä minulla on lapsia. Koska epäilit työtäni kasvattajana, kerrottakoon, että menestyvät tosi hyvin koulussa ja harrastuksissaan. Jos ei minun arviointeihini ole luottamista, niin todistukset ja "rehdin oppilaan palkinnot" ainakin puhuvat sen puolesta, että olemme kasvattajina onnistuneet. Äärimmäisen usein saan kiitosta lasteni kohteliaasta käytöksestä. Vai oliko tämäkin sellainen asia, mitä ei saa sanoa ääneen, ettei kenelläkään tule syyllinen olo...
Oma "faktatietoni"? Hyvin yksinkertaista: kasvatan lapsiani (en siis kuvittele, että he oppivat "yksin" hyvän käytöksen), vaadin heiltä hyviä tapoja, olen esimerkkinä... Kaipaatko vielä pidempää listaa?
Lapset ottavat mallia meistä, ei niinkään sanoista, vaan teoista!
Et muuten vastannut edellisen viestini kysymyksiin... : ) Oliko se niin, että hiljaisuus on myöntymisen merkki?
sen puolesta,joka jätti vastaamatta.Ei todellakaan,tää viestiketju(kuten ne muutkin,joita olen nähnyt)on nimenomaan sellainen,joissa opettajia EI SAA arvostella!!!
sarjassamme minä ja minun täydellisesti kasvatetut lapseni :D
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista...Eipä voi muuta sanoa tällaisesta kommentista.
Minulla on ilo kuulua ystäväpiiriin, jossa on paljon tällaisia "kasvatuksen kukkasia". Kasvatuksella saa ihmeitä aikaan, lapsista tulee itsevarmoja ja fiksuja. Kunpa kaikki vanhemmat ymmärtäisivät sen!
kasvatuksella tosiaankin,ei tyhjänpäiväisellä itsensä kehumisella jossain nettipalstalla,se kun tuntuu lähinnä naurettavalta eikä varmasti saa ihmeitä aikaan niissä "kasvatuksen kukkasissa" ;D
arvostella, jos todella aihetta on. Mutta on kai opettajillakin oikeus sanoa mielipiteensä. Me yleensä tiedämme aika paljon koulunkäynnistä.
opettajat sattuvat olemaan osa koulua ja monella on halu purkautua täällä. Kyllähän tuolla muillakin palstoilla tuntuu olevan tunteet pinnassa.Äläkä ihan totta arvostele tuollaiseen sävyyn ,muita vanhempia kun itse et ole sen kummempi. Eiköhän jokainen vanhempi huolehdi lapsistaan omalla parhaalla tavallaan. Sinä kun olet noin "fiksu" kannattaisi mennä johonkin muualle hakemaan keskustelu kumppania, minä en ainakaan jaksa lukea SINUN faktojasi ja vanhempien haukkumisiasi.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten...Eipä voi muuta sanoa tällaisesta kommentista.
sinun pitäisi ymmärtää, että mielipiteitä on monenlaisia. Aika outoa, jos et kestä erilaista mielipidettä!
Se on siis mielestäsi oikein, että opettajia saa arvostella, mutta vanhempien toimia ei saa kritisoida?
Minä nyt satun olemaan sellainen vanhempi, joka ei sysää lapsensa ongelmia opettajan harteille, koska tiedän, että lapsen mahdolliset ongelmat ja niihin puuttuminen on ensisijaisesti minun tehtäväni, ei opettajan!
Etsipä vielä lause, missä haukuin vanhempia tai sinua! Juuri tuo asenne osoittaa aikamoista keskenkasvuisuutta, kun ei huomaa, että itse puhuu asioista varsin kärkkäästi. Kun "kolahtaa omaan nilkkaan", se on haukkumista ja kehotat menemään toiselle palstalle. Tietääkseni en ole itse näin toiminut! Olen vain sanonut erilaisen mielipiteen ja siihen minulla on oikeus. Jos se aiheuttaa sinulle huonon omatunnon, en voi asialle mitään. Enkä todellakaan vaadi sinua lukemaan tekstejäni.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että lasten käyttäytyminen on meidän vanhempien vastuulla!
kritisoisi esim. elokuvaa perusteellisesti ja hyvin, ilman että on oikeastaan nähnyt koko elokuvaa. Kuullut vain lasten kommentteja ja mielipiteitä :)
kirjoitat yhdessä viestissäsi että ;
"Kyllä minulla on lapsia. Koska epäilit työtäni kasvattajana, kerrottakoon, että menestyvät tosi hyvin koulussa ja harrastuksissaan. Jos ei minun arviointeihini ole luottamista, niin todistukset ja "rehdin oppilaan palkinnot" ainakin puhuvat sen puolesta, että olemme kasvattajina onnistuneet. Äärimmäisen usein saan kiitosta lasteni kohteliaasta käytöksestä."
