Eli siis missäs vaiheessa kannattasi tehdä lapset? Jos ajatellaan asiaa vain työelämän kannalta. Kun on valmistumassa n.vuoden sisällä ja työkokemusta ei oikeastaan ole kuin kesätöiden verran. Kannattaisiko hommata nyt ne suunnitellut 2 lasta ja olla kotona n5vuotta ja sitten pyrkiä töihin, vai yrittää nyt hankkia jokunen vuosi työkokemusta ja jäädä sitten äitiyslomalle. Mutta kuka otta hedelmällisessä iässä olevan nuoren naisen töihin?! Ja mistä sitä työkokemusta saa jos ei pääse töihin?
Kommentteja toivon niin miehiltä kuin naisiltakin.
Kommentteja toivon niin miehiltä kuin naisiltakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis luuletko ihan oikeasti että lapsia saa tilaamalla? Ei niitä niin vain hommata vaan siinä voi kestää jopa vuosia ennen kuin onnistaa!
Tiedän kyllä että lapsia ei niin vain tilata, mutta mielestäni perhesuunnittelu on tervettä. Miksi luulet että käytän ehkäisyä? Mielestäni on vastuutonta olla ilman ehkäisyä vain sen takia että myöhemmin voi olla vaikeaa saada lapsia. Kumminkin pieni osa pareista on lapsettomia ilman omaa tahtoaan. Minusta on tärkeää että lapsi on toivottu ja rakastettu, ei mikään vahinko. Lisäksi arvostan perhettä jossa on isä ja äiti, siksi olenkin tutustunut kunnolla puolisooni ennen avioliittoa ja nyt sitten niitä lapsia. Parisuhteen ja avioliiton eteen pitää olla valmis tekemään työtä. Jos nainen vain paukahtaa paksuksi ilman miehen tukea niin se on minusta väärin, onnea kumminkin sinulle elämässäsi.
Järkevää pohdintaa tuo mielestäni on. Vaikka lapsien saaminen ei ole itsestään selvää niin suunnitella saa. Itselläni tosin jo on lapsia...
Työkokemuksesta on se hyöty, että saa sen suuremman äitiyspäivärahan. Toisaalta jos pärjää pienemmälläkin niin siitä vain lapsia tekemään.TYöllisyytilanteenkin odotetaan nousevan muutaman vuoden kuluttua suurten ikäluokkien poistuessa eläkkeelle.
Olen itse miettinyt monesti samaa. Mutta en tosiaan tiedä kumpi olisi järkevämpää! Niin kuin sanoit, työnantaja voi ajatella että jos nyt otan tuon töihin niin kohta jää kuitenkin äitiyslomalle...siinä mielessä voisi hyvin vedota myöhemmin siihen, että nyt on lapset saatu ja tässä olisi tarjolla hyvä työntekijä joka ei heti jää lomalle. Mutta toisaalta, se rahapuoli...olisi ehkä ihanteellista saada joku lyhyt työ ennen äitiyslomaa. silloin huomioon otettaisiin viimeisen puolen vuoden tulot äitiysrahaa laskettaessa. Opiskelijaäiti sen sijaan saa minimiäitiyspäivärahan.
Itse olen hiukan päätynyt siihen, että mukava olisi ne lapset saada nuorena (jos vain niitä saa). Kyllä sitä varmaan sitten selviää, vaikkei työasiat nyt maailman selvimmät olisikaan. Tsemppiä teille!
Hei! Mielestäni ensin koulu loppuun, sitten töihin muutamaksi vuodeksi, näinä aikoina ostetaan kiva koti ja mennään naimisiin ja sitten lapset hyvään, rakastavaan ja toimeentulevaan perheeseen! Tämä tuntuu kliseeltä, mutta minun elämässäni tämä on toteutunut!! (emme kuitenkaan ole yrittäneet lasta vielä)
Jotain tämän suuntaista olen nyt itsekin miettinyt, vaikka tuo vaavi tuntuisi ihan hyvältä. Nyt kun minulla on menossa hirmuinen moottoripyöräkuumekin... Minulla taitaa olla aikainen kolmenkympin kriisi kun tekee mieli reissata, ostaa moottoripyörä, tehdä vauva, luoda uraa ja elää leppoisaa perhe-elämää samaan aikaan. Onneksi tuo mies on rauhallinen jalat maassa tyyppi! :)
Mä valitsin aikanani niin, että tein töitä valmistumiseni jälkeen lähes 10 vuotta. Olen myös sen ajan asunut avoliitossa mieheni kanssa. Meilläkin oli moottoripyörä ja urheiluautoja. Matkustelimme ympäri maailmaa. Todella ELIMME nuoruuttamme, bailasimme välillä kunnolla ym. Molemmat olemme olleet ansiotöissä pitkään (kas kummaa, joku otti minutkin aikoinaan vakituiseen työsuhteeseen!) Nyt meillä 30 lähestyy, naimisiin on menty ja talo ostettu. Elämä on siinä pisteessä, että olisimme valmiita asettumaan ja perustamaan perheen. Ehkä näin siksi, että lapsi ei ole koskaan ollut meille MUST. Eli meillä on varmasti mukava loppuelämäkin tiedossa, vaikka ilman lastakin. Mutta kieltämättä, nyt tuntuu: Oishan se pikku taapero kiva...;)
Olisi hienoa, jos asiat menisivät juuri noin. Niin minäkin itseasiassa opiskellessani kuvittelin tekeväni. Kun valmistuin, en sitkeästä yrityksestä huolimatta löytänytkään töitä. Olin vuoden työttömänä ja sen jälkeen olen tehnyt pätkää samalla työnantajalla. Välillä on tuntunut, ettei hyvää saumaa lapselle tule koskaan ja että elämäni on riippuvainen muiden ihmisten tekemistä päätöksistä.
Koska haluame useamman lapsen, alkaa olla kiire sen ensimmäisen hankkimiseen/saamiseen. En enää jaksa stressata urakehitystäni, koska sitä ei näytä olevan muutenkaan. Haluan lopultakin elää omaa elämääni ja toteuttaa sen haaveen, joka minulla on ollut yläasteikäisestä. Miehelläni on vakityö ja meillä on oma auto ja asunto, jonka lyhennykset on aikoinaan mitoitettu minun työttömyyspäivärahalleni. Emmeköhän siis pärjää taloudellisestikin, vaikkei tästä naisesta mitään uraohjusäitiä tulisikaan...
Valmistun itsekin noin vuoden kuluttua ja täytyy myöntää, että just samat ajatukset pyörii mielessä, päivittäin. =) Itse olen jo ehtinyt hankkia koulun ohella sitä työkokemusta viitisen vuotta, mutta silti arveluttaa pyöräyttää lapsia ennen kuin saan omaa koulutustani vastaavaa työtä. Välillä oikeastaan toivon että sattuisi se ihana "vahinko". Toivottavasti sinä päädyt järkevään ratkaisuun. =)