Hei! Opiskelen hoitotiedettä ja haluaisin kuulla yleisesti mielipiteitänne ko. alasta. Ei ole mikään tutkimus. Ihan muuten vaan kiinnostaa, mitä siitä alasta ajatellaan.
ajatuksia hoitotieteestä
opiskeleva
291333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
eli samaa opiskelevien kanssa.
Täältä saat lähinnä tietämättömyyteen perustuvaa loanheittoa, jolla hölmöyksissään liataan lähinnä vain oma pesä.
Voin palata aiheeseen myöhemmin, sama pääaine minulla, ja on nyt vuosien jälkeen alkanut avautumaan.
kusta päässä se on lääketiedettä ja kun samaa ainetta
siivotaan sängystä on kysymyksessä hoitotiede.
Miksi kovin tavalliset ja normaalit tehtävät terveydenhoidossa täytyy ensin tietellistää vuosia kestävällä koulutuksella?
Sitten käytännössä potilaiden hoidossa kuitenkin täytyy palata kovinkin arkipäiväisiin rutiineihin ja käytäntöihin!
Kun kysymyksessä on aika pitkälti"käsityöläisammatti".
- Saadaan yksi peruste lisää vaatia parempaa palkkaa ("Kun se koulutuskin kestää niin kauan")
- Saadaan työllistettyä opetuksen ja tutkimuksen parissa niitäkin, jotka eivät pärjää käytännön töissä
säälittävää, jos olet noin tollo oikeesti.
Hih hii, tää sai minut nauramaan. Mutta ei kai se nyt ihan noin sentään mene.
Ei kaikki käytännön työssä pärjäävät pärjäisi sitten taas opettajana tai tutkijana.
Kirjoittelet täällä NAISTEN palstalla, kun pojat sinua jo ala-asteella kiusasivat. Tieteestä et tiedä tuon taivaallista (jo jos sinulla jotkut paperit on niin muropaketista ne olet löytänyt).
Vakavissaan sanoen, sinun kannattaa pysyä asiattomalla linjalla, sillä "asialliset" kirjoituksesi ovat yhtä hyviä kuin ammattikoulun ensimmäisen vuosiluokan esseet.
käsityöstä käy myös seksielämäsi. Mene jo homppelipalstalle riehumaan - tuossa iässä voi tulla ulos kaapista.
Hoitotiede on merkittävä edistysaskel, jotta hoitajat ovat päässet irti lääketieteelle alisteisesta asemastaan. Siinä hoitaminen ymmärretään laajasti ammatillisena hoitotyönä. Ilman sitä leskivaimot toimisivat edelleen lääkäreiden palvelijoina. ;)
Tärkeimpiä kysymyksiä ovat hoitaminen ja terveys sekä näiden väliset vuorovaikutukselliset yhteydet. On tärkeää tutkia ja perustella näitä asioita muillakin keinoin kuin mutu-perustein.
Uusi hoitotieteen oma tutkimus määrittää hoitajuuden identiteettiä ja vie alaa eteenpäin. Tosin kliinistä, tasa-arvoista poikkitieteellistä ja kansainvälistä tutkimusta tulee lisätä. Se lisää tutkimusten laatua ja innovatiivisuutta -ja sitä kautta nostaa hoitamisen tasoa. Puhumattakaan hoitajien työoloista ja terveysalan asiakkaiden edusta. Hoitamisen tutkiminen on lisäksi kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti perusteltua.
Hoitaja tekee asiakkaan hoitoprosessissa yleensä eniten työtä kaikista terveysalan ammattiryhmistä. Olisi outoa olla kiinnostumatta siitä, mitä tässä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja kuinka vaikuttavaa se on.
ja erinomaisesti kiteytetty.