Kuinka voit sitten tässä viestissäsi kirjoittaa että et ole sellainen vanhempi joka sysää lapsensa ongelmia opettajan harteille, koska eihän sinun kullannupuillasi sellaisia olekaan :D:D:D
Taidat olla aika jäävi osallistumaan tähän keskusteluun, koska et edes tiedä asiasta mitään, näet vain itsesi erinomaisuuden kasvattajana. Hyi hitto että oikein etoo tuollaiset elitistiäidit!
Pointtihan kyllä tuntuisi olevan se, että lapsien ongelmat tai ongelmakäyttäytyminen hoidetaan ja ratkotaan kotona. Pyritään siis aktiivisesti vaikuttamaan lasten käytökseen. Pelkästään tuon kirjoituksen perusteella en menisi päättelemään, ettei ongelmia ole. Eri asia tietenkin on, että jos lapsi tai lapset nyt vaan sattuvat olemaan erityisen helppoja, mutta onkohan sellaisia olemassa? Ehkä jossain? Kun paiskii töitä lastensa kanssa ja näkee sen tuottavan hedelmää, sen parempaa ei olekaan! Ja vielä jos todella on hankala lapsi kyseessä ja olet tehnyt paljon töitä, on todella mukavaa, jos jälki näkyy edes muualla, vaikka kotona ei aina näkyisikään (eikä tarvitsekaan).
Terveet lapset rähisevät kotona ja pyrkivät hyvään käytökseen muualla.
olenko väittänyt että olet haukkunut minua? Tekstistäsi muutama ote: "minua potuttaa tuollaiset vastuunpakoilija vanhemat, jotka eivät näe mitään vikaa omassa kasvatustyylissään, vaan sysäävät heti vastuun koululle"."Ja mistä niitä syyllisiä pitäisi etsiä, ellei kotoa?" Että tälleen, mitähän jos alkaisit käyttämään aivojasi jotta tietäisit mitä kirjoittelet, tuo jos jokin on arvostelemista ja jopa haukkumista. Siinä olet oikeassa että minun AIKUISENA pitäisi ymmärtää että sinunlaisesi kanssa ei kannata alkaa "mielipiteitä" vaihtamaan, on se niin lapsellista tuo paasaamisesi.Kummallista itsensä kehumista, eikö kukaan muu ole huomannut erinomaisuuttasi kun melkein joka kirjoituksessasi kehut itseäsi.Et taidakkaan olla niin SUPERÄITI kun annat ymmärtää, tai kukaan läheisistäsi ei varmaan ole ainakaan sitä huomannut. Olet kun keskenkasvuinen jota tartvitsisi kehua esim. "oletpa tunnollinen kun olet ottanut vastuun lapsistasi noin hienosti". :o :o :o Kannataisi ensin vähän kasvaa ja sitten vasta paasata ja ennenkaikkea ymmärtää mitä kirjoitetaan.
Sinunhan ei pitänyt tekstejäni lukea...
Et vastannut kysymykseen: "Onko se niin, että vain opettajia saa arvostella, mutta vanhempia ei ollenkaan?" Mielenkiinnolla odotan vastaustasi.
En ole haukkunut ketään henkilökohtaisesti toisin kuin esimerkiksi sinä. Epäilet monessa viestissä taitojani kasvattajana, persoonaani, asioiden kohdallaan olemista. Aikuismaista käytöstä?
On täysin eri asia sanoa, että "SINÄ olet vastuutasi pakoileva vanhempi" kuin todeta mielipiteensä, että "vastuutaan pakoilevat vanhemmat, jotka sysäävät vastuun koululle, potuttavat minua" -edelleenkin olen sitä mieltä.
Jos joku vetää herneen nenään tuosta lauseesta tai kokee itsensä tuollaiseksi, on vastuu lukijalla! Fiksu ihminen huomaa aika suuren eron noissa kahdessa lauseessa. Huomaatko sinä?
Itsetunnoltaan heikot yksilöt valitettavan usein sortuvat menemään henkilökohtaisuuksiin, kun eivät enää pysty asialinjalla kritisoimaan ja vaihtamaan mielipiteitä. Haluatko sinä olla sellainen?
Lapset ja helppous...Pikku vinkki: lapsista tulee aika helppoja, mukavia ja hyväkäytöksisiä, kun niitä muistaa "säännöllisesti kasvattaa". : )
Suosittelen lämpimästi!
Olen paljolti samoilla linjoilla kanssasi. Jos tilanne olisi toinen, kirjoittaisin enemmän kokemuksistani, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, koska huomenna on aikainen herätys. Laitan linkkinä erityislapsista kertovaa keskustelua. Viisaat ihmiset taistelevat asian kanssa päivittäin. Hyvässä ja pahassa. Itsellänikin on erityislapsi vaikka olen akateemisesti koulutettu nainen. Ajat muuttuvat ja elämä koettelee.
http://perheklubi.net/index.php?c=8
En ole diagnosoinut ketään, ajatuksia omassa mielessä useinkin. Nimenomaan siitä miten koulutyö saataisiin sujumaan häiriöttä. Otaksun, että se nimenomaan on pyrkimyksenä opettajilla, ei yletön lasten diagnosointi.
Se kilistely ja kolistelu häiritsee nimenomaan tunnin pitoa joskus kovinkin paljon. Esim. kielten kuuntelukokeissa pitää todella olla hiljaa muidenkin takia.
Kutsun joskus tiettyjä tyyppejä leikillisesti ACDC-termillä. Virtaa piisaa :)
Tai että kun ylivilkas alisuoriutuu, niin siinähän se tasoittuu.
Erilaisia olemme ja saammekin olla. Mutta koulutyön pitää sujua. Siinä ne kriteerit.
Samoin kuin edellä: Tervetuloa seuraamaan paikan päälle. Ottaisin mielelläni vastaan toimivia vinkkejä :) Tuskin äkkinäiseltä löytyy niinkään paljon kuin jo vuosikymmeniä alalla olleelta.
ei ole keinoja käsitellä hankalia oppilaita. Oppilaisiin kun ei esimerkiksi saa koskea ollenkaan paitsi luokasta poistaessa. Luokalle ei jätetä juuri ketään, vaikka syytä olisi. Kännykkä sun muut kiellot olisivat ihan oikein. Totta kai kaikki opetusta häiritsevät artikkelit kielletään. Kuinka vaikeaa pojallasi tuleekaan olemaan esim. armeijassa, jos katsot hänen sättäämisensä aiheuttamien ongelmien johtuvan aina muista ja hän on asenteestasi oppinut, että vika löytyy aina muista? Soitatko kenties aina ja valitat simputuksesta?
Missä vaiheessa olen tuonut esille, että puolustan poikani "sättäilyä"? Ja missä vaiheessa olen syyttänyt poikani käytöksestä muita? En todellakaan MISSÄÄN VAIHEESSA.
Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa, kun ette ymmärrä lukemaanne, tai sitten luette tosiaankin rivien välistä jotain ihan muuta, kuin mitä kirjoituksella halutaan tuoda esille?
Vielä kerran. Kysymykseni siis koski sitä, että miksi opettajat yrittävät aina diagnosoida lapsen ADHD-tapaukseksi, vaikkei siitä olisikaan kysymys?
Eikö nykykoulumaailmassa tunneta enää lainkaan ns. vilkkaita tapauksia, vaan väistämättä kyse on neurologisesta tms. häiriöstä. Missä kulkee "normaalin" lapsen raja, riippuuko se opettajasta?
Iät ja ajat luokissa on ollut sekä hiljaisia, että äänekkäitä oppilaita jotka mesoavat kaikkea muuta kuin mitä pitäisi. On näitten kanssa opet tulleet ennenkin toimeen ilman sossuja ja muita instansseja. Miksi ei siis enää nykyään?
Mahdatkohan tietää muuten ollenkaan mistä puhut, sillä kännykkäkiellot ovat kyllä ihan normi asia oppitunneilla ja luokalle kyllä jää oppilaita tänäkin päivänä vaikka väität muuta.
Lapset niinkuin me aikuiset ovat kaksinaamaisia januksia. Koti-minä ja työ-minä saatavat olla täysin erilaisia. Ei vanhemmat tiedä täydellisesti minkälainen lapsi on koulussa ja kaveripiirissä. Opettajat näkevät päivittäin sinunkin lapsesi käyttäytymisen yhteisössä, jota taas sinä todennäköisesti et tule koskaan näkemään. Opettajat ohjaavat koululaisia myös toimimaan oikein yhteisössä, joka väistämättä on hyväksi työelämässä. Em. opetus onnistuu, jos myös vanhemmat sen myös ymmärtävät ja tukevat koulun pyrkimyksiä opettaa lasta sosiaalisiin taitoihin. Kyllä minä ja vaimoni olemme todella tyytyväisiä siitä huolenpidosta ja avusta, mitä olemme saaneet oman poikamme oppimistaitojen parantamiseksi. Oma huolenpito ja välittäminen on kuitenkin tärkeintä, että poikamme tulee kestämään nyky-yhteiskunnan vaatimukset ja kykenee avoimesti puhumaan huolistaan.
Nuoret apinoivat entistä enemmän aikuisten touhuja. On eriasia hyväksytäänkö se. Kokoajan elämä pitää olla jännittävämpää, reagointi eri asioihin nopeampaa. Lasten kommunikointikin hoituu kohta paremmin vain sähköisessä muodossa "mesettämällä". Meillä aikuisilla pitäisi olla enemmän aikaa ja taitoja seurata ja myös elää nuorten elämässä mukana.
antaa mahdollisuuden. Kun luokassa on diagnosoituja oppilaita, voi sillä perustella päättäjille esimerkiksi koulunkäyntiavustajan tarpeen. Toinen aikuinen luokassa auttaa esimerkiksi siihen, että oppilaat eivät kauan joudu odottamaan vuoroaan.