Jostakin syystä tällä alalla pyörii vielä paljon pienellä ymmärryksellä mutta valtavalla ilkeydellä varustettuja ihmisiä, jotka kuvittelevat hyötyvänsä oman työnsä ja ammattinsa mitätöimisestä. En tiedä kenelle pitää mielistellä, kun tuomitaan asiat, joista oikeasti ei ole edes otettu selvää. Kuinka moni hoitotieteen lyttääjä esim. seuraa hoitotieteellistä keskustelua ja tutkimusta sen verran että voisi sitä asiallisesti ruotia ilman mutumantroja?
hoitotieteeseen. Itse haluan opiskella hoitoiedettä kehittääkseni itseäni. JOkainen hoitaja arkityössään kohtaa eettisesti vaikeita tilanteita,että sikäli myös etiikan tuntemus on tärkeää. Mielestäni on täekeää,että myös hoitamisen alalla tieto on tutkittua tietoa. Olen huomannu, että hoitajat jakaantuvat kahteen leiriin niihin jotka eivät ole koskaan opiskelleet muuta kuin ammatin itselleen ja ovat jurkästi hoitotiedettä vastaan ja niitä, jotka ovat avoimesti kehittämässä työtää ja itseään. Jokainen saa ajatella mitä haluaa.Mutta myös teoreettisuus ja käyntännön osaaminen voivat olla samassa paketissa. Minä koen itseni käytännön työn tekijäksi ja olen mielestäni hyvä työssäni,mutta hlauan kehittää itseäni ja minulle se on hoitotieteen opikelu, antaahan se sitten valmiudet joskus esim opettajan työhön,jos opiskelee sen pätevyyden ja valmistuu maisteriksi.
Ei muutaku opiskelemaan vaan:)
osaa tekee mitä vaan,jotka ei ne ryhtyy opettamaan.
...> Hoitaminen perustuu hoitotieteeseen.
Moni kun on luullut sen perustuvan hoidettavan tarpeisiin!
Tarvii vähän tarkennusta, vaikka ei välttämättä tietellistä!
tjaah, hoitotieteellisen tiedon perustana ovat kyllä ihminen, terveys (sairaus), ympäristö ja hoitotyön toiminnot. Näihin kaikkiin käsitteisiin liittyy mm. hoidettavan tarpeet, joten kyllä se potilaan kokonaisvaltainen hoitaminen perustuu näin ollen nimenomaan hoitotieteeseen.
Kukaan ei jaksa kuunnella/lukea kun yksinkertainen ihminen yrittää puhua "fiksuja". SINÄ ESITTÄYDYT TÄÄLLÄ MAISTERINA, KUN MUUALLA EI ANONYYMINA VOI ESIINTYÄ. OLET VINKSAHTANUT HOITSU JOKA ON KATKERA KAIKILLE. TOIVON ETTÄ NYT VIIMEIN VOISIT KATSOA PEILIIN JA LOPETTAA. TÄMÄ KESKUSTELU ON TARKOITETTU ÄLYKKÄILLE, OIKEASTI HOITOTIEDETTÄ LUKENEILLE, PAREMMILLE IHMISILLE.
on kuin uskonto tai herätysliike,se ei suvaitse muuta kuin oman totuuden joka ainoa oikea.Muilla tieteillä
ei ole tälläistä piirrettä.Johtuu mistä?????
oman totaalisen tietämättömyytesi.
Mee kouluun (jos pääset) ja opiskele. Opettele myös erottamaan ihmiset ja asiat.
tiedettä ei ole mitään hoitoa!
Te tieteentekijät ja harjoittajat olette vaarallisia ja pelottavia.Vanhaan hyvään aikaan teidät olisi suljettu laitokseen ja avaimet hävitetty.
Hoitotiede on kuin punainen vaate rivihoitajalle. Hoitotieteiden opiskelija muuttuu samantien yliopistoon kirjoille päästyään kädettömäksi tumpeloksi, joka ei tiedä käytännön asioista mitään -vaikka olisi vielä edellisenä päivänä saannut kuulla kollegoiltaan miten hänen 25 vuoden työkokemus näkyy todella rautaisena ammattitaitona.