Persoonallisuuden hyväksyminen on eri asia kuin tunnin häiritsemisen hyväksyminen.
MUUTEN NYKYTUTKIMUSTEN VALOSSA USEIN PERIYTYVÄÄ.JA SEN KYLLÄ HUOMAA!!!
kerrotko lisää, kun sinulla kerran tuntuu olevan siitä omakohtaista kokemusta?
Seuraava on lainaus toisesta kirjoituksestasi "Jo ekaluokalla opettaja vei häneltä innostuksen kouluun". Kirjoittamasi perusteella poikasi ei sopeudu normaalikouluun. Siis eihän se ole open vika vaan jokin hänessä, hänen aivoissaan tai aseteessaan on pielessä. Lievä tarkkaavuushäiriö on myös diagnoosi. Ennen ei muuten ollut tapana soitella kotiin. Tänään otetaan vanhemmat mukaan miettimään, mikä olisi lapselle parhaaksi. Joskus siitä on vain haittaa, jos vanhemmat ovat kovasti puolustuskannalla ja asenne on se, että opet eivät vain osaa käsitellä häirikköoppilaita. Ja ennen opettajan sana oli laki, tänään lasta on kuultava ja ymmärrettävä (on kyllä hyväkin, ettei lasten tarvitse enää pelätä opettajaa niinkuin ennen). Siis lapset ovat muuttuneet(häiriökäyttäytyminen lisääntynyt), koulu on muuttunut(ei ninn autoritäärinen) , vahemmat ovat muuttuneet (kasvatus muuttunut). Mutta lopeta opettajien syyllistäminen, tilanne saattaa jo siitä helpottaa. Yhteistyöää niitä lapsukaisia kasvatetaan, kukin parhaan kykynsä mukaan.
Tämä kyseinen ekaluokan opettaja on joutunut tilille opetusmetodeistaan muidenkin ja vieläpä "normaaleiden" oppilaiden kohdalla ihan samoista syistä.Tiedän erään tapauksen luokasta, joka oli oikein innostunut koulunkäynnistä, ja luokan henki oli todella hyvä, kunnes opettajaksi vaihtui tämä kyseinen opettaja. Sen tuloksena eräskin poika alkoi pelätä kouluun menoa, sai paniikkihäiriöoireita ja koulumenestys alkoi laskea huomattavasti. Syynä opettajan jatkuva hiillostaminen, syyttäminen sun muu.Poika käy tänäkin päivänä terapiassa. Normaaliako?
Tietysti sanot tähän, että pojan käytös on antanut aihetta kaikkeen. Näin ei todellakaan ole, poika menestyi ja käyttäytyi oikein hyvin ennen opettajan vaihtumista.
Minä en siis ole ainoa, jolla on samanlaisia kokemuksia, joten tuskin tässä kysymyksessä on pelkästään se, että näen asiat mustavalkoisesti omaa lastani puolustellen. Ja jos lapseni ei sopeutuisi kaikesta huolimatta normaalikouluun, niin luuletko ettei häntä olisi jo siirretty muualle!
On meillä ollut mukavakin ope kaksi lukukautta, eikä hänen aikanaan ollut tällaisia ongelmia, eikä hän koskaan epäillyt mitään sairautta, tiedosti kyllä sen, että lapsella on keskittymisvaikeuksia mutta toimi ja asennoitui sen mukaan. Harmillista, ettei jatkanut samalla luokalla.
Vähän aikaa sitten kirjoitin tänne näin:
Olen nyt ollut opettajana 20 vuotta ja itsellänikin on useampi oma lapsi. Kasvatuksesta on siis paljon kokemusta. Olen seuraillut tätä palstaa ja miettinyt nykysuuntausta, kuinka paljon hyvää, kuinka paljon pahaa?
Itselläni on nyt ensimmäinen luokka. Silmiinpistäviä piirteitä on seuraavat asiat: viittaamista on vaikea oppia, puhutaan toisten oppilaiden ja opettajan puheen päälle, liikutaan juttelemaan kaverille mitä päähän pälkähtää, juostaan sisällä toistuvista kielloista ja rangaistuksistakin huolimatta, liikutaan ylipäätänsä väärissä paikoissa väärään aikaan, kirjaimet eivät löydä oikeaa muotoansa vaikka on henkilökohtaisesti opastettu monta kertaa. Sanalla sanoen oppilas ei kuuntele tai ei välitä, mitä aikuinen sanoo. Oppilas tekee, mitä haluaa. Usemman kerran olen tämän lukuvuoden aikana myös kuullut seuraavaa: Minä haluan ensimmäiseksi jonoon ja äitikin haluaisi....
Pystyn kyllä pitämään oman luokkani kurissa ja nuhteessa. Ja meillä yleensä on ihan mukavaa. Tuohan tuollainen välittömyys paljon huumoria ja pelottomuutta esim. esiintymistä kohtaan. Mutta olen silti yleisestä suuntauksesta huolissani. Normaali vuorovaikutus alkaa kärsimään, kun lapsi ei kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän, että ihan oikeasti tarkoitan, mitä sanon.
Työ tuntuu muuttuneen entistä raskaammaksi, kun ennen itsestäänselvät asiat ovat muodostumassa melkeinpä valtataisteluksi? Oman puheenvuoron odottaminen saattaa tuntua niin ylivoimaiselta monesta lapsesta, että kuunnellessani vuorossa olevaa oppilasta, jotkut tulevat koputtelemaan kättäni ja puhumaan kovaan ääneen korvani juureen omaa juttuaan... Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko...
Vastaukseni siis sinulle:
Nykypäivän lapset ovat kovin erilaisia kuin lapset ennen, nimenomaan jos käytöstä ajatellaan. Kun ennen lapsen piti odottaa esim. kahvipöydässä vuoroaan, niin nykyään lapsi olettaa yleensä että hän saa aina ensin, siis koska on lapsi. Opettajan työ on rankempaa kuin aikaisemmin, koska työrauhan ylläpitäminen vie huomattavan paljon enemmän energiaa kuin ennen. Jos lapsesi käytös menee jo "normaalin" keskittymiskyvyttömyyden yli, niin ainoita keinoja opettajalle vaikuttaa asiaan on saattaa lapsi asianmukaisiin tutkimuksiin. Näin varmistetaan, että lapsi saa tarvitsemansa tuen ja avun myös yhteiskunnan taholta. Jotkut diagnoosit nimittäin velvoittavat päättäjiä maksamaan sen henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan tai paikan pienluokassa, joka on monelle lapselle pelastusrengas.
Monet opettajat tekevät työtään jo äärirajoillaan. Toivottavasti lapsesi opettaja ei ole uupunut? Silloin myös lapset ja opetus kärsivät.
sinulta tuli ensimmäinen asiallinen vastaus, kiitos siitä. Tiedostan itsekin sen, että nykylapset ovat ihan erilaisia kuin mitä pari vuosikymmentä sitten, olisi kyllä mukava tietää johtuuko se pelkästään ajan muuttumisesta vaiko muusta.
Sinulta haluaisin kuitenkin kysyä, että kuinka itse ajattelet lapsista joita opetat? Oletko sitä mieltä, että lapsella on automaattisesti joku häiriö tai sairaus, jos hän käyttäytyy kuvaamallasi tavalla?
Se mitä kerrot omasta luokastasi, lasten käytös riittäisi jollekulle opettajalle antamaan diagnoosin käytöshäiriöstä tai muusta sairaudesta. Mutta tuskin siitä on kysymys?En usko, että suurin osa tämän päiväisistä koululaisista sairastaa ADHD:aa, ADD:aa, tai Aspergeria.
Minua ehkä sapettaa eniten se, että vaikka lapseni on käynyt asianmukaiset tutkimukset (en ole todellakaan niistä suivaantunut, kiitollinen vain että se mahdollisuus on annettu), mutta miksi yhä edelleen vuosien jälkeen, opettaja diagnosoi lastani uskomatta tutkimustuloksia?
Kirjoituksesi luettuani, uskon ettei opettajan työkään ole herkkua, ja varmasti moni tekee työtään jaksamisensa rajoilla. Voi olla, että omankin lapseni opettaja on uupunut.Kysymys siis kuuluukin, mitä asialle tulisi tehdä? Ei ainakaan varmaan vähentää kouluavustajien paikkoja niinkuin tänä päivänä tapahtuu. Jaksamista sinulle, kuulostat mukavalle opelle!
Tämä oli myös sinun ensimäinen asiallinen viestisi, eli näetkö nyt miten metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan! Tähän asti olet syyllistänyt koulua ja opettajia, syyttäminen saa aina vastaan puolustuksen. Asiallisuutta, se toimii aina paremmin kuin syyttely!
Lapsellista käytöstä ap:ltä sanon minä! Itse syyllistät opettajia hyvinkin vahvasti heti ekassa tekstissäsi. Kun opet/muut puolustautuvat - vieläpä aivan asiallisesti, mitä ei voi sanoa sinun tekstistäsi - et kestä kuunnella vastapuolen kritiikkiä. Se, jos mikä osoittaa keskenkasvuisuutesi.
Sinulle näyttää "kunnon kommentti" olevan sellainen, jossa sinun omaa osuuttasi lapsesi huonoon koulumenestykseen ja -kouluviihtyvyyteen ei kyseenalaisteta - tyypillistä ongelmanuorten vanhemmille! Syitä etsitään aina muualta ja juuri siksi niitä ongelmia on, kun ei ymmärretä omaa vastuuta vanhempana!
Kasva aikuiseksi! Ota vastuu lastesi koulunkäynnistä! Äläkä yritä epätoivoisesti etsiä syytä koulusta.