Hoitotiede on käytännön rivihoitajan mielestä täysin turha tiede, joka ei liity tai helpota käytännön kliinistä hoitotyötä mitenkään ja sen opiskelijat vain yrittävät päästä ylihoitajiksi tai opettajiksi, joka taas on yksi merkki lisää siitä etteivät he enää osaa käytännön työtä...sanontahan menee jotenkin näin "ne jotka eivät osaa tehdä käytännön hommia johtavat niitä ja ne jotka eivät osaa edes johtaa opettavat".
Mitä sitten itse ajattelen hoitotieteestä? Jaahah, näin jälkikäteen valitsisin toisin. Terveystieteiden opiskelu antoi eväitä tieteelliseen ajatteluun, tutkimusten tekemiseen, lukemiseen ja käytäntöön siirtämiseen. Toisaalta niin olisi tehnyt minkä tahansa muunkin tieteen opiskelu, sillä erolla että nyt olisi laajempi pätevyys eri aloille.
TtM ei käytännössä pätevöitä kuin terveydenhuoltoalalle, ei edes sosiaalialalle. Hallintotieteiden- tai valtiotieteiden maisterin paperit sopivilla sivuaineilla ja vapaavalintaisilla taas olisivat mahdollistaneet muodollisen pätevyyden melkein minne tahansa.
Hoitotiede on Suomessa niin nuori ala, että kuten perstieteiden dosentti sanoi, se elää eräänlaista hurmoshenkistä kaikkivoipaisuuden harhaa. Tässä harhassaan se ei vielä osaa käyttää hyväkseen muita tieteitä. Tosin paljon tehdään nykyään tutkimusta, joissa toisten tieteenalojen tutkimuksia käytetään hoitotieteellisen tutkimuksen pohjana (esim.sosiaali-, yhteiskunta- ja kasvatustieteet).
Toivotaan nyt, että tuoreet ministerit TtT ja TtM saavat muutoksia aikaiseksi työoloissamme ja palkoissamme, muuten heidänkin koulutuksensa on ollut harakoille heitettyä rahaa, kuten niin monen muunkin.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Välillä tosiaan tuntuu jotenkin tyhjältä tuo opiskelu, en tiedä miksi. Vaikka on hyvät työllisyysnäkymät ja kaikkea, niin silti joku mättää. Ehkä ei pitäisi liikaa ajatella, opiskella vaan.
"Toivotaan nyt, että tuoreet ministerit TtT ja TtM saavat muutoksia aikaiseksi työoloissamme ja palkoissamme..."... olet niin selvä rivihoitaja kuin vain olla ja voi! Olet kateellinen hoitotieteilijöitä kohtaan, kun et ole päässyt kyseiseen kouluun (liekö syynä huono itseluottamus vai tyhjä pää). Olet selvittänyt aiheesta kaiken (kuten moni muukin hoitaja), mutta porras kun on sinulle pikkuiselle liian suuri.
Tampereen lääketieteellinen laitos (johon myös hoitotieteenlaitos kuuluu) palkittiin viime vuonna Suomen parhaana lääketieteellisenä laitoksena. Olet tyypillinen huonolla itseluottamuksella varustettu "huru-ämmä-hoitsu" jolla on kotona pullea sohvaperunamies. Tavoitteet olet todennäköisesti sysännyt lapsiesi harteille (jos niitä - toivottavasti ei - ole siunaantunut). NYT MINÄ KIELLÄN SINUA (PERUSHOITAJAA) OSALLISTUMASTA PÄÄLLYSTÖN KESKUSTELUUN.
Kauheesti sivut tökkii. En saanut luettua kuin muutaman jutun ja olen yrittänyt monta kertaa. Pitää vaan yrittää.
Aloituksellani halusin juuri tietää mitä hoitotieteestä yleensä ajatellaan. En siis halunnut vain gollegojeni mielipiteitä. Lokaa saa niskaan joo, mutta niitä oli aika hauska lukea.