Tässä muutama pointti. En ehdi pidempään kirjoittamaan. En kuulu niihin opettajiin, jotka mielellään lyövät diagnoosin lapselle, mahdollisista ongelmista kylläkin puhun avoimesti; ennen kaikkea siitä, kuinka tärkeää on se, että vanhemmmat ovat paljon lastensa kanssa, valvovat ja myös vaativat, että kouluhommat tulevat asialliseti tehtyä.
1. Opettaja on velvollinen puhumaan vanhemmille lapsen mahdollisista ongelmista.
2. Kaikille lapsille tulee opettaa hyviä tapoja koulun lisäksi myös kotona. "Vilkkaankin" lapsen tulee siis hallita hyvät käytöstavat. Näiden vilkkaampien lasten kanssa myös vanhempien on tehtävä enemmän töitä kotona!
3. Kenelläkään ei ole etuoikeuksia sen takia, että on temperamentiltaan vaativampi. Lapsi saa olla omanlaisensa persoona, mutta muita kunnioittaen.
4. Elämä ei ole aina kivaa ja mukavaa. Koulussakin tehdään paljon asioita, jotka eivät välttämättä ole aina "kivoja". Jokaisen lapsen pitää oppia siihen, että vähemmän mieluisiakin tehtäviä tulee tehdä.
5. Läksyt ovat vanhempien vastuulla. Oletko sinä valvonut, että ne tulee hoidettua asiallisesti?
6. Moni vanhempi kuvittelee, että kouluviihtyvyys lähtee yksinomaa koulusta. Harhaa! Kouluviihtyvyyden pohja lähtee kotoa. Siitä, miten sinä arvostat, koulua, opettajia, miten suhtaudut koulun tehtäviin ym. Lapsen koulumenestyksen tärkein tekijä on KOTI!
Olisipa kiva kuulla, mitä lapsesi "tykkää tehdä"? Mihin hän aikansa kuluttaa? Vanhempana et voi paeta vastuuta lapsestasi ja hänen käytöksestään.
Sellaiset lapset oireilevat usein koulussa, jotka eivät ole tottuneet siihen, että koulussa on säännöt ja vieläpä aikuinen, joka pitää kiinni siitä, että niitä noudatetaan. Meidän opettajien PITÄÄ PUUTTUA HUONOON KÄYTÖKSEEN JA INFORMOIDA KOTEJA. TOIVOTTAVAA OLISI, ETTÄ VANHEMMAT VASTAISIVAT KUTSUUN PYRKIMÄLLÄ SAMOIHIN PÄÄMÄÄRIIN KUIN KOULUSSA. SILLOIN SE HOMMA TOIMII - hyvin suurella todennäköisyydellä.
Kohdassa 5 sanot, että läksyt ovat vanhempien vastuulla. Onko opettajilla todella noin erilainen katsantokanta tuohon asiaan, kun oman lapseni opettaja taas nimen omaan sanoo, että läksyt ovat lapsen vastuulla eikä vanhempien. Korostaa sitä, että lapsen on opeteltava sitä vastuun kantamista huolehtimalla omista tehtävistään. Vanhempien kuuluu vain olla kiinnostuneita kouluasioista ja pyydettäessä auttaa esim. vaikeissa tehtävissä.
Tottakai läksyt ovat pääsääntöisesti oppilaan vastuulla, mutta vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että ne tehdään ja että ne tehdään huolellisesti. Jos lapsi hoitaa hommansa hyvin, ei vanhempien juurikaan tarvitse niihin puuttua. Jos lapsi ei hoida kotihommiaan, on vanhempien velvollisuus puuttua asiaan! Toisin sanoen läksyjen suhteen vanhemmat pitävät tavalla tai toisella huolen siitä, että ne ovat asiallisesti tehty. Tarkastamiset ym. hoidetaan kyllä koulussa. Toki pienten oppilaiden kohdalla on hyvä puuttua myös virheisiin. Ainakin minä teen niin omieni kohdalla.
En jaksanut lukea koko ketjua (enkä suoraan sanottuna edes sinun juttuasi kokonaan), mutta vastaanpa yhteen pieneen kysymykseen: miksi soittelemme kotiin. Nykylaki määrää, että on oltava jatkuvaa "kodin ja koulun yhteistyötä". Monen asian hoitaisin mielelläni ihan omin päin, mutta kun se ei nykyisin ole sallittua: on pakko tiedottaa kotiin koko ajan kaikesta - ainakin ongelmista. Toisaalta on myös niin, että hyökkäys on paras puolustus: jos minä en soita kotiin ja kerro omaa näkökulmaani, kotoa soitetaan hyvin nopeasti ja on jo kiinnytty lapsen tarjoamaan näkökulmaan. Totuus ei tietenkään ole sen enempää opettajan kuin lapsenkaan hallussa, mutta ei se herra nähköön vanhempienkaan tiedossa ole, kun eivät ole koululla päin tänä vuonna käyneetkään. Mutta kaiken ne vanhemmat silti tietävät...