Joku oli pohtinut hoitotieteen käytännönläheistä alaa suhteessa yliopistokoulutukseen. Mielenkiintoinen näkökulma! Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että hoitotieteestä valmistuneet eivät välttämättä mene töihin hoitoalaan liittyviin tehtäviin. Moni ainakin Tampereelta valmistunut työskentelee kunnan hommissa erinäisissä työtehtävissä. Tai no kunnan hommia hoitotyötkin ovat,mutta tarkoitan toimistohommia ja erinäisiä johtotehtäviä.
Tampereella on sitten hyvät olot hoitotieteilijöillä. Pääkaupunkiseudulla terveystieteiden maisterit eivät pääse kuin terveyspuolen hommiin, kunta sosiaalityön osalta on poissuljettu mahdollisuus. Useimmissa kunnallisissa työhakemuksissa täällä haetaan "soveltuvaa korkeakoulututkintoa", joka käytännössä lähes poikkeuksetta tarkoittaa valtiotieteiden maistereita.
"Joku oli pohtinut hoitotieteen käytännönläheistä alaa suhteessa yliopistokoulutukseen. Mielenkiintoinen näkökulma!" Itseasiassa se ei ole varsinaisesti ollut pitkään aikaan enää mikään pelkkä näkökulma, vaan esimerkiksi Turusta (jossa on Suomen parhaimmaksi rankattu hoitotieteenlaitos) valmistuu ns. kliinisiä asiantuntijoita, joiden koulutus nimenomaan perustuu ajatukseen tieteen ja käytännön yhdistämisestä. Tosin heillä on hallinnollinenkin koulutus ja voinevat siten sijoittua myös johtotehtäviin näin halutessaan.
Tiedettä ei voida tehdä vain tieteen vuoksi. Sekin on tosin tärkeää, jotta tiede itsessään kehittyisi, mutta erityisesti hoitotiede terveystieteenä on hyvin voimakkaasti kytköksissä käytäntöön aivan kuten lääketiedekin eikä valmistuneen maisterin sijoittuminen "toimistohommiin" tai johtotehtäviin tarkoita sitä ettei hän olisi kytköksissä käytäntöön. Johtamisen varsinkin pitäisi mitä suurimmassa määrin perustua tieteeseen, hiljaiseen taitoon ja nimenomaan sinne käytäntöön jossa sitä toteutetaan.
Tässäpä taitaakin piillä syy huonoon johtamiseen hoitotyössä, johtaminen ON KÄYTÄNTÖÄ ei vain tiedettä. Ei sitä johtajana voi istua kultaisella pallillaan jossakin suljettujen ovien takana, poissa käytännöstä. Hyvältä johtajalta vaaditaan aina myös substanssiosaamista.
Meidän yliopiston sivuilla on rekrytointitilastoja lähivuosilta ja siellä on harvasta valmistuneesta tullut hoitotieteen johtajaa. Siellä on tämänlaisia ammattinimikkeitä kuin esim. perusturvajohtaja, koulutussuunnittelija, henkilöstöassistentti ym. Katsotaan nyt minne mun tieni sitten vie kun valmistun.
Mä ymmärrän sen että johtaminen on käytäntöä, varmasti on ja vahvasti.
Minua myös harmittaa tuo sosiaalialan tiukka säädös, ettei sinne pääse hoitotieteilijät. Ystäväni on valmistunut sosiologiasta ja tekee kuitenkin lähestulkoon hoitotieteen hommia mielenterveysprojektissa, eli toisin päin kyllä on mahdollista.
Mene nyt jo siitä provoilemasta. Olet liian vanha toteuttamaan unelmiasi ja liian köyhästä perheestä. Kuten Akselia ja Elinaa kehoitettiin, kehoitan sinuakin vaipumaan unholaan (sitten kun olet parit paskavaipat vaihtanut).
Itseasiassa vähän harmittaa tuhlata päällystön aikaa alaisille kirjoitteluun, mutta täällä saa sanoa suoraan mitä ajattelee. SINÄ ET KOSKAAN PÄÄSE MIHINKÄÄN, PAITSI HAUDAN LEPOON.