Luin viestiketjun läpi. alkuperäinen sai ehkä pari asiallista vastausta.. muut vastaukset jättäisin alkuperäisenä lukematta.. ei minkäänlaista asiallisuutta.En ole ylpeä joidenkinopettajien kommenteista täällä. Ovat liian hyökkääviä ja tuomitsevia.
vastauksia kun AP:n kirjoitus on epäasiallinen. "opettajista on tullut sossun kätyreitä ja psykologeja" Kun kirjoittajan asiallisuuden taso on tämä, ei kannata odottaakaan muunlaisia vastauksia. Tällä palstalla olen huomannut, että opet vastaa lähes aina asiallisesti asiallisiin viesteihin. Lue vaan ap kaikki, ja mieti omaa asennettasi, siinä on parantamisen varaa.
Otapa suora lainaus epäasiallisesta OPEN vastauksesta, jos pystyt! Vertaa sitä sen jälkeen objektiivisesti ap:n tekstiin ja mieti, kumpi on asiallisempaa. Uskomatonta, miten osa on laput silmillä oman tekstinsä sisällön ja asiallisuuden suhteen! Minun mittapuuni mukaan opettajien kommentit ovat huomattavasti asiallisempia ap:n tekstiin verrattuna!
Lapseni luokalla on 27 oppilasta. Opettajalla on täysi työ pitää jo työrauhaa yllä, saati sitten opettaa. Kun mukaan sattuuu muutama, joka tarvitsee erityishuomiota, soppa on valmis.
Oma lapseni on vähän levoton luokassa, lähinnä kai sen takia, että opeteltavat asiat ovat jo tuttuja ja liian helppoja, asiat etenevät liian hitaasti. Opettaja on laittanut reppuvihkoon viestiä näistä asioista ja olemme keskustelleet koulun jälkeen muutamia kertoja. Keskustelemalla olemme löytäneet toimintamallin, jolla tyttäreni saadaan istumaan tunnilla paikoillaan ja olemaan häiritsemättä muita. Ihan ilman syyttelyä tai mitään diagnostisointiyrityksiä. Ehkäpä meillä on käynyt tuuri, lapsen ja minun mielestä opettaja osaa asiansa erittäin hyvin.
Miettimisen aihetta: Jos luokkakokoja pienennettäisiin (esim. ehdoton maksimikoko alkuopetuksessa 20), kuinka monta ADHD ym epäilyä jäisi pois?
Kiinnostaisi kuulla, millaisen toimintamallin olette opettajan kanssa kehitelleet siihen, että tyttäresi malttaa istua paikoillaan ja olla häiritsemättä muita. Meillä on vähän samantapaista ongelmaa, lievänä tosin, mutta kaikki vinkit tilanteen parantamiseksi ovat tervetulleita.
Koulussa:
Opettajalla on aina lisätehtäviä lapselleni (ja muillekin halukkaille). Jos oppilaat tekevät itsenäisesti tehtäviä, opettaja seuraa, milloin lapseni on lopettamassa tehtäviä. Opettaja on valmis antaman tehtäviä ennen kuin tekemättömyyden puute aiheuttaa häiriötä. Lisätehtävät ovat luonteeltaan haastavampia ja soveltavampia kuin varsinaiset tehtävät. Toisinaan lapseni pääsee käytävään lukemaan jotain kirjaa, kun kaikki tehtävät on tehty. Taitoaineissa lapseni on saanut toimia apuopettajana, kun omat työt ovat valmiit tai saanut vaativampia lisätehtäviä.
Opettaja on keskustellut lapseni kanssa siitä, mitä pulpetilla saa oppitunnilla olla ja miten tavaroita käsitellään, ettei häiritä muita. Kaikki ylimääräinen tavara on pulpetissa tai laukussa, ja muita kuin koulutarvikkeita ei pöydällä saa olla.
Muiden tahallisesta häiritsemisestä tulee reppuvihkoon viesti. Negatiiviset viestit ovat kotona este mm tietokoneelle pääsylle.
Lisäksi kouluun on viety välipala, jos on pitkiä päiviä. Tytär syö kerralla vähän ja nälkäinen lapsi ei ole niitä helpoimpia.
Kotona:
Läksyt tehdään kotona, ei iltapäiväkerhossa, jotta vanhemmat pystyvät kontrolloimaan ne. Vanhemmat yrittävät pitää lapsen motivaatiota yllä, vaikka toistuva kirjainten jäljentäminen onkin tylsää esim. tarinan kirjoittamisen sijasta. Kavereille, mummille ja tutuille voi kirjoitella kirjeitäkin. Läksyt ovat kuitenkin etusijalla.
Television katsomista rajoitetaan, illalla myöhään ei enää katsota televisiota, se aiheuttaa levottumuutta. Aamuiksi laitetaan muuta tekemistä esille, jotta televisio ei olisi ainut viihdytyksen lähde. Neiti mm opetteli kutomaan, kun oli tylsää ja ”ei mitään tekemistä”: kutoi itselleen kaulaliinan minun opastuksella.
Säännöllinen rytmi ja vain vähän poikkeuksia nukkumaanmenoaikoihin tai ruoka-aikoihin. Ei liikaa sokeripitoisia välipaloja, karkkia tms.
Lisäksi tytär käy luovan toiminnan kerhossa kerran viikossa purkamassa tekemisen intoaan.
Nuo kertomasi ovat varmasti hyviä käytäntöjä ja auttavat lasta keskittymään myönteisiin tekemisiin. Opettaja mm. osaa hyvin ennakoida tilanteita, jolloin häiriökäyttäytyminen ei pääse alkamaankaan.
Se päivärytmin säännöllisyys on hyvä asia. Meillä se erilaisista käytännön syistä ei oikein hyvin onnistu (mm. vanhempien työaikojen epäsäännöllisyys, lapsen pari harrastusta yms.), ja selvästi siitä on haittaa. Joutuu tavallaan joka päivä suunnittelemaan aikataulut uudelleen ja perustelemaan ne lapselle : (
on joskus vaikea säilyttää meilläkin. Iltamenoja olisi jos jonkinlaisia ja itselläkin on joskus iltatöitä. Mies on joka toinen viikko reissussa ti-pe. Mutta näillä raameilla eletään. Arki koululaisen (ja päiväkotilaisen) kanssa on sujunut helpommin, kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois.
Tyttäreni opettaja on ymmärtäväinen ja asiansa osaava ihminen, joka osaa ottaa erilaiset lapset huomioon.
Kyllä se vika on NYKYAJAN KASVATTAJISSA, eikä opettajissa. Nykyään kun ei enää osata kasvattaa lapsia, kaatuu koko paska opettajien niskaan ja sitten vielä kehdataan suoltaa ym. tekstiä.
Häpeä!
Surullisen asenteellista. Liki kaikki opettajat yrittävät vain tehdä työtään parhaansa mukaan.
Opettaja ei ole psykologi; jos lapsella on diagnoosi, sen on tehnyt ammattitaitoinen psykologi, ei opettaja. Opettajat eivät tee diagnooseja, eikä niistä voi opettajaa syyttää.
Vuosia opettajan työtä tehnyt on tutustunut satoihin ellei tuhansiin lapsiin. Siksi hän on on pätevä epäilemään häiriötä, koska hän tietää, mitä on tietynikäisen normaali, tavallinen käytös. Tutkimuksissa sitten selviää, onko jokin diagnoosi paikallaan. Opettajan motiivi ehdottaa tutkimuksia on se, että diagnoosin saanut lapsi saa yleensä myös helpommin apua ongelmiinsa.
Opettaja ei ole myöskään sossun kätyri. Opettaja on velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos epäilee, että lapsesta ei huolehdita tai hänelle tehdään pahaa. Jos ope ei sitä tee, hän syyllistyy virkavirheeseen.
Nykyään koulussa hyväksytään erilaisuutta paljon enemmän kuin ennen. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten lukihäiriöinen oli vain laiska ja tyhmä. Vilkas lapsi taas oli paha. Minusta tilanne on parantunut, ja nykyopettajat tajuavat, että jokainen koululainen tekee parhaansa, toisille koulu vain on vaikeampaa kuin toisille. Minä ainakin tiedän, että lähes kaikista kuitenkin tulee kunnon kansalaisia, kunhan löytävät oman paikkansa.
ei kyennyt hyväksymään liian hyvin koulussa pärjäävää, vaan jätti hänet oman onnensa nojaan. Tälle opettajalle kelpasivat vain keskivertolapset= ei saanut olla ongelmia, eikä olla liian etevä. Molemmista sitten syyllistettiin vanhempia.
Olipa tekstiä, hyvistäkö ne jo syyllistävät! Ja olethan varmasti kokenut syyllisyyttä kun lapsi pärjää liian hyvin koulussa!
painostimme lastamme. Minkä sille voi jos osaa enemmän,kuin vaaditaan. Lisätehtävien antaminen oli kuulemma liian työlästä!
se on ok, muuta jos vahemmat, se voi olla painostusta. Älä ota kaikkea liian kirjaimellisesti, äläkä ota nokkiisi opettajan joka sanasta. Yleensä he pyrkivät kaikilla sanomisillaan lapsen parhaaksi!
,että useiden opettajien on vaikea suhatutua lapsiin, jotka eivät ole hänen norminsa mukaisia. Jos lapsi on liian taitava ei se sovi, eikä tukea heru, jos taas ei oikein pärjää, saa jäädä oman onnensa nojaan. Molemmissa tapauksissa vanhemmat syyllistetään.